Rauhallista jumppailua

Tämän viikonlopun Tallinmäen estetunti oli sovittu perjantaille ja ulkokentälle. Keli meni kuitenkin sellaiseksi ettei hyppäämisestä voinut haaveillakaan, ja niinpä menimme rauhallisen sileän treenin. Jäiselle kentälle oli onneksi kipattu kunnon läjä kivituhkaa, joten siinä kelpasi kyllä tehdä hommia käynnissä ja ravissa. Minun ja Vaken seurana tunnilla oli kolme muuta ratsukkoa.

Verryttelimme ensin ravaamalla pitkät sivut, ja samalla palauteltiin mieleen pienen ja eleettömän kevennyksen periaatetta. Sain kehuja erityisen matalasta kevennyksestä, mutta ope totesi että tässä satulassa jalat tuppaavat menemään helposti liian eteen ja se sitten aiheuttaa kevennykseen sellaista raskautta mikä voi vaikuttaa Vaken liikkumiseen. Kantapäitä ei siis missään nimessä kannata painaa liioitellusti alas, vaan voi antaa kantapään nousta enemmän päkiän tasolle jotta jalat saa taakse  oikealle paikalleen.

Seuraavaksi oli vuorossa etuosakäännöksiä, joita tehtiin vuoroin molempiin suuntiin uralla aidan lähellä. Näitäpä ei olekaan tehty pitkään aikaan, joten ensin piti vähän haeskella oikeiden apujen yhdistelmää. Aluksi käännöksissä pääsi ulkolapa karkaamaan ja poni taipumaan rungosta mutkalle, ja askellus loppui käännöksen aikana kesken niin että Vake pysähtyi ja alkoi ruuvata. Kun pääsin paremmin jyvälle käännöksen ratsastamisesta alkoi Vakellekin valjeta homman idea. Ulko-ohjalla ja -pohkeella piti pitää ulkolapa suorassa, ja sisäohjaan ei auttanut jäädä roikkumaan. Ylipäänsä piti varoa ettei käsi ollut liian vahva. Etuosakäännös auttoi aktivoimaan takajalkoja samaan tapaan kuin väistöt, ja tämän vaikutuksesta Vake heräsi työskentelymoodiin ja tuntui ihan ryhdistäytyvän käännöksissä polkiessaan. Onnistuneissa käännöksissä ulko-ohjalle löytyi hyvä tuntuma ja Vake pyöristyi kivasti.

Jatkoimmekin sitten vielä väistöjen pariin, eli käynnissä tehtiin pohkeenväistöä uralla aina puolet pitkästä sivusta. Aloitimme oikeassa kierroksessa, mihin suuntaan väistö on Vaken kanssa yleensä hankalampi. Aluksi tuntuikin siltä että takaosa lähti väistämään nihkeästi. Todellisuudessa kyse oli ennemmin siitä, että ulkolapa pääsi karkaamaan ja oikea kylki pullahtamaan väistöstä ulos. Niinpä tönin takaosaa turhankin jyrkkään poikitukseen ja liikuttiin jo melkein neljää uraa. Ope kehotti loiventamaan väistöä kolmelle uralle, ja hoksasin alkaa suoristaa ponia väistöön ja ratsastaa myös etuosaa pelkän takaosan sijaan. Oli helppoa huomata milloin Vake suoristui, sillä tällöin väistö muuttui mukavan vaivattoman ja luontevan oloiseksi. Väistöön suoristuessaan Vake myös myötäsi niskasta ja alkoi liikkua pyöreänä. Näihin väistöihin olin tosi tyytyväinen! Vasemmassa kierroksessa väistöt olivatkin yllättäen hankalammat. Vakellahan tahtoo takaosa automaattisesti liirata vasemmalle, joten vasemmalle väistättäessä ei liikkeellä ehkä ollut yhtä tehokasta suoristavaa vaikutusta. Tähänkin suuntaan kuitenkin tarvittiin ulkoapuja kontrolloimaan ulkolavan liikettä.

Siirryimme vielä ravityöskentelyn pariin, ja aluksi tarkastettiin istuntaa harjoitusravissa. Aloin taas liioitella ylävatsan rutistusta ja rintakehän eteen-alas viemistä, jolloin istunnasta tuli liian lysy eikä katse pysynyt ylhäällä. Ope korjasi katsomaan ylös eteenpäin, ja pään asentoa korjaamalla tulikin muu kroppa sen verran mukana että sain etukenon pois ja istuin pystyssä olematta kuitenkaan notkoselkäinen tai takanojassa. Ravissa mentiin lisäksi vielä väistöjä. Pitkän sivun suuntaisella linjalla väistätettiin takaosaa muutama askel vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle niin että etuosan oli tarkoitus pysyä koko ajan samalla linjalla. Ravissakin oikealle väistätys oli yllättäen helpompaa. Ihan niin hyvin eivät väistöt nyt menneet kuin käynnissä, vaan jäin liikaa puristamaan niin pohkeella kuin ohjallakin. Molempiin suuntiin Vake kuitenkin ihan kuuliaisesti väisti vaikka ratsastaja olikin avuistaan jähmeä.

Tunti päätettiin venytyksiin. Ensin pysähdyksessä ja sitten käynnissä houkuteltiin ohjalla kaulaa taipumaan oikein reilusti sivulle, jopa jalustimeen asti jos oli kääntyäkseen. Ohjalla ei tarvinnut kuin kevyesti pyytää kaulaa taipumaan, ja Vake venytti hyvin molempiin suuntiin rennon oloisena. Työskentely päättyi näin ollen rennoissa merkeissä, ja jäi tästä tunnista kaiken kaikkiaan sellainen olo että Vakea tuli jumpattua edes himpun verran oikeaan suuntaan. Rauhallinen käyntipainotteinen työskentely oli siis oikein hyvää treeniä meille molemmille. Tällaista tarvittaisiin enemmänkin.

Laukannostoangsti

Kisojen jälkeen oli vielä iltapäivällä tunti tavalliseen tapaan. Tällä kertaa paikalla oli vain neljä ratsastajaa, ja ratsuksi tuli yllättäen vuonoponi Tara. Vuosi sitten menin Taralla ensimmäisen ja tähän asti ainoan kerran, ja silloin sillä oli ihan hauska ratsastaa vaikkei ponin osaamistaso huima olekaan. Opella taisi olla ajatuksena laittaa lähinnä lasten tunneilla menevä Tara välillä läpiratsastettavaksi, mutta minä en siihen tehtävään tainnut loppujen lopuksi olla ihan riittävän pätevä henkilö.

Aluksi työskenneltiin pitkä tovi käynnissä tehden jokaiseen kulmaan etuosakäännös. Käännöksiä tehtiin lyhyempänä versiona kääntäen kulmassa tarvittavat 90 astetta, sekä pidempänä kääntyen täysi kierros etuosan ympäri. Etujalkoja ei tällöin tarvinnut pitää aivan paikallaan vaan sallittua oli ratsastaa pikkuruinen voltti takaosaa ulos väistättäen. Tara kuunteli käännöksissä apuja hyvin ja oli tehtävästä ihan kärryillä. Positiivista oli ettei poni lähtenyt käännöksistä mihinkään kiirehtimään ja jyräämään vaan malttoi jäädä astumaan ristiin. Tällöin sain myös istunnan ja avut pidettyä kohtalaisen rentona kun ei tarvinnut ottaa vahvoja pidätteitä. Itse asiassa Taran ratkaisu oli ennemmin pysähtyä silloin jos ei oikein ymmärtänyt tai jos tehtävä tuntui hankalalta. Oikeassa kierroksessa saatiin tehtyä oikein mukavia käännöksiä joissa Tara askelsi takajaloilla ihan oikein ristiin etuosan polkiessa paikallaan tai pienellä ympyrällä. Vasen kierros oli hankalampi, sillä oikea lapa oli se mitä Taralla oli taipumus pullauttaa karkuun ja itse puolestani aloin tähän suuntaan vääntyä taas kropasta vinoon. Paljon oli hetkiä jolloin poni meni liikaa mutkalle tai yksinkertaisesti pysähtyi turhautuneena paikoilleen, mutta saatiin kuitenkin myös onnistuneita ristiaskeleita joista Taraa pääsi kehumaan.

Käännösten jälkeen työskenneltiin hetki ravissa keskiympyröillä sekä päädyissä pienemmillä volteilla. Tara liikkui sinänsä ihan omalla moottorilla eteenpäin eli puskea ei tarvinnut lainkaan, mutta ope toivoi liikettä vähän isommaksi sekä takajalkoja paremmin käyttöön. Tavoitteena oli myös saada etuosaa kevenemään, sillä Tara vähän roikkui ohjalla niin että tuntuma oli tasainen mutta turhan vahva. Kovin kummoisia muutoksia en Taran liikkumiseen saanut aikaan vaan puksuteltiin aika tasaisesti menemään. Jotenkin tuntui hankalalta arvioida tekemieni asioiden vaikutusta, sillä Taran muoto pysyi järkähtämättömän samana eikä se siis pyöristymällä kertonut milloin tapahtui oikeansuuntaisia asioita. Taran kaula on niin hurjan lyhyt ja suhteessa paksu että en tiedä pystyisikökään se kovin pyöreälle kaulalle tulemaan. Harjoitusravissa istuen sain pari kertaa vaikutettua Taraan niin että etuosa tuntui hetkellisesti aavistuksen kevyemmältä ja meno ryhdikkäämmältä, ja tällöin opekin kommentoi että nyt poni nousee vähän ylöspäin. Näillä hetkillä olin yrittänyt nimenomaan istunnan kautta vähän "koota" menoa samalla kun pidin pohkeen kevyesti mukana ja ohjalla vihjailin nostamaan niskaa ylemmäs.

Tähän asti siis mentiin Taran kanssa leppoisassa hengessä ja ihan hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta vaikeudet alkoivat kun lopputunnista oli tarkoitus työskennellä laukassa. Olin kuvitellut että Tara nykyään nostaa laukan suhteellisen helposti ja olen mielestäni nähnyt sen laukkaavan lasten tunneilla ihan näppärästi, mutta minun kanssani ei laukka tahtonut nousta sitten mitenkään. Kiitoravin kautta ajaen laukkaan aina satunnaisesti päästiin, ja laukka eteni mukavasti kunnes aina ennen pitkää pudottiin raville ja edessä oli taas monta epätoivoista yritystä ja paljon kiitoravia ennen kuin päästiin takaisin laukkaan.  En oikein tiennyt juntturoiko poni vai oliko avut sille niin epäselviä ettei se osannut nostaa. Ehkä vähän molempia. Ope käski istua liikkeen takana sekä auttaa nostoa raipalla. Pitkään taisteltiin nostojen parissa ja ravattiin varmaan 98% siitä ajasta minkä muut työskenteli laukassa kun en vaan yksinkertaisesti saanut ponia nostamaan. Epätoivo kasvoi kasvamistaan ja oli jälleen niin alkeisratsastajafiilis kun yritti kerta toisensa jälkeen tuloksetta ajaa ponia laukkaan istunnalla heiluen ja soutaen. Elettiin jo tunnin loppuminuutteja kun lopulta vaan pää hajosi. Kun alla oli aamulta kisoista kokemus että olen ihan onneton tunari joka ei saa Elmoa laukkaamaan niin tässä kohtaa tuli sitten mitta täyteen. Pysäytin ponin sekä aloin itkeä ja parkua että mitään en osaa ja en saa Taraa enkä Elmoa enkä mitään hevosta edes laukkaamaan. Hevosen selässä pitäisi kai pysyä aina ihan viilipyttynä mutta nyt ei onnistunut. Ehkä sen saa anteeksi kun en kuitenkaan hevoselle suuttunut saati kohdistanut tunteenpurkausta siihen. Romahduksen jälkeen yritin vielä itsepintaisesti nostaa laukan kertaalleen. Epäonnistuneiden yritysten jälkeen vaihdettiin käteen pidempi raippa, ja sen myötä Tara nosti laukan heti vaikkei raippaa tarvinnut edes käyttää. Näin päästiin lopettamaan onnistuneeseen nostoon ja laukkapätkään.

Tunnin jälkeen oli tietysti edelleen mieli maassa ja sellainen olo että olen maailman surkein ratsastaja. Laukannosto-ongelmat kahden eri ponin kanssa yhden päivän sisällä onnistuivat romuttamaan viimeisenkin uskon omiin vähäisiin ratsastustaitoihin. Luonnollisestikin nuorten ja vähemmän koulutettujen hevosten kanssa asiat voi olla hankalia eikä siitä pitäisi itseensä ottaa, mutta kun ei laukannoston sentään näin vaikeaa pitäisi Tarankaan kanssa olla. Edelleen väitän että lasten tunneilla se nostaa laukan ihan hyvin. Terveisiä pohjalta, kai täältä vielä joskus noustaan.

Onnistunut uusintayritys

Oli varmaan täysin älyvapaa idea tunkea mukaan ylimääräiselle tunnille päivänä jolloin lämpötila paukkui lähes 30 asteessa, mutta kannatti mennä kuitenkin. Tunnilla oli kaikkiaan vain kuusi ratsukkoa, ja pääsin jatkamaan heti tuoreeltaan Dillen kanssa työskentelyä. Vaikka eilinen tunti loppujen lopuksi sujuikin ihan kohtalaisen mukavasti jäi oma sähläämiseni harmittamaan siinä määrin että oli ehdottoman hyvä päästä yrittämään saman tien uudestaan.

Tänään ohjelmassa oli etu- ja takaosakäännöksiin johdatteleva tehtävä jossa ympyrää pienentäen ja samalla takaosaa ulos/sisään väistättäen pyrittiin pikkuhiljaa kohti etu/takaosakäännösmäistä liikettä. Jakaannuttiin työksentelemään kahden ratsukon ympyröille, joilla vuorotellen toinen teki väistötehtävää keskellä ja toinen työsti ravia isommalla ympyrällä. Aloituskierros oli oikea ja väistätettiin oikealla pohkeella takaosaa ulos samalla etuosaa pienemmälle ja pienemmälle ympyrälle kääntäen. Tähän suuntaan Dille kyllä väisti pohjetta melko näppärästi, mutta etuosa ei alkuun ollut ihan hallinnassa vaan tahtoi karata liikkeestä. Tuntumaa oli tehtävän aikana hankala pitää pehmeänä, ja seurauksena olikin vähän jännittynyt ja väärinpäin kulkeva poni. Asetus oikealle ei myöskään ollut vielä tässä vaiheessa lainkaan läpi. Ope sai muistutella että oikean käden tehtävä käännoksessä on vain asettaa ja tarvittaessa johtaa etuosaa, sillä taas oli sisäkäsi vähän väliä tekemässä ylimääräisiä ohjasotteita. Kunhan sain väistöjen välillä ratsastettua asetusta läpi ja Dille alkoi tätä kautta myödätä niskasta tuli väistöissä/käännöksissä etuosa pikkuhiljaa paremmin hallintaan ja aina pari askelta kerrallaan saatiin ihan pätevää takaosan väistöä etuosan ympäri.

Väistötehtävän aloitus oli aika nihkeää ja jännittynyttä.

Pikkuhiljaa tehtävä alkoi sujua paremmin ja takaosa väistää etuosan ympäri.

Isommalla ympyrällä ravatessa yritin pitää eiliset opit mielessä asetusta oikealle pyytäessäni sekä vasempaan kierrokseen ulkolapaa kontrolliin etsiessäni. Ihan samoilla nikseillä homma lähtikin toimimaan, eli kärsivällisellä asettamisella ja myötäyksen palkitsemisella oikeassa kierroksessa sekä topakoilla ulkoavuilla vasemmassa kierroksessa. Yritin keskittyä myös parempaan apujen rauhoittamiseen ponin liikkuessa hyvin ja pyöreänä. Pohkeella kyllä sai muistutella näissäkin hetkissä jottei ravin energia ihan hiipunut.

Takaosan väistätys vasemmalla pohkeella oikealle oli odotetusti hankalampaa kuin päinvastaiseen suuntaan, ja edelleen tuli niin käteen, pohkeeseen kuin istuntaankin liikaan jännitystä. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä että tähänkin suuntaan saatiin joitakin askeleita ihan onnistunutta väistöä etuosan ympäri, jopa niin että Dille myötäsi liikeessä niskastaan ja pyöristyi tuntumalle.

Ravissa koettiin ihan mukavia hetkiä heti kun asetus oikealle alkoi toimia.

Aina yhtä lysyssä.

Tunnin loppupuolisko mentiinkin sitten tehtävän takaosakäännösversiota eli takaosan väistätystä voltilla sisään ja tästä pikkuhiljaa etuosan kääntämistä muutamia askeleita takaosan ympäri. Isolla ympyrällä puolestaan työstettiin laukkaa. Aloitettiin taas oikealle, joka oli nyt vaikeampi suunta vasemman pohkeen ollessa väistättävä pohje. Aluksi yritin tehdä tehtävästä liian vaikean menemällä saman tien ihan pienelle voltille, mutta kun ope ohjasi ratsastamaan väistöä hieman isommalle ympyrälle alkoi ihan kelvollisia ristiaskeleita löytyäkin. Sisäpohje tosin työntyi taas ainakin puoli metriä liian eteen, mikä videollakin näkyy hyvin selvästi. Ei ehkä kovin pitkälle päästy varsinaisen takaosakäännöksen suhteen vaan jäätiin väistön/sulkutaivutuksen asteelle, mutta pääasia että tosiaan onnistuneita väistöaskeleita saatiin tähän molemmille hankalaan suuntaan. Hetkittäin löytyi väistössä jopa pyöreyttä. Takaosakäännöstehtävä vasempaan kierrokseen puolestaan oli mielestäni päivän onnistunein väistöversio, sillä pääsin nyt ratsastamaan hieman kevyemmin avuin ja Dille väisti rentona ja kuuliaisesti. Taisipa siinä olla joku askel jo ihan kääntymistä takaosan ympärikin.

Oikean pohkeen väistöä / takaosakäännöstä vasemmalle.

Tässä näyttäisi olevan ihan oikeaa ideaa takaosakäännöksen suuntaan.

Laukassa Dille teki eilisen tapaan todella hienosti töitä ja hakeutui pyöreäksi kun vaan sitä vähänkään pyysin. Luulen että Dillellä on vielä hieman rajoittunut kyky kantaa itseään niin että sen yrittäessä laukassa pyöristyä ja koota meinaa liike helposti hidastua. Pohkeella saikin olla hyvin topakasti kannustamassa aktiivisen liikkeen ylläpitoon. Helppo ja mukava oli kuitenkin laukkaa ratsastaa ponin pyrkiessä tekemään asiat ihan oikein. Ope kehotti jättämään Dillelle vähän enemmän omaa vastuuta liikkumisestaan niin etten koko ajan varmistele muotoa sisäkädellä siinä vaiheessa kun jo rentona ja pyöreänä mennään. Tuntuma siis tasaisena hiljaa ja ulkopohje vaan ylläpitämässä laukan pyörivyyttä eteen.

Laukassa Dille meni tänäänkin hienosti.

Ravattiin vielä pieni hetki loppuverryttelyksi, ja tässä sai hetken aikaa taas etsiä uudestaan oikeita nappeja mutta niiden löytyessä liikkui Dille ravissakin oikein mukavasti. Asetus oikealle toimi hyvin ja poni oli kahden pohkeen ja ohjan välissä ihan eri malliin kuin alkutunnista. Opeltakin tuli kehuja nätistä menosta. Ylipäänsä olimme kuulemma onnistuneet tänään hyvin. Olin itse samaa mieltä ja totesin että siinä missä eilen esitimme hyviä pätkiä oli tänään näitä hyviä pätkiä enemmän. Mielestäni onnistuin myös hieman vähentämään ylimääräistä häsläystä ja ratsastamaan eilistä keskittyneemmin ja paremmin ajatuksen kanssa. Siinä mielessä tavoitteessani osaksi onnistuin, vaikken tietenkään vielä kaikkia älyttömyyksiä pystynytkään karsimaan.

Loppuminuuttien ravityöskentelyä.