sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vinoja ja suoria lähestymisiä

Edellisestä estetunnista ehti kulua melkein kolmea viikkoa, mikä tuntui liian pitkältä tauolta omaa hyppyrutiinia ajatellen. Tänään joka tapauksessa oli vuorossa vuoden ensimmäiset estehyppelyt, ja ratsuksi tuli Elmo. Ennen tuntia havaittavissa oli pientä epävarmuuden ja jopa jännityksenkin tunnetta, sillä en ole Elmolla pariin kuukauteen hypännyt ja sitä ennen oli kerran jos toisenkin suuria kyydissäpysymisongelmia sekä jopa pieneen loukkaantumiseen johtanut maastoutuminen hankalan hypyn ja tasapainonmenetyksen seurauksena. Tänään ei kuitenkaan ohjelmistossa ollut oksereita, mikä oli helpotus ajatellen putoamistodennäköisyyttä. Teemana oli erilaisten lähestymisten harjoittelua, mikä olikin minulle ja Elmolle ratsukkona erittäin hyödyllinen treeniaihe. Lunta sujahteli alas maneesin katolta enemmän tai vähemmän äänekkäästi läpi tunnin, mutta Elmo ei tästä ollut moksiskaan.

Verryttelytehtävänä ratsastettiin käynnissä, ravissa ja lopulta laukassa maneesia ympäri ylittäen molemmissa päädyissä maapuomi kaarevalla tiellä. Elmo oli luonnollisestikin melkoisen hidas ja tahmea, ja ykköspäämääräni oli tietenkin aktiivisuuden ja pohkeeseen reagoinnin parantaminen. Aluksi kun ei oikein raipastakaan meinannut tapahtua mitään. Pidin kädet hiljaa ja olin stressaamatta siitä missä asennossa ponin pää oli samalla kun yritin aina muistaa palkita eteenpäin reagoimisesta. Vähitellen Elmon reagointi ja aktiivisuus parani siinä määrin että hetkiä jolloin eteenratsastavat avut pystyi vähäksi aikaa hiljentämään tuli tiheämpään, ja ravissa liikkuminen alkoi olla jos nyt ei varsinaisesti pyöreää niin edes aavistuksen vähemmän selkä alhaalla ja pää ylhäällä. Laukassa Elmo lähti jopa yllättävänkin hyvin sujumaan eteen, vaikka edelleen varsinkin kaarteissa piti hoputella ja samalla huolehtia ettei kynnetty aivan hurjan etupainoisena. Puomeille päästiin aluksi ihan hyviin paikkoihin, mutta kierrosten myötä Elmosta loppui paras puhti ja niin taisi käydä kuskillekin sillä Elmon ratsastaminen laukassa ei ole ihan kevyintä puuhaa. Tällöin paketti pääsi leviämään istuntaa myöten (ylävartalon soutaminen on varma merkki vatsalihasten väsähtämisestä), eikä askel enää sopinutkaan puomeille Elmon muuttuessa velton välinpitämättömäksi. Eteen ei viitsinyt reagoida muttei myöskään askelta puomin eteen lyhentää vaan pudotti mieluummin raville askeleen sopiessa huonosti.

Seuraavaksi hypättiin yksittäistä pientä pystyä suoralla lähestymisellä vasemmasta laukasta. Elmoa sai patistella laukkaan mutta estettä kohti se liikkui ihan sujuvasti ja reippaasti, ja kaikilla kolmella hyppykierroksella päästiin kuin itsestään sopivaan ponnistuspaikkaan. Esteen jälkeenkin Elmo pinkoi eteenpäin suorastaan innostuneena mikä oli tietenkin hyvä juttu. Hypyt tuppasi ajautumaan esteen oikeaan reunaan, mikä johtui ainakin osaksi siitä että kaarre estelinjalle liukui huomaamatta turhan pitkälle. Vähän lisää huolellisuutta siis vielä lähestymiseen tältä osin.

Sitten vuorossa oli vinolähestymisiä kentän keskellä olevalle ristikolle, jota hypeltiin kahdeksikkona laukkaa vaihtaen ja lisäksi päädyissä maapuomit ylittäen. Kahdeksikkomme alkoi kovin laiskalla ja pienellä hypyllä, ja kun lisäksi Elmo jäi tulosuuntaan taipuneeksi niin laukka ei tietenkään vaihtunut. Toisesta suunnasta päästiin esteelle suorempana ja isommalla hypyllä, ja vaihto oikeasta vasempaan laukkaan onnistui Elmolta helposti. Jatkoimme uuden kahdeksikkokierroksen ja ope ohjeisti ratsastamaan esteelle vielä enempi vinottain. Hypyn vasemmasta oikeaan laukkaan Elmo ratkaisi omin päin samalla kun itse jäin himmailemaan ja odottamaan vielä pikkuaskelta esteen juureen. Ponin ratkaisu venyttää kauempaa oli kuitenkin toimivampi (vaihtoikin kaiken lisäksi!), ja näin pienellä esteellä selvisin yllätyksestä melko pienellä eteenhorjahduksella. Viimeinen hyppy oikeasta vasempaan laukkaan onnistui sitten samassa rytmissä ponin kanssa hyvästä paikasta ja nätisti vaihtaen.

Lopuksi tultiin kolmen esteen tehtävää joka sisälsi äskeisen vinoesteen pystynä vaihtaen vasemmasta oikeaan laukkaan, lävistäjäesteen oikeasta vasempaan vaihtaen ja viimeisenä suoran lähestymisen pitkän sivun suuntaiselle esteelle. Eka kierros hypättiin noin 60 cm korkeudella. Elmo lähti taas hiukka laiskasti liikkeelle, ja ratsastin vinoesteelle turhan huolimattomasti niin että se tuli hieman yllättäen eteen. Rämmittiin este hurjan etupainoisesti nenälleen könähtäen ja puomi tuli tietysti mukaan. Voihan nolouden huipentuma. Tästä sisuuntuneena hoputtelin Elmon takaisin laukkaan, ja lävistäjäesteelle päästiin lähestymään jo huomattavasti paremmalla energialla. Kun laukkaan löytyi pientä imua niin ponnistuspaikka oli helppo löytää, ja laukanvaihdonkin Elmo napsautti tällaisesta hypystä kohdilleen. Myös suoran lähestymisen este ylittyi tällä energialla oikein näppärästi.

Toinen kierros samoilla kolmella esteellä hypättiin hieman korotettuna, lävistäjäeste 70 cm:ssä ja viimeinen suoran lähestymisen este 75 cm:ssä (korkein este minkä olen Elmon kanssa hypännyt!). Elmoa sai kyllä kaarteissa ratsastaa eteen, mutta nyt se kuitenkin reagoi ja oli reippaasti menossa kohti esteitä. Nyt saimme vinoesteellekin ihan onnistuneen hypyn ja vaihdon. Lävistäjäesteelle tultiin aavistuksen lähelle, ja laukka jäi vaihtumatta vaikka hyppy olikin ihan asiallinen. Voisihan sitä vähän johtaakin eikä jättää vaihtoa pelkästään Elmon huoleksi. Viimeinen suora lähestyminen onnistui ihan nappiin ja näin päivän isoin este ylittyi helposti ja nätisti. Elmolla oli suhteellisen hyvä energia päällä ja tältä pohjalta oli esteelle helppo tulla.



Taas kävi niin että Elmo jätti tosi hyvän mielen vaikkei ihan kaikki tehtävät niin loistavasti sujuneetkaan. Vinolähestymiset olivat selvästi vähän hankalia mutta lävistäjällä ja suoralla tiellä lähestymiset onnistuivat mukavasti. Kivaa että Elmo liikkui esteitä kohti näinkin hyvin ja pikkuisen jopa innostui aina välillä. On se vaan paljon helpompaa löytää oikea ponnistuspaikka sekä ennen kaikkea olla hypyssä mukana silloin kun esteelle pääsee sujuvassa laukassa ja Elmo liikkuu vähän omallakin energialla. Melko etupainoisilta hypyt toki monesti tuntuivat, joten istunnan kanssa saa olla huolellinen ettei itse heittäydy liikaa eteen. Istunnan puolesta selvisin tänään ihan kelvollisesti, vaikka kantapäät toki saisivat pysyä vielä paremmin alhaalla tasapainottamassa ja parissa hypyssä huomasin pohkeiden heilahtavan taakse polvien puristaessa satulaan. Mutta hei, esteratsastusvuosi lähti ihan hyvin käyntiin, sillä toisin kuin viime vuonna en tipahtanut ainakaan heti ensimmäisellä tunnilla (toivottavasti en sitten seuraavillakaan)!

1 kommentti:

  1. tosi hyvin ratsastat! :) ja kannattaa ottaa tämä kommenttien sanavahvistus pois asetuksista ;)

    VastaaPoista