Suomenputte ja eestinputte koulukisoissa

Tallinmäellä pidettiin kilpailuharjoitukset kouluratsastuksen merkeissä, ja tällä kertaa olin mukana peräti kahdella ratsulla eli Vakella ja Ellulla. Luokkana oli molempien ratsujen kanssa C-merkin kouluohjelma. Ellun kohdalla huolena oli ennakkoon ettei se pysähdy ja Vaken kanssa puolestaan totaalihyytyminen radalle, eli oli ainakin vähän erityyppiset tapaukset ratsastettavana.

Ensin oli Ellun vuoro ja starttasimmekin heti luokan ensimmäisenä ratsukkona. Verryttelyaika jäi hiukan lyhyeksi, mutta eiköhän siinä ehtinyt olennaiset tehdä. Ratsastin askellajit läpi, mutta laukkaa otin melko lyhyet pätkät sillä Ellulla ei laukka yleensä kierrosten myötä ainakaan parane. Ravissa Ellu meni ihan hyvin ja tahdikkaasti pyöreänä. Yritin välttää vetokisaan ajautumista, mutta pari pysähdystä ja siirtymistä meni aika pitkäksi Ellun kiskoessa pidätettä vastaan.

Radalla ehdin vielä ennen lähtömerkkiä ratsastella ympäriinsä, ja yllätyksekseni Ellu meinasi jopa vähän hyytyä aitojen sisälle päästyään. Ehkä pieni hyytyminen oli vain hyvästä, sillä nyt pysähdykset oli helpompi ratsastaa. Sain alkutervehdyksen asiallisesti pisteeseen ja Ellu malttoi seistä paikoillaan. Lupaava alku! Ravissa Ellu tosiaan oli vähän pohkeen takana mutta eteni kuitenkin aika asiallisessa perustempossa. Lävistäjällä esitetyssä 4 askeleen käyntiinsiirtymisessä hätäilin itse liikaa niin että ajoin Ellun takaisin raviin liian kiireisesti. Hyvin Ellu kuitenkin teki ravista käyntiin siirtymiset eikä liikaa kiskonut vastaan. Ensimmäinen laukka nousi vähän ravin kautta, ja laukka oli kovin kiireistä ja nelitahtista. Sain juuri ja juuri laukan pidettyä yllä haluttuun pisteeseen, mutta sitten Ellu tipahti kiireiseen raviin. Sain sen tästä melko nopeasti kiinni, ja ravi jatkui rauhallisempana. Toisen laukan nostoa en ilmeisesti valmistellut tarpeeksi hyvin ja lähdin kaiken lisäksi heilumaan nostossa ylävartalolla, jolloin Ellu vain ryntäsi raville. Laukkaan päästiin vasta pahasti myöhässä, ja laukka oli edelleen aikamoista räpellystä. Loppuohjelman ravikuviot Ellu kulki ihan nätisti, ja oli hämmästyttävästi vähän eteen puskettava. Olin ohjelmaan raviosuuksiin melko tyytyväinen, sillä Ellu liikkui ihan mukavassa tahdissa ja pyöreänä. Kiireinen ja nelitahtinen laukka oli ehdottomasti tämän radan heikko kohta, varsinkin kun menin itse mokaamaan toisen noston ihan täysin. Minimitreenillähän tähän suoritukseen lähdettiin ja vastoin odotuksia Ellu jopa pysähtyi, joten ei huonosti.

Ehdin radan jälkeen lukea paperista tuomarin kommentit ennen kuin oli aika hypätä Vaken satulaan. Tuomari huomautti etunojassa istumisesta, eli vaikka olin mielestäni yrittänyt istua pystyssä radan aikana niin en ollut siinä onnistunut. Niinpä päätin että toisella radalla keskittyisin vielä tiukemmin istunnan ryhdikkäänä pitämiseen sekä siihen etten Vaken hidastuessa alkaisi kallistua eteenpäin ja puristaa reisillä. Ellun kanssa muuten tuli pistesaldoksi 67,78%, sillä tuomarilla oli käytössä hieman tavallista kiltimpi skaala.



