Tämän viikonlopun maastoa odotin aivan erityisen innolla, sillä metsät ja polut olivat nyt sulaneet ja pääsimme tälle vuodelle ensimmäistä kertaa ”kesämaastoon” niille kaikista parhaille reiteille. Viimeksi kävimme tällä reitillä marraskuun 1. päivä, eli puoli vuotta sitten. Marraskuun reissu olikin se kerta kun Vake oli villi-Vake ja onnistui heittämään minut selästään, mutta tällä kertaa retki sujui onneksi huomattavasti leppoisammissa merkeissä. Sää oli lämmin, ja mäntykankaalla maisema näyttää tietenkin melko samalta niin vappuna kuin juhannuksenakin joten tuntui siltä että siirryimme kesään ainakin pieneksi hetkeksi.
Parasta oli tietysti kankaalla laukkaaminen. Laukkaa otettiin kahdessa pätkässä pehmeällä hiekkapohjalla, ja se sujui oikein mukavasti. Hieman sain hoputella Vakea eteen jotteivat muut päässeet liian kauas edelle. Kotimatkan raviosuuksilla kärkijoukon askel venyi siihen malliin että otin Vaken kanssa vielä pari lyhyttä laukkapätkää välimatkan kuromiseksi. Kotiinpäin mentiin tuttua reittiä lentokentän ohi ja pellonreunaa pitkin.
Näin alkoi pitkään odotettu maastoilun kesäkausi. Ihanaa, että näitä reissuja lienee luvassa tästä eteenpäin suunnilleen kerran viikossa. Minä niin tykkään koluta Vaken kanssa näitä metsiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti