Voltin ratsastuksen täsmäohjeet

Tämänkertaisessa Artsin valmennuksessa menin Vakella. Sateen vuoksi ratsastimme pitkästä aikaa maneesissa, joten samalla tuli vähän esimakua talvikauteen. Ahtaaltahan se tila tietysti näin äkkiseltään taas tuntui, varsinkin kun tunnin ohjelmassa oli laukkavoltteja.

Raviverryttelyssä Vake lähti mielestäni liikkumaan ihan mukavasti itse eteenpäin. Se ei ollut ollenkaan niin puskettava kuin eilen, vaan energia tuntui kohtuullisen hyvältä. Tästä huolimatta Vake oli vähän puiseva suustaan, mikä kuulemma kertoi siitä, ettei takaosa toiminut kunnolla. Näissä tilanteissa pitää vaan ratsastaa vielä lisää aktiivisuutta etenkin sisätakajalkaan, jotta Vake pehmenee kunnolla edestä. Oikeassa laukassa verrytellessä oli samaa puisevuusongelmaa, mutta vasemmassa kierroksessa pääsin laukkaan heti paljon paremmin käsiksi. Aktivoin vasenta takajalkaa ja pidin ulko-ohjan tasaisesti kädessä, ja Vakehan loksahtikin laukkaympyröillä pyöreäksi. Tällöin sain myös istunnan pysymään vakaampana ja eleettömämpänä, kun Vake alkoi laukata vähän enemmän ylöspäin. Laukan jälkeen Vake sitten liikkui ravissakin tosi mukavasti ja hyvin niskasta myödäten.

Verryttelyjen jälkeen aloimme ratsastaa kuviota, jossa tultiin pituushalkaisijalle ravissa ja käännettiin puolessa välissä 10 metrin voltti seinälle samalle puolelle, josta pituushalkaisijalle oli tultu. Kun voltteja oli harjoiteltu yksittäin molempiin suuntiin, jatkettiin kuviota vielä volttikahdeksikoksi pituushalkaisijan molemmin puolin. Volteilla tulivat selvästi näkyviin puolierot, joiden vuoksi voltit vasemmalle ja oikealle vaativat aivan erilaista ratsastusta. Voltti vasemmalle vaati hyvän valmistelun asetuksella, eli jo pituushalkaisijalinjalla ollessa piti hakea hyvissä ajoin asetus vasemmalle ja saada asetukseen myötäys. Näin voltille päästiin hyvällä tuntumalla ja pyöreällä niskalla. Voltin puolessa välissä eli pitkän sivun uraa sivutessa sai hetkellisesti vähän suoristaa, mutta taas voltin toiselle puoliskolle piti asettaa reilusti. Samalla myös molempia voltin puolikkaita sai pullistaa jonkin verran sivuille, jotta voltista tuli kaunis eikä oikaistun näköinen. Ravi sinänsä sujui tämän suunnan volteilla hyvin eteen, mutta asetuksen kanssa sai olla tarkkana.

Oikeassa kierroksessa Vake tuntui kaarevilla urilla jotenkin suoremmalta, ja asetus voltille tuli lähes itsestään. Tässä suunnassa päähuomio oli ravin sujuvuuden ja aktiivisuuden säilyttämisessä, sillä oikeassa kierroksessa Vake tuppaa enemmän hyytymään niin kulmissa kuin volteillakin. Ohjeena oli nojata kaarteeseen tullessa enemmän taakse ja "vapauttaa" näin liikettä kunnolla eteenpäin. Reisien päällä könöttäminen on pahinta, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, eli ei muuta kuin lonkkia auki ja pientä takakenoajatusta. Pohkeella tai raipalla ei ollut niinkään tarkoitus hätistellä eteen, vaan pienen taakse nojaamisen pitäisi olla riittävä keino ravin aktiivisuuden säilyttämiseen voltille kääntyessä. Mielikuvana tulee olla "enemmän hevosta ratsastajan edessä kuin takana".

Ravissa pituushalkaisija ja voltit sujuivat täsmäohjeiden kanssa varsin mukavasti, ja Vake liikkui ravissa tasaisen pyöreänä, jopa ryhdikkäänäkin. Vaikeustaso kasvoi, kun siirryttiin tekemään tehtävää laukassa. Nyt ratsastimme pituushalkaisijalle vasemmassa laukassa ja teimme voltin vasemmalle, minkä jälkeen pituushalkaisijalla siirryttiin raviin. Seuraavalle pitkälle sivulle nostettiin oikea laukka, ja heti perään tultiin uudestaan pituushalkaisijalle ja voltille oikeassa laukassa päättäen tehtävä raviin siirtymiseen laukkavoltin jälkeen.

Ensimmäinen kierros meni niin laukkavolttien kuin siirtymistenkin osalta aika höpöksi, mutta sitten sain vähän jämäköitettyä ratsastustani. Laukassa auttoi tietynlainen eleettömyys, sillä jos aloin kovasti hosua ja säätää, niin homma levisi viimeistään siihen. Piti vain istua ja antaa tarvittavat avut, ei sen enempää. Kaarros pituushalkaisijalle tuntui laukassa tosi ahtaalta, mutta sain kuin sainkin Vaken laukkaamaan sen läpi pyöreällä niskalla. Vasen laukka ei pienellä voltilla pyörinyt kunnolla, vaan voltti vasemmalle meni aina enemmän tai vähemmän räpellykseksi. Siirtyminen pituushalkaisijalla raviin onnistui kuitenkin parhaimmillaan oikein pehmeästi ja hyvällä tuntumalla pysyen. Oikeassa laukassa oli sama juttu kuin ravissa oikealle, eli sujuvuudesta kaarteissa piti huolehtia. Oikean laukan voltti oli kuitenkin selvästi vasenta helpompi ja sujuvampi, ja nyt Vake tuli myös oikeassa laukassa pyöreämmäksi. Laukkatehtävä oli työläs, mutta sain kuitenkin ratsastettua kuvion suurin piirtein asiallisesti, eli ei vain seilailtu tehtävän läpi miten sattuu. Luultavasti näytti paremmalta kuin tuntui, sillä tuli jopa kehujakin. Vasemman laukan pyörimättömyys toki jäi murheenkryyniksi, mutta sille ei yhden tunnin puitteissa ollut oikein mitään tehtävissä.

Olin tuntiin oikein tyytyväinen. Ravissa Vake meni HYVIN. Laukassa työmaata kyllä riittää, mutta tänään laukkatyöskentelykin oli Vakeksi ihan asiallista, kun pystyttiin sentään menemään tällaista kuviota ilman, että iski täysi epätoivo. Oikean ja vasemman puolen eroavaisuuksia hahmotti taas vähän paremmin, ja volteilla eri suuntien strategiat tulivat selväksi: vasemmalle asetetaan ja oikealle huolehditaan liikkeen sujuvuudesta.

Estevalmennus perusasioiden parissa

Tiistaina oli jälleen Pian estevalmennuksen vuoro. Menin Vaken kanssa tällä kertaa kahden ratsukon ryhmässä, ja seuranamme oli 5-vuotias poni. Tänään ei hypätty varsinaisesti mitään isoa ja vaikeaa, vaan keskityttiin aivan perusasioihin. Tekemistä riitti kyllä silti. Iltapäivän lämpötila oli peräti 17 astetta, ja jo talvikarvaa kasvattanut Vake ei ymmärrettävästi ollut kaikkein reippaimmillaan tänään.

Verryttelytehtävänä menimme ensin ravissa pituushalkaisijaa sekä kolmikaarista kiemuraa, jolla ylitettiin puomisarjoja. Meno oli vähän nihkeää, kun ei kädessä ollut kouluraippaa jolla olisi voinut nohitella terävyyttä raviin. Vake liikkui pyöreänä ja rentona, mutta etuosaan olisi kaivattu ryhtiä. Pohkeella joutui työntämään liikaa. Kolmikaarisella olisin saanut suoristaa puomilinjoille paremminkin, ja Pia muistutteli käyttämään kaarilla sisäpohjetta ja ulko-ohjaa.

Jatkoimme laukassa samaa kuviota. Pituushalkaisijalla tehtiin nyt laukanvaihto, ja kolmikaarisella hypättiin ristikot laukkaa vaihtaen. Laukassakin aloitus oli nihkeän puoleinen, mutta toiselle tehtäväkierrokselle Vake jo heräsi laukkaamaan sujuvammin. Kaarteissa vaan tulee liikaa oikomista eikä Vake taivu laukassa, joten kolmikaarisen kiemuran ratsastus ei ollut aivan tyylipuhdasta. Laukat kuitenkin vaihtuivat ristikoilla ihan asiallisesti.

Seuraavaksi tulimme pitkän sivun suuntaiselle linjalle, joka alkoi laukkapuomeilla. Puomisarjalta oli 18 metrin etäisyys okserille, ja tähän väliin haluttiin viisi laukka-askelta. Etäisyys oli luonnollisestikin vähän ahdas, mutta mahduttiin kyllä aina viidellä laukalla. Yhtään ei siinä passannut ratsastaa eteen, vaan puomeilla ja niiden jälkeen piti odottaa kaikessa rauhassa. Okserin hyppyihin olisin halunnut vähän lisää terävyyttä, sillä nyt ne olivat lyhyestä laukasta hieman ponnettomia. Myötäsin hyppyyn käsivarret tikkusuoraksi, mikä oli varmasti liioittelua, mutta enpä sukellellut ylävartalolla.

Päivän kolmas estetehtävä sisälsi loivan kiemurauran kaltaisella reitillä kaksi pystyä. Tässä vaiheessa Vake laukkasi jo mukavalla imulla eteen, joten sujuvuus oli kunnossa. Ensimmäisellä kierroksella tuli tehtyä paras tie, mutta sen jälkeen sorruin aina hieman oikaisemaan esteiden välistä kaarretta, jolloin jälkimmäiselle esteelle tultiin hieman vinossa. Tämä aiheutti sen, ettei laukka vaihtunut hypyssä.

Lopuksi menimme putkeen kaikki tehtävät, eli ensin pituushalkaisijan ja kolmikaarisen kiemuran, sitten äskeiset pystyt loivalla kaarella ja lopuksi 18 metrin linjan puomeilta okserille. Pystyt olivat ehkä hieman alta 80-senttisiä ja okseri nousi 90 senttiin. Vaken meno oli parantunut koko ajan, ja tämän tehtäväradan se laukkasi varsin pontevasti ja sujuvasti. Kolmikaarinen kiemura oli selvästi vaikein tehtävä, vaikka sillä oli vain pieniä ristikoita. Loiva kaarre pystyltä toiselle meni taas hieman oikaisten, ja jäätiin sen jälkeen väärään laukkaan, vaikka hypyt olivatkin sujuvia ja hyviä. Laukan korjaamisen jälkeen menimme vielä asiallisesti viimeisen linjan, ja Vake hilasi itsensä myös isomman okserin yli. Halusin tulla uusintana vielä pystyn jolla oli ollut laukanvaihto-ongelmia, sekä puomi-okseri-linjan hakeakseni terävämpää hyppyä okserille. Nyt ratsastin tarkan, suoran lähestymisen pystylle, ja laukanvaihto onnistuikin muitta mutkitta. Matka jatkui saman tien linjalle, ja ajatuksena oli ratsastaa puomeilla ja niiden jälkeen laukkaa vielä paremmin kiinni, jotta pari viimeistä askelta okserille saattoi pyytää hieman eteen eikä hyppyyn tarvinnut tulla yhtään jarruttaen. Suunnitelma onnistui, ja kun pääsin käyttämään viimeisillä askelilla pohjetta tuli Vaken hypystä mukavan terävä ja sujuva.

Ihan ok menoa tänään hitaan käynnistymisen jälkeen. Etenkin lopputunnista oli jo hyvä rytmi ja imu laukassa, ja kun tehtävät olivat melko helppoja ja pieniä, ei syntynyt tarvetta ylimääräiselle eteen hätistelylle. Etenkin puomi-okseri-linja oli minulle oikein hyvä tehtävä, sillä siinä treenattiin rauhallista ja odottavaa lähestymistä. Tähän lähestymiseen kun sai vielä pohkeen mukaan niin ei hullumpaa. Kyllä perustehtävien treenaus on aina paikallaan.

Jumppasarjaa iltahämärässä

Maanantain tunnilla olikin taas esteitä, tällä kertaa jumppasarjan hyppelyä. Alun perin minulle oli jaettu iso musta Nakke, joka olisi ollut minulle aivan uusi ratsu, mutta hevosjakoa päädyttiin vielä sumplimaan ja lopulta päädyin sitten pienemmän ja tutumman Kingin satulaan. Olinpahan ainakin mukavuusalueellani, mutta joskus olisi tietysti hyvä hypätä erilaisillakin hevosilla.

Ratsastimme tunnin ulkona kentällä, missä oli tunnin loppupuolella jo melkoisen hämärää ilman valoja. Juuri ja juuri näki vielä hypätä, mutta oli hieman unenomainen tunnelma. Ratsastimme alkuverryttelyt lyhyesti ja tiiviisti, ja Kingi olikin jo ollut aiemmalla tunnilla eikä pitkiä verkkoja tarvinnut. Sileällä se tuntui melko laiskalta ja huonosti pohkeeseen reagoivalta. Laukkaan sentään löytyi hieman imuakin, ja askel kyllä venyi eteen ihan kiitettävästi. Laukan lyhentäminen energian säilyttäen olikin sitten hankalampaa. Puksuttelimme laukassa puomilinjojen yli, ja tässä olisi lyhentämisestä ollut iloa.

Suurin osa tunnista vierähti päätehtävän eli jumppasarjan parissa. Neljän esteen sarjalla oli innariväli, yhden laukan väli ja kahden laukan väli, ja sille tultiin sisään aina ravissa. Ensimmäisillä kierroksilla esteet olivat pieniä ristikoita, ja välit olivat silloin tietysti melko pitkiä. Virittelinkin Kingille oikein reippaan ravin alle ja tulimme tehtävälle hyvällä imulla. Yllättävän helposti Kingi sitten venyikin myös kahden laukan väliin, vaikka etäisyys oli lähempänä kymmentä metriä ja esteet hyvin matalia. Toisella kierroksella ope kehotti ratsastamaan sisään vähemmän kaasu pohjassa, mutta sitten mentiinkin jo liian rauhallisen puolelle ja viimeisen väliin tuli ylimääräinen miniaskel. Tämän jälkeen tulin aina suosiolla oikein reipasta ravia varmistaakseni riittävän energian sarjan loppuun asti.

Esteitä nostettiin pikkuhiljaa, ja pian sarjalla oli kaksi ristikkoa, pysty sekä viimeisenä okseri. Kingin meno oikeastaan vain parani esteiden noustessa. Pienemmillä esteillä hypyt olivat vielä vähän ponnettomia ja puomeihinkin koskettiin. Okserin noustessa tuli tekemiseen mukavasti lisää terävyyttä, ja Kingi alkoi suorastaan innostua. Sarjalle lähestyminen ei aina onnistunutkaan täysin ravissa, kun poni intoili ja pyrki laukalle. Mukavaa, että se tällä lailla säpäköityi. Isommilla esteillä muistin myös ottaa pohkeet paremmin mukaan viimeisessä välissä ja pyytää okserin ponnistuksessa lisää terävyyttä hyppyyn. Varsinkin viimeisillä kierroksilla Kingi esitti okserilla hienoja, pyöreitä hyppyjä. Loppukorkeus oli 95 senttiä, ja se ylittyi oikein tyylikkäästi ja terävästi.

Tunti oli ihan hauska, vaikka hypättiinkin vain yhtä ja samaa jumppasarjaa. Kingin kanssa pääsi varsin helpolla, mutta oli kivaa, että se oikein innostui tehtävästä. Lopputunnin hypyt olivat varmastikin parhaita hyppyjä joita olen Kingin selässä päässyt kokemaan, sillä yleensähän sillä on tapana hypätä vähän selättömästi ja nokka pystyssä. Nyt hypyt olivat selvästi pyöreämpiä ja tuntuivat tosi kivoilta.

Kaikesta huolimatta onnistunut maasto

Sunnuntaina menimme Annen kanssa maastoon Vakella ja Pavella. Suunnitelmaa jouduttiin ensin hieman tarkistamaan, sillä Vake oli jostain syytä todella jännittynyt ja säikky tallissa ja kotipihalla. Ei tuntunut järkevältä ajatukselta lähteä maastoon ja autoteille näin pinkeällä ponilla, joten pyörähdimme ensin kentällä hakemassa rennompaa mielentilaa. Muutama kierros ravia ja laukkaa, ja Vake alkoi tuntua aika normaalilta, vaikkakin keskittyi vähän huonosti. Sitten lähdimme lenkille alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja kun jännittävän kotipihan läpi oli päästy, alkoi Vake rentoutua.

Kuljimme alkumatkan polkuja ja sänkipellon reunaa pitkin, mutta jouduimme toki ratsastamaan myös lyhyet tieosuudet. Vake oli nyt jokseenkin normaalin oloinen, aluksi hieman valpas ja pälyileväinen mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan rento. Tiellä saimme mennä Vaken kanssa kärkipaikalla, ja olihan se Vake vetohevosena hidas kuin mikä vaikka ihan rohkeasti menikin. Tutulla paikalla eli Paven perässä liikkuessaan se oli tyytyväisempi.

Kankaalla Vake olikin jo aivan oma itsensä ja leppoisassa mielentilassa. Otimme pidemmän puoleisen laukkapätkän kankaan halki keskiväylää pitkin. Hevosilla ei ollut kotoa poispäin mikään kiire, vaan hoputtelematta ne laukkasivat varsin rauhallista vauhtia. Pehmeällä hiekkapohjalla ne saivat kuitenkin tehdä ihan töitä. Laukkasuoran lopulla tuli vähän sujuvampaakin menoa, kun otimme välimatkan venähdettyä Pavea kiinni. Laukkaaminen sujui siis kaikin puolin oikein mukavasti.

Samoiltuamme kankaan halki Hangaksentielle oikaisimme loppumatkan lentokentän reittiä. Kotiinpäin Vaken askel veti niin ravissa kuin käynnissäkin paremmin, ja myös loppumatkan tieosuudella vetohevosena se liikkui hyvin. Näin maastoreissumme sujui loppujen lopuksi mukavasti, vaikka Vake oli ollut kotona niin outo ja jännittynyt. Varsinaista virtaa sillä ei kuitenkaan tänään ollut, eli maastossa eteneminen oli rauhallista. Mikä lie saanut Vaken kotona niin tolaltaan, mutta onneksi tämä unohtui kun päästiin lenkille.

Takaosajumppa vielä toisellakin ponilla

Menin samaan putkeen Artsin valmennuksen vielä Aasialla. Tehtävät olivat täysin samat kuin edeltävällä tunnilla, eli laukkaa otettiin ainoastaan verryttelyssä ja suurin osa tunnista työskenneltiin lyhyiden väistöpätkien sekä suoristusten parissa.

Tunnin alussa Aasia liikkui aika jähmeän oloisesti eli selättömästi ja suorin jaloin. Eihän siihen ollut muuta ratkaisua kuin liikkeen aktivoiminen pohkeella tasaista tuntumaa kohti. Sisäohjalle painaminen korjaantuu sisätakajalan työskentelyä tehostamalla. Näillä tutuilla opeilla sain pikkuhiljaa ratsastettua ravia paremmaksi ja Aasia alkoi myödätä niskasta rehellisemmin. Verryttelylaukat olivat meidän osaltamme vähän humputtelua. Huomaamattani työnsin laukkaa istunnalla kiireiseksi eteen, ja kun onnistuin rauhoittamaan istuntaa neutraalimmaksi, pysyi laukka heti paljon paremmin tasapainossa ja pyöri maltillisemmin. En kuitenkaan saanut aivan täysin rentoutettua reisiä ja istuttua laukassa ponin ympärillä.

Väistötehtävässä Aasia oli periaatteessa Vaken peilikuva. Vaikeampaa oli vasemman pohkeen väistäminen, josta tehtävän aloitimme. Pidäte meni huonosti läpi, eli väistössä oli perinteinen jyräämisongelma eikä jännittymiseltä voitu välttyä. Vasen takanen oli se heikompi takajalka, joka oli haluton astumaan kunnolla rungon alle. Käynnissä sain tehtyä jonkinmoisia hieman väkinäisiä väistöjä, mutta ravissa oli melko toivotonta saada takaosaa kunnolla väistöön. Välillä huokaistiin pääty-ympyröillä, joilla Aasia sai liikkua rennommin eteen.

Oikean pohkeen väistäminen oli selvästi helpompaa, ja tässä suunnassa huomiota pitikin sitten kiinnittää erityisesti suoristuksiin. Käyntiväistöt vasemmalle sujuivat vastustelematta ja pyöreänä tuntumalla, mutta suoristumisessa sai oikeaan pohkeen apuna hieman kutitella raipalla. Aasian oma moottori kuitenkin auttoi siltä osin, että raviin siirtymiset käyntiväistön jälkeen sujuivat parhaimmillaan oikeinkin ponnekkaasti. Väistötyöskentelyn hedelmiä pääsi keräämään väliin tehtävillä raviympyröillä, joilla Aasia liikkui oikein sievästi. Vasemmassa kierroksessa on perinteisesti tavattu "kaatua" etupainoisena sisäetujalan päälle, mutta nyt keskityin hakemaan omaa painopistettäni paremmin ulos ja taakse. Näin ravi pysyi ihan mukavasti ryhdikkäänä, ja tuntuma oli pehmeä. Näissä tilanteissa Artsi kehotti hetkellisesti myötäämään molemmilla ohjilla kiitokseksi. Myötäyksen piti vaan olla tarpeeksi lyhyt, jottei poni ehtinyt venähtää edestä kovin pitkäksi ja matalaksi. Venytys rentoon eteen-alas-muotoon on ihan ok, mutta myötäämisen voi tehdä myös niin, että lyhyempi raami säilyy.

Tunnin huippuhetket ajoittuivat siihen noin 45 minuutin kohdalle. Sen jälkeen pidimme pienen käyntitauon, ennen kuin teimme lopuksi muutamia kertoja väistöt pituushalkaisijalla. Tauon jälkeen en saanut enää viriteltyä itselleni ja ponille yhtä hyvää tsemppiä päälle, vaan viimeisessä väistötehtävässä meno oli hieman etupainoisemman oloista. Takaosan väistäminen ravissa oikealle oli edelleen kovin nihkeää. Väistön puolta vaihtaessa piti vielä keskittyä huolellisempaan suoristukseen kahden ohjan väliin.

Väistäminen on Aasialla etenkin ravissa vähän hakusessa, mutta tämän huomioon ottaen olin tuntiin melko tyytyväinen. Työskentely oli käynnissä ja ravissa pääosin varsin asiallista, ja parhaimmilla hetkillä ravi tuntui suorastaan erittäin hyvältä. Aasia liikkuu nyt maltilla ja kuulolla tuntuman hyväksyen, ja parhaimmillaan sitä pääsee ratsastamaan tosi kivasti takaa tuntumaa kohti. Takajalkojen jähmeä toimintahan se on Aasiallakin se syy, mistä mahdolliset tuntuman ongelmat juontuvat. Tämän kerran tehtävillä saatiin takaosaa heräteltyä ja notkisteltua hyvin, ja enimmäkseen pysyi kuitenkin aika rento tunnelma yllä. Oma keskittymiseni ei ehkä ollut enää toisen perättäisen valmennustunnin lopulla huipussaan, mutta Aasiaa sai kyllä kiitellä hyvästä työskentelystä.

Oikea takajalka töihin

Perjantaina menin Artsin valmennuksessa ensin Vakella. Tällä kertaa jumpattiin lyhyiden väistöpätkien ja siirtymisten parissa, ja suurimmaksi osaksi mentiin ravissa. Laukkaa otettiin ainoastaan alkuverryttelyssä. Laukkasin ensin hetken kevyessä istunnassa, ja sen jälkeen työskenneltiin perusistunnassa hakien laukassa pyöreämpää liikkumista. Vake piti saada laukkaamaan takaa riittävän aktiivisesti, muttei kuitenkaan lujaa eteenpäin, eli en saanut lennättää sitä missään esteratatempossa. Keskeisin juttu oli sisätakajalan aktivointi, jonka kautta tapahtui pehmeneminen sisäohjalle. Kun Vake sitten pyöristyi, annettiin sen laukata muutama askel rauhassa ilman pohkeita, mutta sisätakajalkaa piti pian ruveta uudestaan aktivoimaan ennen kuin laukka pääsi muuttumaan taas "pökkelöksi".

Laukkaverryttelyn jälkeen aloitimme väistötehtävän. Pitkille sivuille ratsastettiin useampi lyhyt väistöpätkä, joiden välillä suoristettiin muutaman askeleen ajaksi. Ensin koko tehtävä mentiin käynnissä, sitten suorituspätkät ravaten ja lopuksi kokonaan ravissa. Aloitimme vasemmassa kierroksessa oikeaa pohjetta väistäen, eli meidän vaikeammasta suunnasta. Tämän suunnan väistöissä Vake pyrki välttelemään kunnon ristiastuntaa kääntämällä päätä ja kaulaa oikealle sekä työntämällä vasenta lapaa karkuun. Korjauksena oli tietenkin kaulan suorana pitäminen vasemmalla ohjalla, ja ohjeena oli ratsastaa väistö jopa vasemmalle asettaen eli hieman sulkutaivutusta muistuttaen. Laiskasti toimiva oikea takajalka oli ongelmien alkusyy, ja vain etuosan suoruuden säilyttäen sen pystyi saamaan kunnolla käyttöön. Muutamassa käyntiväistössä tulikin hetkiä, jolloin tunsin Vaken olevan edestä suorassa kahdella ohjalla ja väistön tulevan sujuvasti vasenta ohjaa kohti. Ravissa en yhtä onnistuneesti saanut väistöä korjattua, mutta meno kuitenkin vähän parani ja takaosa alkoi siirtyä hieman vaivattomammin.

Oikea kierros oli mukavan helppo vasempaan verrattuna, mutta tässäkin tuli esille oikean takajalan huono toiminta. Nyt Vake lähti vasemmasta pohkeesta väistöihin hyvin, mutta vaikeutena olikin tässä suunnassa väistöstä suoristaminen. Aluksi väistö jäi suorastaan päälle, ja Vake pyrki menemään suoristusyrityksistä huolimatta väistöä koko pitkän sivun! Suoristukseen haluttiin huomattavasti lisää nopeutta, ja käyntiväistön päättyessä piti myös raviin päästä nopeasti ja kunnolla oikealla takajalalla ponnistaen. Oikean takasen heikkous oli siis syy suoristumisen ja siirtymisten hitauteen. Tarvittaessa oikeaa pohjetta tehostettiin suoristuksessa kevyellä raipalla. Sain kuin sainkin avut pidettyä suhteellisen selkeinä, ja Vake alkoi hoksata tehtävän juonen: oikealla ohjalla pieni pidäte ja vasemmasta pohkeesta takaosa sivulle pari askelta, sitten heti oikealla pohkeella suoristus pois väistöstä, ja pian taas uuteen väistöön. Suoristumisten nopeus parani, ja lopuksi myös ravissa väistöaskelten ja suoristuksen vuorottelu sujui varsin kivasti.Väistöjen välillä lyhyillä sivuilla piti vielä hieman pyytää ravia isommin eteen, mutta tuntuma ja muoto olivat nyt oikein hyvät.

Lopuksi siirsimme väistötehtävän vielä pituushalkaisijalle, missä väistätettiin harjoitusravissa takaosaa vuoroin kumpaankin suuntaan parin askeleen verran. Tässä näkyi edelleen oikean pohkeen väistämisen nihkeys, ja sain tämän puolen väistön osalta olla hyvin tarkkana etuosan pysymisestä oikealla linjalla. Vasemman pohkeen väistäminen sujui toki edelleen kivasti. Parin pituushalkaisijalinjan jälkeen ravasimme vielä loppuverryttelyn, jossa Vake liikkui oikein pehmeän ja mukavan oloisesti. Oikean takajalan käyttö oli kuulemma jo huomattavasti parempaa kun oli koko tunti sitä jumpattu, vaikka tietynlainen jähmeys siinä toki edelleen näkyi. Takajalan vetreytyminen puolestaan heijastui pehmeämmin toimivaan suuhun ja tuntuman helppouteen. Tällä tavalla Vakea vaan pitää jaksaa jumppailla ja aktivoida, jotta myös heikompi takanen alkaisi toimia. Sitä kautta ratkeaa hyvin monta ongelmaa.

Jälleen estetunnilla

Heti tiistaina oli taas Pian estevalmennuksen vuoro. Koska sunnuntaina oli hypätty kisoissa, ei tänään menty maksimikorkeuksilla, mutta hypättiin kuitenkin muuten ihan "kunnolla". Vaken kanssa saimme tänään mennä pääsääntöisesti 75-80 sentin estekorkeudella.

Aloitimme perusteellisella sileän verryttelyllä, jossa ratsastettiin hieman siirtymisiä, taivuteltiin kiemuroilla sekä ylitettiin ravipuomeja. Vake oli kohtalaisen hyvällä jalalla liikkeellä tänään, ja sain sen verryttelyssä ratsastettua mukavan pyöreäksi ja rennoksi. Eteen-alas-ratsastelun jälkeen Pia olisi tosin halunnut nähdä myös ryhdikkäämpää ja lyhyempää raamia, mihin ei oikein potku meinannut riittää. Koska minulla ei ollut kouluraippaa, en saanut ravia aktivoitua riittävästi, ja jouduin turhan paljon käyttämään pohjetta. Väliin otettiin laukkapätkiä ponin herättelemiseksi. Laukassa oli ihan ok energia.

Ensimmäisenä hyppytehtävänä ylitimme lävistäjälinjalla pienen pystyn, jonka molemmin puolin oli maapuomit. Sain Vaken villittyä aika mukavaan laukkaan, ja verryttelyeste ylittyi sujuvasti. Tarvittaessa viimeinen askel venyi ponnistuspuomille hyvin, eli ponilla oli ajatus eteen, ei taaksepäin. Seuraavaksi hyppäsimme oikeasta laukasta pitkän sivun suuntaista verryttelyokseria, jonka edessä oli niin ikään ponnistuspuomi. Tällä esteellä oli jokin ongelma askeleen osumisen kanssa. Olin kuulemma lähestymisessä vähän turhan hätäinen, eli huomaamattani ajoin vielä eteen, vaikka Vakella oli jo hyvä laukka muutenkin. Päästiin okserin yli sekä askelta venyttäen että lisäaskeleella jarruttaen, mutta pientä rytmittömyysongelmaa siinä oli.

Seuraavaksi menimme kolmen esteen kiemuran (kuvassa esteet 1-3). Sain Vaken hyvin liikkeelle, mutta edelleen rytmi oli okserilla hukassa ja siihen tuli vähän kummallinen ponnistuspaikka. Tehtävän loppua kohden Vaken energia hyytyikin aivan kokonaan, ja kolmannelle esteelle tultiin jo aika lailla hidastuen. Pieni kaarteesta ulos puskeminen tuntui syövän laukan energiaa niin ekalle kuin kolmannellekin esteelle tullessa. Toinen kierros samalla tehtävällä sujui onneksi jo mallikkaammin, vaikka edelleen kolmannelle esteelle tuli pieni hyytyminen.

Tehtävä sai jatkoa siten, että hyppäsimme ensin saman kolmen esteen kiemuran, jatkoimme sitten uudestaan okserille, tästä kuuden laukan kaarevalla linjalla kahden askeleen sarjalle ja lopuksi vielä tiukahko kaarre lyhyeltä sivulta maapuomien kanssa hypättävälle pystylle (esteet 1-6). Nyt oli pakko tsempata, sillä en yksinkertaisesti voinut antaa Vaken hyytyä ensimmäisten esteiden jälkeen. Keräsin Vakeen painetta ja lähetin sen liikkeelle, sekä otin radan aloittavalle okserille vähän helpomman tien, joka ei ajanut kaarretta ulkoliirtoon. Okserille tulikin nyt hyvä hyppy, ja sama sujuvuus säilyi myös toiselle ja kolmannelle esteelle. Kaarteissa joutui ratsastamaan, mutta olin nyt napakalla asenteella liikkeellä enkä antanut laukan hyytyä. Niinpä myös okserin ylitys toisesta suunnasta sujui suunnitelmien mukaan, ja laukka vei omalla imullaan sarjalle kuudella askeleella. Väli oli vähän pitkä, mutta Vake venytti sen hyvin kahdella askeleella. Viimeiselle tehtävälle tullessa sorruin taas vähän rikkomaan rytmiä ja ajamaan estettä kohti tilanteessa, jossa ponnistuspaikka oli epäselvä. Askel puomille meni hassusti, mutta päästiin esteen yli. Tämän viimeisen esteen sitten otimmekin heti uudestaan, ja maltillisella lähestymisellä se ylittyi asiallisesti. Muuten rata olikin ollut ihan hyvä, nyt oli jo sopivaa imua ja laukan energia säilyi koko ajan.

Lopuksi hyppäsimme vielä uudestaan esteet 3-5, ja jatkoimme näiden jälkeen suoralle 21-22 metrin linjalle (esteet 7-8). Virittelin taas Vaken kunnon kipinällä liikkeelle, ja selvitimme ensimmäiset esteet reippaasti. Okserille tuli nyt aika kaukaa roikaistu hyppy, mutta sain sen jälkeen nopeasti konseptit järjestykseen ja pääsimme sarjalle kuudella laukalla. Vake venyi sarjalla taas urheasti, mutta pääsi sen jälkeen puskeutumaan päädyssä sisälavalle. Suoran linjan aloittavalle okserille olisi ehkä voinut tulla huolellisempikin tie. Hyppy tällä esteellä oli sen verran lyhyt, että linja meinasi jäädä kuudella laukalla yllättäen jopa pitkäksi. Pystylle jouduin pyytämään vähän eteen, mutta Vake kyllä venyi. Ei aivan viimeisen päälle täydellistä, mutta kelvollista. Ei hyppyytetty Vakea enää enempää.

Tänään meno ei harmikseni ollut yhtä innokasta ja sujuvaa kuin viime viikon valmennuksessa. Joka kerta ei ole superkerta, ja varsinkin kun kaksi päivää sitten oli kisat, ei Vake ymmärrettävästi ollut tänään yhtä hyvällä tohinalla menossa eikä laittanut hyppyihin "ekstraa". Pienen käynnistelyn jälkeen alkoi kuitenkin sujua, ja Vake myös venyi hyppyihin sekä laukkasi pontevasti. Tänään vaan joutui ratsastamaan pohkeella enemmän ja huolehtimaan energian säilymisestä, kun Vaken oma moottori ei ihan joka kaarteessa vienyt tarpeeksi eteenpäin. Toisaalta minun pitää muistaa keskittyä tasaiseen rytmiin ja olla ajamatta ponia huomaamattani liian kiireiseksi esteitä kohti mennessä.