Maneesikisat odotuksia paremmin

Myös sunnuntain estekisat ratsastettiin kotikentän sijaan maneesissa. Olin ilmoittautunut Viivillä 70 sentin luokkaan ja Vakella 80 sentin luokkaan, ja lisäksi suunnitelmissa oli mahdollinen jälki-ilmoittautuminen Vakella 90 senttiin mikäli eka rata sujuisi hyvin. En tohtinut ilmoittautua ysikymppiin suoraan, sillä maneesissa ei tätä ennen oltu ehditty hypätä ja arvelin että pienessä maneesissa Vaken liikkuminen saattaisi olla juuri niin hyytynyttä kuin se oli viime talven maneesikaudella. Eipähän tarvinnut liikaa jännittää etukäteen kun en varsinaisesti ollut ysikymppiin menossa. Oikeastaan jännittävin osuus oli tänään 70 sentin rata ja se, miten Viivi pysyisi hanskassa. Tässä luokassa oli taitoarvostelu, joten enpä osannut kovin kummoista menestystä odottaa sillä tunneilla meno Viivin kanssa ei ole ollut kaikilta osin kovin hallittua ja tasaista.

Viivi hyppäsi toisen ratsastajan kanssa ensin pienemmän luokan, joten se odotteli minua valmiina maneesilla jonne ratsastin tallilta Vakella. Verryttelimme Viivin kanssa ensin kentällä, joka oli yöpakkasten jäljiltä hieman kovanpuoleinen, mutta jossa pystyi kuitenkin huoletta laukkaamaan ja ottamaan muutaman hypyn ristikolle ja pienelle pystylle. Viivi oli odotetusti menevällä päällä, ja pääsi useimmissa lähestymisissä hieman kiihdyttämään esteen juureen. Kaikesta mentiin kuitenkin varmasti ja innokkaasti yli, joten ei hätää vaikka hevonen vähän malttamaton olikin. Maneesissa saatiin ottaa omaan vuoroon valmistautuessa vielä kaksi verryttelyhyppyä okserille. Sitten oltiin valmiina suoritukseen.

Rata alkoi ihan mukavasti, sillä lävistäjällä olevalle ykkösesteelle päästiin asiallisesti ilman kiihdytystä ja laukkakin vaihtui. Meno vaikutti tässä vaiheessa oikein lupaavalta. Myös kakkosesteelle päästiin melko tasaisessa rytmissä, mutta ponnistus meni silti vähän lähelle. Kolmosesteelle oli noin 20 metrin suora linja, ja tämä oli yksi radan haastavimmista paikoista meille sillä tällaisilla linjoilla Viivi on tyypillisesti päässyt rykäisemään kiihdytyksen eteen. Viivi pääsikin hieman kiskaisemaan eteenpäin, mutta maltoin pysyä melko hyvin pystyssä ja niin linjasta selvittiin ihan asiallisesti viidellä askeleella. Kaarteessa Viivi tuli oikein mukavasti kiinni, ja nelosesteelle päästiin aika rennosti ja kiihtymättä. Tässäkin laukanvaihto onnistui aivan itsestään, jee! Viidennen ja kuudennen esteen välinen linja oli 14 metriä, ja suunnitelmana tähän kolme laukkaa. Kuvittelin, että tässä olisi vaadittu eteenratsastusta, ja suunnitelmaan sopi hyvin se että sisään tultiin eteen sujuen ja isolla hypyllä. Välissä annoin Viivin vain mennä, eikä etäisyys jäänyt kolmella laukalla ainakaan pitkäksi. Okseri ulos linjalta ylittyi lennokkaasti. Päädyssä ei turhia hidasteltu, mutta seitsemännelle esteelle päästiin hyvin tasaisessa rytmissä. Tämän jälkeen Viivi sitten pääsi kiihtymään liikaa, sillä edessä oli lähes pitkän sivun mitalta avointa tilaa. Niinpä viimeiselle esteelle tultiin vähän turhan lujaa, mutta selvittiinpä siitäkin.

