Leppoisaa issikkamaastoilua

Pääsiäissunnuntain ohjelmassa oli kahden tunnin issikkamaasto Moilasen tilalla Yli-Iissä. Mukana olivat allekirjoittanut ja miehensä, miehen kaksi veljeä sekä appiukko. Koska lisäkseni appiukko oli ainoa aiempaa ratsastuskokemusta omaava pidettiin retki vauhdin puolesta verkkaisena. Sää meitä ainakin suosi, sillä lämpötila oli nollan kieppeillä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ensikertalaisille jaettiin rauhallisimmat ratsut, entiselle cowboylle hieman menevämpi Snekka-tamma ja minulle lauman vauhtiveikko eli Nisse. Ratsumme olivat kuulemma aloittaneet talvikarvan pudottamisen juuri muutama päivä aiemmin, ja voitte varmaan uskoa että talven pihatossa viettäneillä issikoilla sitä karvaa riitti. Ponit seisoivat tyytyväisinä paikoillaan kun rapsuttelimme piikkisualla irti kilotolkulla karvaa.

Tilan issikat, vasemmalta Snekka, Api, Jörö, Threnna ja Nisse. Vetohevonen Omppu puuttuu kuvasta.

Kuskin päästyä satulaan Nisse ei olisi millään malttanut seistä paikallaan odottamassa muita ratsukoita vaan steppaili ympäri pihaa. Kohta kuitenkin päästiin matkaan ja Nisse lähti tyytyväisenä kävelemään polkua pitkin turpa kiinni vetohevosen hännässä. Retken aluksi etenimme hangessa polkua pitkin, ja issikat pääsivät osoittamaan varmajalkaisuutensa kun ne tarpoivat empimättä menemään hankeen kuoppaiseksi jäätyneellä polulla. Kärjessä kulkevat Omppu ja Nisse etenivät niin vauhdikkaasti että välillä piti pysähtyä odottelemaan muuta jengiä. Polulta päästiin kohta tielle jonka reunoilla oli hyvä kulkea liukastelematta. Ylitettyämme patosillan jatkettiin metsätietä pitkin joenvartta ja otettiin pätkä tölttiä. Nisse olikin varsinainen tölttiautomaatti, joten eipä siellä tarvinnut muuta tehdä kuin istua kyydissä ja katsella maisemia. Tieltä poikettiin pian myös pienelle harjulle, ja mutkiteltiin puiden välissä kulkevaa polkua pitkin. Välillä tultiin takaisin tielle tölttäilemään ja sitten tarvottiin taas polkua pitkin metsän puolella. Takaisin tilalle palattiin tietä pitkin tölttiä ja käyntiä vuorotellen. Nisse toimi koko ajan kuin unelma joten kyydissä sai todella rentoutua. Aika hujahti yllättävän nopeasti, tuntui kuin kahden tunnin lenkillä olisi vierähtänyt vain tunti, ei siis todellakaan ollut tylsää vaikkei rauhallista tölttiä kovempaa vauhtia tällä reissulla edettykään. Ensikertalaisetkin pärjäsivät maastossa hyvin ja kivaa tuntui olleen kaikilla (15-vuotias lanko tosin olisi tykännyt mennä kovempaakin vauhtia). Paluumatkalla autossa pohdiskeltiin miesten kesken jo mahdollista ratsastuksen alkeiskurssia ensi kesälle.