Super-Vake ruusukehaina

Muikeat ilmeet! Nora kuvasi.

Sateisen ja harmaan koulukisaperjantain jälkeen lauantaina paistoi onneksi aurinko. Nyt olivat vuorossa Tallinmäen 1-tason estekisat, ja kenttäkin oli eilisen jälkeen ehtinyt hyvin kuivua. Päivä oli sikäli jännittävä, että menimme Vaken kanssa ensimmäisen 90 sentin luokkamme. Hyppäsimme sitä ennen myös 80 sentin luokan, ja molemmissa luokissa oli tällä kertaa taitoarvostelu. Sehän tarkoitti sitä, että Vakellakin oli ihan realistiset mahdollisuudet pärjätä. Tavoitteeni tälle päivälle olivat siisti rata ja sijoitus 80 sentin luokassa sekä selvitä kunnialla maaliin 90 sentin radalta.

Olin tallilla jo aamulla rakentamassa rataa, ja oma vuoro oli vasta pitkällä iltapäivän puolella. Olin aika rauhallisella mielellä enkä osannut oikein jännittää tulevia ratoja. Rata oli sama molemmissa luokissa, ja sisälsi 9 estettä. Sarja oli tietenkin mukana, mutta onneksi sen järjestyksenä oli okseri-pysty. Verryttely tapahtui ryhmissä kentällä, joten sekin meni varsin stressittömästi. Verryttelyssä tarkastin, että Vake liikkui sujuvasti eteen ja otimme voimia säästellen ehkä kolme hyppyä. Kaikki vaikutti hyvältä. Oli kuitenkin vähän eri fiilis lähteä ratsastamaan taitoarvostelulla, kun oli erityinen paine ratsastaa mahdollisimman korrektisti eikä vain selvitä ilman virhepisteitä.

Ratapiirros.

Paineita oli kasikympin radalle lähtiessä ilmeisesti juuri sopivasti niin että keskityin mutta pystyin ratsastamaan aika rennosti. Vake lähti liikkeelle ihan hyvässä rytmissä, ja sopivat ponnistuspaikat löytyivät esteille yksi toisensa jälkeen. Taitoarvostelu painoi takaraivossa sen verran, että sain panostettua jonkin verran eleettömyyteen ja istuntaan. Vake laukkasi mielestäni aika sopivalla energialla, ja laskeutui esteiltä näppärästi myötälaukoissa. Sarja tuli vastaan viidentenä esteenä, ja edeltävässä kaarteessa napautin harkitusti raipalla lavalle terävöittääkseni laukkaa hieman lisää. Sarjalle tultiin sisään hyvin ja jarruttamatta, mutta silti väli vaan jäi pitkäksi. Vake venytti hienosti B-osan yli, mutta venymisen seurauksena hypystä tuli vähän vino ja laukka jäi vaihtumatta. Mukautumiseni tähän hyppyyn ei myöskään ollut aivan esimerkillinen, joten sarja oli selvästi ratamme heikko kohta. Vake kuitenkin korjasi laukan lennosta sarjan jälkeen, ja jatkoimme samassa hyvässä rytmissä radan loput esteet. Miten voikin olla, että kaikki vaan sujui niin helposti ja näppärästi? Olin rataan tosi tyytyväinen, sillä tämä oli sellainen suoritus mitä lähdin taitoarvosteluluokasta hakemaankin. Onnistuminen oikeassa paikassa!



Vein Vaken talliin huokaisemaan, sillä seuraavaan starttiin oli vielä reilusti aikaa. Jännitin luokan loppuun asti mahdollista sijoitusta, ja kun olin hakenut Vaken tallista seuraavaan verryttelyyn valmistautuakseni kuulutettiin luokan tulokset. Me sijoituimme toiseksi! Saman tien kävimme sitten palkintojenjaossa hakemassa ruusukkeen ja laukkaamassa kunniakierroksen. Ensimmäinen sijoitus meille 80 sentin luokasta, olipa hienoa!

Päivän ensimmäinen tavoite oli siis saavutettu, ja sitten lähdettiin täyttämään vielä sitä toista eli hyppäämään 90 sentin rata. Siinä missä 80 sentin esteet näyttivät tänään pieniltä olivat 90 sentin esteet puolestaan ihan kunnioitettavan korkuisia. Verryttely meni kuitenkin aika huolettomasti. Vake jaksoi olla vielä hereillä, ja korkeammatkin esteet se hyppäsi epäröimättä. Oikeassa laukassa oli lähestymisessä sen verran lapaliirtoa että laukka vaihtui hypyssä aina vääräksi, mutta yli mentiin sujuvasti. Okserikin selvitettiin vaikka ensin hyppy menikin juureen. Onnistuneemman hypyn jälkeen riitti. Omaa vuoroa odottaessa jännitti nyt hiukan, mutta ei liikaa. Luotto Vakeen oli suuri.

Herättelin Vaken heti liikkeelle lähtiessä oikein sujuvaan laukkaan, sillä edelliseen rataan verrattuna nyt kaivattiin ehkä ripaus lisäenergiaa. Vake vastasi hyvin, ja ensimmäiselle esteelle mentiin hyvällä imulla. Rata lähti käyntiin yhtä hyvin kuin edellinenkin, ja ponnistuspaikat löytyivät näppärästi. Kolmosesteelle mentiin aavistuksen lähelle, mutta näin paikan niin hyvissä ajoin että ratkaisu oli selkeä ja sujuva. Matka jatkui hyvässä rytmissä ja helposti nelosesteen yli. Ennen sarjalle tuloa napautin taas raipalla lavalle jotta Vake oli varmasti mahdollisimman terävänä. Sarja oli vähän jännä paikka, sillä ysikympin sarjaa ei ole edes ehditty tunneilla treenata. Tulimme asiallisesti sisään, mutta eihän sille mitään voinut että väli vaan oli Vakelle pitkä. Hetken aikaa epäröin lähtisikö Vake hyppyyn näin isolle esteelle näin kaukaa, mutta Vake ei empinyt vaan venytti urheasti 90 sentin pystyn yli. Tällä kertaa se jopa nappasi esteeltä myötälaukan alastuloon. Upea tsemppaus Vakelta sarjalle!

Sarjan jälkeen ei vielä voinut ihan huokaista. Jatkoimme sujuvassa laukassa, ja näin edelleen paikat esteille hyvin. Kuutos- ja kasiesteillä paikka jäi hieman kauas, ja sorruin vähän liian suurieleisesti ratsastamaan eteen kohti estettä. Vake kuitenkin venytti näiden pystyjen yli aika helposti. Myös seitsemännen esteen eli tasaokserin se hyppäsi oikein pätevästi. Viimeiselle esteelle tullessa olisin saanut istua vähän paremmin satulassa, ja nyt mentiin myös hieman lähelle estettä, mutta näppärästi Vake sujautti itsensä vielä tämänkin esteen yli. Sitten olimme maalissa, puhtaalla suorituksella 90 sentin radalta! Päivän toinen tavoite oli saavutettu kirkkaasti, ja se oli mahtava tunne. Hieno, urhea Vake suoritti radan niin näppärästi, vaikka tämän korkuisilla esteillä se joutuu jo laittamaan itsensä likoon. On se ihmeellinen otus!



Kävelytin Vakea ja katsoin samalla luokan loppuja suorituksia. En ihan jaksanut uskoa meidän sijoittuvan tässä luokassa, sillä tällä radalla en ehtinyt paljon tyyliä ajatella ja en saanut ratsastusta pidettyä niin siistinä ja eleettömänä kuin ekalla radalla. Istunta pääsi jonkin verran leviämään etunojaiseksi ja tuli ylimääräistä heiluntaa. Vaan annapas olla, tulokset selvisivät ja taas olimme toisella sijalla! Pisteitä tuli jopa yksi enemmän kuin ekalta radalta, sillä istunnasta annetut pisteet pysyivät samana mutta temposta ja rytmistä sekä yleisvaikutelmasta tuli molemmista puolikas piste enemmän. Sujuvampi ja energisempi laukka jälkimmäisellä radalla ratkaisi siis sen, että suoritus oli tuomarin mielestä ensimmäistä rataa parempi. Istunnasta esteillä ja esteiden välissä sain 7,5 pistettä kummastakin. Oikeista teistä tuli 8 pistettä, ja tempo, tasapaino & rytmi sekä yleisvaikutelma olivat kumpikin ekalla radalla 7,5 ja toisella radalla 8. Istuntakommenteissa toivottiin jäntevyyttä asentoon ja huomautettiin selän pyöristymisestä. Ekalla radalla toivottiin vahvempaa laukkaa läpi radan ja toisellakin radalla olisi tuomarin mielestä saanut olla hieman enemmän aktiivisuutta.

Kävimme palkintojenjaossa ja rauhallisella kunniakierroksella vielä toistamiseen, ja olin ihan pyörällä päästäni että miten tässä nyt näin kävi. Ensimmäinen startti ysikympissä ja sijoitus! Kaksi ruusuketta samana päivänä! Taitoarvostelulla Vake pääsi näyttämään kyntensä ruusukehaina, ja hienosti se homman hoitikin. Ysikympin kisaradan suorittaminen oli tietysti myös eräänlainen virstanpylväs minulle, sillä jos vuosi sitten olisi kysytty niin en olisi uskonut tällä korkeudella Vaken (tai minkään muunkaan hevosen) kanssa hyppääväni. Nyt olen myös noussut luokkakorkeuksissa viimeisen pykälän sille samalle tasolle missä olen aikoinani ollut. Kaikkeen sitä Vaken kanssa pystytäänkin!

Videoista kiitos Annelle ja Noralle!