Olin rataan oikeastaan varsin tyytyväinen. Meno tuntui paremmalta kuin olin osannut odottaa, ja yhteistyö Viivin kanssa pelasi ihan mukavasti. Suurin osa radasta mentiin kohtalaisen hyvin kontrollissa, ja vasta viimeisellä linjalla Viivi pääsi lähtemään lapasesta. Tämä notkahdus jäi vähän harmittamaan, sillä taitoarvosteluluokassa en olisi tällaista kiihdytystä halunnut esittää. Muuten vaikutti oikein asialliselta. Ehkä maneesin seinät ja ahdas tila hieman hillitsivät Viiviä niin että jarrut toimivat paremmin. Lopulta olin vieläkin iloisemmin yllättynyt, kun luokan päättyessä olimme kolmannella sijalla! Treenien perusteella en olisi uskonut sijoitukseen taitoarvosteluluokassa, joten tulos oli todella yli odotusten. Jokainen este oli arvosteltu erikseen, ja numerot niiltä olivat väliltä 7-8. Parhaat arvosanat tuli kolmen laukan linjalta, mutta käsi olisi pitänyt tässä olla rennompi. Loppukommenttina luki "Erittäin hyvä kokonaisuus, pientä turhaa kaasuttelua. Muista hengittää, rentoutta lisää niin vielä paranee".

Viivin radan jälkeen ei enää pahemmin jännittänyt lähteä hyppäämään Vakella kasikymppiä. Maneesissa esteet näyttivät kuitenkin taas pitkästä aikaa suuremmilta, joten olin melko vakuuttunut että 90 olisi meille tänään liikaa ja olisi parasta mennä vain yksi rata. Lisäksi aivan 70 sentin luokan lopussa tapahtui yhdelle kilpailijalle hyvin ikävä onnettomuus, mikä säikäytti varmasti kaikki paikallaolijat ja vei kyllä mietteitä siihen suuntaan että tänään ei mennä mitään isoa vaan riittää kun selvitetään turvallisesti kasikympin rata. Verryttely mentiin nyt kokonaan kentällä, sillä pohja oli päivän lämmetessä ehtinyt sulaa täysin hyppykuntoon. Verkkahypyt menivät asiallisesti, ja sain Vaken myös kohtuullisesti hereille.

Maneesissa Vaken keskittyminen oli taas vähän huonompi, eikä se lähtenyt sujumaan eteenpäin aivan niin hyvin kuin olisin toivonut. Luulen, että tämä oli tosiaan pientä "ensimmäisen radan jännityksen" tuomaa hitautta. Kun esteet ja kaarteet tulivat pienessä tilassa nopeasti vastaan niin en ehtinyt oikein missään vaiheessa saada Vakea kunnolla liikkeelle, ja niinpä homma meni puskemisen ja tuuppaamisen puolelle. Muutaman esteen yli kiivettiin lähes paikoiltaan, mutta muutamaan hyppyyn meno sentään sujuvoitui hieman. Urheasti Vake kuitenkin kiipeili, ja eihän meillä ollut varsinaisesti hätää tämän kokoisilla esteillä. Ensimmäinen vaihe meni puhtaasti, joten homma jatkui toiseen vaiheeseen. Käänsin oikotiet, eli kasilta ysille kaikkien esteiden sisäpuolelta ja ysiltä kympille seiskan ja kasin välistä oikaisten. Nämä pienet tiet söivät laukkaa entisestään, joten ei meno siitä ainakaan sujuvoitunut. Edelleen silti kiivettiin ja venyttiin esteiden yli, ja sinniteltiin puhtaasti maaliin. Oikoreittien ansiosta aikakaan ei ollut kovin huono vaikka tempo olikin surkea. Olimme neljänsiä eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita vähän reilun sekunnin erolla kolmossijaan, joten jos Vake olisi ollut hereillä ja liikkunut olisi jopa sijoitus ollut mahdollinen. Videota ei radasta tallentunut, mutta se ei kyllä harmittanut sillä meno ei ollut järin tyylikästä.

Tässä kävi juuri niin kuin olin pelännyt, eli en saanut Vakea ahtaammassa tilassa etenemään kunnolla. Silti löysin itseni kysymästä opelta olisiko ok mennä vielä ysikymppi. Olihan se ok, joten tuumasta toimeen. Mönkiminen suututti sen verran, että halusin parantaa ja hypätä vielä toisen radan. Menin jälki-ilmoittautuneena luokan ensimmäisenä, joten käväisin vain pihalla kokeilemassa kaksi ysikympin hyppyä ja sitten palattiin maneesiin. Esteet näyttivät jo tosi isoilta, mutta silti oli oudon luottavainen olo ja lähinnä nauratti.

Pieni sisuuntuminen möngitystä kasikympistä taisi tehdä terää, ja varmasti Vake oli toisella radalla rennompi ja keskittyneempi. Liikkeelle lähdettiin oikein topakasti, ja ensimmäinen este hypättiin sujuvasti. Suoralla linjalla tuli pientä kiemurtelua, ja 20 metriä meni kuudella laukalla. En tiedä olisiko ollut viisi ilman kiemurtelua, mutta nyt oltiin aavistuksen turhan lähellä ja otettiin kakkosesteen etupuomi alas. Paikka ja hyppy tuntuivat melko hyviltä, joten olisiko tässä ollut pientä ylävartalolla ennakointia ja sen aiheuttamaa etujalkojen hitautta. Eipä se mitään, vaan matka jatkui ja kolmoseste ylittyi tosi sujuvasti. 14 metrin linja mentiin neljällä laukalla, mutta okserille tullessa Vake kiemursi taas hiukan. Hoksasin jälkikäteen, että pienen epäröinnin syynä oli ehkä maneesin ikkunasta esteen eteen osuva kirkas valo. Pienestä epäröinnistä huolimatta Vake loikkasi urheasti ison okserin yli ja vielä oikein ilmavaralla. Loppurata sujahti sitten varsin hyvällä rytmillä ja ihan asiallisilla ponnistuspaikoilla. Koska olimme ottaneet yhden puomin päättyi suoritus ykkösvaiheen maaliin.



Tähän rataan olin pudotuksesta huolimatta tosi tyytyväinen! Nyt Vake eteni sopivan sujuvassa laukassa, ja sen myötä alkoivat hypytkin onnistua paremmin. Ihan lötkölaukasta kiipeillen ei ysikymppi olisi enää onnistunut, joten onneksi riittävä energia löytyi. Kyllä kannatti ehdottomasti mennä Vakella toinen rata, niin saatiin hyväkin suoritus tälle päivälle. Maneesissa hyppääminen oli selvästi hankalampaa avarien ulkokenttien jälkeen, joten ysikympin hyppääminen maneesioloissa oli meille oikein hieno saavutus. Tällä korkeudella Vake joutuu hyppäämään jo tosissaan eikä kuskikaan ole ihan mukavuusalueellaan. Asenne ja tsemppaus olivat kuitenkin kohdillaan, ja niin sitä hurautettiin "isojen esteiden" ratakin muitta mutkitta. Maneesissa hyppäämiseen vaan tarvitaan selvästi harjoitusta jotta se lähtisi sujumaan yhtä helposti kuin ulkona, mutta eipä tämä ollut kyllä ollenkaan hassumpi aloitus maneesikaudelle!

Videoista kiitokset Noralle ja Hanskille!

Nahkea mutta rehti ja rehellinen

Aktiivinen kisakausi lähenee loppuaan, mutta vielä oli 2-tason estekisat melkein naapurissa eli Tupoksen Turnajaiset Ankkurilahdella. Menimme Vaken kanssa 80 sentin luokan, jossa oli arvosteluna 367.1 siten että toisessa vaiheessa oli taitoarvostelu. Tämä oli meille siis toinen 2-tason startti, ja taitoarvostelu oli tietenkin mukavaa vaihtelua sillä aikaa ratsastaessa meillä ei ikipäivänä ole mahdollisuuksia pärjätä ainakaan 2-tasolla.

Kuten lähes kaikki kisapäivät tänä kesänä oli tämäkin harmaa ja kostea. Rankimmalta sateelta kuitenkin Vaken kanssa vältyimme, sillä olimme sen aikana maneesissa sileän verryttelyssä. 80 sentin luokan rata oli varsin pitkä, 6 estettä 1. vaiheessa ja 8 estettä 2. vaiheessa ja sarja hypättiin kahdesti. Koska kenttä oli melko pieni tulivat esteet radalla vastaan tosi nopeasti, ja mukana oli monta kaarevaa linjaa. Vähän enemmän haastetta siis, mutta erikoisesteitä ei tällä radalla ollut yhtään ja esteet näyttivät pieniltä.

Verryttelyssä koetin säästellä Vaken voimia, mutta samalla kuitenkin herättää sen liikkumaan terävästi eteen. Hyppyverryttely tapahtui ulkokentällä. Vake ei liikkunut täällä kaikkein innokkaimmin, mutta ajattelin sen johtuvan sateen mössöyttämästä ja upottavasta pohjasta. Kun vähän herättelin ponia lähti se lopulta ihan hyvin eteen. Hypyissä ei ilmennyt kummempaa. Viimeisenä ennen kisakentälle lähtöä usvatin kierroksen verran laukkaa ympäri, ja vaikutti siltä että Vake oli nyt menossa mukavalla imulla eteen. Lähdin siis radalle ihan hyvin odotuksin.

Odottelimme hetken portilla ennen sisäänmenoa. Ensi töikseen Vake olisi halunnut poistua radalta edellisen ratsukon perässä, mutta uskoi kun komensin sitä. Ehdimme katsella radalla ympärillemme pienen hetken ennen kuin tuli lähtömerkki. Vake lähti suhteellisen normaalisti liikkeelle, ja varmistelin parilla raipan napautuksella että oltiin oikeasti menossa eteen. Tässä vaiheessa poni vaikutti hyvältä, mutta on se ehkä paremmallakin imulla liikkunut. Ensimmäiselle esteelle tultiin ihan sujuvasti, ja laukka jatkui mukavan reippaasti kakkosesteelle jolle mentiin hieman lähelle. Alku oli siis ihan ok, mutta ohitettuamme sisääntuloportin kakkosesteen jälkeen alkoi meno jo hiukan hyytyä ja sain alkaa ratsastaa eteen. Kolmosesteelle päästiin ihan asiallisesti ja sujuvasti, mutta tämän jälkeen tulevalla kaarevalla linjalla sarjalle laukka ei edennyt tarpeeksi. Sarjalle olikin melko hankala lähestyminen kaarevalta linjalta, ja tässä päästin Vaken vähän oikaisemaan. Kun ei sarjalle saatu pitkää suoraa lähestymistä ja laukkakin oli melko ponnetonta niin mönkimiseksi se sitten meni. Jo a-osalle tuli pieni hyppy läheltä, ja oli selvää että väliin otetaan kaksi askelta. Selvitimme esteet näinkin, mutta manailin mielessäni kun jo tässä vaiheessa rataa meno alkoi tuntua näin nihkeältä.

Sarjan jälkeen rytmi kärsi väärän laukan korjaamisesta, ja sain puskea Vakea uudelleen vauhtiin. Laukasta puuttui imu eteen, mutta viitos- ja kuutoseste ylittyivät kuitenkin ihan asiallisesti ja jatkoimme näin ollen puhtaalla radalla toiseen vaiheeseen ja taitoarvosteluun. Sinänsä harmi, että taitoarvostelu alkoi vasta nyt, sillä ensimmäisessä vaiheessa esitimme sarjaa lukuunottamatta vielä siedettävää menoa. Toisessa vaiheessa Vake vain hyytyi hyytymistään. Ihme kyllä se lähti hyppyihin positiivisesta askeleesta tikkaamatta esteen juureen miniaskelta, vaikka laukasta energia puuttuikin. Yritin ratsastaa eteen pohkeella ja napautin pari kertaa raipalla lavalle. Ehkä olisi pitänyt käyttää raippaa pohkeen taakse. Vake hyppäsi kuitenkin tunnollisesti vaikka vauhti olikin olematonta. Rata vaan jatkui jatkumistaan, ja esteellä numero 13 oli puhti jo totaalisesti pois. Tähän Vake jarrutti mukaan ylimääräisen askeleen, mutta kiipesi kuitenkin okserin yli melkein paikoiltaan. Vielä piti kaartaa toistamiseen sarjalle, mikä vaikutti jo suorastaan toivottomalta. Ylimääräisen askeleen kanssa möngimme jälleen sarjan yli ja vieläpä puomeja pudottamatta vaikka vähän kolisikin. Huh, maalissa! Ihme kyllä selvitimme kaikki 14 estettä ilman virhepisteitä ja enimmäisaikaankin ehdimme, mutta eihän tähän rataan voinut olla tyytyväinen. Niin nihkeää ja nahkeaa etenkin toisessa vaiheessa, kaikki sujuvuus kadoksissa! 



Olisi tämä kai huonomminkin voinut mennä, mutta olin kovin harmissani että emme nyt päässeet taitoarvosteluluokassa parhaita taitojamme esittelemään. Vake on liikkunut viime aikoina niin hyvällä energialla treeneissä, ja kisoissakin se on liikkunut ihan pirteästi koko kesän. Tällaista tahmailua ei ole kesän kisoissa esiintynyt lainkaan. Ehkä Vake oli tänään vähän väsynyt, ja pitkä rata pienellä kentällä oli sille nyt vaan liikaa. Ei kai voi olettaa, että joka päivä olisi superpäivä ja poni jaksaisi aina antaa itsestään 100% irti. Kiltisti se kuitenkin hyppäsi joka esteen yli, ja tuomari kirjoittikin arvostelupaperiin kommentiksi "rehellinen ja rehti heppa". Sitähän se Vake on. Muutoin tuli tietysti paljon sanomista aktiivisuuden puutteesta ja tahmeasta etenemisestä. Eipä tällaisella esityksellä kummoisia pisteitä tietenkään ropissut, vaan arvosanaksi tuli 5 kaikkiin arvostelukohtiin. Voi kun olisin halunnut saada taitotuomarin arvion sellaisesta meidän hyvästä/normaalista radasta! Tällä kertaa meni näin, mutta ei yksiä nahkeampia kisoja varmaan kannata jäädä liikaa harmittelemaan. Ainakin ensi viikko on hyppäämisestä taukoa, ja se on nyt varmasti paikallaan. Seuraavalle viikonlopulle on kuitenkin luvassa Vaken kanssa huippukivaa ohjelmaa (joka ei siis sisällä esteratsastusta!), joten ajatukset voi näistä kisoista kääntää tuleviin seikkailuihin.

Annelle kiitos videosta!

Super-Vake ruusukehaina

Muikeat ilmeet! Nora kuvasi.

Sateisen ja harmaan koulukisaperjantain jälkeen lauantaina paistoi onneksi aurinko. Nyt olivat vuorossa Tallinmäen 1-tason estekisat, ja kenttäkin oli eilisen jälkeen ehtinyt hyvin kuivua. Päivä oli sikäli jännittävä, että menimme Vaken kanssa ensimmäisen 90 sentin luokkamme. Hyppäsimme sitä ennen myös 80 sentin luokan, ja molemmissa luokissa oli tällä kertaa taitoarvostelu. Sehän tarkoitti sitä, että Vakellakin oli ihan realistiset mahdollisuudet pärjätä. Tavoitteeni tälle päivälle olivat siisti rata ja sijoitus 80 sentin luokassa sekä selvitä kunnialla maaliin 90 sentin radalta.

Olin tallilla jo aamulla rakentamassa rataa, ja oma vuoro oli vasta pitkällä iltapäivän puolella. Olin aika rauhallisella mielellä enkä osannut oikein jännittää tulevia ratoja. Rata oli sama molemmissa luokissa, ja sisälsi 9 estettä. Sarja oli tietenkin mukana, mutta onneksi sen järjestyksenä oli okseri-pysty. Verryttely tapahtui ryhmissä kentällä, joten sekin meni varsin stressittömästi. Verryttelyssä tarkastin, että Vake liikkui sujuvasti eteen ja otimme voimia säästellen ehkä kolme hyppyä. Kaikki vaikutti hyvältä. Oli kuitenkin vähän eri fiilis lähteä ratsastamaan taitoarvostelulla, kun oli erityinen paine ratsastaa mahdollisimman korrektisti eikä vain selvitä ilman virhepisteitä.

Ratapiirros.

Paineita oli kasikympin radalle lähtiessä ilmeisesti juuri sopivasti niin että keskityin mutta pystyin ratsastamaan aika rennosti. Vake lähti liikkeelle ihan hyvässä rytmissä, ja sopivat ponnistuspaikat löytyivät esteille yksi toisensa jälkeen. Taitoarvostelu painoi takaraivossa sen verran, että sain panostettua jonkin verran eleettömyyteen ja istuntaan. Vake laukkasi mielestäni aika sopivalla energialla, ja laskeutui esteiltä näppärästi myötälaukoissa. Sarja tuli vastaan viidentenä esteenä, ja edeltävässä kaarteessa napautin harkitusti raipalla lavalle terävöittääkseni laukkaa hieman lisää. Sarjalle tultiin sisään hyvin ja jarruttamatta, mutta silti väli vaan jäi pitkäksi. Vake venytti hienosti B-osan yli, mutta venymisen seurauksena hypystä tuli vähän vino ja laukka jäi vaihtumatta. Mukautumiseni tähän hyppyyn ei myöskään ollut aivan esimerkillinen, joten sarja oli selvästi ratamme heikko kohta. Vake kuitenkin korjasi laukan lennosta sarjan jälkeen, ja jatkoimme samassa hyvässä rytmissä radan loput esteet. Miten voikin olla, että kaikki vaan sujui niin helposti ja näppärästi? Olin rataan tosi tyytyväinen, sillä tämä oli sellainen suoritus mitä lähdin taitoarvosteluluokasta hakemaankin. Onnistuminen oikeassa paikassa!



Vein Vaken talliin huokaisemaan, sillä seuraavaan starttiin oli vielä reilusti aikaa. Jännitin luokan loppuun asti mahdollista sijoitusta, ja kun olin hakenut Vaken tallista seuraavaan verryttelyyn valmistautuakseni kuulutettiin luokan tulokset. Me sijoituimme toiseksi! Saman tien kävimme sitten palkintojenjaossa hakemassa ruusukkeen ja laukkaamassa kunniakierroksen. Ensimmäinen sijoitus meille 80 sentin luokasta, olipa hienoa!

Päivän ensimmäinen tavoite oli siis saavutettu, ja sitten lähdettiin täyttämään vielä sitä toista eli hyppäämään 90 sentin rata. Siinä missä 80 sentin esteet näyttivät tänään pieniltä olivat 90 sentin esteet puolestaan ihan kunnioitettavan korkuisia. Verryttely meni kuitenkin aika huolettomasti. Vake jaksoi olla vielä hereillä, ja korkeammatkin esteet se hyppäsi epäröimättä. Oikeassa laukassa oli lähestymisessä sen verran lapaliirtoa että laukka vaihtui hypyssä aina vääräksi, mutta yli mentiin sujuvasti. Okserikin selvitettiin vaikka ensin hyppy menikin juureen. Onnistuneemman hypyn jälkeen riitti. Omaa vuoroa odottaessa jännitti nyt hiukan, mutta ei liikaa. Luotto Vakeen oli suuri.

Herättelin Vaken heti liikkeelle lähtiessä oikein sujuvaan laukkaan, sillä edelliseen rataan verrattuna nyt kaivattiin ehkä ripaus lisäenergiaa. Vake vastasi hyvin, ja ensimmäiselle esteelle mentiin hyvällä imulla. Rata lähti käyntiin yhtä hyvin kuin edellinenkin, ja ponnistuspaikat löytyivät näppärästi. Kolmosesteelle mentiin aavistuksen lähelle, mutta näin paikan niin hyvissä ajoin että ratkaisu oli selkeä ja sujuva. Matka jatkui hyvässä rytmissä ja helposti nelosesteen yli. Ennen sarjalle tuloa napautin taas raipalla lavalle jotta Vake oli varmasti mahdollisimman terävänä. Sarja oli vähän jännä paikka, sillä ysikympin sarjaa ei ole edes ehditty tunneilla treenata. Tulimme asiallisesti sisään, mutta eihän sille mitään voinut että väli vaan oli Vakelle pitkä. Hetken aikaa epäröin lähtisikö Vake hyppyyn näin isolle esteelle näin kaukaa, mutta Vake ei empinyt vaan venytti urheasti 90 sentin pystyn yli. Tällä kertaa se jopa nappasi esteeltä myötälaukan alastuloon. Upea tsemppaus Vakelta sarjalle!

