Varasin heti torstaille ekstratunnin joululahjalipulla, ja pääsinkin mukavasti jatkamaan Peran kanssa siitä mihin eilen jäätiin. Tänään ryhmässä oli täydempää eli seitsemän ratsukkoa, mutta tehtävät jatkuivat eilisellä teemalla eli pohjeapuihin painottaen ja tätä kautta kunnollista selän pyöreyttä tavoitellen.
Tämänpäiväiseen kuvioon kuului pääty-ympyrät molempiin päätyihin sekä ympyrän avoimelta sivulta noin 10 metrin voltti ulospäin. Näitä mentiin aluksi käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Ohjeena oli taas pitää ohja aavistuksen pidempänä ja yrittää saada pohkeella eteen ratsastaen hevonen venyttämään pyöreäksi eteen ja alas. Pera oli jälleen hidas pohkeelle, enkä saanut käyntiä kovin hyvin aktivoitua sinnikkäistä pohjeavuista huolimatta. Kiemurtelua ja luikertelua esiintyi nyt vähemmän, mutta aktiivisuuden ja reagoinnin suhteen meno vastasi eilistä. Aina kun Pera vastasi eteen ja pyöristyi pyrin hellittämään avut ja jättämään Peran rauhaan jotta se olisi huomannut että pohkeella käskeminen lakkaa heti kun askel reipastuu ja ylälinja pyöristyy.
Ravissakin kaivattiin ensin vähän aktivointia jotta pyöreyttä alkoi löytyä. Oikeaan kierrokseen keventäen Pera oli vielä turhan nukuksissa ja muoto näin ollen epätasaisempi. Peran hidastellessa taisin itse vähän ylikeventää. Vasempaan kierrokseen harjoitusravissa istuen alkoi sujuvuutta löytyä ja hevonen olla paremmin pohkeen edessä. Pikkuvolteilla ope muistutteli vielä huolehtimaan kaulan suoruudesta niin ettei koko niska pullahda asetuksen mukana sisään oikealle. Pientä huomiota siis ulko-apuihin, ja Perahan alkoi kulkea ravissa oikein mukavan oloisesti. Pyöreä muoto säilyi tasaisena kevyellä tuntumalla, eikä sen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittu ohjalla värkkäämistä vaan käden pystyi pitämään ihan rauhallisena. Liikkuminen vaikutti pyöreältä läpi selän sillä ravissa oli pehmeä ja mukava istua, ja opelta tulikin kehuja että Pera ravaa hyvin ja takajalkojaan nätisti käyttäen.
Laukkaa työstettiin jälleen pääty-ympyröillä jaksottaen väliin käyntiä pikkuvolteilla. Käynnissä iski taas kovasti tahmavaihde päälle, ja laukan nostamiseen vaadittiin aika vahvoja apuja. Vasen laukka ympyrällä tuntui aivan alkuun mukavan aktiiviselta ja joustavalta, mutta sitten meno vähän lössähti ja paras energia sammui. Ope kommentoikin että vielä enemmän kivaa ja hyvää olisi laukasta voinut saada irti, ja olin samaa mieltä että hieman velton oloiseksi laukka lopulta jäi. Oikea laukka ei ollut ainakaan parempaa vaan ehkä taas hieman kulmikkaamman oloista. Pyöreällä kaulalla toki mentiin, mutta etuosaan olisi tarvittu parempaa ryhtiä ja painoa enemmän takaosalle. Oma keskikroppa kaipaisi jäntevöittämistä niin ettei Pera saisi vedettyä mukanaan etukumaraan. Etsiskelin taas sitä hyvää istuntaa jonka eilen löysin, ja ajoittain sainkin mielestäni tunteen istuinluiden päälle "pysähtymisestä" sekä luontevasta ja eleettömästä laukkaan mukautumisesta. En kuitenkaan onnistunut ihan kunnolla herättelemään vatsalihaksiani, ja ope varoitteli päästämästä selkää notkoon. Oikeassa laukassa piti myös muistaa myödätä sisäkädellä paremmin hevosen suuta kohti, ja aina kun rentoutin sisäkättä eteenpäin tuntui Pera nousevan selästä paremmin ylös. Pohkeita ja raippaa sai käyttää ihan ahkerasti takajalkojen herättelyyn, ja jokunen parempi laukka-askel sieltä löytyikin. Ihan loppuun asti ei oikein kumpikaan nyt jaksanut laukkatyöskentelyssä pinnistää vaan jäätiin asteelle "melkein mutta ei ihan".
Loppuraveissa meno oli mukavan kevyttä ja energistäkin. Fiilistelin vielä pienen hetken harjoitusraviin istuen, ja totesin että kyllä hevosen täytyy nyt liikkua oikeinpäin kun ravissa on näin tosi helppo istua eikä pohkeetkaan pahemmin heilu ja pompi. Jalat valui hevosen kylkiä pitkin ja jousto lantiosta, polvesta ja nilkasta tuli kuin itsestään. Ope totesikin että Pera liikkui tänään etenkin ravissa paremmin kuin eilen ja hyvin selkää pyöristäen. Muoto ei kuulemma myöskään painunut niin liioitellun syväksi kuin mihin Peralla usein on taipumusta. Ravi on Peralla luonnostaan heikoin askellaji kun taas käynti ja laukka ovat sen bravuureita, ja siinä mielessä tietysti erikoista että nimenomaan ravissa päästiin tänään loistamaan kun taas käynti ja laukka jäivät keskeneräisemmiksi. Hyvä kuitenkin että edes joku askellaji sujui niin että voi olla tosissaan tyytyväinen, ja erityisen kivaa on tietysti se että pyöreys löytyi korrektilla tavalla takaa eteen ratsastaen ja ihan kevyellä ja rauhallisella ohjastuntumalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti