Virtapiikkejä havaittavissa

Tallinmäellä mentiin vielä tänä torstaina tunti kentällä ennen kuin tuntimme siirtyy sunnuntaiaamun maneesivuorolle. Kenttä olikin lämpimän alkuviikon jälkeen todella hyvässä kunnossa, eli viikon takainen betoni oli muuttunut jopa hyppäämiseen soveltuvaksi alustaksi. Olin automaattisesti odottanut koulutuntia ja turvaliivi ei siten ollut mukana, mutta esteet pysyivät tänään joka tapauksessa hyvin maltillisissa korkeuksissa eli 60 sentissä ja sen alle. Ensimmäinen tehtävä tänään oli kuitenkin etsiä piilosta leikkivä poni. Ensin luulin ettei Vake ole tarhassa, sillä se ei ollut kaverinsa seurassa portilla eikä valaistussa pihatossa. Kuulemma poni kuitenkin ulkona oli, joten se oli siis jossakin siellä valtavankokoisen tarhan pimeydessä. Hetken aikaa tähyilin eri puolille pimeyteen ja lähdin mudassa kahlaamaan kohti sitä aluetta missä Vake kesäisin useimmiten oli syömässä. Jonkin ajan kuluttua pimeydessä erottui valkoinen piirto ja kaksi kiiluvaa silmää, jotka paljastivat Vaken sijainnin.

Ennen tuntia sain kuulla että Vakella oli viime päivinä ollut selvästi ylimääräistä virtaa. Ihmekös tuo, kun poni on edelliset pari viikkoa ollut lomalla tai hyvin kevyessä liikutuksessa, ja on lisäksi pudottanut ylipainoa kymmeniä kiloja sekä saanut jumeihin fysikaalista hoitoa! Huomasinkin jo viime viikolla vähän merkkejä Vaken energiatasossa tapahtuneesta muutoksesta. Aloin sitten väistämättä etukäteen jännittää kuinka virtaisa ja pöljä poni mahtaisi tunnilla olla.

Raviverryttelyn aikana Vake meni oikein nätisti, ei pahemmin pälyillyt pimeyteen ja liikkui ihan hyvin omalla moottorilla ilman patisteluja. Laukassa Vake otti aluksi pienen spurtin ja pari vähän "pomppuisampaa" laukka-askelta, mutta ne eivät minua onneksi pahemmin horjauttaneet. Sellaista pientä pomppuisuutta oli laukassa havaittavissa, vaikka varsinaisia pukkeja ne eivät olleetkaan. Ylitimme laukassa maapuomeja pääty-ympyröillä, ja päädystä toiseen vaihdettiin lävistäjän kautta ja lennosta laukkaa vaihtaen. Laukanvaihtoihin arvatenkin tuli pomppimista, sillä tätähän Vake tekee vaihdoissa muutoinkin ja tänään oli takaosa selvästi tavallista kevyempi. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin rentoutua satulassa, kun huomasin ettei Vake mitään tämän hurjempaa taida tehdä ja pärjään ihan hyvin.

Hyppyjen puolesta pysyttiin tosiaan "kavalettitasolla", ja ihan hyvä niin kun hyppytaukoa oli takana melkein kuukausi. Ope otti teemaksi Nina Fagerströmin valmennuksessa esitellyn "positiivisen askeleen" käsitteen, mikä siis tarkoittaa että estettä kohti ei hevonen eikä ratsastaja ajattele taaksepäin vaan ennemmin askel hieman venyy estettä kohti. Tätä treenasimme ensin hyppäämällä vasemmassa laukassa suurella ympyrällä yksittäistä ristikkoa. Vake liikkui edelleen aika pörheästi, ja estettä kohti löytyi imua eli päästiin ristikolle nimenomaan sillä positiivisella askeleella. Kertaalleen tosin otettiin "negatiivinen askel" eli turha pikkuaskel kun aloin innoissani vähän liikaakin tuupata ponia kaukaa. Jatkettiin vielä oikeassa laukassa suorilla lähestymisillä pienelle pystylle, ja Vakelta todellakin löytyi tänään positiivinen askel. Välillä tuntui että ponkaistiin esteelle jo turhankin kaukaa, mutta kylläpä oli poni menossa hyvällä energialla! Ensin oli pientä ongelmaa esteen jälkeen kun Vake lähti kurvailemaan lapaliirtoa sisäänpäin, mutta aika vähällä sen sai menemään myös nätisti päätyyn asti. Ope muistutteli vielä pitämään kädet rentoina, sillä ponin ollessa näin "villinä" puristin ohjia vähän turhan jännittyneesti. 

Hyppäsimme sitten viiden esteen mittaisen simppelin radanpätkän. Vakella energiaa riitti edelleen, ja ensimmäiselle esteelle mennessä se meinasi jopa rynnätä. Aika samalla laillahan se käyttäytyi viimeksi kotikisoissa eli radan alussa oli vähän ylimääräistä säpinää. Ensimmäisen esteen jälkeen meno kuitenkin tasoittui. Edelleen Vake toki liikkui hyvällä omalla energialla, ja esteet ylittyivät oikein napakasti. Ponnistuspaikat löytyivät helposti ja laukat vaihtuivat itsestään kun eteneminen oli näin reipasta. Lopuksi hyppäsimme vielä neljän esteen uusinnan hieman tiukemmilla käännöksillä, ja sama sujuva meno jatkui. Ensimmäiselle esteelle tuli taas rynnistys, mutta sen jälkeen poni kuunteli paremmin ja tuntui että se keskittyi tehtävään eikä niinkään ylimääräiseen sähläämiseen. Tosi hyvä rata tämä jälkimmäinenkin, joten tämä hieman jännittävä tunti päättyi hyviin fiiliksiin. Kylläpä oli sujuvaa!

Vaikka ponin pieni "pöllöily" vähän jännittikin aluksi niin Vaken uusi energia taitaa kuitenkin olla enimmäkseen positiivinen juttu. Hyppääminen oli helppoa kun laukassa oli riittävä energia eikä tarvinnut puskea eteenpäin. Ponnistuspaikat löytyvät tällaisessa tilanteessa kuin itsestään, ja hypyissä on myös helpompi olla mukana kun alla on riittävästi laukkaa. Sekin on hyvä että Vaken liikkuessa omalla moottorilla en ala yliratsastaa ja "jahdata" sitä esteitä kohti. Tunnin loppua kohti aloin jo enemmän luottaa siihen että kyllä tämä sujuu ja pärjään ponin kanssa oikein hyvin vaikka se vähän virtaisampi onkin. Mitään kovin hurjaahan Vake ei tehnyt, joten jos sen virtapiikki ei tämän ihmeellisempänä ilmene niin ei pitäisi olla ongelmaa (koputetaan nyt kuitenkin puuta). Voisin ehkä myös luottaa omiin taitoihini vähän enemmän sen suhteen että pärjään kyllä vaikkei poni olisikaan aivan 100-prosenttisen pystyynkuollut.

Lisää kulmia ja suoristamista

Keskiviikon koulutunnille sain hieman yllättäen Loren. Mielelläni toki Lorella menin välillä kouluakin. Karsinakäyttäytymisen puolesta Lore ei kyllä tänäänkään ollut mikään kullannuppu, joten päätin viedä sen pihalle harjattavaksi. Ulkona Lore olikin sitten ihan nätisti.

Edelliskertojen tapaan teemana oli kulmien ratsastus, tällä kertaa siten että uralla kulmiin tullessa oli tarkoitus hieman hidastaa ja koota liikettä. Kulmien lisäksi käynnissä ja ravissa ratsastettiin keskiympyröitä. Käynti- ja ravityöskentelyn osalta tänään ehti siis keskittyä hyvin ihan vaan rentouden ja suoruuden etsimiseen. Lore oli alusta alkaen todella vino, ja tämä oli päällimmäisin asia mitä läpi tunnin yritin korjata. Käynnissä homma lähti liikkeelle ihan rennoissa ja hyvissä merkeissä. En ehkä kummoista "kokoamista" päässyt kulmissa esittämään, mutta kulmissa asettaen ja taivuttaen Lore lähti pyöristymään mukavasti. Kun tähän rentoon mielentilaan oli päästy käynnissä niin oli helppo jatkaa ravissa. Vasempaan kierrokseen tosin vinous korostui ja Lore oli ylipäänsä jäykempi ja hankalampi tähän suuntaan. Vasemmalle mennessä kävi myös niin että sisäkäsi oli turhan levoton kun taas ulko-ohjan tuntuma ei ollut riittävä. Oikealle ravatessa Lore tuli paremmin kahdelle ohjalle niin että pääsin eroon ylimääräisestä sisäohjan räpeltämisestä, ja nyt mentiin rennossa pyöreässä muodossa. Ope kommentoi hevosen käyttävän vatsalihaksiaankin hyvin, mutta kyseli meinasiko se vetää ohjan päässä alaspäin. Totesin että mitään varsinaista vetoa en kyllä huomannut, mutta ehkä tuntuma ja etuosa olisivat kuitenkin saaneet olla aavistuksen kevyemmät.

Laukassa työskenneltiin ensin oikeassa kierroksessa uralla ja ympyröillä. Vasemmassa kierroksessa puolestaan mentiin myötälaukkaa pääty-ympyröillä sekä nostettiin pitkillä sivuilla käynnistä vastalaukka jota ratsastettiin uralla parin kirjainvälin verran. Loren oikea laukka oli tuttuun tapaan kovin keinuttavaa, ja ope totesi että hevonen pääsee vähän vetämään minua eteenpäin. Yritin toki kovasti pitää vatsalihaksilla vastaan ja näin vähentää ylävartalon keinumista eteenpäin, mutta joka tapauksessa istunnan pitämättömyys taisi olla laukassa pääsyy siihen ettei Lore liikkunut yhtä rentona ja pyöreänä kuin ravissa. Keskivartalo-ongelmat tietysti heijastuivat myös käsiin niin etten saanut tuntumaa pidettyä yhtä pehmeänä ja tasaisena kuin ravissa.

Vasen laukka oli helpompaa istua, mutta tähän suuntaan Loren vinous tuli korostuneemmin esille. Etuosa oli todella reilusti ulkona ympyrältä takaosan liiratessa sisäänpäin. Vastalaukat nousivat kyllä ihan hyvin, mutta laukannostojen myötä Lore pääsi hieman jännittymään, mikä näkyi entistä pahempana poikittamisena. Lopuksi ehdin saada opelta vähän ohjeita suoristamiseen, eli laukkaympyrällä mentiin vasta-asetuksessa samalla sisäkädellä tilaa antaen ja ulkoavuilla koetin tuoda etuosaa oikealta vasemmalle. Tämän tunnin puitteissa en ehtinyt Lorea aivan kunnolla suoraksi saada, mutta vasemmassa laukassa oli edes pientä parannusta havaittavissa joten suunta oli oikea. Olisin tietysti voinut hoksata tehdä yhtä määrätietoista suoristamistyötä omatoimisestikin enkä vasta siinä vaiheessa kun opelta tuli ohjeet. Kuten ope totesi, Lore antoi nyt kuitenkin ratsastaa aika paljon, eli se ei jännittynyt tai alkanut narskutella hampaitaan vaikka suoristamistyötä tehtiin ihan tosissaan.

Laukkahommat olivat mitä olivat, mutta käynnissä ja ravissa Lore meni tänään sen verran mukavasti että olin ihan tyytyväinen. Lore on kyllä ollut jo hyvän aikaa nousemassa yhdeksi tämän tallin suosikkiratsuistani, eikä syyttä. Suoristaminen tuntuu Lorenkin kanssa olevan se avainjuttu, eli täysin sama tilanne kuin viime aikoina melkeinpä minkä tahansa muun hevosen kanssa. Milloinkahan tulee vihdoin vastaan se hevosyksilö joka ei olisi tällä samalla tavalla vino vaan jolla etuosaa pitäisikin suoristaa päinvastoin vasemmalta oikealle?

Suorempi hevonen, parempi mieli

Koulutunnille sain jälleen Jussin. Eihän tässä ole pitkä aika seuraaviin koulukisoihinkaan, ja open ei varmaankaan ollut vaikea arvata että Jussi se lienee toiveratsuni näihinkin kisoihin. Kuten tiistain tunnilla myös tänään aiheena oli hevosen kääntäminen.

Päivän tehtävään tutustuttiin heti alkajaisiksi käynnissä. Ensin hevonen pysäytettiin uralla, ja pysähdyksessä käännettiin asetus sisälle eli tässä tapauksessa oikealle. Tämän jälkeen lähdettiin pysähdyksestä kääntämään etuosa edellä suoraan radan poikki, ja ennen uralle tuloa toistettiin sama pysähdys ja liikkeellelähtö etuosaa kääntäen. Tavoitteena oli saada hevonen seuraamaan käännöksen suuntaan kevyesti kiertyvää ylävartaloa siten että liikkeellelähtö tapahtuisi vastauksena kääntäviin apuihin. Sain ideasta mielestäni ihan hyvin kiinni niin että Jussi kääntyi ja taipui sisäpohkeen ympäri ulkoapujen vaikutuksesta. Asetus pysähdyksessä käännöksen suuntaan oli ehkä haastavin osuus, sillä helposti Jussi käänsi päätä liikaakin muttei kuitenkaan kunnolla myödännyt niskasta. Liikkeelle lähdettyämme asetus löytyi paremmin ja kulmissa Jussi pyöristyi ihan mukavasti.

Seuraavaksi verryttelimme hetken aikaa kevyessä ravissa ympyröitä ratsastaen. Ravissa ope kehotti minua erityisesti ojentamaan alaselkää niin ettei selkä pääsisi pyöreäksi vaan olisin paremmin ryhdissä ja "takareisien päällä". Yritin mutta en tainnut ihan päästä tavoiteltuun lopputulokseen istunnan osalta, eli totesin olevani jälleen kerran turhan jumissa. Ahkeran venyttelyn tarve tulee kyllä aina korostuneesti esiin nimenomaan Jussilla ratsastaessa.

Palasimme vielä takaisin käännöstehtävän pariin. Ratsastimme nyt neliöillä, joilla jokaiseen kulmaan tullessa tehtiin pysähdys ja huolellinen käännös etuosa edellä. Tavoitteena oli saada hevonen lähtemään pysähdyksestä liikkeelle ulkoetujalka edellä. Kierros oli nyt vasen, mihin suuntaan tämä olikin erityisen hyödyllinen harjoitus ajatellen Jussin suoristamista eli etuosan tuomista oikealta vasemmalle. Ulkopohje oli minulla käännöksissä aika vahvana mukana jotta tosiaankin sain oikean lavan kunnolla mukaan käännökseen. Jussi taisi ihan tosissaan suoristua, sillä kun kohta siirryttiin työskentelemään ympyrällä harjoitusravissa ja laukassa liikkui se tosiaan suorempana. Ravissa esiintyi kummallista etuosan levottomuutta, mutta laukassa meno tasoittui. Ope kehotti taas ratsastamaan etuosaa ylös ja painoa taakse, ja kun tein tätä kokoavaa työtä niin laukka kyllä alkoi toimia varsin kivasti. Jussi jäi vielä vähän liian raskaaksi edestä, eli etuosa olisi saanut keventyä vielä paremmin, mutta joka tapauksessa laukassa mentiin jopa harvinaisen suorana. Hevosen ollessa suora helpottuu kaikki muukin tietysti heti, ja tuntuman jonkinasteista raskautta lukuunottamatta vasemmassa laukassa oli todella hyvä meininki.

Jatkoimme vielä käynnissä oikeaan kierrokseen tekemään neliöllä pysähdyksiä ja käännöksiä, ja tämän jälkeen laukattiin ympyrällä oikealle. Käännöksissä en jostain syystä saanut nyt aikaan samanlaisia "loksahduksia" eli asetukseen myötäämisiä kuin alkutunnista samassa tehtävässä, mutta laukassa Jussi oli tähänkin suuntaan varsin hyvä. Hetkellisesti sieltä irtosi todella hieno laukka-askel tai pari kun etuosaa sai oikeasti vähän kohoamaan ja kevenemään. Harmi vaan että en saanut tätä ylläpidettyä yhtäjaksoisemmin vaan hienojen hetkien jälkeen Jussi pääsi valumaan uudestaan etupainoisemmaksi.

Laukan osalta oli tänään niin sujuvaa että on pakko olla tyytyväinen, etenkin kun Jussin heikompi eli vasen laukka toimi näin hyvin. Suoristava työ taisi siis todellakin tehdä tehtävänsä. Ravissa sen sijaan oli epämääräisempää, eli aika mielenkiintoista että tänään nimenomaan laukka oli selvästi toimivin askellaji. Luullakseni tämä johtui ainakin osaksi siitä että laukassa pystyin istummaan paljon paremmin ja luontevammin, kun taas Jussin ravissa olin tuttuun tapaan ongelmissa.

Tosi hurjaa mummolaukkaa ja sinivalkoinen ruusuke

Oman seuran vuoden viimeisiin estekisoihin lähdin reippaasti vähän vieraamman ratsun kanssa, eli toteutin suunnitelmani hypätä kisat Lorella. Hyvin vähäisen treenimäärän puolesta tietenkin jännitti, varsinkin kun kisakorkeudessa en ollut Lorella koskaan rataa hypännyt. Luokassa oli valittavana estekorkeus 70 tai 80 cm, ja selvä valintani oli 70 cm ottaen huomioon edellä mainitun treenin puutteen ja sen ettei 80 cm ole minulle vielä mukavuuskorkeus tutumpienkaan hevosten kanssa. Radan kävelyssä 70 cm näytti tänään sekin jostain syystä kamalan isolta, eli ehkä jännitys teki tässä tepposet.

Hevosen selästä käsin tarkasteltuna esteet onneksi hieman kutistuivat. Verryttely ratsastettiin maneesissa ryhmissä, ja totesin Loren olevan siinä suhteessa mainio kisaratsu ettei kotimaneesin muuttuminen kisa-areenaksi jännittänyt sitä ollenkaan. Menohaluja tosin oli ehkä tavallistakin enemmän, ja verryttelyhyppyjen myötä hevonen tuntui pikkuhiljaa kuumuvan. Hyppäsimme ensin matalampaa pystyä, sitten kisaradan aaltolankkupystyä ja lopuksi okseria. Hypyt sujuivat aika mukavasti ilman varsinaisia ongelmia, ja ponnistuspaikatkin näin aika hyvin. Okseria hypätessä Lore kävi jo sen verran kierroksilla että lähestymisessä sain tehdä pidätteitä ja hypyn jälkeen oli kaarteessa kontrolli hieman kadoksissa. Niinpä aloin jännittää sitä kuinka saisin Loren pysymään koko radan hanskassa niin ettei se pääsisi kiihtymään ja syöksymään esteille liian holtittomasti.

Lähtövuoromme oli neljäntenä, eli vielä piti odotella hetki jännityksessä. Odotteluaikana Lore oli taas tosi lunkki ja seisoi rauhallisena paikallaan maneesin nurkassa. Oman vuoron koittaessa lähdimme liikkeelle vasemmassa laukassa Loren ollessa ihan hyvin kuulolla. Ensimmäisen ja toisen esteen välistä tietä olin etukäteen jännittänyt, sillä tämä oli noin viiden laukan kaareva linja pystyltä okserille. Melko haastava siis näin radan aloitukseksi. Ykkösesteelle tultiin rauhallisesti, ja hillityn hypyn jälkeen ehti hyvin kääntää okserille vaikka Lore jäikin väärään laukkaan. Tässä vaiheessa olin vielä aivan liian varovaisella asenteella liikkeellä, joten Lore otti okserille kuudennen miniaskeleen. Kiltisti se kuitenkin ylitti esteen vaikka meninkin liikkeen edelle etukumaraan.

Kolmosesteelle lähestyttiin reippaammin ja sujuvammin, mutta heittäydyin hyppyyn turhankin voimakkaasti niin että hypystä tuli hieman laaka ja puomiin tuli kevyt kosketus. Radan seuraava paha paikka oli viiden laukan suora linja okserilta pysty-pysty-sarjalle. Olin pelännyt Loren syöksähtävän okserilta eteen niin että lyhyehkössä sarjavälissä kävisi hassusti. Okserille tulikin lennokkaampi hyppy kun viimeisellä askeleella piti hieman venyttää eteen, ja tuntui että Lore lähti imemään sarjaa kohti ilman kontrollia. Videoltahan ei kyllä juurikaan huomaa että hevonen olisi mihinkään ryntäämässä, eli tuntemukseni ei vastannut todellisuutta. Joka tapauksessa sarjalle hypättiin sisään melko läheltä, ja Lore haki tilaa sarjaväliin ajautumalla oikeaa laitaa kohti. Itse tilanteessa en kyllä juuri ehtinyt mitään tajuta vaan lennähdimme sarjan yli ajatusta nopeammin. Tämän jälkeen jarruttelin taas Lorelta "liikaa" vauhtia pois, vaikka itse asiassa nyt se taisi vasta laukata riittävästi. Kuutosokserille mentiin siis hissutellen ja vähän pienellä hypyllä se ylittyikin. Seiskalle oli onneksi pitkä tie ja ehdin korjailla ravin kautta myötälaukkaan.

Seiska oli ykkösvaiheen viimeinen este, ja tälle tuli oikein hyvä hyppy. Jatkoimme siis virhepisteittä toiseen vaiheeseen. Lore tuntui ryykäävän pitkän suoran päässä näkyvälle okserille, mutta pidin vastaan ja päästiin kuin päästiinkin okserille hyvään ponnistuspaikkaan. Vauhtia oli esteen jälkeen sen verran että käännös seuraavalle esteelle meni tosi pitkäksi kenottaessani irti satulasta. Tälle pystylle tullessa tuuppasin liikaa viimeisillä askeleilla, mutta Lore vastasi kiltisti venyttämälle estettä kohti. Vähän laaka hyppy ja kolahdus puomiin, joka ei onneksi pudonnut. Kymppiesteelle ratsastin oikotien, eli suhteellisen tiukan kaarteen kyseisen esteen ympäri vasemmassa laukassa. Lore kääntyi näppärästi ja laukkakin säilyi kaarroksessa niin että päästiin virheettä yli. Isompi este tai okseri olisi tästä kaarteesta ehkä koitunut ongelmaksi, mutta 70 cm pysty onnistui. Tämän jälkeen tuumasin ilmeisesti ratsastaneeni aikaa tarpeeksi, ja kiersin viimeisenä hypättävälle sarjalle kilometritien ja jarruttelin vielä ravin kautta laukanvaihdonkin. Sarjalle päästiin näin ollen maltillisesti ja rauhallisesti, mutta ehkä vähempikin varmistelu olisi riittänyt. Sarjan jälkeen olimme maalissa, eli olimme selvinneet myös toisen vaiheen ilman virheitä. Mahtavaa!



Radan jälkeen oma käsitykseni oli että Lore oli mennyt liian kovaa ja hallitsemattomasti. Video kuitenkin paljasti ettei se meno näin hurjaa oikeasti ollutkaan. Pitelin kyllä ohjista rystyset valkoisina, mutta hevonen olisi pikemminkin saanut laukata ja edetä paremmin eikä tällaista mummolaukkaa. Että hohhoijaa vaan niille "kontrolli katosi ja meni liian kovaa" -kuvitelmille! Sitä kun on tottunut hyppäämään töppöjalkaponeilla niin Loren voimakkaampi laukka hämää luulemaan että mennään lujaa vaikka oikeasti ei todellakaan mennä. Onneksi Lore kuitenkin hyppäsi näin pienet esteet myös tällaisesta laukasta, ja ponnistuspaikatkin löytyivät ihan hyvin siitä huolimatta että monessa kohtaa ajatus oli vähän liikaa taakse. Isommille esteille jos mielii niin sitten täytyy kyllä uskaltaa edetä vähemmällä jarruttelulla ja hyssyttelyllä.

Luokassa kävikin sitten niin hassusti, että toisen vaiheen nollaratoja oli vain kaksi ja aikamme riitti peräti voittoon viiden sekunnin kaulalla toiseksi sijoittuneeseen. Nora ja Meri olisivat pesseet meidät 11 sekunnilla, mutta pudotuksen seurauksena he sitten nappasivat kolmannen sijan ja näin ollen sain laukata kunniakierroksen kaverin kanssa. Kivaa! Sijoituksen puolesta kisakokeilu Lorella onnistui siis yli odotusten, ja ei tämä nyt muutenkaan ollut yhtään pöljempi idea. Lorehan oli aivan mainio kisaratsu!

Videosta sekä kuvasta kiitos Annelle!

Kevyttä kavioiden kopsuttelua

Tänä torstaina ratsastimme Annen kanssa itsenäisesti normaalin tuntimme asemesta. Edellisestä kerrasta Vaken satulassa ehtikin vierähtää viikko, sillä Vake oli viime viikonlopun rokotuslomalla. Parina edellisenä päivänä se oli kuitenkin jo liikkunut, ja tänään menimme kevyesti noin 45 minuuttia. Meno jäi kevyeksi ihan olosuhteiden pakosta, sillä kenttä oli jäätynyt vielä viime viikkoakin kovemmaksi. Liukasta ei kuitenkaan ollut, joten kyllä kentällä pystyi hyvin menemään käyntitehtäviä sekä rauhallista ravia. Kovan pohjan lisäksi keli oli muutenkin varsin talvinen, sillä pakkasta oli noin kuusi astetta ja tuuli puhalteli peltoaukeiden yli hyytävästi.

En ollut laatinut varsinaista etukäteissuunnitelmaa, ja päädyin ratsastamaan pohkeenväistöjä käynnissä ja vähän ravissakin sekä isoja ympyröitä. Vaken keskittyminen tehtäviin ei ollut aivan huipussaan, sillä vaikka se ei varsinaisesti mitään säikkynyt oli sen huomio usein enemmän kentältä ulos pälyilyssä kuin ratsastajassa. Ymmärtäähän sen kun on pilkkopimeää ja tuulikin kahistelee puskia kentän laidoilla. Yritin saada ponin huomiota itseeni puhua pälpättämällä sille kaikenlaista, sillä eipä siinä kentällä ollut muita ihmettelemässä hassuja höpinöitäni kuin Anne ja Jetti. Puhumisen seurauksena Vaken korvat usein kääntyivätkin takaviistoon ja se alkoi tällöin kuunnella myös varsinaisia apuja paremmin.

Keskittymisongelmasta seurasi kuitenkin se että aloin taas käyttää apuja liikaa. Käynti toki on muutoinkin se askellaji jossa kaikista helpoiten ajautuu jatkuvaan jumputtamiseen ja nyhjäämiseen. Vake kyllä liikkui yllättävänkin pyöreänä, mutta rentoutta ja tarkkaavaisuutta olisin toivonut lisää. Nyt taisi käydä niin että siltä sai reaktion korkeintaan puoleen käyttämistäni avuista, ja toisaalta en aina itsekään tiennyt mitä olin pohkeella nyhjäämisellä ajamassa takaa. Askellus niin käynnissä kuin ravissakin oli myös aika ponnetonta, eli aktiivisuus ei ollut ihan kunnossa. Taisin tämän osalta ratsastaa turhan varovaisesti kovasta pohjasta tietoisena eli en oikein edes pyytänyt Vakelta pikkuhissuttelua parempaa liikettä.

Vasemman ja oikean kierroksen puolieron huomasin tälläkin kertaa, eli oikealle tuntuma ja pyöreys oli paljon helpompi löytää. Aivan treenin lopuksi sain paneuduttua suoristamiseen hieman keskittyneemmällä otteella, ja ratsastin vasemmassa kierroksessa ympyrällä etuosaa oikealta vasemmalle samaan tapaan kuin olen viime aikoina saanut tehdä monen eri hevosen kanssa. En tiedä kuvittelenko vain, mutta tuntui että sain ympyrällä etuosaa oikeasti vähän suoristettua ja ulko-ohjalle sen myötä paremman tuntuman. Vake liikkuikin tässä kohtaa mukavan pyöreänä ja melko rennonkin oloisena. Työskentely tältä päivältä päättyi sitten tähän hyvään hetkeen ja lähdettiin talliin lämmittelemään.

Näin alkoi maneesiratsastajn karaisu syksyn ja talven ratsastuksiin säiden armoilla. Tänään annoin olosuhteiden vähän liikaa häiritä tekemistä, eli en osannut rakentaa käyntipainotteista ratsastustuokiota sellaiseksi että ponin huomion ja keskittymisen olisi todella saanut käännettyä työntekoon. Kuten viime viikolla tunnilla nähtiin olisi käyntityöskentely erinomaista treeniä kunhan sen vaan saisi toteutettua fiksusti eikä päätyisi epämääräiseen höntsäilyyn.

Istu, istu, istu

Keskiviikon tunnilla hypättiin, mutta tasapuolisuuden nimissä kisaheppa Lore piti tällä kertaa antaa Annelle. Niinpä olin esittänyt toivomuksena mennä tänään jollakin e-kirjaimella alkavalla ponilla, ja tästä e-ponien kolmikosta ope oli valinnut minulle Elmon. Elmolla en ollutkaan hypännyt pitkään aikaan.

Alkuverryttelyssä Elmo yllätti positiivisesti, sillä se liikkui melko hyvin eteenpäin ihan itse eikä ollut kovin puskettava. Vino se kyllä oli kuten aina, ja toki laukka olisi saanut pyöriä vielä tarmokkaamminkin. Lyhyehkön verryttelyn jälkeen ratsastettiin ensin kahden ristikon suoraa linjaa, jonka metrimäärä jäi arvoitukseksi mutta ohjeena oli 5-6 laukkaa. Elmon kanssa luonteva ratkaisu näin pienillä esteillä oli kuusi askelta. Väli jäi tällä askelmäärällä aavistuksen ahtaaksi, ja jälkimmäisellä esteellä lähdin istunnalla ennakoimaan hyppyä liikaa eli kumartumaan irti satulasta esteen edessä. Ope patistelikin istumaan tiiviimmin satulassa loppuun asti. Sama linja hypättiin vielä toisesta suunnasta esteiden ollessa nyt pieniä pystyjä. Tämä sujui ihan luontevan ja sujuvan oloisesti, ja maltoin ehkä jo istuakin paremmin satulaan. Elmo vaan otti molemmilla kierroksilla hieman pidemmän hypyn ensimmäiselle esteelle ja pääsi vaihtamaan siinä laukan oikeasta vasemmaksi. Nämä kaukaa lähtevät hypyt eivät kuitenkaan päässeet minua yllättämään tai horjauttamaan.

Yksittäin hypättiin vielä kertaalleen pieni portti lävistäjällä. Elmo ei tietenkään portista välittänyt mitään, mutta laukanvaihtoa ei tällaisesta pikkuhypystä saatu tehtyä. Seuraavana vuorossa olikin neljän esteen pätkä jolla korkeudet olivat noin 50-60 cm. Tämä korkeus oli Elmon kanssa vielä ihan mukavuusalueella, etenkin kun alkutunti oli sujunut mukavasti. Ensimmäinen este oli ristikko-okseri lävistäjällä. Elmo lähti hyvin liikkeelle ja okserille tullessa sain tehdä jopa pieniä pidätteitä jotta poni pysyi tarpeeksi lyhyenä. Vähän lähelle mentiin, mutta parempi niin kuin huolimaton roikaisu kaukaa kuten Elmo välillä tekee. Lavat kiemurtelivat lähestymisessä vähän minne sattuu, ja hypyssä oli tunkua oikealle niin että laukkaa ei ollut toivoakaan saada hypyssä vaihtumaan. Elmo korjasikin laukan ravin kautta välittömästi alastulon jälkeen. Jatkoimme pysty-pysty-linjalle, joka onnistui nyt aivan nappiin ja oikea laukkakin säilyi. Tehtävä päättyi vielä portin ylitykseen lävistäjällä, mikä meni myös asiallisesti lukuunottamatta laukan vaihtumattomuutta. Ei ollenkaan hassumpi pätkä tämä.

Tultiin neljän esteen pätkä vielä uudestaan vaihtaen järjestykseksi okseri-portti-suora linja. Okserille tultiin aika samalla lailla kuin äsken, ja laukan joutui taas korjaamaan ravin kautta. Portille lähestymisessä istuin ja maltoin mielestäni hyvin, Elmo vaan puski vasenta kylkeä hypyssä ulos niin ettei laukanvaihtoa saatu edelleenkään aikaiseksi. Suoralle linjalle tullessa ohjalla oli vähän painetta eli Elmo hieman kiskoi edestä, ja linjan ensimmäiselle pystylle se loikkasi kaukaa sen sijaan että olisi menty pikkuaskeleella lähelle. Tämän isomman loikan jälkeen en ehtinyt saada ponia enää oikein kiinni, vaan se jatkoi samalla meiningillä toiselle esteelle niin että nyt väli meni viidellä askeleella ja kaukaa roikaistiin linjan jälkimmäinenkin osa. Saimme tietenkin sakkokierroksen linjalle. Nyt onnistuin tuomaan Elmon paremmin ensimmäiselle esteelle niin että se malttoi tulla järkevämpään ponnistuspaikkaan. Otin laukkaa sitten hieman kiinni jotta kuusi askelta mahtuisi, ja rytmi hieman katosi hetkeksi Elmon siirtyessä melkein raville. Lopulta kuitenkin oltiin kuudella askeleella hyvässä ponnistuspaikassa vaikka laukka välissä vähän lötköksi menikin, joten tämä riitti tällä kertaa.

Tärkeimpänä oppina tänään oli että pitää malttaa istua satulassa eikä lähteä ennen aikojaan kippaamaan ylävartaloa eteenpäin. Näin käy helposti silloin jos en ole varma ponnistuspaikasta vaan yritän varautua mahdolliseen kaukaa lähtevään hyppyyn. Elmo oli tänään kyllä oikein kiva, liikkui ihan itse ja hyppäsi järkevästi. Ei ollut ollenkaan sellaista epätoivoista puskemista kuin Elmon kanssa on toisinaan ollut, vaan tänään poni oli menossa ihan reippaalla asenteella. Lopuksi tuntui siltä että olisin voinut hypätä vaikka aavistuksen korkeampiakin esteitä, ja jäi myös sellaiset fiilikset että Elmolla voisin mielelläni hypätä vastaisuudessakin.

Ulkoavut, siirtymiset ja etupainoisuus

Tiistai-iltana olin rästitunnilla, ja tilaa olikin näin syyslomaviikolla hyvin. Lisäkseni tunnilla oli vain neljä ratsukkoa, ja ope oli jakanut minulle Jussin. Tunnin aiheena oli ulkoapujen käyttö kääntäessä sekä siirtymiset. Ratsastettavaan kuvioon kuuluivat kaarrot radan poikki molemmissa päädyissä tarkasti kirjaimesta kirjaimeen sekä keskiympyrät. Tiet pysyivät samana koko tunnin eri askellajeissa, ja kentän poikki kaarrettaessa ratsastettiin ensin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin sekä myöhemmin laukannostot ravista.

Varsinkin vasempaan kierrokseen sain olla tarkkana ulkoapujen kanssa jotta radan poikki kääntäessä ei ulkolapa päässyt pullahtamaan karkuun ja käännös näin ollen luisumaan hieman pitkäksi. Ope muistuttelikin pitämään oman ulkokyljen jämäkkänä niin etten päästäisi vartaloa kiertymään liioitellusti vasemmalle. Jussia puolestaan suoristettiin tuttuun tapaan korjaten lapoja oikealta vasemmalle, ja keskiympyrällä ohjeena oli ratsastaa välillä vasta-asettaen. Oikeaan kierrokseen oli taas helpompaa työskennellä ja pitää niin hevonen kuin omakin kroppa suorana. Siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin Jussi suoritti mielestäni melko letkeästi, mutta valui liian etupainoiseksi. Ylipäänsä Jussi ei ollut tänään kovin ryhdikäs ja kevyt, vaan tuntui suurimman osan ajasta vähän raskaalta edestä. Tästä saan kyllä syyttää myös itseäni, sillä Jussihan kyllä vetää vastaan siinä vaiheessa jos ratsastaja vetää. Hoksasin oikeastaan vasta tunnin jälkeen että en tänään oikein edes yrittäyt ratsastaa Jussia kunnolla ylöspäin vaan lähinnä taaksepäin.

Laukannostoissa Jussi pyrki kovasti ennakoimaan. Kun se näki muiden hevosten laukkaavan kävi se ravissa levottomaksi jo kymmeniä metrejä ennen noston paikkaa, ja tämä näkyi ravin jarruttamisena sekä etuosan nyökkäilynä voimakkaasti ylös ja alas hevosen pyrkiessä tulkitsemaan jokaisen avun laukannostoksi. Näin ollen nostoa ei oikeastaan päässyt yhtään valmistelemaan. Open ohjeena oli ratsastaa ravia reilusti eteen niin että Jussi ei ehtisi jäädä jarruttelemaan ja nyökkimään. Tästä olikin apua tilanteeseen ja ennakointi väheni, mutta samalla sitten käännöksestä radan poikki tuli turhan etupainoista eteenpäin kaatumista ja nostot tapahtuivat tuuppaamalla eteen vyöryvä hevonen valmistelematta laukalle.

Laukassakin Jussi oli melko raskas ja etupainoinen, ja vasen laukka oli aluksi myös aika jäykkää ja kulmikasta. Ope ohjeisti kohottamaan etuosaa reilusti ulko-ohjalla, ja samalla ratsastamaan laukka-askelta pidemmäksi eteen. Parilla raipan napautuksella laukka käynnistyikin niin että liike alkoi rullata huomattavasti isompana ja energisempänä, ja tuli sinne väliin ainakin joku askel jolloin hevonen vähän kohotti etuosaansakin. Pyörivyyttä ja lennokkuutta laukkaan siis löytyi ihan mukavasti lisää kunhan vaan kehtasin vaatia, mutta vieläkin tuntumalta puuttui keveys ja pehmeys. Oikea laukka tuntui alusta asti paremmalta ja Jussilla oli hyvä eteenpäinpyrkimys, mutta sama etupainoisuus ja tuntuman raskaus vaivasi jonkin verran tähänkin suuntaan. Ope kiinnitti kovasti huomiota myös laukasta raviin siirtymisiin, ja kehotti ratsastamaan nämä tarkasti ja hevosta etupainoiseksi päästämättä. Ohjeena oli valmistella siirtyminen ratsastamalla Jussi laukassa avoimempaan muotoon, eli nenää ja niskaa vähän ylöspäin jotta siirtymiseen ei tultu liian syvässä muodossa kyntäen. Tällä reseptillä sain tehtyä parit ihan asialliset siirtymiset.

Tämän päivän meno ei ollut ehkä ihan parasta Jussia, ja ennen kaikkea ei parasta minua. Etuosan ja tuntuman keveyden idea on Jussin kanssa löytynyt viime aikoina paremminkin, kun taas nyt kynnettiin etupainoisuuden suossa aivan liikaa. Kuten sanottua, en mielestäni edes yrittänyt ratsastaa Jussia tarpeeksi ylöspäin vaan tyydyin sen perusmoodiin. Vasemmassa laukassa oli kuitenkin kiva huomata että silloinkin kun alkutilanteena on kulmikas pikkulaukka pystyy liikkeen laatua silti korjaamaan ja laukan ratsastamaan sellaiseksi kuin se parempina päivinä on itsestään. Monesti nimittäin Jussin huono laukka on jäänyt ongelmaksi jolle en ole tunnin aikana pystynyt tekemään mitään. Tällä kertaa jopa sain tämän suhteen jonkinlaisen positiivisen muutoksen aikaan.