Nahkea mutta rehti ja rehellinen

Aktiivinen kisakausi lähenee loppuaan, mutta vielä oli 2-tason estekisat melkein naapurissa eli Tupoksen Turnajaiset Ankkurilahdella. Menimme Vaken kanssa 80 sentin luokan, jossa oli arvosteluna 367.1 siten että toisessa vaiheessa oli taitoarvostelu. Tämä oli meille siis toinen 2-tason startti, ja taitoarvostelu oli tietenkin mukavaa vaihtelua sillä aikaa ratsastaessa meillä ei ikipäivänä ole mahdollisuuksia pärjätä ainakaan 2-tasolla.

Kuten lähes kaikki kisapäivät tänä kesänä oli tämäkin harmaa ja kostea. Rankimmalta sateelta kuitenkin Vaken kanssa vältyimme, sillä olimme sen aikana maneesissa sileän verryttelyssä. 80 sentin luokan rata oli varsin pitkä, 6 estettä 1. vaiheessa ja 8 estettä 2. vaiheessa ja sarja hypättiin kahdesti. Koska kenttä oli melko pieni tulivat esteet radalla vastaan tosi nopeasti, ja mukana oli monta kaarevaa linjaa. Vähän enemmän haastetta siis, mutta erikoisesteitä ei tällä radalla ollut yhtään ja esteet näyttivät pieniltä.

Verryttelyssä koetin säästellä Vaken voimia, mutta samalla kuitenkin herättää sen liikkumaan terävästi eteen. Hyppyverryttely tapahtui ulkokentällä. Vake ei liikkunut täällä kaikkein innokkaimmin, mutta ajattelin sen johtuvan sateen mössöyttämästä ja upottavasta pohjasta. Kun vähän herättelin ponia lähti se lopulta ihan hyvin eteen. Hypyissä ei ilmennyt kummempaa. Viimeisenä ennen kisakentälle lähtöä usvatin kierroksen verran laukkaa ympäri, ja vaikutti siltä että Vake oli nyt menossa mukavalla imulla eteen. Lähdin siis radalle ihan hyvin odotuksin.

Odottelimme hetken portilla ennen sisäänmenoa. Ensi töikseen Vake olisi halunnut poistua radalta edellisen ratsukon perässä, mutta uskoi kun komensin sitä. Ehdimme katsella radalla ympärillemme pienen hetken ennen kuin tuli lähtömerkki. Vake lähti suhteellisen normaalisti liikkeelle, ja varmistelin parilla raipan napautuksella että oltiin oikeasti menossa eteen. Tässä vaiheessa poni vaikutti hyvältä, mutta on se ehkä paremmallakin imulla liikkunut. Ensimmäiselle esteelle tultiin ihan sujuvasti, ja laukka jatkui mukavan reippaasti kakkosesteelle jolle mentiin hieman lähelle. Alku oli siis ihan ok, mutta ohitettuamme sisääntuloportin kakkosesteen jälkeen alkoi meno jo hiukan hyytyä ja sain alkaa ratsastaa eteen. Kolmosesteelle päästiin ihan asiallisesti ja sujuvasti, mutta tämän jälkeen tulevalla kaarevalla linjalla sarjalle laukka ei edennyt tarpeeksi. Sarjalle olikin melko hankala lähestyminen kaarevalta linjalta, ja tässä päästin Vaken vähän oikaisemaan. Kun ei sarjalle saatu pitkää suoraa lähestymistä ja laukkakin oli melko ponnetonta niin mönkimiseksi se sitten meni. Jo a-osalle tuli pieni hyppy läheltä, ja oli selvää että väliin otetaan kaksi askelta. Selvitimme esteet näinkin, mutta manailin mielessäni kun jo tässä vaiheessa rataa meno alkoi tuntua näin nihkeältä.

Sarjan jälkeen rytmi kärsi väärän laukan korjaamisesta, ja sain puskea Vakea uudelleen vauhtiin. Laukasta puuttui imu eteen, mutta viitos- ja kuutoseste ylittyivät kuitenkin ihan asiallisesti ja jatkoimme näin ollen puhtaalla radalla toiseen vaiheeseen ja taitoarvosteluun. Sinänsä harmi, että taitoarvostelu alkoi vasta nyt, sillä ensimmäisessä vaiheessa esitimme sarjaa lukuunottamatta vielä siedettävää menoa. Toisessa vaiheessa Vake vain hyytyi hyytymistään. Ihme kyllä se lähti hyppyihin positiivisesta askeleesta tikkaamatta esteen juureen miniaskelta, vaikka laukasta energia puuttuikin. Yritin ratsastaa eteen pohkeella ja napautin pari kertaa raipalla lavalle. Ehkä olisi pitänyt käyttää raippaa pohkeen taakse. Vake hyppäsi kuitenkin tunnollisesti vaikka vauhti olikin olematonta. Rata vaan jatkui jatkumistaan, ja esteellä numero 13 oli puhti jo totaalisesti pois. Tähän Vake jarrutti mukaan ylimääräisen askeleen, mutta kiipesi kuitenkin okserin yli melkein paikoiltaan. Vielä piti kaartaa toistamiseen sarjalle, mikä vaikutti jo suorastaan toivottomalta. Ylimääräisen askeleen kanssa möngimme jälleen sarjan yli ja vieläpä puomeja pudottamatta vaikka vähän kolisikin. Huh, maalissa! Ihme kyllä selvitimme kaikki 14 estettä ilman virhepisteitä ja enimmäisaikaankin ehdimme, mutta eihän tähän rataan voinut olla tyytyväinen. Niin nihkeää ja nahkeaa etenkin toisessa vaiheessa, kaikki sujuvuus kadoksissa! 



Olisi tämä kai huonomminkin voinut mennä, mutta olin kovin harmissani että emme nyt päässeet taitoarvosteluluokassa parhaita taitojamme esittelemään. Vake on liikkunut viime aikoina niin hyvällä energialla treeneissä, ja kisoissakin se on liikkunut ihan pirteästi koko kesän. Tällaista tahmailua ei ole kesän kisoissa esiintynyt lainkaan. Ehkä Vake oli tänään vähän väsynyt, ja pitkä rata pienellä kentällä oli sille nyt vaan liikaa. Ei kai voi olettaa, että joka päivä olisi superpäivä ja poni jaksaisi aina antaa itsestään 100% irti. Kiltisti se kuitenkin hyppäsi joka esteen yli, ja tuomari kirjoittikin arvostelupaperiin kommentiksi "rehellinen ja rehti heppa". Sitähän se Vake on. Muutoin tuli tietysti paljon sanomista aktiivisuuden puutteesta ja tahmeasta etenemisestä. Eipä tällaisella esityksellä kummoisia pisteitä tietenkään ropissut, vaan arvosanaksi tuli 5 kaikkiin arvostelukohtiin. Voi kun olisin halunnut saada taitotuomarin arvion sellaisesta meidän hyvästä/normaalista radasta! Tällä kertaa meni näin, mutta ei yksiä nahkeampia kisoja varmaan kannata jäädä liikaa harmittelemaan. Ainakin ensi viikko on hyppäämisestä taukoa, ja se on nyt varmasti paikallaan. Seuraavalle viikonlopulle on kuitenkin luvassa Vaken kanssa huippukivaa ohjelmaa (joka ei siis sisällä esteratsastusta!), joten ajatukset voi näistä kisoista kääntää tuleviin seikkailuihin.

Annelle kiitos videosta!

Ensimmäinen 2-tason startti

Lauantaiaamuna pakattiin hevoset autoon todella aikaisin ja ajettiin kohti Kalajokea ja hiekkasärkkiä. Kalajoella kilpailtiin Pohjois-Suomen aluemestaruuksista, ja vaikkei mestaruusluokissa luonnollisestikaan ollut minulle ja Vakelle sopivaa sarjaa oli kisoissa meille kuitenkin avoin 80 sentin luokka. Tämä oli ensimmäinen oikea 2-tason luokka meille, joten tulihan sille D-luvalle vihdoin käyttöä! Odotin, että 2-tason luokka olisi ollut estemateriaalien puolesta aavistuksen haastavampi kuin 1-tason vastaavat luokat, mutta radalla ei sitten erikoisempia esteitä kuitenkaan juuri ollut. Muuri siellä seisoi kolmosesteenä ja vieläpä vasta-aurinkoon hypättävänä, mutta sen lisäksi ei ollut muita erikoisesteitä. Oksereissa oli toki pituutta jonkin verran.

Annelle kiitos kuvasta! Kuvasta poiketen 1. este oli okseri, 2. este pysty ja 3. este muuri.

Kisapaikka sijaitsi raviradan "keskusviheriöllä", ja kisakenttä sekä tilava verryttelykenttä olivat aivan vierekkäin. Täällä olikin harvinaisen kiva verrytellä, kun sai mennä ulkona ja lääniä oli enemmän kuin tyypillisessä maneesiverkassa. Vake liikkuikin verryttelyssä oikein mukavasti eikä nihkeillyt ja jumittanut niin kuin usein pikkumaneeseissa. Olin odottanut Vaken olevan jäykkä ja hitaasti käynnistyvä, sillä ajomatka oli melko pitkä ja lisäksi Vake oli viettänyt edellisen yön poikkeuksellisesti sisällä karsinassa. Kävelyn ja ravailun jälkeen laukka lähti kuitenkin sujumaan hämmästyttävän hyvin. Verryttelyssä pyrittiin säästelemään Vakea, joten vältin pitkiä laukkapätkiä ja annoin ponin kävellä hyppyjen välillä. Verryttelyhypyt onnistuivat oikein hyvin, sillä Vakella oli sopiva energia laukassa ja pientä imua estettä kohti. Hypyt lähtivät aina positiivisesta askeleesta, ja en ihan heti muista milloin olisi kisaverkassa ollut näin hyvä fiilis.

Saimme mennä radalle odottamaan edellisen suorituksen aikana, ja käytin tilaisuuden näyttää Vakelle vastavalossa olevaa muuria. Otin laukassa kierroksen kentän ympäri, ja Vake tuntui ihan hyvältä vaikka olisi se saanut olla vielä hitusen terävämpikin. Ykkösesteelle mentiin reippaasti ja hyvällä hypyllä yli. Sama hyvä rytmi jatkui kakkosesteelle, ja tämän jälkeen piti skarpata kohti kaarevan linjan päässä olevaa muuria. Varmuuden vuoksi napautin muurin edessä raipalla ulkolavalle, mutta Vake ei vaikuttanut edes epäröivän hyppyä. Vastavalomuuriahan me on ihan vastikään harjoiteltu kotonakin. Muurin jälkeen matka jatkui hieman eteen ratsastaen, ja neloseste ylittyi myös sujuvasti. Viides este oli pysty-pysty-sarja, ja tälle en onnistunut ratsastamaan hyvää tietä. En kääntänyt ulkopohkeella tarpeeksi napakasti, eikä raippakaan ollut ulkokädessä. Vake pääsi liiraamaan kaula mutkalla kaarteesta ulos, ja jouduimme pahasti vinoon estelinjalta. Kun sarjalle tultiin näin vinossa ja samalla tietysti jarruttaen ei ollut mitään toivoa päästä väliä yhdellä askeleella. Suosiolla siis möngittiin väli kahdella askeleella, mutta onneksi sarjan molemmat osat olivat pienehköjä pystyjä jotka selvitettiin näinkin. Sarjan jälkeen laukka lähti onneksi taas etenemään, sillä kuutos- ja seiskaeste olivat radan pitkät okserit. Näissä ei ollut mitään ongelmaa, vaan ponnistuspaikat löytyivät hyvin ja Vake hyppäsi hienosti. Näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Toinen vaihe alkoi ykkösesteenä olleella okserilla. Paikka jäi vähän kauas, mutta Vakella oli ajatus eteen ja se venytti esteen yli harkitsemattakaan lisäaskelia. Kaarre yhdeksännelle esteelle meni vähän turhan pitkäksi ison hypyn jälkeen, ja ulkoavut olisivat tässäkin saaneet olla paremmin mukana. Tässä vaiheessa rataa laukka tuntui hieman hyytyvän. Kympille käänsin pienen tien muiden esteiden sisäpuolelta, mutta vaikutti siltä että laukka säilyi kaarteessa riittävästi. Vake imi kaarteesta estettä kohti, ponnistuspaikka oli hyvä ja kaikki vaikutti olevan hypyssä ihan kunnossa. Jostain syystä Vake kuitenkin kolautti etujalat puomiin ja siitä tuli pudotus. Ehkä menin ylävartalolla hyppyyn aavistuksen ennakoiden, ja etujalat pudottivat sen seurauksena? Tuumasin kuitenkin saman tien että eipä pudotuksella niin väliä, sillä emme olleet kuitenkaan tekemässä kovin kilpailukykyistä aikaa. Pudotus taisi joka tapauksessa sen verran harhauttaa ajatuksiani, että en skarpannut seuraavassa kaarteessa ja niinpä sarjalle tultiin täsmälleen samalla lailla ulos liiraten kuin perusradalla. Seurauksena vinosta lähestymisestä oli jälleen lisäaskeleen kanssa mönkiminen. Sarjalta tultiin alas väärässä laukassa, ja Vake puski sisälapa edellä niin etten saanut vaihtoa tapahtumaan. Kun laukka oli väärä ja pudotuskin alla niin en viitsinyt ratsastaa viimeiselle esteelle lyhyempää tietä, vaan laukkasimme kaikessa rauhassa pidemmän reitin. Laukka ei ehtinyt korjaantua, mutta viimeiselle esteelle päästiin silti asiallisesti ja hyvään paikkaan.

Tulimme maaliin siis toisen vaiheen neljällä virhepisteellä ja ihan hyvällä mielellä. Pudotus sinänsä ei jäänyt yhtään harmittamaan, sillä siinä ei tapahtunut mitään isoa tai selkeää virhettä. Selvää oli, että puhtaallakaan radalla ja tosissaan pienemmät tiet ratsastaen ei meillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia sijoituksiin, sillä luokassa oli todella nopeita ratsukoita. Suurimmaksi osaksihan tässä meni mestaruusluokkiin osallistuvia aluetason kilpailijoita. Nyt tosin aikamme oli suorastaan nolon hidas, kun en lopulta edes yrittänyt ratsastaa aikaa pudotuksen jälkeen. Sarjalla mönkiminen jäi vähän harmittamaan, varsinkin kun tein saman virheen kaksi kertaa enkä edes toiseen vaiheeseen saanut kaarteen ratsastusta korjattua. Muuten ei tätä rataa tarvinnut kyllä yhtään hävetä, vaan tämä oli kokonaisuutena ihan asiallinen 2-tason debyytti. Vake on liikkunut joskus terävämminkin, mutta minusta tuntui että pientä loppuradan nahkeutta lukuunottamatta meno oli ihan sujuvaa. Ponnistuspaikat löytyivät hyvin ja hypyt lähtivät helposti positiivisesta askeleesta, mikä kertoi siitä että laukka oli ihan kunnossa. Huippufiilis tästä suorituksesta jäi puuttumaan, mutta onnistumisen tunne tästä kuitenkin enimmäkseen jäi eikä harmittanut oikeastaan muu kuin se että tätä rataa ei saatu videolle. Kannatti käydä Kalajoella asti, sillä kisat oli oikein kivat, aurinko paistoi ja nyt on sitten menty ihan virallisesti 2-tasolla.

Kisakuvia lisäilen myöhemmin, jos/kun niitä saan!