Viime tiistain tunti peruuntui pakkasen vuoksi, mutta tällä viikolla oli onneksi muutaman asteen lämpimämpää ja pääsin moikkaamaan Suloa koulutunnin merkeissä. Hevoset olivat pakkasen paukkuessa saaneet lähes viikon ylimääräistä lomaa, ja sen jälkeen olivat kuulemma eilen olleet kovin uneliasta sakkia joka oli unohtanut että töitäkin kuuluu joskus tehdä. Tänään kuitenkin Sulo vaikutti aika lailla normaalilta itseltään eikä ollut mitenkään laiska.
Tällä kertaa oli taas lonkat jostain syystä pahemmin jumissa, mikä alkutunnista vaikutti tuhoisasti istuntaan kevyessä ravissa. Sulo hölkötteli suhteellisen rennon oloisena mutta kuitenkin hirvimoodissa. Lähdin ratsastamaan vähän liikaakin eteen niin että ope joutui huomauttamaan kiireisestä ravista. Yritin saada oikealle liirailevaa etuosaa paremmin takaosan eteen ja kunnollista taivutusta molempiin suuntiin, mutta ei tällä istunnalla ollut toivoakaan saada hevosta kunnolla apujen väliin. Alkuverryttelyn ajaksi pukemani toppahanskat vielä vaikeuttivat vakaan ja pehmeän tuntuman pitämistä mikä oli jo muutoinkin tarpeeksi hankalaa.
Laukkailtiin ensin oikealle, ja vaikka istuminen olikin laukassa helpompaa jäin silti vielä vääjäämättömään etukumaraan. Nyt olin oikeassa kierroksessa kuulemma aika hyvin suorassa eli en ylikallistellut. Pariin otteeseen sain ympyrällä Sulon myötäämään asetuksen kautta pyöreämmäksi, mutta tähän se ei oikein kunnolla jäänyt. Jonkin verran esiintyi kylki edellä liirailua ulkopohjetta vastaan. Vasemmassa laukassa Sulo lähti hakeutumaan tuntumalle, mutta kaatui aika voimakkaasti sisäpohjetta vastaan suoralla rungolla ja lapa edellä. Syykin oli selvä, eli kallistelin sisään vasemmalle ja paino roikkui ulkona oikealla. En ensin ollut mitenkään hahmottaa kuinka pääsen satulassa suoraan ja keskelle (tuntui ennemminkin siltä kuin painoa olisi ollut liikaa vasemmalla vaikka asia oli juuri päinvastoin). Sitten muistin vanhan ja hyväksi havaitsemani kikan eli käänsin katsetta ympyrällä ulospäin ja kurkin sivulle oikean olkapään yli. Tällä tempulla istunta suoristui aivan itsestään, ja näin sain kiinni siitä miltä suorassa istuminen tuntuu. Sulokin rupesi liikkumaan pyöreänä mukavan rennossa ja sujuvassa laukassa ja lakkasi kaatumasta sisäpohjetta vastaan.
Seuraavaksi mentiin avotaivutuksia pituushalkaisijalla vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle. Ideana oli jatkaa avotaivutuksessa etuosa uran sisäpuolella vielä lyhyelle sivulle tullessa ja kulman läpi, eli ratsastaa pituushalkaisijan päätteeksi ikään kuin puolivoltti avotaivutuksessa. Tehtiin näitä ensin hetki käynnissä ja sitten harjoitusravissa (vaikka salaa toivoinkin että avot olisi menty laukassa). Molemmissa askellajeissa sain Sulon liikkumaan pituushalkaisijalla kolmea uraa, mutta taivutus jäi vielä vähän puutteelliseksi ja mitenkään pyöreänä ei kyllä menty. Oikealle liike oli helpompi, sillä oikeallehan Sulon etuosa tahtoo luonnostaan kääntyä. Vasemmalle taas ulkolapa pääsi helposti pullahtamaan karkuun, ja etenkin kulmaan tullessa oli vaikeuksia pitää etuosa uran sisäpuolella. Jännityin avotaivutuksissa vähän istunnasta ja lähdin helposti kenottamaan irti satulasta, mutta en kuitenkaan onneksi ihan suolapatsaaksi mennyt. Vasta aivan viimeisessä avotaivutuksessamme oikealle alkoi Sulo tulla rehellisesti avuille ja lähti pikkaisen myötäämään niskasta. Harmi ettei tästä enää päästy jatkamaan ja työstämään kun vihdoin alkoi jotain tapahtua.
Ravailtiin vielä hetki loppuverryttelyksi, ja nyt pystyin jo keventämään nätimmin kun lonkat olivat venyneet tunnin aikana. Sulo oli melko rennon oloinen, ja niin sisä- kuin ulkopohjekin olivat avotaivutustehtävän jälkeen paremmin läpi joten ei liirailtu mihinkään. Tein vasemmassa kierroksessa muutamia vasta-asetuksia, joiden kautta Sulo myötäsi pyöreäksi ja ravissa alkoi olla oikea tekemisen meininki. Tunti kuitenkin päättyi harmillisesti juuri kun oltiin siinä pisteessä että aloin saada ratsastamisen juonesta kiinni ja Sulokin alkoi päästä oikeaan työskentelymoodiin. Jäipä ainakin kovasti kutittelemaan seuraavaa treeniä varten kun melkein rupesi toimimaan mutta jäi näin pahasti kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti