Tiistain tunnilla mentiin koulua. Vake meni poikkeuksellisesti jo edellisellä tunnilla, joten sain hypätä valmiiksi verrytellyn ponin selkään. Olinkin huomaavinani että Vake oli tunnin alussa vähemmän jäykän oloinen ja päästiin paremmin työskentelyn alkuun verrattuna tilanteeseen jossa tunnille tullaan tallista.
Työskentelimme ensin ravissa ratsastaen pääty-ympyröitä sekä lävistäjiä. Lävistäjillä pidennettiin hieman askelta. Siinä missä poni oli lämmitelty oli sen sijaan kuski jossain määrin alkukankea, ja lonkkien avaamisen ja jalkojen rentouttamisen kanssa oli jälleen ongelmia. Ope kehotti hakemaan takareidet kiinni hevoseen, mutta kun ei vaan lonkat anna periksi! Niinpä en saanut jalkoja "hevosen ympärille", vaan istunta jäi reisien päälle ja jalat levottomiksi niin ylös-alas- kuin eteen-taakse-suunnassakin. Vake ei kuitenkaan tuntunut hassummalta. Ravissa oli jonkinlaista pontevuutta, eikä meno tuntunut niin kovin vinolta. Satula pysyi tänään aika hyvin keskellä, mikä oli jo hyvä merkki sinänsä ja helpotti ratsastamista.
Päivän laukkakuvioon kuului nosto käynnistä lyhyeltä sivulta, pari kierrosta pääty-ympyrällä ja lävistäjä. Laukassa oli mahdollisuuksien mukaan tarkoitus jatkaa lävistäjän päättyessä pari askelta uraa pitkin, ja tämän helpottamiseksi lävistäjältä kaarrettiin loivasti uuteen suuntaan hieman uran sisäpuolelta. Vake teki laukannostot tänään erittäin hyvin ja napakasti. Se osasi jo valmiiksi vähän ennakoida nostoa edellisen tunnin perusteella, ja kerrankin sain tehtyä nostot keikuttamatta ylävartaloa ollenkaan. Nostoon kävellessä sain Vaken ennakoivaa energiaa kanavoitua ryhdikkääseen ja pyöreään liikkumiseen. Laukkaympyröillä oli molempiin suuntiin pieniä vaikeuksia uloskarkaamisen kanssa. Vake oli saanut edeltävällä tunnilla harrastaa suosikkitemppuaan ympyrältä karkaamista mielin määrin, joten aluksi se yritti tätä varsin ponnekkaasti. Sain estettyä karkailut melko tehokkaasti, mutta ulkoavut olisivat voineet olla ehkä vieläkin ennakoivammat jottei poni olisi tämänkään vertaa päässyt liirailemaan kaula mutkalla. Raippa ulkolavalle on hyvä lisäapu ihan vaikka ennakoivastikin käytettynä jos tuntuu siltä että poni todennäköisesti koettaa nykäistä ympyrältä ulos.
Laukka sinänsä sujui ympyröillä aika napakasti eteen. Ihan kuin Vake olisi ottanut pientä lisävirtaa siitä väännöstä mitä aluksi kävimme ympyrällä pysymisen suhteen. Kun laukassa oli energiaa sujui lävistäjien ratsastus yllättävänkin hyvin. Kun ei lävistäjällä tarvinnut enää puskea eteen ei Vake alkanut jarrutella ja suunnitella vaihtoa. Ehkä viimeaikainen lävistäjien harjoittelu on saanut Vaken hoksaamaan että lävistäjällä ei olekaan tarkoitus automaattisesti vaihtaa vaan joskus voidaan myös mennä loppuun asti samaa laukkaa. Oikeassa laukassa pääsi kerran tulemaan vaihto aivan lävistäjän lopussa, mutta vasemmassa laukassa pääsimme jopa menemään askeleen tai pari vastalaukkaa uran suuntaisesti. Huomattavaa edistystä! Tärkein tekijä lävistäjien onnistumisessa lienee tosiaan se että laukka eteni sujuvasti ja suunnilleen pohkeen edessä.
Laukkalävistäjistä taisi olla jopa apua suoristamista ajatellen, sillä laukkojen jälkeen Vake liikkui ainakin oikealle todella mukavasti etuosastaan suorana ja pyöristyi aika letkeän oloisena. Tämä oli tunnin paras hetki kun tuntui että poni jaksoi ravissa hetken ihan kantaa itseään. Menimme lopuksi vielä ravissa täyskaartoja. Vake haki edelleen sinne pyöreämmälle kaulalle, mutta painui nyt liian raskaan ja matalan oloiseksi eikä ravannut kaarrosten läpi tarpeeksi ponnekkaasti ja aktiivisesti. Asetus ja taivutus onnistuivat notkeasti molempiin suuntiin, mutta sitä ryhtiä ja energiaa olisi vielä liikkeeseen kaivattu. Olin joka tapauksessa tänään iloinen siitä että tunti sujui pääosin aika mukavissa merkeissä ja Vake tuntui hyvältä ratsastaa. Se on ollut monesti niin paljon jäykemmän oloinen, mutta nyt menossa oli sentään aavistus jonkinlaisesta letkeydestä. Sitkeä harjoittelu laukkalävistäjien parissa on myös tainnut tuottaa jotain tulosta kun ne eivät enää olleetkaan niin toivottomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti