Tiistain tunnilla jatkettiin Vaken kanssa koulutreenien parissa. Keskityimme tänään hevosen suoristamiseen sekä tavoittelimme askeleeseen venyvyyttä. Aloitimme tarkkaillen ravissa suoruutta pitkillä sivuilla sekä ratsastaen kulmat ”monikulmioidealla” eli pienissä osissa kääntäen ja suoristaen. Samalla haluttiin myös raviaskeleeseen venyvyyttä, ja tässä apuna käytettiin maapuomeja kaarevalla uralla.
Vakella tuntui olevan tänään kohtuullisen hyvä oma eteenpäinpyrkimys, jolloin se lähti liikkumaan takaa tuntumaa kohti eikä minun tarvinnut aivan jatkuvasti olla puskemassa eteenpäin. Tämä helpotti myös lapojen ja suoruuden hallintaa. Suoristaminen on yksi keskeisimmistä asioista joihin olen Vaken kanssa erityisesti viime aikoina kiinnittänyt huomiota, joten pääsin soveltamaan taas samoja tuttuja korjauksia. Käytin molempiin suuntiin pientä vasta-asetusta pitkillä sivuilla, ja kulmat ratsastin monikulmioperiaatteella aika loivasti mutta kääntäen napakasti ulkoavuilla. Kun lavat tulivat kontrolliin eikä poni päässyt nojailemaan kumpaankaan suuntaan niin pyöreyttäkin alkoi liikkumiseen löytyä, ja Vake meni ravissa melko tasaisessakin pyöreässä muodossa. Hetkittäistä epätasaisuutta esiintyi silloin kun Vake kiusaantui alkukesän ötököistä.
Ravipuomeja oli kaarevalla uralla neljä peräkkäin, ja niiden välit olivat siinä määrin pitkät että Vaken kanssa piti tulla sisään ihan kunnon ravia. Aluksi tuli joka kerta mukaan ylimääräinen pikkuaskel johonkin puomiväleistä, mutta kun pidin sitkeästi pohkeet kiinni aina viimeiselle puomille asti ja annoin ohjalla hieman tilaa Vaken venyttää kaulaa niin ravi alkoi venyä puomien yli mukavan sujuvasti. Maapuomit tekevät kyllä ehdottomasti hyvää Vaken raville, ja tuntuu että takajalatkin alkavat tällaisisten tehtävien myötä työskennellä letkeämmin.
Laukassa ratsastimme ensin oikeassa kierroksessa uraa pitkin kenttää ympäri ja käänsimme lyhyet sivut jonkin verran ennen päätyä jotta kulmat saatiin tehtyä oikein tarkasti. Vake oli alkutunnin ravityöskentelyn jäljiltä siinä määrin ohjan ja pohkeen välissä että laukassakin se liikkui hieman pyöreämpänä kuin yleensä, eikä meno tuntunut yhtään hassummalta. Silti tosin tuskailin sinne tänne seilaavia pohkeitani, joista on etenkin laukassa tullut viime aikoina suorastaan ahdistuksen aihe. Kulmissa Vake ei laukassa taipunut aivan kunnolla vaan pääsi hieman kiilaamaan lapa edellä sisäänpäin. Paras konsti tämän estämiseen oli pyrkiä asettamaan sisälle jo hyvissä ajoin ennen kulman kääntämistä.
Menimme laukassa vielä molempiin suuntiin salmiakkikuviota, eli neliötä jonka kulmat osuivat kääntöpisteisiin lyhyen sivun keskellä sekä pitkillä sivuilla ja kentän keskipisteessä. Tässä päästiin taas vuorottelemaan suoraan ratsastusta suoralla hevosella sekä kääntämistä ja taivuttamista kulmissa. Oikeassa laukassa tehtävä sujui melko mukavasti, tosin olisin vieläkin huolellisemmin saanut suoristaa neliön sivuille sen sijaan että Vake jäi vähän asettuneeksi ja taipuneeksi. Neliön kulmissa Vake kääntyi ja taipui nyt aika näppärästi. Vasemmassa laukassa Vake jäi aika voimakkaastikin taipuneeksi sisäänpäin niin että kuviomme muistutti enemmän ympyrää. En ilmeisesti ihan uskaltanut päästää asetusta ja taivutusta pois siinä pelossa että Vake olisi alkanut nojailla sisälavalle ja kadottanut pyöreyden. Vasen laukka olisi saanut myös rullata paremmin eteen, eli nyt jäätiin liikaa puskemisvaihteelle. Vake oli vasemmassa laukassa myös jonkin verran epätasainen edestä, uskoakseni ötökkäkiusaantumisen vuoksi, ja tällöin en myöskään saanut käsiä niin rauhalliseksi ja pehmeäksi kuin kuuluisi.
Loppuraveissa taivuttelin Vakea molempiin suuntiin kaarevilla urilla, ja meno tuntui oikein mukavalta. Poni vaikutti olevan lavoistaan jokseenkin suora ja kahden ohjan ja pohkeen välissä. Tällaisiin fiiliksiin oli mukava lopettaa. Vaken kanssa tuntuu todellakin tapahtuneen jotain edistystä kun nykyään löytyy liikkumiseen tällaista pyöreyttä ja notkeutta. Suoristaminen, liikkeen aktiivisuus sekä oma istunta ovat ne tekijät joihin Vaken kanssa tulee keskittyä, ja niitä koetan parhaani mukaan työstää joka tunti. Suoristamisesta olen mielestäni päässyt viime aikoina aika mukavasti jyvälle, ja sillä samalla idealla on hyvä lähteä Vakea ratsastamaan joka kerta. Onhan siitä kovasti hyötyä että ponin alkaa tälla lailla tuntea eikä jokaisella ratsastuskerralla tarvitse aloittaa nollasta. Pakko olla tyytyväinen siihen että tehtyäni Vaken kanssa töitä nyt vuoden verran on ratsukossa tapahtunut edes jotain positiivista muutosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti