Keskiviikon tunnille sain pitkästä aikaa Jussin. Muuten mukavaa, mutta kauhistelin etukäteen sitä miten osaisin taas Jussin selässä istua ratsastettuani viime aikoina lähinnä vain poneilla. Jussi tuntui tietysti pitkästä aikaa tosi isolta (ja selästä käsin nauratti sen pitkät korvat), mutta yllättäen sen satulassa ei lonkkia pakottanut ollenkaan niin pahasti kuin olin odottanut.
Aluksi sain vähän palautella mieleen miten tällä hevosella ratsastettiinkaan. Verryttelyravissa jäin aluksi hissuttelemaan, ja ope käski pyytää ravia aktiivisemmaksi eteenpäin. Ei siihen tarvittu kuin kehotus Jussille liikkua vähän isommin, ja se alkoi kulkea oikein mukavasti. Ravissa tuntui olevan kivasti energiaa ja ilmaa, ja Jussin muotokin parani sen myötä kun alettiin liikkua oikeaa ravia. Ison hevosen täytyy siis muistaa antaa liikkua tarpeeksi isosti, ei tässä sen kummemmasta ollut kyse.
Laukat mentiin tällä kertaa jo alkutunnista. Jussin laukka oli kenties tunnin parasta antia, sillä jotenkin laukka nyt vain rullasi mukavan aktiivisena ja ryhdikkäänä. Alkutunnista viisastuneena en jäänyt ratsastamaan liikaa taaksepäin, vaan annoin Jussin laukata eteen mutta samalla kuitenkin tarkkailin etuosan ryhtiä ja lyhyyttä. Sain myös istunnan mukaan laukkaan aika kivasti. Vasemmassa laukassa huomaamattani hieman tuuppasin, mutta oikeassa laukassa sain keskikropan rauhoitettua ja tuntui helpolta istua eleettömän rauhallisesti liikettä mukaillen. Pohkeetkin sain mielestäni aika hyvin rauhoitettua kylkiin satulavyön kohdalle. Koko laukassa oli tasapainoinen ja helppo fiilis niin hevosen liikkumisen kuin oman istunnankin osalta, ja se oli oikein hieno tunne.
Tunnin varsinaisena aiheena olivat avotaivutukset, joita tehtiin käynnissä ja ravissa pitkillä sivuilla. Lisäksi sivujen alkuun ratsastettiin voltit. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, joka osoittautui hankalammaksi suunnaksi. En saanut avotaivutuksiin pidätettä kunnolla läpi, ja Jussi vähän jyräili pullauttaen oikeaa lapaa ulos liikkeestä. Ope kehotti tekemään lisää pidätteitä ulko-ohjalla eli oikealla ohjalla, mutta en saanut tätä tehtyä tarpeeksi pehmeällä kädellä vaan Jussi muuttui epätasaiseksi edestä. Voi olla, että samalla myös vasen käsi lukittui liikaa kiinni ohjaan. Istuntakin meni tähän suuntaan helposti vasemmalle kenottamiseksi. Pientä parannusta sain aikaan jämäköittämällä oikeaa kylkeäni sekä suuntaamalla katsetta ja ylävartaloa eteenpäin uraa pitkin. Ravissa avotaivutus onnistui oikeastaan paremmin, sillä en ehtinyt jäädä niin paljon askartelemaan ohjan kanssa vaan käteen tuli ehkä enemmän rentoutta. Ainakin Jussi vähän tasoittui ravissa, mutta edelleenkään en saanut ulkolapaa ihan kunnolla kontrolliin.
Oikeassa kierroksessa avoitaivutus oli vähän helpompaa, mutta ei se aivan itsestään mennyt tähänkään suuntaan. Periaatteessa liikkessä oli ihan oikea idea, mutta avotaivutus jäi vielä turhan loivaksi niin että oli siinä ja siinä mentiinkö kolmella uralla. Ope rohkaisikin tuomaan etuosaa vielä selkeämmin sisään sekä taivuttamaan paremmin. Jussi pyrki vastaamaan asettavaan ohjaan nyökkäämällä niskaa linkkuun, mutta en saanut tyytyä tähän vaan sekä volteilla että avotaivutuksissa ope ohjeisti nostamaan niskaa ylös ulko-ohjalla sekä pyytämään asetuksen kunnolla läpi sisäohjalla. Näillä ohjeilla sain tehtyä ravissa parit hyvät avotaivutuspätkät reilummalla ja rehellisemmällä asetuksella ja taivutuksella, ja näissä myös Jussin raami tuli kuulemma aika kivaksi. Ehkä avotaivutuksissa päällimmäiseksi ongelmaksi jäi nimenomaan se että nyhersin liian varovaisesti ja epämääräisesti sen sijaan että olisin selkeästi hahmottanut mitä halusin hevosen tekevän ja napakasti pyytänyt sitä.
Tunti Jussin kanssa pitkästä aikaa oli oikein mukava kokemus, vaikka avotaivutuksiin jäikin vielä hiottavaa. Pääsääntöisesti meno oli kuitenkin ihan kelpoa, ja en kokenut istunnan kanssa läheskään sellaisia ongelmia kuin olin odottanut. Totesin että pohkeeni heiluvat Jussin ravissa tätä nykyä paljon vähemmän kuin pahimpina aikoina, eli olen saanut istuntaan jonkinlaista jämäkkyyttä ja jäntevyyttä. Ehkä myös lonkat ovat runsaan ratsastamisen ansioista saaneet pientä irtonaisuutta niin että tosiaan pystyn siellä Jussinkin leveässä selässä siedettävästi ja polvilla puristamatta istumaan. Toki tämä tunti kävi aikamoisesta venytysharjoituksesta lonkille, mutta ei kuitenkaan tarvinnut tuskastua oman kropan rajoitteisiin. Ope kannusti tunnin lopuksi toteamalla menon näyttäneen siltä että helppo A -ratoja voisin hyvinkin kuvitella Jussilla meneväni. Siinä olisikin hyvä tavoite syksyn koulukisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti