Toista kertaa Pian valmennuksessa

Edellisestä Pian valmennuksesta ehti kulua kaksi kuukautta, mutta nyt pääsimme Vaken kanssa vihdoin käymään uudestaan valmennustunnilla Kiimingissä. Tällä kertaa hyppäsimme ulkokentällä, ja ryhmässä oli kaksi ratsukkoa.

Aloitimme omatoimisen sileän verryttelyn jälkeen puomitehtävien parissa. Kuvioon kuului puomisarja lävistäjällä sekä kavaletin, ristikon ja maapuomin linja toisella lävistäjällä. Lisäksi kulmiin pyöräytettiin voltit. Vake vaati tänään herättelyä, ja pientä puskemisen makua laukassa oli koko ajan, mutta sain sen kuitenkin etenemään niin että tehtävät onnistuivat ihan asiallisesti. Askel venyi riittävästi niin puomilinjalle kuin yhden askeleen väliin kavaletilta ristikolle. Olisi vaan ollut hyvä jos olisin päässyt enemmän rauhoittamaan pohjetta enkä olisi joutunut yhtenään ratsastamaan eteen. Varsinkin kulmausten kohdalla laukka meinasi päästä hiipumaan. Pia muistutteli myös pitämään kädet koko ajan joustavana ja kevyenä.

Tehtävään lisättiin vielä kolmas puomilinja, jolla mentiin pieneltä pystyltä kolme laukka-askelta maapuomien yli ristikko-okserille. Ensin menimme linjan kerran pelkällä pikkuristikolla, ja yllätyksekseni Vaken laukka eteni niin hyvin ettei puomeille ja ristikolle ollut mitään vaikeuksia venyä. Toki tässä sai olla koko ajan ajatus eteenpäin ja pohkeet kiinni. Sitten hyppäsimme useamman esteen tehtävän aloittaen pienellä vesimattopystyllä, jonka jälkeen tuli lävistäjä kavaletilta ristikolle yhdellä askeleella ja kolmantena tehtävänä oli vielä äskeinen pienen pystyn, maapuomien ja okserin jumppalinja. Vesimattoa en ole Vakella koskaan hypännyt, mutta poni ei matosta piitannut vaan hyppäsi esteen aivan normaalisti ja nyt onnistui hypyssä laukanvaihtokin. Seuraavalla lävistäjällä pääsi oikea lapa puskemaan sen verran että laukka ei pikkuhypyissä vaihtunut, ja kaarros jumppalinjalle mentiin vähemmän hienosti ristilaukassa. Tällaisestakin lähestymisestä Vake pääsi kuitenkin pienellä puskemisella venymään puomeille riittävästi ja selvitti linjan asiallisesti.

Jumppalinja hypättiin vielä vähän korotetulla okserilla ja tämän jälkeen jatkettiin viiden laukan suoralle linjalle keltaiselta portilta okserille, jossa alla oli muuripalat. Ensimmäisellä kierroksella keltaiselle portille tuli vähän pieni hyppy enkä hoksannut sen jälkeen ratsastaa tarpeeksi eteen. Niinpä viidellä askeleella jäätiin okserilta kauas, mutta Vake kuitenkin venytti tästä paikasta yli eikä jäänyt ihmettelemään muuripaloja. Sain uusia linjan, ja paremmalla eteenratsastuksella päästiin okserille sujuvampaan ponnistuspaikkaan.

Hyppäsimme sitten kaikki tehtävät putkeen ratana, ja uutena mukaan tuli pitkähkö kolmen askeleen pysty-pysty-linja radan loppuun. Radan esteet olivat noin 70- ja 80-senttisiä. Aloitimme vähän liikaa jarruttaen vesimattoesteellä, mutta sen jälkeen sain laukan käynnistymään ja kakkoseste eli sinivalkoinen portti ylittyi sujuvammin. Tämän jälkeen laukattiin puolen kentän ympäri, ja ehdin tässä herätellä laukkaa edelleen eteen. Näin pääsimme jumppalinjalle sujuvasti, ja Vake venyi puomeille sekä 80 sentin okserille hienosti. Sain myös tehtyä hyvän pitkän myötäyksen okserilla. Suora linja portilta muuripalaokserille (5-6) onnistui hyvin viidellä laukalla. Sitten hyppäsimme uudestaan vesimaton, jonka jälkeisessä laukanvaihdossa tuli vähän liikaa jarrutusta niin että jouduin hoputtelemaan Vaken takaisin kunnolliseen laukan rytmiin. Kolmen askeleen linjalla (8-9) ensimmäisestä hypystä tuli pieni, joten väli jäi auttamatta kovin pitkäksi, mutta olimme Vaken kanssa yhtä mieltä siitä että ylimääräisiä askeleita ei oteta ja niinpä poni venytti hienosti viimeisen esteen yli kaukaisemmastakin ponnistuspaikasta.

Saimme ottaa viimeisen kolmen askeleen linjan vielä uusiksi, ja Pia ehti korottaa linjan ensimmäistä estettä. Esteellä oli nyt korkeutta yli 80 cm, ellei jopa ihan 90 cm, mutta sujuvasti hyppäsimme sen ja kannustin Vakea eteen niin että kolmen askeleen väli ei enää jäänyt aivan niin pitkäksi. Olihan tässä linjan ratsastuksessa kieltämättä vähän liikaa ajamisen makua, mutta ainakin sain Vaken nyt etenemään riittävällä laukalla.



Selvitimme päivän tehtävät ihan asiallisesti, vaikka niissä vaadittiinkin jossain määrin laukan venymistä ja koko ajan kunnolla etenemistä. Kaikenlaisista esteistä mentiin näppärästi yli ja linjoille Vake venyi haluttuihin askelmääriin, joten tästä tunnista jäi ihan kiva mieli. Kehuja tulikin siitä että Vake eteni nyt paremmin kuin edellisellä valmennuskerralla. Jouduin kuitenkin turhan paljon puskemaan, eli laukka olisi saanut sujua paremmin omalla moottorilla ilman että jouduin sitä koko ajan niin paljon ratsastamaan. Parhaimpina päivinä Vakella tuntuu esteille löytyvän se omakin moottori, mutta tänään ei ollut ihan sellainen päivä vaan sain tehdä enemmän töitä laukan sujuvuuden eteen. Tässä tilanteessa jään aina liikaa kaivamaan ja hiertämään pohkeilla. Pitäisi siis herätellä poni heti alkuun vielä napakammin jotta ei tarvitsisi näin paljon puskea.

Videosta sekä ratapiirroksesta kiitos Annelle!