Sarjan jälkeen ei vielä voinut ihan huokaista. Jatkoimme sujuvassa laukassa, ja näin edelleen paikat esteille hyvin. Kuutos- ja kasiesteillä paikka jäi hieman kauas, ja sorruin vähän liian suurieleisesti ratsastamaan eteen kohti estettä. Vake kuitenkin venytti näiden pystyjen yli aika helposti. Myös seitsemännen esteen eli tasaokserin se hyppäsi oikein pätevästi. Viimeiselle esteelle tullessa olisin saanut istua vähän paremmin satulassa, ja nyt mentiin myös hieman lähelle estettä, mutta näppärästi Vake sujautti itsensä vielä tämänkin esteen yli. Sitten olimme maalissa, puhtaalla suorituksella 90 sentin radalta! Päivän toinen tavoite oli saavutettu kirkkaasti, ja se oli mahtava tunne. Hieno, urhea Vake suoritti radan niin näppärästi, vaikka tämän korkuisilla esteillä se joutuu jo laittamaan itsensä likoon. On se ihmeellinen otus!



Kävelytin Vakea ja katsoin samalla luokan loppuja suorituksia. En ihan jaksanut uskoa meidän sijoittuvan tässä luokassa, sillä tällä radalla en ehtinyt paljon tyyliä ajatella ja en saanut ratsastusta pidettyä niin siistinä ja eleettömänä kuin ekalla radalla. Istunta pääsi jonkin verran leviämään etunojaiseksi ja tuli ylimääräistä heiluntaa. Vaan annapas olla, tulokset selvisivät ja taas olimme toisella sijalla! Pisteitä tuli jopa yksi enemmän kuin ekalta radalta, sillä istunnasta annetut pisteet pysyivät samana mutta temposta ja rytmistä sekä yleisvaikutelmasta tuli molemmista puolikas piste enemmän. Sujuvampi ja energisempi laukka jälkimmäisellä radalla ratkaisi siis sen, että suoritus oli tuomarin mielestä ensimmäistä rataa parempi. Istunnasta esteillä ja esteiden välissä sain 7,5 pistettä kummastakin. Oikeista teistä tuli 8 pistettä, ja tempo, tasapaino & rytmi sekä yleisvaikutelma olivat kumpikin ekalla radalla 7,5 ja toisella radalla 8. Istuntakommenteissa toivottiin jäntevyyttä asentoon ja huomautettiin selän pyöristymisestä. Ekalla radalla toivottiin vahvempaa laukkaa läpi radan ja toisellakin radalla olisi tuomarin mielestä saanut olla hieman enemmän aktiivisuutta.

Kävimme palkintojenjaossa ja rauhallisella kunniakierroksella vielä toistamiseen, ja olin ihan pyörällä päästäni että miten tässä nyt näin kävi. Ensimmäinen startti ysikympissä ja sijoitus! Kaksi ruusuketta samana päivänä! Taitoarvostelulla Vake pääsi näyttämään kyntensä ruusukehaina, ja hienosti se homman hoitikin. Ysikympin kisaradan suorittaminen oli tietysti myös eräänlainen virstanpylväs minulle, sillä jos vuosi sitten olisi kysytty niin en olisi uskonut tällä korkeudella Vaken (tai minkään muunkaan hevosen) kanssa hyppääväni. Nyt olen myös noussut luokkakorkeuksissa viimeisen pykälän sille samalle tasolle missä olen aikoinani ollut. Kaikkeen sitä Vaken kanssa pystytäänkin!

Videoista kiitos Annelle ja Noralle!