Olin kisojen jälkeen päättänyt (jälleen kerran) että nyt muuten laitetaan tämän tädin istunta kuntoon, joten tämänpäiväisen tunnin istuntateema sopi tähän kohti kuin nenä naamaan. Kaiken lisäksi pohdiskelin matkalla tallille että olisi kiva mennä Potterilla, ja sattuipa niin että juuri Potter minulle oli tällä kertaa listaan merkitty.
Tänään siis keskityttiin täysin istuntaan. Aivan alkuun opettaja otti jokaisen yksi kerrallaan kentän keskelle ja opasti lantion oikean asennon löytämisessä sekä muissa istuntaseikoissa. Ohjeena oli tuoda lantio rintakehän alle niin että selkä ei ole notkolla eikä myöskään ylävartalo liian takana. Lantion niksauttaminen eteenpäin niin että alaselän notko katosi tuntui vetävän minut ihan lysyyn ja selän köyryyn hartiat eteen, mutta löysin sitten opettajan ohjauksella jonkinlaisen tasapainon niin että alaselkä ei ollut notkolla mutta samalla ei myöskään yläselkä kumarassa. Sitten vaan olisi pitänyt saada vielä vähän rentoutta koko pakettiin. Seuraava osa palapeliä oli jalkojen asento; kehotuksena oli avata lonkkia niin että reidet ja polvet olivat paremmin irti satulasta ja samalla alapohje asettui oikealle paikalleen. Opastuksena oli, että etureisien sekä pakaralihasten ei kuuluisi olla jännittyneenä vaan takareidet ovat ne joiden lihakset tekevät työn pitääkseen lonkat auki ja jalat oikeassa asennossa. Tähän sitten vielä päälle se käsien oikea asento ja pehmeys. Ihan riittävän vaikeaa oli saada pysymään koko paketti kasassa hevosen seistessä paikoillaan, saati sitten kun lähdettiin liikkeelle tai siinä vaiheessa kun piti millään lailla vaikuttaa hevoseen... Tärkeimmäksi palaseksi kuitenkin nostettiin lantion asento ja käyttö, joten päähuomio siihen ensin jos ja kun ei ihan kaikkia osasia voi yhtä aikaa korjata.
Alkuun istuntaa ja hevosten liikkumista kuulosteltiin käynnissä tehden pysähdyksiä istuntaa tiivistäen. Potter käveli varsin verkkaisesti ja pohkeen takana, ja sain ohjeeksi rauhoittaa oman ylävartalon sekä lantion niin etten yritä niillä työntää hevosta eteenpäin vaan lantio liikkuu ainoastaan sen verran kuin hevosen liike saa aikaan ja ylävartalo on mahdollisimman hiljaa. Harjoituksia jatkettiin kevyessä ravissa, ja tokihan istunta pysyi jotenkuten kasassa niin kauan kun ei ajatellut tai tehnyt mitään muuta, mutta heti kun alkoi vaikuttaa hevoseen esimerkiksi ympyrälle asettaessa ja taivuttaessa tai vaikka ihan yksinkertaisesti pohkeella eteen pyytäessä homma levisi taas ja perusvirheet palasivat saman tien. Yritin keskittyä ratsastamaan mahdollisimman rauhallisella kädellä mutta kyllähän ne räpylät siinä elivät taas ihan liikaa. Potter vähän viskoikin päätään välillä vaikka kuinka yrtitin olla kiltisti ja hiljaa käsieni kanssa (sen mitä nyt lantioon ja ylävartaloon keskittymiseltä ehdin).
Hetken aikaa ratsastettiin myös harjoitusravia missä jälleen sain kehotuksen antaa lantion olla se hevosen liikkeitä myötäilevä osa ylävartalon pysyessä paikoillaan. Sitten siirryttiinkin ratsastamaan laukkaa aloittaen vasemmasta kierroksesta. Potter tuntui laukkaavan nelitahtisesti ja löysästi, ja sorruin siinä taas heilumaan liikaa yrittäessäni työntää hevosta eteenpäin. Tuntui että istuntapakka hajosi ihan täysin, ja kaiken lisäksi tunsin jälleen kenottavani paino vasemmalla ja vasen kylki linkussa, mutta en tätä tiedostamisesta huolimatta onnistunut täysin korjaamaan. Käsien ja koko istunnan rauhoittamiseksi sain kehotuksen olla pyytämättä hevoselta ohjilla mitään ja ainoastaan pitämään tasaisen pehmeän tuntuman laukassa. Kun suunta vaihdettiin oikealle muuttui laukkaaminen helpommaksi kuin taikaiskusta. Tässä kohtaa tuli se hetki kun asiat tuntui vähäsen loksahtavan paikoilleen ja istuminen tuntui luontevalta. Selvästi tunsin että näin tämän pitää olla, vaikka en ihan varma olekaan miten siihen tilaan pääsin. Hevonenkin alkoi liikkua paljon paremmin, toki laukka oli vielä hieman nelitahtisen oloista mutta Potter pyöristyi ihan rehellisesti kaulastaan ja selästään ja alkoi kantaa itseään. Tätä ilmeisesti edesauttoi myös se että onnistuin pitämään kädet hiljaa enkä tosiaan pyytänyt ohjilla oikein mitään enkä varsinkaan värkännyt hevosen nenää alas. Käsien rauhoittaminen auttoi myös ylävartaloa pysymään hiljaa. Tämä hyvä hetki laukassa oli loistava demonstraatio minulle siitä mihin hyvin istumalla ja rauhallisella kädellä pääsee.
Tällainen istuntatunti oli siis todellakin tervetullut, ja toivon mukaan jotain tuli tänään ihan hoksattua ja opittuakin vaikka selvää on että ei niitä kymmenen vuotta toistettuja virheitä noin vaan poisteta yhdellä tai yhdellätoistakaan istuntatunnilla. Kotiläksyksi annan itselleni lonkankoukistajien venyttelyn, sillä kireät lonkankoukistajat ovat minulle aina olleet ongelma josta onkin toisinaan seurannut selkä- ja lonkkakipuja. Joskus kun kävin hoidettavana selkäni takia niin fysioterapeutti totesi järkyttyneenä että eipä ole usein nähnyt näin älyttömän kireitä lonkankoukistajia. Ilmeisesti syynä ovat aktiivinen juoksuharrastukseni ja sen vastapainona runsas istuminen sekä venyttelyn täydellinen laiminlyöminen (aina siihen asti kunnes joku paikka sanoo poks ja on pakko venytellä että pystyy taas juoksemaan). Ratsailla kireät lonkankoukistajat taas sitten estävät sitä lantion avaamista ja reisien ja polvien satulasta irrottamista niin että pääsee istumaan hevosen "ympärillä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti