Maanantaille suunniteltu valmennus peruuntui viime hetkellä, ja sen sijaan menimme ylimääräisen tunnin oman open pitämänä. Pientä ekstraa oli minulle kuitenkin luvassa, sillä pääsin kokeilemaan WPB-tamma Peppiä. Peppi on sekä koulu- että estepuolella kapasiteetikas, hieno pikkuponi joka on ollut yksityis- ja kisakäytössä. Töppöjalkaputteihin tottuneelle tädille tämä oli tietenkin oikein mielenkiintoista vaihtelua, eikä tosiaan tarvinut vastausta miettiä kun kysyttiin haluaisinko Peppiä kokeilla. Pepillä on korkeutta 137,5 cm ja lisäksi se on siro ja kapea, joten tuntuihan se kovin pieneltä. Olimme kuitenkin kuuleman mukaan oikein sopusuhtainen ratsukko, ja kai se on uskottava sillä minulle kävi saman mittaiset koulujalustimet kuin Pepin omistajatytölle joka on ponille oikein sopivan kokoinen.
Aivan ensimmäiseksi pääsin Pepin kanssa vähän maastoilemaan, sillä kävelimme alkukäynnit peltolenkillä. Kentällä aloitimme kevyessä ravissa vaihdellen hevosen muotoa pidemmästä ja matalammasta lyhyempään ja korkeampaan. Peppi liikkui aika lailla automaattisesti pyöreällä kaulalla, mutta vaikutti siltä että se painui helposti liian linkkuun ja kuolaimen alle. Pidempään ja matalampaan muotoon venyttäminen onnistui helposti ohjaa antamalla, ja kaula toki lyheni ohjalla lyhentäen mutta varsinaiseen ryhdikkäämpään ja kootumpaan muotoon oli hankalampi ratsastaa sillä meno tuntui keveydestä huolimatta aika etupainoiselta. Peppi meni tässä vaiheessa kuuliaisesti eikä kiirehtinyt, mutta eteenpäin ei tätä ponia kyllä tarvinnut työntää vaan energia löytyi ihan omasta takaa. Ope käski erityisesti hakemaan paremman pohjetuntuman ja vakauttamaan pohkeet, sillä pohje tahtoi heilua aivan liikaa irti kyljistä. Ohjeena oli kääntää takareisiä kiinni poniin niin että jalat venyisivät oikein kunnolla ponin ympäri.
Kun raviverryttelyn jälkeen otettiin pieni käyntitauko alkoi Peppi kovasti kiirehtiä eikä olisi malttanut kävellä. Ihmettelin mikä siihen meni, mutta kuulemma se tiesi ennakoida että kohta laukataan ja intoili sitä jo valmiiksi. Käynnissä pitikin ennen laukkaan siirtymistä ratsastella hieman voltteja jotta Peppi rauhoittui ja lakkasi steppailemasta. Kun käynti rauhoittui saatoin nostaa laukan. Laukkasimme verryttelyluontoisesti molempiin suuntiin suuria ympyröitä, ja ope kehotti edelleen hakemaan pohjetuntumaa sekä pitämään ylävartalon pystyssä ja kyljet symmetrisenä vasemmalle kallistumatta. Pepin laukka oli ihanaa, laadukasta ja eteenpäinpyrkivää, ja sitä oli ilo ratsastaa. Fiksailin istuntaa kuntoon open korjausten mukaisesti ja yritin ratsastaa ponin painoa vähän edestä taakse sekä niskaa ylemmäs. Peppi esitti todella makean oloisia laukkapätkiä, ja olisin sillä voinut laukkailla aivan loputtomiin! Ennen pitkää piti kuitenkin palata raviin ja käyntiin, mikä ei ollutkaan niin kivaa sillä Peppi otti laukasta sen verran kierroksia ettei olisi enää malttanut mennä hitaampia askellajeja. Hetken käveltyään poni kuitenkin tasoittui.
Jatkoimme vielä laukkatehtävien parissa, eli pitkän sivun alusta nostettiin vastalaukka uralle ja tämän jälkeen oli tarkoitus kääntää vastalaukassa kaareva tie kentän poikki. Pepin kanssa piti ottaa ensin kontrollivoltteja ennen kuin päästiin laukannostoja tekemään, sillä se oli niin kovasti ennakoimassa ja vastusteli pidätettä vetämällä kaulaa linkkuun. Vastalaukan nostaminen vasemmassa kierroksessa tuotti ensin hankaluuksia, sillä Pepin pyrkiessä koko ajan ennakoimaan en onnistunut valmistelemaan tarpeeksi huolellisesti ja ratsastamaan harkittua ja rauhallista nostoa. Väärä laukka nousi ensin useampaan kertaan, mutta sain lopulta vastalaukan nousemaan ratsastamalla ensin uran sisäpuolelle ja kääntämällä tien uraa kohti samalla kun nostin laukan. Tämän jälkeen sain vastalaukan nousemaan myös suoremmalla uralla, ja oikeaan kierrokseen vastalaukka nousi jo paljon luontevammin. Vaikeudeksi koitui kuitenkin kaarros kentän poikki, sillä tässä päästin oman painon putoamaan sisäänpäin ja häiritsin Pepin tasapainoa sen sijaan että olisin auttanut ja tukenut ponia. Niinpä kaarroksista ei tullut mitään vaan Peppi vaihteli ristilaukalle, ja ope pian totesikin että jätetään tämä vaikea osuus nyt väliin kun menin Pepillä vasta ensimmäistä kertaa. Niinpä tein vain vastalaukan nostoja uralle.Tehtävä meni vähän sähläykseksi, sillä en osannut laukkapätkien välillä tarpeeksi jämäkästi ratsastaa kiirehtivää ja ennakoivaa ponia kontrolliin ja kuulolle.
Laukkatehtävän jälkeen Pepillä oli loppuraveissa ensin kauhea kiire, mutta pian se tasoittui ja alkoi ravata malttavaisesti ja kuulolla. Kun pidäte oli taas läpi ja poni rennommassa mielentilassa eteni ravi oikein tahdikkaasti ja kauniisti. Nyt pystyin taas keskittymään yksityiskohtiin eli pohkeiden vakauttamiseen kiinni kylkiin (onnistui mielestäni jo paremmin) sekä ponin niskan korkeuden säätelyyn ja tarkkailuun ettei muoto painunut liian syväksi. Muoto vaikuttikin oikein hyvältä ja tasaiselta, ja olin tyytyväinen siihen miten hyvin Peppi tuntui nyt liikkuvan. Olisihan tätä raviakin voinut jatkaa koko illan.
Hienolla ponilla oli tietenkin hienoa ratsastaa. Silloin kun laukattiin tai ravattiin pidemmät yhtäjaksoiset pätkät niin ah ja voih kun meno oli mukavaa. Toki yhteistyö ei näin ensimmäisellä ratsastuskerralla toiminut lähellekään täydellisesti, ja välillä tuntui että pienellä ponilla oli aivan liian iso moottori kun se laukasta hieman kuumui ja tuli erimielisyyksiä siitä missä askellajissa edetään. Sain kovasti moitteita siitä etteivät pohkeet pysyneet vakaasti tuntumalla kyljissä vaan lepattivat välillä irti, mikä tietenkin sai Pepin kaltaisen ratsun vain kuumenemaan entisestään. Laiskojen hevosten selässähän vaikutus on sitten päinvastainen, joten tähän pohjeasiaan on nyt syytä kiinnittää oikein kovasti huomiota. Oli kyllä monessa suhteessa oikein opettavaista ja avartavaa päästä tällaisen herkemmän ja energisemmän, oikean laatuponin kyytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti