Estevalmennus Kiimingissä

Pitkään tätä olin suunnitellut ja nyt se viimein toteutui: pääsin Vaken kanssa osallistumaan Pia Lidströmin estevalmennukseen Kiimingissä. Esteenä valmennuksissa käymiselle on ollut niiden ajankohta keskellä arkipäivää, mutta nyt päätin järjestää itseni mukaan. Myös Anne oli tällä kertaa mukana. Ratsastimme siis Kiimingin Ratsastuskeskuksen maneesissa, joka on Vakelle varsin tuttu paikka sillä se on tällä tallilla aikaisemmin asunutkin. Vake vaikutti olevan kuin kotonaan, ja niin pihassa kuin maneesissakin se taisi vain todeta ohimennen että jaa, tänään ollaan täällä. Vieraassa paikassa treenaamisen jännitys oli siis vain ja ainoastaan kuskin päässä.

Meidät laitettiin kunnolla töihin heti alkuverryttelyssä. Niin ravissa kuin laukassakin heräteltiin sekä ratsastaja että poni eikä hissuttelua suvaittu. Ohjeena oli pitää kädet pehmeänä ja ratsastaa reilusti enemmän eteen. Jäin aivan liikaa kaivamaan ja hiertämään pohkeilla ilman toivottua reaktiota, ja käsky olikin ottaa raippa avuksi heti jos poni ei vastannut pohkeeseen. Verryttelyjen jälkeen jatkoimme puomien parissa. Ensin ratsastimme tehtävää, johon kuuluivat ravipuomit, laukkaympyrä ja lävistäjällä laukkapuomisarja innariväleillä. Vieläkään ei Vake liikkunut tarpeeksi eteen, ja laukkapuomien välit jäivät liian pitkiksi. Seuraavalla kierroksella jäin ajamaan koko ajan eteen niin ettei puomeille ollut toivoakaan saada askelta osumaan hyvin, joten rämpimiseksi meni taas. Laukka olisi pitänyt saada kuntoon jo paljon aikaisemmin niin ettei puomeja kohti olisi enää joutunut ajamaan vaan olisi voinut antaa laukan vain sujua. Sain myös vinkin että omaa vuoroa aloittaessa kannattaa Vaken kanssa laukata ensin uralla ihan reippaasti ja aloittaa tehtävä vasta kun poni on herätetty ja mennään oikeasti eteen.

Seuraavaksi jatkoimme lävistäjäjumppasarjalta (puomeja oli nyt nostettu pieniksi esteiksi) lävistäjäristikolle. Toisella kierroksella ristikolta jatkettiin vielä kahden porttiesteen suoralle linjalle, sekä lopuksi toisesta suunnasta jumppasarjalle (kuvassa sinisellä 1-5). Vake alkoi nyt olla terävämmän oloinen, ja ehkä asiaa auttoi se että ratsastin "kiihdytyskierroksen" uralla ennen esteille suuntaamista. Teemana oli toki edelleen eteen, eteen, eteen. Lisäksi noottia tuli kaarteissa oikomisesta, sillä päädyissä Vake tapansa mukaan kanttaili kaarteita pienemmäksi enkä tarpeeksi topakasti ratsastanut sitä suoraan esteiden jälkeen. Esteet sinänsä ylittyivät näppärästi. Suoralla linjalla väli kuudella laukalla meni ensin hieman ahtaaksi, eli tässä olisi eteenratsastusta voinut jättää vähemmälle. Suoran linjan jälkeen en taas ollut tarpeeksi skarppina vaan Vake pääsi puskemaan sisälle ja oikaisemaan, jolloin tiestä jumppasarjalle lävistäjällä tuli turhan tiukka.

Rataa pidennettiin vielä kahdeksan esteen mittaiseksi (kuvassa sinisellä). Esteet olivat matalia, mutta olihan tässä tehtäviä ja sain keskittyä edelleen laukan sujuvuuteen ja suurteen kaarteiden huolelliseen ratsastamiseen. Pikkuhiljaa aloin saada ratsastukseen parempaa meininkiä Vaken liikkuessa nyt ihan mukavasti ja ajamatta eteenpäin, ja ehkä pieni "alkuhermostuneisuus" oli myös karissut niin että aloin jo keskittyä paremmin. Tämä ratamme sujuikin sitten varsin mallikkaasti. Vake liikkui mukavasti ja tasaisesti eteen, ponnistuspaikat alkoivat osua kohdilleen, ja minulla alkoi jo riittää huomiota teiden ja linjojen ratsastamiseen niin etten antanut Vaken oikoa. Alkutuntiin verrattuna tämä meno oli huiman paljon parempaa, ja sain kehuja hyvistä lähestymisistä sekä erityisesti onnistuneesta kaarteesta suoralta linjalta jumppasarjalävistäjälle. Kyllähän Vake menee sinne minne ohjaan kunhan vain oma ajatus pysyy selkeänä reitin suhteen.

Lopuksi hyppäsimme vielä lyhyemmän radan (kuvassa punaisella). Jatkoimme edelleen tasaisen sujuvasti, ja keskityin ratsastamaan hyvät tiet oikomatta. Lävistäjäristikolle tullessa mentiin liikaa oikealle lavalle puskien, minkä seurauksena ristikko hypättiin vähän reunasta vaikka periaatteessa käännös uralta estelinjalle tapahtuikin ihan oikeasta kohdasta. Suoralla linjalla oli nyt jälkimmäistä porttia nostettu, ja tolppien merkinnöistä päättelin että korkeutta oli enemmän kuin 80 cm. Maltoin linjalla jäädä odottamaan, ja kun en tässä enää tuupannut eteen niin kuusi laukkaa mahtui väliin mukavasti ja tunnin korkeinkin este ylittyi näppärästi. Kahteen onnistuneeseen tehtävärataan saattoi treenit lopettaa hyvällä mielellä.



Tunnista jäi oikein mainiot fiilikset. Alkupuoli meni möhlien, mutta sitten kun työ ponin herättämiseksi oli tehty niin homma alkoikin sujua ja paransimme menoa loppua kohti koko ajan. Kyllä sen huomasi että kun tosissaan aloin ratsastaa ja vaatia Vakelta kunnon liikkumista ja reagointia niin meno alkoi olla enemmän sellaista kuin pitää ja poni oikeasti hereillä. Liian paljon jäädään Vaken kanssa vain hissuttelemaan ja annan sen oikoa, vaikka nämä asiat pystyisi aika helpostikin korjaamaan. Tämä valmennus oli hyvä herätys siinä suhteessa että tällaisesta puoliteholla humputtelusta pitää päästä pois. Täytyy olla itse terävä ja napakka niin ponistakin tulee terävä ja napakka. Ehdottomasti kyllä mennään Vaken kanssa valmennukseen uudestaankin heti kun vain on mahdollista.

Videoista kiitos Hanskille.