Venymiset sarjoille

Paluu Sulon satulaan pienen tauon jälkeen, jee! Esteitä oli tänään ohjelmassa ja ope lupasi hypeltäväksi "kilttejä sarjoja". Esitin kyllä epäilykseni siitä voiko sarjat olla koskaan kilttejä.

Sulo oli tänään jotenkin "pinkeä" eikä oikein missään vaiheessa rentoutunut vaan koko alkuverkka juostiin ihan sahapukkina. Yksinkertainen suunnitelmani oli jälleen ratsastaa Suloon sopivasti virtaa niin ettei esteille lähdettäisi ainakaan liian hitaalla vaihteella. Pinkeään Suloon saikin laukassa ratsastettua aika mukavasti kierroksia, mutta kontrolli säilyi ja laukkaa pääsi jopa ihan kasaamaan lyhyeksi ja teräväksi. Pyydettäessä Sulo lähti säpäkästi eteen ja tuli kiinni, joten vaikutti että hevonen oli sopivasti kuulolla vaikkei kovin rento ja letkeä ollutkaan.

Hypättävä kuvio pysyi samana koko tunnin. Kahdella lävistäjällä oli yhden askeleen sarjat joita hypättiin kahdeksikkona. Ekalla lävistäjällä sarjaväli oli noin puoli metriä lyhyempi kuin toisella, jolla väli oli kuulemma kuutisen metriä. Ihan normaalit yhden askeleen välit siis mutta pienille esteille ja maneesiin ne sitten kuitenkin tuntuivat pitkiltä. Aluksi hypättiin pari kierrosta pikkuristikkoina, ja aika kaukaa Sulo tosiaan sai b-osille venyttää. Ekalla kierroksella olin kuulemma vähän hidas sekä reagoimaan välissä että menemään mukaan hyppyyn b-osalla, mutta toisella ristikkokierroksella olin skarpimpana. Sulo hyppäsi kiltisti vaikka kauas jäikin, mihin varmaan myötävaikutti se että laukassa oli nyt ihan hyvin energiaa alla. Vasemmassa laukassa ekalle lävistäjälle kaartaessa lähdin poikkeuksetta itse kääntymään aivan liikaa kaarteen suuntaan, mistä tuli sanomista läpi tunnin. Tämä kallistelu tietekin vaikeutti suorana sarjalle lähestymistä.

Seuraavaksi esteet nousivat 50-60 cm pystyiksi ja arvelin sarjavälien helpottuvan esteiden kasvaessa. Edelleen etenkin pidempi väli tuntui pitkähköltä, mutta selvitettiin kuitenkin molemmat sarjat ihan sujuvasti. Sulo vaihtoi laukat niin että päästiin joka kerta myötälaukassa alas vaikken itse kummoisia johtamisia ehtinytkään tehdä. Fiksu hevonen! Ellen väärin muista niin sarjat hypättiin pystyinä kahdesti ja sen jälkeen b-osat muuttuivat oksereiksi. Väleihin tuli nyt ehkä pientä epäröintiä kun piti hypätä kaukaa oksereille, mutta hienosti Sulo selvitti esteet edelleen ilman stoppeja tai viime hetken miniaskeleita. Ratsastin vähän liikaakin "vauhti ratkaisee ongelmat" -periaatteella, sillä opelta tuli kommenttia että ei kaahausta. Ongelmaksi nimittäin tuli se että ajaessani Suloa eteenpäin muuttui laukka kiireiseksi sen sijaan että askel olisi varsinaisesti pidentynyt, ja kuten ope vinkkasi niin Sulo ei ehdi sarjavälissä kunnolla venyä jos meno on pinkeää ja kiireistä.

Viimeiselle kierrokselle esteet nousivat niin että okserit olivat ehkä 75 cm korkeita. Taas usutin Suloa vähän turhan kiireiseksi, ja sisäänhyppy ekalle sarjalle jäi melko pieneksi. Esteen jälkeen epäröin hieman liian kauan sen sijaan että olisin välittömästi kannustanut Suloa eteen pohkeella ja maiskutuksella, ja niin jäätiin taas kauas okserista. Pohje oli kuitenkin kiinni ja ohjat kädessä joten Sulo onneksi lähti hyppyyn. En tässä kaukaa rykäistyssä loikassa ollut mitenkään kaikkein tasapainoisimmin mukana, vaan alastulossa horjahdin eteenpäin. Toiselle sarjalle tultiin samalla lailla pienehköllä sisäänhypyllä ja kun väli oli vielä sen puoli metriä pidempi niin ehtihän siinä pieni paniikki iskeä. Venyttiin kuitenkin yhdellä askeleella tällekin okserille, ja hyppy oli taas sellainen roikaisu jossa keikuin mukana vähemmän sulavasti vaikken varsinaisesti jälkeen tai suuhun kiinni jäänytkään. Olisin halunnut uusia vielä jomman kumman sarjan jotta tunnin päätteeksi olisi jäänyt sujuvampi suoritus alle, mutta aika ei riittänyt joten tähän tämä nyt sitten jäi.

Pakko tietenkin olla tyytyväinen sen puoleen ettei tänään tullut yhtään kieltoa. Olin ilmeisesti riittävän päättäväisesti menossa esteiden yli, vaikka sen ratkaisevan hetken aina epäröinkin niin että eteenratsastus sarjavälissä myöhästyi ja etäisyys jäi pitkäksi. Saatiin sentään matalammilla hyppykierroksilla ihan sujuviakin suorituksia, mutta harmittaa että "isoille" oksereille lopuksi tehdyt hypyt jäivät epämääräisemmiksi eikä päästy enää yrittämään uudestaan. Ei vaan voi olla tyytyväinen tällaiseen suoritukseen, vaikka hypättiinkin nyt rohkeasti peräti 75 cm oksereita ja siinä pitäisi olla hehkuttamisen aihetta viimeaikaisten epävarmuuksien jälkeen. Jäipähän sopivasti korjattavaa "hampaankoloon" seuraavaa estetreeniä varten, ja ehkä luottamus niin itseen kuin hevoseenkin taas vähän vahvistui näiden hyppyjen myötä. Kovasti vaan lisää treeniä siihen että pysyisi hypyissä paremmin tasapainossa hankalammissakin tilanteissa.