Pakkaspäivän ratsuksi tuli Elmo, jolla en hetkeen ole koulutunnilla mennytkään. Kylmä keli saattoi vaikuttaa Elmoonkin vähän piristävästi niin ettei se ollut aivan mahdottoman laiska tänään.
Koko tunti ratsastettiin ilman jalustimia. Tämä oli ihan tervetullutta vaihtelua, ja tunnin loppupuolella ei jalustimien puuttumista enää edes oikein muistanut. Treeniaiheena oli voltteja ja siirtymisiä. Molemmille lyhyille sivuille sekä toiselle pitkälle sivulle tehtiin 10 m voltit, joilla huomio oli ulkoavuissa ja ajoittain mentiin vasta-asettaen suoruuden parantamiseksi. Voltteja ratsastettiin aluksi sekä käynnissä että harjoitusravissa vasemmalle, minkä jälkeen oikealle tehtiin voltit käynnissä ja uralle tullessa siirtymiset harjoitusraviin.
Käynnissä Elmo lähti suoralla uralla liikkumaan kohtuullisen hyvin eteen. Volteilla sen sijaan meno tahtoi hyytyä, ja ope kehotti nopeuttamaan takajalkoja raipalla naputellen. Pyöreyttä löytyi silloin kun Elmo liikkui tarpeeksi reippaasti takaa eteen ja ulkoavut pitivät paketin kasassa, mutta heti käynnin hiipuessa meno kääntyi selättömäksi. Yritin välttää kädellä värkkäämistä tai ohjasta vetämistä ja pitää tuntuman hiljaa, mikä käynnissä mielestäni onnistuikin aika hyvin kun en ottanut stressiä pään ja kaulan asennosta vaan annoin pyöreyden tulla ajallaan eteenratsastuksen ja suoristuksen kautta.
Ravissa meno oli aluksi kovin nihkeää ja Elmo jumitti mummoravissa selkä alhaalla. Tässä tilanteessa oli ravissa vaikea istua, ja kun jalustimitta ei oikein keventääkään voinut niin ykköstavoite oli tietysti saada poni kääntymään oikein päin. Ope neuvoi hakemaan ensin pyöreyttä asetusten ja ulkoavuilla suoristamisen kautta, ja sen jälkeen ratsastamaan ravia lisää eteen sillä selättömästi jännittyneenä kipittäen ei pelkkä eteenratsastus ongelmaa ratkaissut. Välillä meni volteilla aika epätoivoiseksi jumittamiseksi ja vänkäämiseksi, mutta hetkittäin Elmo lähti pyöristymään ja samalla liikkumaan sujuvammin jolloin istuminen helpottui ja meno muuttui molemmille mielekkäämmäksi. Ongelma oli usein siinä että volteilla vasta-asettava ulkokäsi alkoi huomaamatta vetää taakse. Tällöin Elmo tietysti jarraili ja vastusteli. Ylipäänsä sai olla tarkkana että onnistui pitämään ohjalla "raamit" Elmolle eli pyytämään etuosan ryhdikkäämmäksi mutta välttämään samalla pienintäkään vetoa taakse liikettä jarruttaen.
Lopuksi harjoiteltiin riemukseni laukannostoja. Edelleen tehtiin samat voltit käynnissä ja uralle palatessa nostettiin laukka. Ennen seuraavaa volttia palattiin käyntiin mahdollisimman vähin raviaskelein. Elmo oli nostoissa aluksi hitaanpuoleinen niin että laukkaan lähdettiin raviaskeleen tai parin kautta. Lyhyeltä sivulta kohti pitkää sivua oli suhteellisen helppo saada Elmo laukkaan, mutta pitkän sivun keskeltä kulmaa kohti Elmo oli haluttomampi nostamaan. Pari kertaa meni koko nosto ihan plörinäksi Elmon kaatuessa vain eteenpäin raville, ja pelihän oli menetetty viimeistään siinä vaiheessa kun aloin hurjasti heijata ja tuupata ylävartalolla. Niin eleettömäksi en istuntaa nostoissa saanut kuin olisi pitänyt, mutta sain kuitenkin jossain määrin vähennettyä soutamista sitä mukaa kun Elmo napakoitui nostoihin ja alkoi vastata apuihin terävämmin. Ope muistutteli että älä tee niin paljon töitä Elmon puolesta viitaten istunnalla tuuppaamiseen.
Loppua kohti saatiin etenkin lyhyeltä sivulta ihan reippaita nostoja. Kaiken perusta oli Elmon pitäminen hereillä käyntivoltin aikana sekä hyvä valmistelu jonka jälkeen tuli napakka pohjeapu ilman kohtuutonta vartalon heilahdusta. Laukasta takaisin käyntiin mentiin tietysti aina ravin kautta ja usein melko etupainoiseksi valuen, mutta ei nyt pidä kerralla vaatia liikaa itseltään tai Elmolta. Omat vatsalihaksethan ne saisivat olla näissä alaspäin siirtymisissä aina jäntevämmin mukana jotta siirtymisen pääsisi tekemään jämäkästi istuen.
Laukannostojen myötä Elmo selvästi heräsi ja alkoi pikkuhiljaa kulkea käyntivolteilla ryhdikkäämmin ja aktiivisemmin. Kun jatkettiin loppuraveihin (edelleen ilman jalustimia harjoitusravissa istuen) liikkui Elmo jo oikein mukavasti eteen. Nyt sai jopa tehdä vähän pidätteitäkin kun ponin oma moottori oli käynnistynyt, ja tästä tilanteesta oli tietysti aivan eri lähtökohdat ravia työstää kuin alkutunnista. Ympyröille taivutellen löytyi mukava pyöreä muoto joka ei ollut edestä liian tyhjä, ja ilman jalustimia tunsi kyllä selvästi että nyt poni liikkui selkä pyöreänä sillä istuminen oli oikein miellyttävää ja helppoa. Voi kun Elmo liikkuisi yhtä hyvin omalla energialla joka tilanteessa niin olisihan se huomattavasti helpompi ratsastaa.
Open palaute oli että ihan tyytyväinen voi olla onnistuneisiin laukannostoihin, mistä tietysti olen samaa mieltä vaikka jäihän niihin vielä petrattavaakin. Kun tosiaan laukannostojen hankaluutta tuskailen vähintään joka toinen viikko niin tämä tunti tuli kyllä kuin tilauksesta. Ainahan se myös on motivoivaa kun hevonen alkaa tunnin loppua kohti toimia tuntuvasti alkua paremmin, ja matkan varrella koetut hankaluudet osittain unohtuvat kun viimeisiltä minuuteilta jää hyvä fiilis päällimmäiseksi. Oli se Elmo vaan taas niin kiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti