Taistelu etunojaa vastaan jatkuu

Helatorstain toisella estetunnilla ratsunani oli Ellu. Alkuverryttelyssä koetin keskittyä sekä omaan että hevosen ryhtiin. En saanut Ellua tänään kovin hyvin taipumaan, vaan molemmissa suunnissa se tuntui enemmän tai vähemmän kaatuvan lapa edellä sisään. Tilanne tietenkin korostui kun aloimme hypätä kavaleteilla verryttelytehtävää. Soikiokuviolla laukatessa meinasi jo vähän hirvittää kun Ellu tuntui lähes kirjaimellisesti kaatuvan sisäänpäin. Lyhyemmillä estejalustimilla sain kuitenkin painon pysymään paremmin jalustimilla ja näin istunnan vähän tukevammaksi kuin koulutunnilla.

Hyppäsimme samoja tehtäviä kuin edellistunnilla, eli 14 metrin linjaa kavaletilta okserille, okseri-pysty-sarjaa sekä kentän poikki laukanvaihtoestettä. Itse hypyt sujuivat Ellun kanssa varmasti ja ongelmitta, mutta kaarteet ennen ja jälkeen esteiden olivat pulmallisempia kun meno tosiaan tuppasi olemaan etupainoista kouhotusta lapa edellä. Sarjaväli oli Ellulle helppo nakki, myös silloin kun hyppy a-osalle lähtikin vähän kauempaa. Laukanvaihtoeste oli sininen portti ja käsittääkseni uusi este Ellulle, mutta tämä tammahan ei mitään tuijottele. Ratsastin tälle esteelle vähän turhankin viistot tiet, mutta Ellu hyppäsi vinollakin lähestymisellä hyvin ja vaihtoi laukat näppärästi molempiin suuntiin. Kaarteissa esteiden välillä ope muistutteli koko ajan istumaan pystyssä, ja nojailin taaksepäin sen minkä pystyin. Kaarteet eivät ainakaan tuntuneet niin pahoilta kun en päästänyt itseäni kenottamaan edessä.

Annelle kiitos piirroksesta.

Radan hyppäsimme Ellun kanssa 70 sentin korkeudella. Radan alku oli varsin hyvä, sillä laukka oli vielä ihan kasassa ja ponnistuspaikat osuivat molemmille oksereille nappiin. Ykkös- ja kakkosesteiden välinen kaarros päädyn kautta onnistui yllättävänkin asiallisesti. Kakkosesteen jälkeen homma pääsi hieman leviämään niin kuin siinä aina käy, ja ope huuteli kovasti "ulos taakse" sillä aloin taas olla etunojassa ja sisään vasemmalle kallistuneena. Tuulessa en ensin saanut ohjeista selvää, joten käänsin ennen sarjaa ympyrälle kuunnellakseni mitä opella oli sanottavaa. Sarja ylittyi hienosti, ja sitten piti taas nojailla taakse ja ulos. Laukanvaihtopystylle tuli myös hyvä lähestyminen ja hyppy, mutta pitkässä lähestymisessä viitosesteelle laukka pääsi valahtamaan pitkäksi ja nelitahtiseksi. Askel ei ihan osunut tästä laukasta vaan hyppy meni lähelle, minkä seurauksena Ellu kolisteli puomia muttei kuitenkaan pudottanut. Ennen viimeistä estettä laukka oli levinnyt jo niin huonoksi että Ellu pudotti raville, ja katsoin parhaaksi ottaa taas ympyrän ja ratsastaa laukan uudestaan kuntoon ennen esteelle suuntaamista. Näin saimme vielä ihan asiallisen suorituksen viimeisellekin esteelle.

Eipä mitään uutta Ellun kanssa, vaan jatkan edelleen sitä pystyssä istumisen opettelua. Kuten totesin maanantaina koulutunnilla, pystyssä istuva kuski auttaa Ellun tasapainoa ja pitää laukan paremmin kasassa. Sain huomata saman myös hypätessä, sillä ratsastus esteiden välillä sujui kyllä ehdottomasti paremmin silloin kun vastustin etunojaan painumista ja yritin oikein nojata taakse. Kaikki muu kuin istuntaan keskittyminen on nyt oikeastaan sivuseikka, sillä itse esteissä ei ole mitään vaikeuksia vaan Ellu kyllä hyppää hienosti kaiken mitä eteen laitetaan. Kontrollin, tasapainon, ohjattavuuden, laukan laadun ja ylipäänsä kaiken esteiden välisen elämän kannalta istunta on vaan ratkaisevan tärkeä, joten sitä nyt työstetään.