Hailuotoviikonlopun jälkeen palasimme arkeen ja treenit jatkuivat Vaken kanssa tiistain tunnilla. Menimme koulua, mutta harjoitukset liippasivat vähän estetehtäviäkin sillä mukaan mahtui laukan pidentämistä ja lyhentämistä puomeilla.
Alkuverryttelyn aikana ope kiinnitti kovasti huomiota pohkeisiini, jotka jälleen seilasivat kylkiä pitkin edestakaisin kun pyysin Vakea liikkumaan enemmän eteen. Kantapäätä piti saada painettua alemmas ja koko jalkaa pidemmäksi kylkiä pitkin jotta pohje asettuisi aloilleen eikä liikkuisi pohjeapuja antaessa taakse. Kun kroppani pikkuhiljaa vertyi ja Vakekin alkoi kulkea paremmin itse eteen parani myös pohkeen vakaus ja asento.
Pienen alkuverryttelyn jälkeen aloimme työstää askeleen lyhentämistä/kokoamista ja pidentämistä ravin sisällä. Ravia muuteltiin melko tiuhaan noin kuudesosakentän mittaisissa pätkissä. Vake oli pienen alkutahmailun jälkeen käynnistynyt liikkumaan ravissa melko hyvin eteen, ja tältä pohjalta oli mukava lähteä kokeilemaan ravin sisäisiä siirtymiä. Kovin suurta haitaria ei Vake tietenkään ravissa esittänyt, mutta sain aikaiseksi eroja jotka ainakin selkään tuntuivat selkeiltä. Ravia lyhyemmäksi ja kootummaksi hakemalla sain Vaken pätkittäin liikkumaan mukavan ryhdikkäänä, ja kun tällaisista pätkistä päästin sen venyttämään kaulaa ja askelta hieman eteen lähti se liikkumaan letkeän oloisesti. Muoto pysyi mukavan pyöreänä.
Seuraavaksi ratsastimme kuviota, jossa käännettiin ravissa kentän poikki, lyhennettiin ravia ja nostettiin laukka pitkälle sivulle kääntyessä. Laukassa tehtiin päätyihin ympyrät. Kun olin laukassa Vaken kertaalleen herättänyt oli sillä oikein mukava imu eteen. Tällaista laukkaa oli mainio ratsastaa, ja ympyröillä tulikin laukkaan kivasti pyöreyttä kunhan muistin olla roikkumatta sisäohjassa. Takajalat tuntuivat työskentelevän hyvin, ja laukassa oli mukava istua. Hetkittäin piti takaosaa hieman aktivoida, ja kun naputtelin kevyesti raipalla nakkeli Vake parit pienet pukit. Tämän jälkeen laukka rullasi taas hyvällä energialla ja pyöreänä, ja minua nauratti Vaken pienet pomput. Ponihan tuntui olevan ihan terävänä tänään!
Lopuksi teimme vielä siirtymisiä kahden maapuomin suoralla linjalla. Ensin tehtiin pysähdyksiä ja käyntiinsiirtymisiä ravista, sitten laukannostoja. Vake oli nyt hyvin hereillä, ja siirtymisetkin oli näppärä ratsastaa kun ponilla oli jopa jonkinlaista eteenpäinpyrkimystä. Siirtymiset onnistuivatkin täsmällisesti ja pyöreänä. Viimeisenä palana oli askelpituuden säätely laukassa. Kahden puomin etäisyys oli noin 24 metriä, ja tähän piti saada vuoroin mahdollisimman paljon ja mahdollisimman vähän askeleita. Vake liikkui laukassa niinkin innokkaasti eteen, että lyhentäminen tuntui jopa vähän haastavalta. Toki todellinen vaikeus lienee ollut siinä, ettei laukka kestänyt sammumatta kovin suurta lyhentämistä, eli pohkeita olisi tarvittu enemmän. Luonnollisin askelmäärä tähän väliin olisi Vakelle ollut kahdeksan, ja lyhentämällä sain sen suhteellisen pienellä vaivalla menemään yhdeksällä. Enempäänkin olisi varmasti pystynyt, mutta tämä olisi epäilemättä vaatinut huomattavasti parempaa kokoamista takaosan päälle. Askelten vähentäminen vaati ihan reilua eteenratsastusta, mutta ei Vaken laukka hurjasti pidentynyt vaikka lähtikin sutimaan reippaammin eteen. Pääsimme välin seitsemällä askeleella, ja tämä tuntui olevan melko lailla minimiaskelmäärä Vakelle. Uskon, että toiseen suuntaan eli lyhyemmäksi olisi haitaria löytynyt laukasta paremmin kuin pidennykseen. Joka tapauksessa Vake laukkasi koko säätelytehtävän ajan ihanan pirtsakasti ja terävänä.
Tunnista jäi iloinen mieli, sillä Vakella oli tänään niin kivasti energiaa. Tällaisella Vakella on niin hauska ratsastaa! Vaellusviikonloppu taisi siis tehdä Vakelle pelkästään hyvää, sillä saaressa löytynyt pirteys vaikutti tulleen osittain mukana myös kotikentälle. Etenkin laukkatyöskentely oli tänään onnistunutta, ja laukassa muoto oli parempi kuin pitkiin aikoihin. Kyllä se vaan auttaa kummasti, kun poni liikkuu vähän omallakin moottorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti