sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Estetunti jälleen laukanvaihtojen parissa

Toivoin estetunnille uudestaan Peraa, ja sen sitten tänään sainkin. Keskiviikon hyppykerran jälkeen ei enää jännittänyt niin pahasti vaikkei toki edelleenkään itseluottamus ole missään huippulukemissa. Tänään tunnin aiheena olivat laukanvaihdot sekä kaarevat linjat, tällä kertaa tavallisilla puomiesteillä. Estekorkeudet pysyivät maksimissaan 60 sentissä.

Keskiviikkona pitkä raippa oli hypätessä vain tiellä, joten tällä kertaa varustauduin lyhyellä esteraipalla. Peralla oli kuitenkin lötkömpi päivä joten valinta ei taaskaan osunut kohdalleen. Alkuverryttely ravissa menikin liialliseksi pohkeella puskemiseksi kun yritin herätellä Peraa liikkumaan terävämmin. Ajattelin toiveikkaasti että laukka- ja hyppyhommien alkaessa Perasta löytyisi sama etenemisvaihde kuin viimeksi, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Verryttelytehtävänä tultiin suoralla linjalla kahta ristikkoa joiden väliin pyöräytettiin voltti. Ensin pari kierrosta vasemmassa laukassa ja sitten oikeassa. Pera ei laukannut kovinkaan energisesti ja vastasi pohkeeseen huonosti. Pikkuristikot toki ylittyivät mutta jouduin ratsastamaan pohkeella aivan liikaa. Ylenpalttisen pohkeenkäytön myötä ei kantapäät pysyneet kunnolla alhaalla ja paino jalustimella. Ope käskikin pitää jalat hiljempaa ja rentona alhaalla sekä välttää jatkuvaa pohkeella vaikuttamista. Hevonen kerrasta liikkeelle ja sen jälkeen jätetään rauhaan. Kun hieman herättelin Peraa raipalla niin pääsin lopulta ratsastamaan ristikkotehtävän vähemmällä pohkeella.

Seuraavaksi hypättiin kahta lävistäjäpystyä kahdeksikkona vaihtaen ensimmäisellä esteellä vasemmasta laukasta oikeaan ja toisella takaisin vasempaan. Pera oli edelleen vähän nukuksissa ja eteenpäinpuskettava, mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää. Ensimmäisellä lävistäjäpystyllä Pera kuitenkin lähti hyppyyn sujuvasti hieman kauempaa, ja vaihtoi oikeaan laukkaan aika lailla itsekseen. Samalla Pera kuitekin kaatui lapa edellä sisäpohjetta vasten heti hypyn jälkeen, eli oikea pohje olisi pitänyt saada huomattavasti paremmin läpi. Toiselle lävistäjäesteelle tehtiin laiskempi hyppy juuresta, ja tällaisessa lötköhypyssä ei laukka vaihtunut. Toisella hyppykierroksella esityksemme oli samanlainen eli vaihto oikeaan onnistui lapa edellä tunkien mutta vasempaan jäi edelleen vaihtumatta. Ope varoitteli ettei pidä alkaa tuupata Peraa hyppyyn kaukaa (sehän on kyllä nähty miten siinä voi käydä) ja muistutti sen tykkäävän hypätä läheltä. Paitsi parempaa suoruutta kaivattiin menoon myös lisää terävyyttä, ja niinpä vaihdoin tässä vaiheessa pidemmän raipan käteen pystyäkseni aktivoimaan laukkaa tehokkaammin ja pohkeella puskematta.

Lävistäjäesteet muokkautuivat vielä pystyistä oksereiksi, ja hypättiin kahta kaarevaa linjaa kuvan osoittamassa järjestyksessä. Ensimmäinen kaareva linja vasemmassa laukassa sujui edelleen vähän puutteellisella energialla, mutta okserin jälkeen sain oikealla pohkeella sisälavan jo hieman paremmin hallintaan. Jälkimmäinen linja oikeassa laukassa oli huomattavasti sujuvampi, sillä Pera yhtäkkiä heräsi ja laukkaan löytyi parempi imu eteenpäin. Heti oli helpompi lähestyä esteille kun hevonen oli pohkeen edessä. Viimeiselle okserille ei vieläkään saatu tyylipuhdasta vaihtoa hypyssä, mutta Pera oli sen verran skarppina että vaihtoi lennossa heti hypyn jälkeisessä askeleessa. Sama tehtävä tultiin vielä toiseen kertaan. Taas hyydyttiin kohti ensimmäisen linjan okseria, ja esteen jälkeisestä reitistä ei oltu ihan samaa mieltä vaan Pera tunki kovasti oikealle. Tästä hitaasta ja kierosta hypystä keikahdin alastulossa vähän tyhmästi eteenpäin. Toinen linja olikin sitten nappisuoritus sillä sain Peran reagoimaan eteen ja hyppäämään sujuvasti hieman kauempaa. Okserille tullessa oli meno niin sujuvaa että saatoin keskittyä kunnolliseen johtamiseen, ja näin saatiin viimein hieno vaihto myös oikeasta vasempaan laukkaan.

Otettiin loppuun vielä yksittäiset hypyt okserille vasemmasta laukasta sillä monille tämä este oli ollut tehtävän pulmallisin. Pera vähän kiemurteli lähestymisessä, mutta eteni sujuvasti niin ettei ajauduttu enää pohjaan vaan ylitettiin okseri isommalla hypyllä. Miinusta siitä etten ehtinyt yhtään johtaa kädellä, mutta plussaa että Pera kuitenkin vaihtoi puhtaasti eikä esteen jälkeen tuntunut puskevan oikealle enää aivan niin pahasti.



Kuten tavallista olivat riittämätön laukan energia ja puutteellinen suoruus tänäänkin pääasialliset ongelmien lähteet. Energiaongelmaa sain korjattua raipan vaihdolla ja sitä myötä pystyin rauhoittamaan pohkeet, mutta oikealle lavalle nojaamista sekä vasemmalle kiertymistä hypyissä en vielä kunnolla saanut kitkettyä. Sinne vasemmalle olin taas itsekin kovasti kiertymässä niin kaarteissa kuin hypyissäkin, joten Peran kanssa oikein vahvistimme toistemme kierouksia. Harmi ettei hevonen ollut yhtä säpäkkänä ja hereillä kuin keskiviikkona, mutta siinä vaiheessa kun lopputunnista löytyi parempaa imua eteenpäin oli Peran kanssa jälleen mukava hypätä. Toivoinpa Peraa vielä ensi viikon estetunnillekin nyt kun olen sen kanssa päässyt pitkästä aikaa vauhtiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti