Viimeiset kisavalmistelut

Keskiviikon tunti toimi viimeisenä treeninä Jussin kanssa ennen sunnuntain kisoja. Odotetusti ei viime viikon kaltaista superolotilaa tänään saavutettu, mutta siinä määrin mukavasti tunti kuitenkin sujui että ihan hyvillä mielin voi näiltä pohjilta kisoihin lähteä.

Aluksi työskenneltiin hetki käynnissä väistättäen ympyröillä takaosaa ulos. Meno oli käynnissä kohtalaisen sujuvaa, ja pyöreyttäkin löytyi sekä etuosaan keveyttä mikä ei todellakaan tässä askellajissa ole itsestäänselvyys. Oikean pohkeen väistössä etuosan hallinta ulkopohkeella sekä ulko-ohjan pidätteillä jäi vielä vähän keskeneräiseksi, mutta vasemman pohkeen väistö onnistui paremmin ja auttoi Jussin suoristamisessa. Erityisen tärkeää oli nimenomaan ulkopohkeesta tapahtuva etuosan kääntäminen kohti ympyrän keskustaa ja riittävät pidätteet ulko-ohjalla samalla kun sisäohja pysyi kevyenä.

Ravissa verryteltiin keventäen uralla ja ympyröillä, ja tavoitteena oli hakea tässä vaiheessa muotoa vähän pidemmäksi ja matalammaksi sekä tätä kautta pyöreyttä läpi selän. Jussi liikkui alusta alkaen sinänsä aika mukavassa raamissa, mutta eteen-alas-venytykseen sitä joutui jopa vähän houkuttelemaan. Ope vinkkasi ratsastamaan ensin pohkeesta eteen ja hevosen reagoidessa tarjoamaan ohjaa hieman eteenpäin. Tällä idealla Jussi lähtikin venyttämään pyöreänä enemmän eteen ja alas, ja tässä muodossa jatkettiin ympyrällä keskiravipätkiä jotta saatiin heräteltyä selkä ja takaosa kunnolla käyntiin. Tällainen verryttely tuntuikin johtavan hyvään selän ja takaosan työskentelyyn niin että kun ohjia keräsi lyhyemmäksi ja Jussin raamia lähti edestä lyhentämään oli tuloksena varsin mukavassa muodossa ja letkeästi liikkuva hevonen. Tässäpä voisi olla hyvää ideaa kisaverryttelyynkin jos meinaa käydä niin että Jussin liikkuminen on aluksi kovin jähmeää.

Jatkettiin seuraavaksi käynti- ja laukkatyöskentelyä vuorotellen. Kentän keskellä mentiin käynnissä sulkutaivutuspätkiä ympyrällä, ja uralla sekä pääty-ympyröillä laukattiin. Jussi oli edelleen käynnissä jopa poikkeuksellisen hyvä, mitä nyt vähän hidas, ja laukannostot käynnistä onnistuivat mukavan napakasti kun hevonen oli hereillä ja edestä lyhyenä. Yleensä muutama ensimmäinen laukka-askel noston jälkeen tuntuivat oikein hyviltä, mutta sitten homma vähän levähti ja tuntumasta katosi pehmeys. Vasempaan laukkaan löytyi kuitenkin parempaa fiilistä kunhan hoksasin keventää sisäohjaa ja parantaa ulko-ohjan tuntumaa sekä oman ulkokyljen tukea. Samalla vielä piti korjata istuntaa niin että lantio kääntyi laukan mukana paremmin lantion alle ja ylävartalon soutaminen väheni. Näillä säädöillä vasen laukka rullasi ajoittain aika mukavankin oloisesti kohtalaisen hyvässä pyöreässä muodossa ja pehmeämmällä tuntumalla. Ratsukko kerrallaan mentiin vasemmassa laukassa vielä tehtävä jossa ratsastettiin ensin lyhyempää laukkaa voltilla ja siirryttiin tästä isommalle ympyrälle keskilaukassa. Voltilla sain paketin hyvin kasaan ulkoavuilla, ja keskilaukkaan askel venyi mukavan oloisesti ja pyöreyden säilyttäen. Tällä laukkapätkällä alkoi jo tuntua että löysin omat vatsalihaksetkin oikeaan työskentelymoodiin.

Oikeassa laukassa meno oli paljon jähmeämpää ja hirvimäisempää. Laukka ei rullannut sujuvasti eteen ja tuntumaan ilmaantui vetokilpailua Jussin roikkuessa ohjalla ja minun pitäessä (vetäessä) hampaat irvessä vastaan. Ongelmaa lähdettiin ratkomaan ympyrällä laukkaa eteen aktivoiden ja samalla sisäohjaa keventäen. Sisäohjassa roikkuminen tuntuikin olevan tänään keskeisiä virheitäni, ja oikeassa laukassa tämä korostui aivan erityisesti. Open ohjeistuksella lähdin etsimään ulko-ohjan tuntumaa vasta-asetuksen kautta sekä samanaikaisesti sisäkädellä myötäämällä ja kaulalle taputtamalla. Näillä eväillä Jussi alkoi pikkuhiljaa hakeutua edes hieman pyöreämmäksi ja laukka alkoi tuntua sujuvammalta. Välissä ratsastin käynnissä sulkutaivutuksia oikealle, mikä ilmeisesti auttoi saaamaan jotain "auki" sillä palattuamme uudestaan oikeaan laukkaan alkoi meno olla jo toimivampaa. Laukka oli notkeamman oloista ja pyöreys sekä tuntuman pehmeys paranivat, ja ope kehuikin että hetkittäin laukka näytti mukavan "muhkealta".

Loppuraveissa ope laittoi allekirjoittaneen vielä pinnistelemään käsien rauhoittamiseksi sekä vierekkäin pitämiseksi. Tämä toteutettiin laittamalla raippa vaakatasoon molempien peukaloiden alta, ja hiljaa vaakatasossa sen myös kuului pysyä. Läheskään kohtisuorassa ei raippa kyllä koko aikaa pysynyt, mutta pakotti kädet sentään pysymään vähän hiljempaa niin ettei sisäkäsi lähtenyt elämään kevennyksen tahdissa. Samalla tuli huomattua kuinka paljon ylimääräistä kädellä normaalisti tekeekään sen sijaan että painottaisi avut oikeaoppisesti pohkeisiin ja istuntaan - nyt oli nimittäin pakko ottaa pohkeet paremmin käyttöön asetuksissa ja taivutuksissa kun käsien toimintaa oli rajoitettu! Mukava oli huomata että meno oli kuitenkin ihan toimivaa (vaikkakin itselle paljon vaikeampaa ja kovempaa keskittymistä vaativaa) vaikka käsillä ei voinutkaan totuttuun tapaan ratsastaa. Suunnilleen tällä lailla paikoillaan ja vierekkäinhän kädet tulisi pitää myös ilman "pakkokeinoja", joten siinäpä hieman ajattelemisen aihetta...

Kontrollia!

Tiistain tunnilla oli vuorossa esteitä, joten pääsin jälleen hyppelemään ihanalla Sulolla. Vielä päästiin ulkokentälle hyppäämään vaikka pimeä tunnin aikana tulikin. Valaistus toki oli vaikkei yhtä hyvä kuin maneesissa.

Ehkä raikkaanviileä syysilma sai hevosiin vipinää, sillä tänään kaikki ratsut tuntuivat olevan vauhtivaihteella. Huomasin jo alkuverryttelyn aikana että Sulolla oli tänään mukavasti eteenpäinpyrkimystä. Yritin ratsastaa laukkaa kasaan ja lyhyeksi mutta en siinä ihan onnistunut, ja niinpä vähän aavistelin ongelmia lähestymisiin. Sopivasti päivän harjoitusaiheena oli mikäpä muukaan kuin laukan säätely. Aloitettiin kuitenkin laukanvaihtotehtävällä hypäten kentän keskellä olevaa pikkupystyä isolla kahdeksikolla ja vaihtaen laukkaa joka hypyssä. Nyt aloin saada Sulon laukkaa vähän paremmin pakettiin ja näin ollen sain sen tuotua sopiviin hyppypaikkoihin. Laukka ei alkuun tahtonut vaihtua meidän hankalampaan suuntaan eli oikeasta vasempaan, ja tarvittiin useampi yritys ennen kuin saatiin pari onnistunutta vaihtoa myös näin päin. Vaihto tuntui helpottuvan kun ratsastin esteelle aavistuksen vinoittain niin että oltiin selkeästi menossa vasemmalle jo esteen edessä.

Laukan säätely tarkoitti tänään käytännössä lyhentämistä ja paremman kontrollin löytämistä, mikä olikin päivän eteensujuvan perusvireen huomioden varmasti hyödyllistä harjoitusta. Tehtävä sisälsi putkeen kaksi 22 m kaarevaa linjaa sekä yhden askeleen sarjan (6 m). Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ristikoilla, ja kohta esteet kasvoivat n. 60-70 cm pystyiksi. 7 askelta tuntui aloituskierroksilla suhteellisen luontevalta askelmäärältä 22 metriin, tosin jälkimmäinen väli pystyltä sarjalle kävi hiukan ahtaaksi eli laukka pääsi tehtävän edetessä valumaan pidemmäksi.

Seuraavaksi suunta vaihdettiin oikeaan eli sama tehtävä ratsastettiin nyt sarjasta aloittaen. Tähän suuntaan laukka lähti väleissä sujumaan eteen vähän liiankin hyvin, varsinkin kun sarjalle sai tulla kohtuullisen etenevässä laukassa sisään jottei väli jäänyt liian pitkäksi. Molemmat 22 m linjat hujahtivat helposti kuudella askeleella, vaikka seitsemän oli tehtävänantona. Sulolla oli hyvä imu esteille mutta nyt kaivattiin parempaa kontrollia. Toisella yrityksellä sain jarrutettua ekaan väliin seitsemännen askeleen, mutta toisessa välissä Sulo viis veisasi pidätteestä ja päästin sen menemään kuudella askeleella. Molemmat olisivat selvästi tykänneet näistä vauhdikkaammista suorituksista vähemmillä askelilla, mutta ei auta kun tänään oli tehtävänä se laukan lyhennys.

Vaihdettiin kierros takaisin vasempaan eli helpommin hallittavaan sarjan jäädessä viimeiseksi. Nyt tehtävänantona oli kahdeksan askelta molempiin 22 m väleihin. Pyöräytin ennen ekalle esteelle lähtemistä voltin jolla ratsastin laukkaa kasaan, ja päästiin näin ollen tehtävään suhteellisen hyvässä lyhyessä laukassa. Eka väli onnistui kahdeksalla, vaikka vähän lähelle kakkosestettä jouduttiinkin. Toisessa välissä askel pääsi pitenemään liikaa ja itseltä loppui usko kesken että sarjan eteen voitaisiin vielä kahdeksas askel mahduttaa. Puolikkaan askeleen Sulo kuitenkin vielä tikkasi esteen juureen ja mentiin vähän räpiköiden yli. Silti venyttiin hyvin sarjan kakkososalle kun kannustin pohkeella eteen ja Sulo vastasi salamannopeasti. Seuraavalle kierrokselle kävi käsky pyrkiä yhdeksään askeleeseen, mutta tehtiin ihan samanlainen 8+7,5 askeleen suoritus. Illan viimeiselle kierrokselle suunnittelin tsempata paremman kiinnioton toiseen väliin sekä myös hieman laajemman kaarteen. Tämä tien laajennus tosin johti pieneen ylimääräiseen mutkaan, joten ihan tyylipuhtaalla tiellä ei sarjalle päästy mutta joka tapauksessa vihdoin onnistui asialliset 8 askelta molempiin väleihin.

Yhteenvetona laukan lyhennys onnistui tänään jossain määrin, mutta Sulolla on askelpituudessa niin suuri skaala että paljon parempaankin voi päästä. Jos laukan olisi saanut vielä paremmin kontrolliin ja lyhyemmäksi niin kahdeksallakin (tai jopa yhdeksällä) askeleella olisi saatu esteiden eteen enemmän tilaa ja ponnistuspaikat hieman kauemmaksi. Analysoin jälkeenpäin että istuntaa olisi pitänyt käyttää esteväleissä tehokkaammin eikä perustaa kiinniottoa niin paljon pelkän ohjan varaan. Tämä tietysti edellyttäisi sitä että hypyn jälkeen pääsee nopeammin tiiviisti satulaan niin että laukkaa pääsee kunnolla kontrolloimaan heti ensimmäisistä askeleista alkaen. Sinänsä toki laukkaa on ehkä helpoin ja mukavin lyhentää tällaisessa tilanteessa kun Sulo on oikein eteenpäinpyrkivällä tuulella niin että pienilläkin esteillä riittää energiaa kasattavaksi ylöspäin.

Edistystä Elmon kanssa

Ope oli jakanut minulle Rappenin, jolla toki olisi ollut ihan mukava mennä, mutta vielä mieluisampi ratsuvaihtoehto oli Elmo jonka satulaan lopulta päädyinkin kun vaihdettiin hevosia Annen kanssa päittäin. Säätilan vaihduttua syksyisemmäksi mentiin pitkästä aikaa maneesissa.

Tunti aloitettiin suurella kolmikaarisella kiemuralla käynnissä sekä ravissa. Kaarilla oli tarkoitus ratsastaa askelta hieman pidemmäksi eteen ja suoristuksissa puolestaan lyhentää. Elmolla ei vielä alkutunnista ollut oikein moottori käynnissä, vaan meno jäi hitaaksi hiippailuksi. Niinpä muoto oli kovin epätasainen vaikka ajoittain pyöreänä mentiinkin. Kiemurauralla Elmo tuppasi jännittymään yrittäessäni suoristaa ja vaihtaa asetusta puolelta toiselle. Pikkuhiljaa aloin hoksata että pyöreyden sai säilymään ratsastamalla suoristuksen ja asetuksen vaihdon ihan rauhallisesti ja mahdollisimman pienillä avuilla antaen Elmolle mahdollisuuden pysyä juonessa mukana.

Elmon liikkumiseen etsittiin käynnissä lisää energiaa naputtelemalla raipalla aina raviinsiirtymiseen asti. Aika verkkaista oli Elmo reagointi raipan naputuksiin, mutta nopeutui kun poni hoksasi naputtelun loppuvan kun vaan nopeutti takajalkojen liikettä aina raville asti. Näin alkoi käynti sujua vähän paremmin eteen. Ravissa puolestaan ope kehotti pyytämään Elmon selkää töihin ja "alalinjaa lyhyeksi". Ehkä lyhyen alalinjan mielikuvasta olikin apua, sillä ajoittain sain Elmon aktivoitua liikkumaan nätisti selkä pyöreänä ja ryhdikkäämpänä sekä vatsaa ylemmäs nostaen, vaikka kokoaikaisesti se ei itseään näin hienosti jaksanutkaan kantaa. Nämä hyvät hetket Elmon liikkumisessa oli helppo tunnistaa ja erottaa milloin poni todella alkoi kantaa itseään.

Seuraavaksi jatkettiin ratsastaen laukannostoja käynnistä ja ravista sekä siirtymisiä laukasta raviin niin ympyröillä kuin suorilla urillakin. Aloitettiin oikeasta kierroksesta, joka oli haasteellisempi Elmon pyrkiessä kovasti nostaamaan vasenta laukkaa. Pitkillä sivuilla en onnistunut tekemään yhtään oikean laukan nostoa, ja ympyröilläkin meinasi usein nousta vasen laukka ellen ollut tosi huolellinen. Muutoinkin nostot olivat hankalampia suoralla, joten annoin periksi ja keskityin ratsastamaan parempia nostoja ympyröillä. Ylipäänsä nostot lähtivät liian ajaen ja hitaasti niin että Elmo ehti jännittyä ja pyöreys kadota. Ope ohjeisti etsimään raviin ennen nostoa riittävää eteenpäinpyrkimystä ja painetta ohjalle sen sijaan että yrittää nostoa Elmon hiippaillessa edestä tyhjänä. Itse laukassa mukavaa pyöreyttä kyllä löytyi, takajalat vaan olisivat saaneet laukata paljon aktiivisemmin. Suoruus sekä laukan laatu oikeassa kierroksessa paranivat kun open muistutuksesta kevensin sisäkättä ja pyrin myötäämään sillä enemmän kohti ponin suuta. Ravipätkillä laukannostojen välillä Elmo liikkui aika mukavasti, mutta painui helposti liian matalaksi ja kuolaimen taakse jos en huolehtinut riittävästä aktiivisuudesta sekä ohjalla etuosan ryhdistä.

Vasempaan kierrokseen Elmo teki nostot tarmokkaammin, ja ehkä itsekin onnistuin ratsastamaan nämä vähemmällä sähläyksellä ja heilunnalla kun myötälaukkaa ei tarvinnut niin kamalasti varmistella. Vasen laukka rullasi muutenkin vähän paremmin eteen, ja ravissa laukkapätkien välissä Elmolla tuntui olevan jo ihan mukavaa eteenpäinpyrkimystä. Muotokin tasoittui kun liikuttiin paremmalla energialla eteen, ja tuntumalle tuli vähän enemmän hevosta kun Elmo ei enää vain himmaillut edestä tyhjänä. Etenkin ravissa meno oli varsin mukavan oloista, mutta myös laukassa ympyröillä tuntui ajoittain oikein toimivalta. Loppuraveissakin Elmo jaksoi vielä tsempata ja liikkua eteen, ja omaksi tehtäväksi jäi lähinnä pitää mahdollisimman tasainen tuntuma sekä etuosa riittävän ryhdikkäänä. Open huomautuksesta yritin pitää kädet ihan hipihiljaa nyt kun poni liikkui tuntumalla kauniisti tasaisen pyöreänä, mutta siitä huolimatta oikea käsi lähti hieman elämään kevennyksen mukana.

Olin kyllä varsin tyytyväinen Elmon tämänpäiväiseen menoon ja tunnista jäi kivat fiilikset. Parannusta viimesunnuntaiseen oli havaittavissa, mikä johtunee ainakin osaksi siitä että ratsastin tänään vähän fiksummin. Maltoin siinä määrin rauhoittaa ratsastusta että Elmo saattoi liikkua suhteellisen rennosti ilman jatkuvia jännittymisiä, mutta samalla kuitenkin sain aktivoitua liikkumiseen lisää sitä kovasti kaivattua energiaa. Kun Elmoa oli saanut hieman heräteltyä tuntui sillä olevan tänään ihan hyvä meininki työskentelyssä, ja lopputuntia kohti selvästi parani joten ei Elmolla jaksamisessa ollut ongelmia vaikka se menikin jo toista tuntia putkeen. Toivon nyt entistä enemmän että saan Elmon jatkossa ratsukseni useamminkin, sillä keskeneräisyydestään huolimatta sen kanssa on tosi kiva tehdä hommia.

Treenissä uusintaradan kiemurat

Lauantaiaamun ohjelmassa oli jälleen estetunti Sulolla kolmen hengen ryhmässä Annen ja Noran kanssa. Pienestä sateen riskistä huolimatta mentiin ulkokentällä, ja päivän harjoituksiin kuului vähän tiukempaa kääntämistä ja uusintaradan meininkiä. Ravissa verrytellessä Sulo lähti jopa hieman pyöristymään kunhan vaan ratsastin liikkeeseen energiaa tarpeeksi napakalla pohkeella sekä onnistuin säilyttämään tuntuman edes suunnilleen tasaisena. Pian siirryttiin oikeaan laukkaan ja hypättiin muutama kierros ristikkoa. Aluksi laukka oli vähän hidasta ja pohkeen takana, jolloin tultiin ristikolle ihan pohjaan. Pieni laukan aktivointi kuitenkin auttoi ja näin päästiin helposti hyviin paikkoihin sekä ristikolle että seuraavaksi vasemmasta kierroksesta hypättävälle pikkupystylle. Oma silmä ponnistuspaikkojen suhteen tuntui tänään pelaavan suhtellisen hyvin niin että lähestymisissä ehti ajoissa tehdä tarvittavat korjaukset.

Verryttelyhyppyjen jälkeen tutustuttiin päivän rataan ensin ihan matalilla korkeuksilla sekä isommat tiet ratsastaen. Tämä aloituskierros meni meiltä vähän mönkään, sillä Sulon laukka oli vielä melko ponnetonta ja itse en muistanut yhtään keskittyä johtamiseen ja myötälaukkojen varmistamiseen. Kaarevalla tiellä ykköseltä kakkoselle ei Sulolle ollut selvää mihin mennään ja kiemurreltiin niin että hyvä kun ei menty esteestä ohi. Laukat jäivät vaihtumatta kolmosella ja kutosella. Pääasiallinen ongelma oli siis että unohdin hypyissä paitsi johtamisen myös katseen kääntämisen menosuuntaan.

Toiselle ratakierrokselle esteet nousivat noin 70 cm:iin ja nyt oli tarkoitus ratsastaa pienemmät ja nopeammat tiet. Ratsastin Sulon laukkaan nyt lisää kierroksia ja painetta, ja lisäksi pyrin paremmin kääntämään katseen kohti seuraavaa estettä. Näillä korjauksilla suoritus paranikin huimasti ja kaikki laukanvaihdot onnistuivat. Osansa tähän oli varmaan myös sillä että rata oli Sulolle jo tuttu ja älykkäänä hevosena se varmasti osasi ennakoida menosuunnat esteiden jälkeen. Sulo alkoi tässä vaiheessa myös innostua tehtävistä ja edetä sujuvammin, ja vaikutti että "aikaratsastus" oli sen mielestä oikein hauskaa puuhaa. Laukan sujuessa sain ratsastettua kaarteet suhteellisen pieninä vaikka varmasti niistä olisi vieläkin voinut askeleita nipistää. Hypyt olivat pääasiassa oikein sujuvia ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen. Seiskaesteelle vaan ajauduttiin hieman lähelle, sillä Sulo vastasi lähestymisessä pohkeeseeni paljon voimakkaammin kuin olin odottanut ja näin tulin työntäneeksi sitä liikaa estettä kohti. Kokonaisuutena tämä kakkosrata oli oikein onnistunut suoritus.

Lopuksi hypättiin sama rata edelleen uusintateillä ja 80 cm:iin korotettuna. Rata sujui enimmäkseen yhtä hyvin kuin edellinenkin kaikkien laukanvaihtojen osuessa kohdilleen, ja Sulo tuntui nauttivan päästessään kurvailemaan jo vähän hypättävämmän korkuisilla esteillä. Viitosokserille ei ponnistuspaikka sattunut kohdilleen, ja esteen juuresta tehdystä hypystä tuli vähän hidas. Kun samalla itse sukelsin myötäykseen täysin liioitellusti keikahdin hypyssä tietenkin aika lailla eteenpäin. Ei tällaisesta keikahduksesta nyt kuitenkaan pudota, joten pääsin jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Seiskalle ajauduttiin taas pohjaan, mutta nyt en sukellellut joten huonommastakin paikasta päästiin nätisti yli. Seiskan jälkeen Sulo kääntyi ympäri kohti kasia oikein ketterästi pienellä kurvilla. Ei hassumpi suoritus tämä viimeinenkään rata, vaikka vielä rohkeamminkin olisin voinut kääntää pienemmille teille.

Jälleen siis hyvä hyppykokemus Sulon kanssa, ja erityisen kivaa tänään oli se miten tekemisessä oli hyvä yhteistyön meininki Sulon ollessa uusintakurvailun juonessa mukana. Ei tällaisella ratsastuksella ehkä vielä kisoissa ajan puolesta pärjäisi, mutta pääsinpä sentään testailemaan edes hieman tiukempien teiden toimivuutta. Hyvinhän ne toimivat, ja selvää on että olen Sulon kanssa mukavasti edistynyt kun nyt onnistuu jo 80 cm tasolla vähän haastellisempienkin teiden ratsastus. Tärkeintä on että molemminpuolinen luottamus hyppäämisessä on edelleen kunnossa ja vahvistuu koko ajan entisestään.

Super-Jussi

Koulukisoihin valmistautuminen Jussin kanssa jatkui keskiviikon tunnilla. Sain Jussin suoraan edeltävältä tunnilta ja huomattavasti itseäni taitavammalta ratsastajalta, jonka jäljiltä Jussi olikin aivan poikkeuksellisen hyvä ratsastaa. Eron huomasin heti käynnissä ohjat käteen kerättyäni kun Jussi hakeutuikin helposti pyöreään ja ryhdikkääseen muotoon normaalin hirvikävelyn sijaan. Myös pohkeeseen reagointi oli tavallista parempaa.

Aloitettiin työskentely käyntiväistöillä keskihalkaisijalta uraa kohti. Väistöissä meno tahtoi olla liiankin kiireistä. Jussi kyllä lähti sivulle jopa apuja ennakoiden, mutta samalla kiirehti eteen ja sivulle malttamatta astua rauhassa ristiin ja vastata pidätteisiin. Pidätteet etenkin vasemmalla ohjalla saivat Jussin jännittymään ja vastustelemaan, jolloin koko väistöt menivät aluksi ihan männikköön. Hieman epätavallista Jussilta että pidätettä näin vastustelee viskomalla päätä ylös, mutta samaa muistan tapahtuneen vasemman ohjan kanssa viime talvena. Toki oma käsi meni väistöissä aivan liian jännittyneeksi ja pidäte kovaksi, normaalisti vaan Jussi ei siihen näin reagoi vaikka se ehkä aiheellista olisikin. Lopulta saatiin oikeaan kierrokseen vasenta pohjetta väistäen pari onnistunutta suoritusta, joissa Jussi rauhoittui väistössä kuuntelemaan istunnalla sekä oikealla ulko-ohjalla tekemiäni pidätteitä ilman jännittymistä.

Väistöjen väleissä sekä jälkeen työskenneltiin ravissa ympyröillä ja volteilla. Jussin muoto oli mukavan ryhdikäs ja pyöreä, vaikka aluksi hieman tuntuikin että selkä oli etenkin raviinsiirtymisissä alhaalla. Vasemmassa kierroksessa esiintyi ajoittaista pään viskontaa jos unohduin roikkumaan sisäohjassa, joten sisäohjaan ei nyt vaan passannut tarrautua ja ehkä hyväkin niin. Kevyellä ja pehmeällä sisäkädellä Jussi liikkui oikein kauniisti. Väistötehtävän jälkeen ratsastettiin pitkillä sivuilla keskiravipätkiä, joissa Jussi lähti mukavasti eteen askelta venyttäen. Selkä pysyi pyöreänä jolloin keskiraveissa saattoi jopa istua satulassa ilman suurempia ongelmia. Paluu harjoitusraviin oli itse asiassa eteen lähtemistä hankalampaa, mutta kun vaan sain istunnalla ja ohjalla ravin taas kasaan hyvän energian samalla säilyttäen tuli harjoitusravista lisäysten ansiosta todella hyvää. Raami pysyi sopivasti lyhyenä ja ryhdikkäänä, ja kaikin puolin meno oli juuri sellaista kuin pitääkin. Pientä vinoutta oli toki havaittavissa, ja volteilla yritin tätä hienovaraisesti korjailla etuosaa vasemmalle ja takaosaa oikealle siirtäen. Ope muistutteli pitämään oikean kyynärpään napakasti kyljen vieressä ja oikean hartian takana jotta ulkokyljelle tuli paremmin tukea.

Päivän laukkakuvio sisälsi noston käynnistä lyhyellä sivulla, laukan työstämistä voltilla päädyssä ja/tai pitkän sivun alussa ja pitkällä sivulla keskilaukkaa. Erityistä huomiota kiinnitettiin keskilaukasta takaisin harjoituslaukkaan siirtymiseen ja tästä edelleen raviin siirtymiseen. Myös laukassa Jussi toimi tavallista paremmin ja liikkui pyöreänä kohtalaisen hyvässä raamissa. Nostot tapahtuivat napakasti pohkeen merkistä, jolloin oli helppo malttaa istua hiljaa. Oikeassa laukassa ei liikkeeseen myötääminen kädellä ollut ihan kunnossa mikä aiheutti pientä pään huojuntaa puolelta toiselle. Joka tapauksessa laukka rullasi mukavasti ja jopa notkean oloisesti. Keskilaukkaan Jussi lähti oikein hyvin venyttämään askelta pysyen samalla pyöreänä, ja tuntui tosiaan siltä että selkä ja takaosa olivat hevosella kunnolla käytössä. Siirtymässä harjoituslaukkaan en aluksi älynnyt pitää pohkeita matkassa, ja niinpä tipahdettiin raville. Myöhemmillä yrityksillä keskilaukasta harjoituslaukkaan palaaminen onnistui hyvin, joskin tätä seuraava raviinsiirtyminen tuli usein hieman ennakoiden mutta kuitenkin tasapainoisesti. Korjauksena opelta tuli vielä pitää siirtymisissäkin lantio vartalon alla sen sijaan että lähtee keikauttamaan lantiota taakse ja selkää notkoon.

Myös laukkatyöskentelyn jälkeen Jussi liikkui ravissa todella hienosti ryhdikkäänä ja aktiivisena. Koko hevonen tuntui tavallista korkeammalta kun ei maannutkaan etupainoisena lavoillaan. Loppuverryttelyyn hain muodon vielä hiukan pidemmäksi ja pyysin parilla pitkällä sivulla pientä askeleen pidennystä. Tältä illalta ei ratsastusta olisi malttanut lopettaa lainkaan, mutta kahden tunnin verran parastaan antanut Jussi oli todellakin ansainnut jo päätöksen työpäivälleen ja suuret kehut.

Enpä ole ainakaan ihan äskettäin ollut tilanteessa jossa hevonen toimii allani näin hyvin. Jussi pääsi näyttämään minulle aivan uusia ulottuvuuksia itsestään, vaikka toki olen sivustakatsojana nähnyt siltä vastaavaa menoa. Ihana, hieno hevonen! Pakko antaa kredittiä Jussilla edellistunnin ratsastaneelle joka sen näin hyvään kuosiin laittoi. Vaikken itse vielä osaa Jussia näin hyväksi ratsastaa on kuitenkin positiivista huomata että pystyn koko tunnin ajan ainakin säilyttämään sen tässä supermoodissa. Seurava askel on sitten opetella pääsemään yhtä hyvään tilanteeseen silloin kun Jussia ei ole siihen valmiiksi viritelty. Epäilemättä on erittäin hyödyllistä päästä kokeilemaan miltä tuntuu kun hevonen liikkuu oikein ja tavoitellulla tavalla. Näin osaa kohti oikeaa tunnetta ja päämäärää lähteä työskentelemään silloinkin kun meno on aluksi nihkeämpää.

Tutustumisretki Virpiniemen metsiin

Tiistain tunnilla päästiin Sulon kanssa tällä kertaa maastoon, mikä oli oikein mukavaa vaihtelua kaltaiselleni harvoin maastoilevalle tuntiratsastajalle. Vetohevonen mukaanluettuna ratsukoita oli reissussa neljä, ja lenkin ehti klo 19-20 tunnilla tehdä juuri sopivasti ennen pimeän laskeutumista (aurinko laski tällä päivämäärällä 19.39). Virpiniemen maastoja olin kuullut kehuttavan erinomaisiksi, ja nyt sitten pääsin vihdoin tutustumaan sekä niihin että Sulon maasto-ominaisuuksiin. Suloa ehkä hieman huolestutti se että kuljimme jonossa viimeisenä, ja pientä säpsähtelyä esiintyi pariin otteeseen. Edellä kulkeva Puppe tuntui kuitenkin antavan Sulolle sopivasti turvallisuudentunnetta. Käynnissä eteneminen oli rauhallisen ja jopa levollisenkin oloista, mutta laukatessa Sulo kyllä tuntui syttyvän ja olisi varmasti mennyt mielellään kovempaakin. Otettiin omien laskujeni mukaan neljä laukkapätkää sopivilla suorilla, alkuun reippaampaa vauhtia mutta ei kuitenkaan täyttä tykitystä. Toisella laukkapätkällä Sulo alkoi kuumua sen verran että juuri open huutaessa raville Sulo otti pienen ryntäyksen eteenpäin ja heitti takaosaa kevyeeseen "pukkiin". Näin vaatimattomasta pompusta ei oma tasapaino hetkahtanut, mutta hetken aikaa tuntui hallinta hevoseen olevan kateissa. Spurtti pysähtyi kuitenkin nopeasti Pupen häntään. Myöhemmät laukkailut mentiin rauhallisempaa vauhtia, mikä oli varmaan hyvä niin ettei Sulo päässyt aivan liikaa innostumaan. Näillä laukkaosuuksilla pääsi satulassa suorastaan rentoutumaan Sulon edetessä autopilotilla turpa edellämenevän hännässä ja väylien ollessa sen verran kapeita ettei ohittelukaan olisi helpolla onnistunut.

Hiekkapohjaisten laukkaosuuksien välillä käveltiin ja ravailtiin kapeammilla poluilla halki mäntykankaiden, joiden aluskasvillisuutta hallitsivat puolukka ja erittäin runsaat jäkälät. Päänähtävyytenä ohitettiin suolampi. Oma suuntavaisto meni poluilla eri suuntiin kiemurrellessa aika tehokkaasti sekaisin. Aivan tallin kulmille palattuamme Sulo sai sätkyn kun suoraan taaksemme jääneellä raviradalla vilahti yhtäkkiä ohi hevonen kärryt perässä. Olin pitänyt ohjat onneksi vain puolipitkinä, joten sain ne kerättyä käteen Sulon sännätessä eteenpäin yhdessä Pupen kanssa, ja pakomatka keskeytyi lähes saman tien. Tulipa siis hieman testattua omaa tasapainoa, joka ei lentävästä lähdöstä onneksi järkkynyt. Täytyy myöntää että mieluiten maastoilen hieman varmemmilla hevosilla joiden kanssa ei tarvitse olla ihan näin varuillaan, vaikka tokihan Sulokin toimi metsässä enimmäkseen oikein moitteettomasti ja lähtisin sen kanssa kyllä uudestaankin maastokierrokselle. Sulon kevyt ja pehmeä liikkumistapa pääsi maastossa laukatessa kunnolla oikeuksiinsa, ja hyvällä mielikuvituksella saattoi kuvitella laukkaavansa arabilla hiekka-aavikolla vaikka oikeasti alla olikin vain puoliarabi ja pöllyävä hiekka pohjoisessa mäntymetsässä...

Hosumalla ei tule hyvä

Kisaratsu Jussi meni tällä kertaa toiselle ratsastajalle, mutta sepä ei oikeastaan harmittanut kun sain mennä Elmolla. Sääkin oli vielä aivan kesäisen lämmin ja hiki tuli kyllä pintaan ratsukon molemmille osapuolille.

Tunnin tehtävät eli vastalaukannostot ja raviväistöt olivat tätä ratsu-ratsastajaparia ajatellen melko haasteellisia. Aloitettiin kuitenkin verryttelemällä pitkän kaavan mukaan kevyessä ravissa sekä laukassa molempiin suuntiin. Ravissa verryttely lähti osaltamme käyntiin pitkänä ja selkä alhaalla kipitellen. Aikamme höntsäiltyämme aloin onneksi löytää edes hieman parempaa otetta tekemiseen. Asialistalla oli pohkeesta aktiivisuutta raviin ja selän käyttöön, ohjat tarpeeksi lyhyinä tuntumalla ja sinne tänne kiemurtelevat lavat haltuun. Parina hyvänä sekuntina omaan ratsastukseen ja Elmon liikkumiseen löytyikin sitä oikeaa fiilistä jolloin etuosa nousi pyöreänä hieman ylöspäin ja mutkittelevat lavat asettuivat nätisti apujen väliin. Nämä olivat oikein mukavan oloisia pätkiä, jotka vaan harmillisesti onnistuin lähes saman tien rikkomaan joko ohjan tai pohkeen kanssa hosumalla mikä sai Elmon jännittymään ja pyöreyden katoamaan. Hyvillä hetkillä ope muistutteli palkitsemaan Elmoa myötäämällä reilusti sisäohjasta. Käsien kanssa oli nyt aika monenlaistakin ongelmaa, mukaanlukien se että kädet levisivät kaulan molemmille puolin aivan liian reilusti. En tätä leviämistä oikein edes itse tiedostanut ennen kuin kuvat ja videot nähtyäni. Ope kehottikin tunnin aikana useita kertoja tuomaan käden ja ohjan lähemmäs hevosen kaulaa, mistä varmasti olisi ollut ihan lapojen ja suoruuden kontrolloinninkin kannalta hyötyä.

Pikkaisen liioiteltu myötäys. Varmuuden vuoksi pitää vielä "myödätä" ylävartaloakin eteen...

Jo raviverryttelyn aikana Elmo yritti vasemmassa kierroksessa livistää kylkimyyryä ulos pääty-ympyrältä, ja kun tarkoitus oli siirtyä vasempaan laukkaan yritti poni lintsata nostosta juoksemalla jälleen lapa edellä ulos karkuun. Laukkaan päästyämme Elmo teki vielä saman tempun. Selvähän se etteivät ulkoavut olleet nostoissa ja laukassa tarpeeksi tukevasti mukana. Laukassa pysyttiin kyllä nätisti ympyrällä kunhan ensin olin saanut Elmon takaisin ruotuun vasta-asetuksella ja tiukalla ulkopohkeen käytöllä. Laukassa oli pitkälti sama tilanne kuin ravissa eli enimmäkseen liikuttiin turhan pitkänä ja vähän veltosti askeltaen. Pyöreämpiä ja ryhdikkäämpiä pätkiä koettiin silloin kun onnistuin suoristamaan etuosaa ja aktivoimaan liikettä eteen ja ylöspäin.

Uskottava on, kyllä ne kädet vaan leviää.

Tässä vaiheessa tuntia alkoi tuntua että Elmo oli jo vähän paremmin avuilla eikä ihan koko aikaa liikkunut hirvieläimen lailla. Reagointi pohkeeseen ja suoruus eivät kuitenkaan olleet vielä sillä tasolla etteikö vastalaukkatehtävä olisi tuottanut ongelmia. Vastalaukkaa mentiin suoralla uralla nostaen laukka käynnistä pitkällä sivulla. Aloituskierros oli vasen, mikä osoittautui meille vaikeaksi Elmon nostaessa mieluummin vasemman laukan. Nostoihin tullessa takaosa liiraili vasemmalle ja oikea lapa karkasi ulos, joten ei ihme jos ei oikea laukka tahtonut nousta. Nostot tulivat hitaasti pohkeeseen vastaten ja ajamalla, jolloin laukka aluksi nousi vääränä tai ei lainkaan. Elmon hoksatessa tehtävän idean ja saatuani tuupittua sitä nostoon tullessa suoremmaksi alkoi oikea laukka nousta, mutta edelleen hitaanpuoleisesti ja "pakka leviää" -tyylillä. Enkä sitten mitenkään malttanut istua hiljaa vaan tein nostoissa armottoman tuuppausliikkeen omalla kropalla.

Vasemman laukan nostaminen oikeassa kierroksessa sujui paljon nätimmin. Elmo alkoi nyt olla paremmin kuulolla pohkeelle, ja nostot lähtivät merkistä ihan näpsäkästi jos nyt vielä jännittyen. Laukkatehtävä teki selvästi hyvää, sillä kun tunnin lopuksi jatkettiin hetki ravityöskentelyä liikkui Elmo jo paremmalla energialla sekä voittopuolisemmin pyöreänä. Ravissa tehtiin vielä muutamat pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle päin. Väistöt kylläkin menivät jännittymiseksi ja vastusteluksi, sillä en saanut pidätteillä etuosaa haltuun niin että Elmo olisi ehtinyt ottaa kunnollisia ristiaskeleita. Vasenta pohjetta väistäen saimme lopuksi tehtyä pari hyvää väistön aloitusta joissa rentous ja pyöreys säilyi samalla kun poni otti pari askelta sivulle, mutta ensimmäisten askelten jälkeen tasapaino särkyi ja palattiin ongelmien pariin.

Elmo edustaa, kuski ei. Vähemmän edustavia eli paremmin todellisuutta vastaavia hetkiä voi katsella videolta.

Elmolla vaan on näköjään kiva mennä silloinkin kun sujuu vähän niin ja näin. Jälkeenpäin analysoin että ratsastukseeni olisi kaivattu enemmän tasaisuutta ja napakkuutta jatkuvan epämääräisen hosumisen sijaan (ja mikä muu olikaan uutta..?). Suurimmat ongelmat tuntuivat olevan taas kirjaimellisesti omissa käsissä, jotka eivät pysyneet rauhassa paikoillaan ja säilyttäneet ohjaa riittävän lyhyenä ja tuntumaa tasaisena. Sisäkäsi tuntui taaskin jäävän aivan liiaksi roikkumaan ohjaan samalla kun toisaalta esiintyi levotonta ota-päästä-ilmiötä. Nyt ne tyhmät kädet päättivät kaiken lisäksi vielä levitä sivuille kuin mopoa ajaisi. Noin muutenkin tuli aika lahjakkaasti esitettyä koko setti omasta greatest hits -kokoelmasta alkaen laukannostoissa soutamisesta ja päättyen väistöissä jäätymiseen. Vaan onneksi ei oma tohelointikaan pysty täysin masentamaan kun poni on näin kiva.