Aina niin hieno Kasper

Poniratsastaja 30 v ja poni 24 v.

Viimeisellä kesätunnilla ennen hevosten kahden viikon laidunlomaa ei tungosta ollut, sillä ryhmässämme oli poikkeuksellisesti vain kaksi ratsastajaa. Saatiin siis varsinainen tehotunti sijaisopen silmien alla. Ratsuksi sain yllättäen vanha herra Kasperin. Olen saanut kunnian ratsastaa Kassulla kerran aikaisemmin viime talvena, ja silloin ihastuin tähän hienoon ponivanhukseen. Kassun arvioitu ikä on 24 vuotta, joten enimmäkseen poni tekee vain kevyitä lasten tunteja eikä yleensä mene osaavampien tunneilla. Silti vanhan koulukisaponin taidot ovat vielä tallella ja osaamista Kassulta löytyy vaikka muille jakaa.

Kassun ikä näkyy kylläkin jo siinä ettei aivan tunnin aluksi löydy sitä parhainta liikettä. Aluksi mennä hissuteltiin kovin lyhyellä askeleella niin käynnissä kuin ravissakin, ja pohkeeseen reagointi oli aika hidasta. Täytyy myöntää että läpi tunnin sorruin tehottomaan pohkeella puskemiseen. Kevyessä ravissa verryteltyämme alettiin ratsastaa käynnissä voltit jokaisen sivun keskelle ja uralla harjoitusravia. Vakio-ohjeena oli että Kassulle enemmän käyntiä/ravia ja reilumpi taivutus. Asetus tuli mielestäni ihan hyvin, mutta poni olisi saanut taipua paremmin vielä rungostakin. Ope kehotti jumppaamaan hetkellisesti ylitaivuttamalla kaulaa ja runkoa samalla ulko-ohjasta reilusti tilaa antaen. Tässä vaan oli se ongelma että uralle palatessa ja raviinsiirtymisen hetkellä olin aina tovin hukassa kun ei ulko-ohjalla ollut minkäänlaista tukea. Oikealle Kassu oli notkeampi, ja ylipäänsä liikkui oikeaan kierrokseen paremmin ulko-ohjan tuella ja hyvässä pyöreässä raamissa. Vasemmalle asetus ei tullut yhtä rehellisesti eikä runko taipunut niin hyvin.

Verryteltiin vielä laukat molempiin suuntiin. Kassun laukka oli vähän nelitahtista ja huonosti pyörivää, ja laukkaa sai ratsastaa ensin ihan topakasti eteen ennen kuin liikkeen laatu parani edes hieman. Myös laukassa oikea kierros oli parempi eli vasen laukka jäi tönköksi. Silti Kassu liikkui melko pyöreänä koko ajan. Istunnan kanssa oli tönkkölaukassa ongelmia niin etten saanut kroppaa vakautettua vaan keikuin liikaa edestakaisin eikä paino pysynyt nätisti jalustimilla. En siis istunnallani ainakaan parantanut ratsukon tasapainoa.

Laukan jälkeen Kassulta alkoi irrota ravissa letkeämpää liikettä ja askel pidentyä. Menimme nyt vielä siirtymisiä ja taivutuksia pääty-ympyrällä siten että toinen puolisko ympyrästä mentiin laukassa ja toinen ravissa. Molemmilla puolikkailla pyöräytettiin vielä lisäksi kymmenen metrin voltit. Oikealle Kassu kulki nyt ravissa todella kivasti, ja selvästi tunsin ravin muutoksen alkutuntiin verrattuna. Laukannostot olivat aika hitaita, ja laukassa oltaisiin pyörivyyttä ja kolmitahtisuutta kaivattu edelleen. Aika tahdikasta ja tasapainoista meno kuitenkin oli, ja volteilla tuli hyvät taivutukset oikealle. Vasen oli edelleen hankalampi kierros molempien askellajien suhteen, mutta ainakin kuvittelen että taipuminen oli jo parempaa kuin aivan aluksi niin että hetkittäin ulko-ohjan ideakin alkoi toteutua.

Loppuraveissa haettiin vielä venytystä eteen-alas, ja aluksi en rohjennut antaa ponille ohjaa tarpeeksi kun tuntui ettei liike vieläkään tullut ihan kunnolla takaa tuntumaa kohti. Kun sitten open kehotuksesta uskalsin tuntuman sisällä pidentää ohjaa ja samalla ratsastaa pohkeella eteen venytti Kassu muotoa pidemmäksi ja matalammaksi samalla kuitenkin pyöreänä säilyen. Takajalatkin polkivat tässä vaiheessa ravia jo aika mukavasti.

Olin tälläkin kertaa hyvin otettu siitä että sain Kassulla ratsastaa, ja siitä miten hienosti Kassu työskenteli. Ikä asettaa rajoitteensa, samoin kuin se millaisella käytöllä Kassu nykyään on, joten on ihan ymmärrettävää että liike on etenkin aluksi aika pientä eikä poni ole ihan kaikista notkein. Mielestäni edellisellä kerralla Kassu reagoi pohkeseen paremmin ja liikkui paremmin eteen, mutta olihan nyt myös todella kuuma hellepäivä joka varmasti söi ponista tehoja. Omassa ratsastuksessani näkyi etenkin pohkeenkäytössä tuttu tehottomuuden perisynti eli koko ajan vaikutan mutta silti ei paljon tapahdu. Kassu teki tästä huolimatta tosi hyvin hommia, eli jälleen kerran ei voi kuin ihmetellä ja ihailla kuinka mahdottoman hieno poni tämä on aina vaan. Toivottavasti tämä kerta ei jää viimeiseksi vaan pääsisin vielä tulevaisuudessakin nauttimaan ratsastuksesta Kassu-herran kanssa. Jos poni vaan ikinä kaipaa vähän perusteellisempaa jumppaa kuin mitä se lasten tunneilla saa niin minä olen aina vapaaehtoinen sen ratsastajaksi.