Toisen leiritunnin ohjelmassa oli esteitä (tosin enemmän tätä voisi sanoa kavalettitunniksi), ja minulle valikoitui ratsuksi 6-vuotias Harri-poni. Nuoresta iästä huolimatta Harri on oikein järkevä ja tasainen kaveri, ja esteille sillä kuulemma löytyy oikein mukavasti kapasiteettia. Koulupuolella ei Harri ole kaikkein helpoin ja letkein kaveri vaan kuulemma hankala ratsastaa pyöreäksi, ja tämän sain tuta itsekin alkuverryttelyn aikana. Eipä ponin muodosta tarvinnut sitten suuremmin stressata, ja muuten Harri vaikutti sopivassa suhteessa reippaalta ja tasaiselta menijältä.
Raviverryttelyn jälkeen teimme laukannostoja ja ylitimme pääty-ympyrällä kavaletin muutaman kerran. Tykkäsin Harrin laukasta tosi paljon. Se oli pehmeää ja tasaista, rytmi oli hyvä ja säädeltävyyttäkin tuntui olevan mukavasti. Harri reagoi hyvin sekä pidätteeseen että pohkeeseen. Kavaletille oli suhteellisen helppo lähestyä, sillä Harri osasi hahmottaa itsekin ponnistuspaikat hyvin ja laukka oli tosiaankin säädeltävää. Ope muistutteli kääntämään kavaletilla katsetta vielä selkeämmin menosuuntaan, mutta muutoin tuli vain kehuja.
Seuraavaksi menimme ravilähestymisellä lyhyttä yhden askeleen sarjaa, ja parin hyppykierroksen jälkeen sarjalta jatkettiin kahdelle lävistäjäesteelle joista toinen oli okseri ja toinen pysty. Korkeudet pysyivät koko ajan ihan matalina, maksimissaan noin 50-60 sentissä. Harri hyppäsi tosi kivasti ja mutkattomasti, ja sen kanssa oli helppo lähestyä esteille. Kaarteissa tarvittiin kevyesti pohjetta, jotta laukan rytmi säilyi tasaisena, mutta muuten ei pahemmin tarvinnut säätää. Jos ponnistuspaikka oli jäämässä kauas ja käytin pohjetta lähti Harri oikein nopeasti ja ketterästi eteen. Sillä ei todellakaan ollut vaikeuksia venyttää laukkaansa tarpeen vaatiessa. Laukatkin vaihtuivat lävistäjäesteillä kohtuullisen hyvällä prosentilla, vaikka jätin asian käytännössä kokonaan ponin huoleksi. Kertaalleen tuli pieni ponnistuspaikkaepäselvyys, kun en tehnyt paikasta aivan selkeää päätöstä vaan yritin vain lähteä hyppyyn askelta ennen Harria kertomatta asiasta ponille selkeästi. Harri toki hyppäsi pikkuesteen ongelmitta miniaskeleen kanssa. Opetuksena siis oli että ponnistuspaikka tulee päättää selkeästi ja tästä ratkaisusta myös pitää kiinni.
Tunti oli ihan hauska, vaikka hypättiinkin vain ihan pientä ja vähän. Harri oli oikein sympaattinen, ja tietämättä olisi ollut hankala uskoa sen olevan näinkin nuori. Hyppääminen oli kivaa ja sujuvaa kun poni oli sopivan reipas ja sillä oli näin mainio laukka. Harrilla haluaisin ehdottomasti hypätä lisää ja isompaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti