Kävin korvaamassa viikonloppuna väliin jäävän ratsastuskerran Vakella torstai-illan ryhmässä. Tunnilla oli kuusi ratsukkoa, ja ohjelmassa oli hyvin pitkälti samoja tehtäviä kuin tiistaina. Niinpä tämä toimi tavallaan kertaustuntina.
Tunnin aluksi pyrimme saamaan askeleeseen venyvyyttä ja aktiivisuutta sekä käynnissä että ravissa. Käynnissä mentiin ensin pidemmällä ohjalla jotta hevonen sai vapautta liikkua ja käyttää selkäänsä mahdollisimman hyvin. Vake käveli pohkeella nohitettuna ihan reipasta käyntiä niin pitkällä ohjalla kuin tuntumallakin, ja käynnissä takajalat astuivat etujalan merkkiin. Mitään suurta yliastuntaa ei käynnissä siis ollut, mutta Vaken fysiikan huomioiden etujalan merkkiin yltävä askellus on jo ihan hyvää ja kelvollista käyntiä. Myös ravissa takajalka ylsi etujalan merkkiin, mikä oli sopiva ja riittävä askellus Vakelle. Pyöreydessä oli vielä vähän toivomisen varaa, ja uralla (tai sen sisäpuolella) ratsastaessa en saanut tehtyä tarpeeksi tehokkaita suoristamistoimenpiteitä lavoille ja kaulalle. Kulmat olisi siis pitänyt päästä hyödyntämään tehokkaammin asettamiseen ja taivuttamiseen, ja ratsastus olisi saanut tapahtua paremmin takaa eteen sen sijaan että unohduin näpertelemään ohjien kimpussa.
Seuraavaksi ratsastimme ympyröillä tutulla monikulmioperiaatteella suoristaen ja kääntäen pienissä pätkissä. Ravissa sain tällä kuviolla Vaken mukavasti apujen väliin ja pyöristymään, mutta laukassa meno oli tänään kovin nihkeää. Vake ei laukassa oikein edennyt, joten puskemiseksi ja istunnalla tuuppaamiseksi se sitten meni. Tällaisessa matelulaukassa Vake oli vuoroin kaatumassa sisälapa edellä ja vuoroin pullauttamassa ulkolapaa karkuun, eli meno oli kaikkea muuta kuin suoraa. Vasemmassa laukassa Vake alkoi jopa kokeilla tuttua ympyrältäkarkaamistemppuaan. Suurin ongelma oli tosiaan eteenpäinpyrkimyksen puute. Hidastelu tunnetusti johtaa kiemurteluun ja lapojen puskemiseen sinne tänne, ja juuri siitä tässä oli nyt kysymys.
Lopuksi työskentelimme vielä pohkeenväistöjen parissa. Ratsastimme lävistäjiä vuoroin kumpaankin suuntaan, ja lävistäjällä mentiin väistöä ensimmäinen kolmannes, suoraan toinen kolmannes ja jälleen väistöä viimeinen kolmannes. Ensin lävistäjät mentiin käynnissä. Vaikka äsken laukassa ei tuntunut oikein mikään apu olevan läpi niin nyt käynnissä Vake muuttui hyvinkin kuuliaiseksi. Väistöt ja niiden väliset suoristukset onnistuivat tosi kivasti ja pehmeästi ilman että tarvitsi pohkeella puskea tai pidättää ohjassa roikkuen. Jotenkin onnistuin ratsastamaan väistöt kaikessa rauhassa ja riittävän loivaa poikitusta pyytäen, ja pienillä selkeillä avuilla Vake suoritti tehtävän mukisematta. Myös ravissa väistöt onnistuivat ihan mukavasti ja puskematta, vaikkakin poikitus jäi vielä loivemmaksi kuin käynnissä. Väistötehtävän myötä muoto alkoi olla melko tasaisen pyöreä ja liikkuminen ihan rennon notkeaa.
En ollut menoon ihan niin tyytyväinen kuin tiistaina, vaan tänään yhteistyö oli etenkin aluksi takkuisampaa. Vaikutti siltä että Vakella oli tänään vähän laiskempi ja haluttomampi päivä eikä niin hyvää omaa eteenpäinpyrkimystä. Tämä näkyi etenkin laukassa, jossa en saanut ponia patisteltua riittävästi hereille ja työskentelymielentilaan. Kolmen kohdan listani Vaken ratsastamiseen sisältää yhtenä tekijänä liikkumisen aktiivisuuden, ja silloin kun tämä ei ole kunnossa niin myös ne kaksi muuta eli suoristaminen ja oma istunta vaikeutuvat. Hyvä, että tällaisenakin päivänä työskentely lopulta johti johonkin eli alun tuskailun jälkeen Vake edes lopputunnista liikkui pyöreämpänä, kuuliaisempana ja lavoistaan suorempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti