Vapun naamiaisestekisat

Vappupäivä kului kuinkas muutenkaan kuin tallilla, Tallinmäen pukuratsastuskisoissa. Päivän asukseni valikoitui merirosvo, joten Vake sai punaisen satulahuovan ja siihen mustat merirosvoliput. Pukuhupailun lisäksi tänään päästiin kisaamaan esteillä 70 cm taitoarvosteluluokassa. Tällaiset pienet kotikisat toimivat mainiona ratatreeninä. Tällä kertaa ei kisat oikeastaan jännittäneet, kun juuri sunnuntaina olimme hypänneet niin hyvät radat ja estekorkeuskin oli nyt hyvin mukavuusalueella. Ainoastaan taitoarvostelu ehkä aiheutti pientä painetta. Mukava kyllä saada välillä tällaisestakin arvostelusta kokemusta ja palautetta radasta samaan tapaan kuin koulukisoissa.

Toivoin Vaken olevan yhtä terävänä ja "säpäkkänä" kuin sunnuntaina ekalla radalla, mutta ei se ihan sellainen tänään ollut. Verkassa jouduin nyt ratsastamaan enemmän eteen ja herättelemään, eikä ponilla ollut kunnon imua esteille. Niinpä verryttelyhyppyihin tuli mukaan miniaskeleita ja pysty pudotettiinkin kerran. Ei ihan parasta menoa meiltä, mutta näillä lähdettiin radalle. Lähtövuoro olikin heti ryhmän ensimmäisenä verryttelyn päätyttyä, joten ei muuta kuin saman tien piraatit matkaan.

Hoputtelin Vakea kunnolla liikkeelle ja ekalle esteelle tultiinkin oikein sujuvasti. Hyvä hyppy ja luonteva vaihto. Kaarteessa hoputtelin taas laukkaa teräväksi enkä halunnut antaa Vakelle mahdollisuutta hyytyä. Jotenkin hitaalta se minusta tänään tuntui, mikä johtui ehkä siitä että estettä kohti ei tullut sellaista kunnon imua. Kakkosesteelle ratsastin pohkeella aika vahvasti jotta Vake ei alkanut harkitakaan miniaskelia. Hyvä hyppy ja vaihto jälleen. Päädyn kautta kaartaessa laukka sujui ihan hyvin ja päästiin kolmosesteelle hyvään paikkaan. Suoralla linjalla kolmoselta neloselle tein sen mokan että ratsastin eteen vaikka ennemmin tässä olisi sopinut hieman ottaa kiinni. Vake tuntui minusta edelleen liian hitaalta, ja niinpä en päässyt yli vimmastani ratsastaa eteen, eteen, eteen. Kuusi laukkaa jäi linjalle näin ollen ahtaaksi ja neloselle mentiin juureen. Vitonen ja kutonen puolestaan ylittyivät oikein sujuvasti ja hyvistä paikoista. Kutoselle Vake sai hieman venyä, ja pääsi sen jälkeen vähän puskemaan sisälle niin että kaarteesta seiskalle tuli vähän pienempi kuin olin suunnitellut. Seiskalle pyysin Vakea taas venyttämään kauempaa, ja tässä hypyssä pääsivät jalkani heilahtamaan aika ikävästi irti kyljistä. Kaarevalla linjalla kasille eli viimeiselle esteelle laukan rytmi oli hyvä, mutta ponnistuspaikka ei nyt vaan sattunut sopivaksi. Vauhti tuntui niin hitaalta että jäin odottamaan miniaskelta, mutta Vake ratkaisikin hyppäämällä kauempaa. En ehtinyt hyppyyn ihan kunnolla mukaan, vaan Vaken venyttäessä okserin yli keikahdin alastulossa kaulaa kohti. Ei mikään ihanteellinen lopetus tyyliesteradalle, mutta minkäs teet!

Ensimmäinen este ja mallikelpoinen suoritus.

Kolmoseste, vähän lähelle.

Banzai! Vake venyttää, kuski tulee mukana miten ehtii...

Viimeisen hypyn ja siihen mukautumisen kämmäys jäi harmittamaan siinä määrin etten aluksi osannut olla koko rataan kovin tyytyväinen. Lisäksi minusta oli tosiaan tuntunut siltä että Vake oli tänään liian hidas eikä edennyt tarpeeksi. Silminnäkijät kuitenkin väittivät menon olleen ihan sujuvaa, ja totesin pian saman itse videolta. Mikä lie vauhtisokeus tässä nyt kuskille iski. Ei Vake ollut ihan niin hyvillä kierroksilla kuin sunnuntaina, mutta hyvin ja sujuvasti se eteni ja oikein riittävässä laukassa.



Arvostelu tapahtui asteikolla 1-5 pistettä viidestä eri arviointikohdasta. Oikeiden teiden seuraamisesta tuli täydet 5 pistettä, temposta ja rytmistä 4,5. Laukka oli tosiaan tänään aika sopiva ja tasainen rytmi oli valttikorttimme. Istunnasta esteiden välillä sain 4,5, ja istunnasta esteillä sekä myötäämisestä hypyissä 4 kummastakin. Viimeksi mainituissa oli siis eniten parannettavaa, ja varmasti ainakin viimeisen esteen kömmähdys hyppyyn mukautumisessa vaikutti näihin pisteisiin. Virallisia palkintoja ei tässä luokassa jaettu, mutta olimme tällä suorituksella kärjen tuntumassa. Kun lakkasin liikaa harmittelemasta epäonnistunutta viimeistä hyppyä saatoin olla lopulta ihan tyytyväinen tähän suoritukseen. Vake teki jälleen kerran oikein hyvää työtä, ja kun se laukkaa näinkin hyvin niin hyppääminen sujuu mukavasti. Ehkä parasta on se, että tällainen kilpailuharjoitus kotikentällä onnistuu jo hyvinkin rutiinilla ja ilman mitään jännittämisiä. Toivotaan, että tämä rutinoituneisuuden tunne pysyy yllä.

Ensimmäisen kuvan sekä videon kuvasi Annu. Muut kuvat otti Eeva. Kiitokset kuvaajille!