Sitten olikin Vaken vuoro. Vaken kanssa ehdin verkkailla aika sopivan ajan, ensin pikkukentällä ja sitten kisakentän verkkapäädyssä. Vaken mielestä koulukisat oli tyhmin juttu ikinä. Kun menimme kisaradan verkkapäätyyn yritti poni aluksi oikein päättäväisesti karkailla kohti poistumispäätyä, ja kun en antanut sen livistää alkoi se tänttäröidä ja pukitella. Parin kierroksen ajan kinattiin aina samassa kohdassa, mutta sitten Vake luovutti. Tämänkin jälkeen oli kyllä takapää kevyenä, eli laukassa ei paljon raipalla passannut kutitella tai tuli pientä pukkia. Pukkiponi kuitenkin tasoittui ja alkoi liikkua ihan pyöreänäkin kun ratsastin askellajit läpi ja taivuttelin molempiin suuntiin. Toki olisin saanut ratsastaa sen vielä terävämmäksi ja paremmin hereille, pukitteli tai ei.

Aitojen sisälle siirryttyämme Vake hyytyi heti. Vannon että en ehtinyt edes alkaa sitä tuupata. Hoin itselleni "nojaa taakse, rentouta reidet" ja yritin olla pahentamatta ponin jumitusta istunnallani. Siitä sitten lähdettiin tahkoamaan ohjelmaa läpi. Alussa Vake liikkui vielä vähän eteenkin, joten kun askeleenpidennys oli heti ohjelman alussa onnistui se kohtuullisesti. 4 askeleen käyntiinsiirtyminen lävistäjällä onnistui puolestaan oikein hyvin ja täsmällisesti. Sitten oli jo laukan vuoro, ja yritin turhaan kerätä Vakeen energiaa. Laukka nousi laiskasti eikä pyörinyt kunnolla eteen, mutta sain kuin sainkin puskettua niin että laukka pysyi yllä vaaditut kuviot eikä pudonnut pois kesken kaiken. Aikamoista pohkeenkäyttöä tässä tarvittiin ja jalkani pääsivät sen seurauksena nousemaan laukassa aika rumasti. Toiseen suuntaan ei laukka ollut sen reippaampaa, ja Vake yritti myös lähteä liirailemaan ympyrältä ulos. Kunnon pamautus ulkopohkeella piti sen kuitenkin ympyrällä sekä laukassa. Ravi oli ohjelman loppua kohti kovin maahansidottua ja sain puskea eteen ihan tosissani, mutta urheasti taapersimme radan täsmällisesti loppuun asti.

Puskemiseksihan se meni taas, ja harmittelin sitä etten taaskaan ratsastanut Vakea verryttelyssä oikein kunnolla hereille. Selvää parannusta edelliskertaan eli ABC:n kisoihin verrattuna oli se että poni nosti laukat ja pysyi laukassa pudottelematta (jee!), sekä se että istuin paremmin pystyssä kun muistin nyt sen suhteen oikein tsempata. Pystyssä istumisen lisäksi olisi ehkä pitäyt välillä muistaa rentouttaa jalkoja enemmän ja lakata puskemasta pohkeella aivan koko ajan. Jatkuva pohkeella vaikuttaminen kun taitaa olla se mikä vain entisestäään hidastaa Vakea ohjelman edetessä. Hyvää radassa oli täsmällisyys ja se että raviosuudet Vake liikkui suunnilleen pyöreänä. Tuomarin kommenteissa toivottiin tietenkin lisää aktiivisuutta, ja vieläkin huomautettiin pienestä etunojasta. Lisäksi oma paino pääsi valumaan vasemmalle, minkä huomasin videolta selvästi itsekin.



Hieman yllättäen Vake nappasi hidastelustaan huolimatta vähän Ellua paremmat pisteet eli 69,17%. Suurempi yllätys oli se että minut kutsuttiin palkintojenjakoon, sillä Vaken tulos ylsi 13 lähdön luokassa neljännelle sijalle. Ajatella, että Vake sijoittui koulukisoissa, olkoonkin että kyseessä oli vain kilpailuharjoitus! Jäi näihin ratoihin tietysti paljon parannettavaa ja korjattavaa molempien hevosten kanssa eikä näihin suorituksiin voi supertyytyväinen olla, mutta on kuitenkin sellainen olo etteivät nämä radat täysin penkin alle menneet. Varsinkin Vaken kanssa minulla oli nyt mielestäni ihan kunnon yritystä, sillä koko radan läpi mietin istuntaa enkä päästänyt itseäni niin pahaan etunojaan. Oli varmasti hyödyllistä että sain mennä kaksi rataa, sillä pääsin toisella radalla paikkailemaan ensimmäiseltä radalta harmittamaan jääneitä asioita siltä osin kuin ne eivät olleet hevoskohtaisista tekijöistä riippuvia. Se antaa pienen onnistumisen tunteen kun pystyy aikaisempaan verrattuna korjaamaan edes jotain.

Videoista kiitos Annelle!