maanantai 19. syyskuuta 2016

Superesteponi Aasia

Tällä kertaa olin vahvasti varautunut koulutuntiin, mutta mepäs jatkoimmekin esteiden parissa ja menin Aasialla. Eilisten kisojen rata oli vielä kentällä pystyssä, ja kun kisarata Aasian kanssa oli mennyt oikein mukavasti, niin nyt oli tietenkin oivallinen sauma hypätä sama rata isompana. Ekstrana saatiin esteiden alle myös laatikoita ja portteja.

Verryttelimme ensin hetken ravissa ja laukassa. Laukassa menin lähes yksinomaan kevyessä istunnassa, ja totesin taas kerran, että näin Aasian laukka pysyy paremmin tasapainossa. Esteille ei toki Aasian kanssa kannata posotella aivan kevyessä istunnassa, vaan silloin täytyy olla lähempänä satulaa.

Otimme verryttelyhypyt ensin yksittäiselle pystylle ja sitten okserille. Ensimmäistä estettä Aasia tapansa mukaan katsoi tarkemmin, mutta sen jälkeen tuumasi, että mikäs tässä on hypellessä. Saimme pystylle oikein nättejä hyppyjä, sillä Aasia hyppäsi nyt rohkeasti hyvistä paikoista yhtään empimättä. Este vielä nousikin niin, että ylitimme sen noin 70-senttisenä. Aasia hyppäsi edelleen rennosti ja sujuvasti, ja meno tuntui oikein varmalta. Verryttelyokserissa oli jännittävänä elementtinä mukana sininen lankku. Vaan eipä sekään Aasiaa sen kummemmin hätkähdyttänyt, eli tämäkin este ylittyi helposti. Menimme vielä kertaalleen harjoituskierroksen kahden laukan sarjalla. Aasia laukkasi myös sarjalle ennakkoluulottomasti, mutta väli oli aika pitkä, kun esteet olivat vain 50-60 sentin korkeudessa ja väli kisamitoissa. Niinpä ei ihan venytty kahteen askeleeseen, mutta ei haitannut vaikka Aasia sen kolmannenkin tikkasi mukaan.

Sitten saimme jo hypätä radan, joka oli sama kuin eilisten kisojen kahdeksan esteen perusvaihe. Eilen hyppäsimme siis 50 sentin luokan, joten nyt menimme radan 60-senttisenä, ja joku este taisi olla vähän "ylikorkeakin". Aasia otti alle hyvän, reippaasti etenevän laukan, ja rata käynnistyi mukavasti. Nyt tuli oikein asiallisia hyppyjä, sillä ponilla ei ollut tarvetta päästä aivan esteen juureen vaan se venyi hyppyihin myös paremmista ponnistuspaikoista. Laukassa oli mukava energia, mutta meno vaikutti rennolta eikä kaarteissakaan menty hankalan etupainoisena. Esteille ei tarvittu juurikaan rohkaisua, vaan Aasia meni suoraviivaisesti ja jarruttelematta niitä kohti. Sarjalle otettiin taas lisäaskel, mutta ei se mitään. Jännittävin este oli viimeinen pysty, jossa oli valkoiset laatikot ja sininen puomi, mutta Aasialle vaikutti olevan nyt aivan yhdentekevää minkälaisia esteitä tuli vastaan. Kaikki ylittyi samassa hyvässä rytmissä. Niin sujuvasti, niin hienosti!

Olin tosi tyytyväinen rataamme sekä koko tuntiin. Näin hyvä Aasia ei ole vielä koskaan ollut, vaan sehän tuntuu parantavan kerta kerralta. Hyppääminen tuntui helpolta, ja oli oikein mukavaa ylittää esteitä tasaisen reippaasti ja sujuvassa rytmissä etenevällä ponilla. Molemmilla oli myös koko ajan rento ja luottavainen mieli sekä tekemisen meininki. Aasiahan taitaa sittenkin olla ihan esteponi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti