Ulkotuesta se lähtee

Odotin maanantaille taas treffejä Pallen kanssa, mutta sen sijaan sainkin tänään ratsukseni Kingin. Tunnilla oli neljä ratsukkoa, ja tehtävänä oli erilaisia siirtymisiä.

Aloitimme siirtymisten parissa heti verryttelyssä, eli ravasimme pienissä pätkissä ja kävimme välillä käynnissä. Ympyröitä pyöritellessä huomasin aika pian, että oikeassa kierroksessa Kingi oli melko helppo saada myötäämään pyöreälle niskalle kunhan vaan säilytin vakaan tuen ulko-ohjalla ja pidin ulkopohkeella etuosan suorassa ja reitillä. Jämäkkä ulkopuolen tuki vaikutti olevan kaiken perusta tämän ponin kanssa, mutta vasemmassa kierroksessa ei ulkokylkeen ja ulko-ohjaan saanut ollenkaan samanlaista otetta. Kingi oli varsin nihkeä taipumaan vasemmalle, ja kun poni liikkui kaarteiden läpi suoralla rungolla niin en keksinyt kuinka olisin päässyt ulkokylkeen käsiksi. Niinpä vasemmassa kierroksessa palloiltiin menemään nenä pitkällä ja rautakankena. Ope ohjeisti herättelemään erityisesti sisätakajalkaa, jonka jähmeys kuulemma heijastui suun ja niskan jähmeyteen.

Otimme vielä verryttelymielessä muutamat ravi-laukkasiirtymiset ympyrällä. Nämä sujuivat asiallisesti, sillä olimme oikeassa kierroksessa. Ravipätkillä laukannostojen välissä sain Kingin taas pyöristymäänkin. Sitten siirryimme ratsastamaan kuviota, jossa pitkälle sivulle tuli voltti ravissa ja voltin viimeisellä neljänneksellä nostetiin laukka. Laukassa mentiin pääty-ympyrä, ja raviin palattiin seuraavalla pitkällä sivulla kääntyen saman tien pikkuvoltille. Aloitimme vasemmasta kierroksesta, joten saman tien katosi taas kaikki ote poniin. Ravivoltilla oli kovasti vaikeuksia taipumisen kanssa, ja laukannostokaan ei tähän suuntaan onnistunut aivan täsmällisen napakasti. Ope ohjeisti vähän selkeyttämään ratsastusta ja pyytämään yhtä asiaa kerrallaan, eli laukannostoa tehdessä ei samalla kannattanut yrittää säätää taipumista tai pyöreyttä. Vasemmalle mennessä tuntui myös siltä, etten istunut aivan keskellä ponia ja linjassa sen etuosan kanssa, vaan kallistelin kaulan ohi vasemmalle. Ei ihme, että tuntui vinolta ja hankalalta.

Oikeassa kierroksessa tehtävä sujui mukavammin. Nyt Kingi tuli taas ulko-ohjan tuntumalle, ja niin mentiin taas pyöreämpänä. Pyöreästä ravista myös nostot ponnistivat pontevammin takaosalta. Lopulta sama tuntuma alkoi löytyä jopa laukkaympyrällä, ja hetken aikaa Kingi tuli pyöreämmäksi myös laukassa. Laukan jälkeiset hetket ravissa olivat hankalimpia, sillä Kingi jäi vähän juoksemaan eikä tullut saman tien hyvään tasapainoon ja kuulolle. Lopuksi vielä haettiin kevyessä ravissa pidempää ja matalampaa muotoa. Ei ole yllättävää, että tämäkin onnistui paremmin oikealle. Nyt tosin vasemmassakin kierroksessa alkoi meno olla hieman notkeampaa ja taipuisampaa.

Olin tuntiin tyytyväinen, sillä hetkittäin Kingiin löytyi ihan hyvä tuntuma ja ainakin omasta mielestäni pääsin vähän jyvälle siitä mistä napeista poni toimii. Vasen kierros jäi kylläkin täysin arvoitukseksi, eli tähän suuntaan täytyisi hoksata kuinka suoristaa poni ja saada se ulko-ohjan tuelle. Saan myös olla valppaana, jotta Kingi liikkuu takaosastaan tarpeeksi aktiivisesti. Kingi humputtaa eteenpäin sinänsä ihan perusreippaasti, joten en itse oikein huomaakaan, että meno on vähän löysää ja puolitehoista, ennen kuin ulkopuolelta sanotaan, että takajalkojen pitäisi olla aktiivisemmat. Lisää tunteja tämän ponin kanssa, kiitos!

Pörhäkkä poni ja keskittymishäiriöinen kuski

© Hannakaisa Holmi

Tallinmäen helmikuun kisoissa menin taas Vakella 70 ja 80 sentin luokat. Radalle tuli hauskasti vastaavia tehtäviä kuin mitä olemme valmennuksissa viime aikoina harjoitelleet, eli radan poikki lähestyttävä pystyeste, pysty-okseri-sarja lävistäjällä ja trippeli. Pysty-okseri-sarja oli etukäteen radan jännin paikka, sillä sellaista ei kisoissa ole tullut pitkään aikaan vastaan ja maneesikisoissa ei muistaakseni koskaan.

Ensimmäisessä verryttelyssä Vake tuntui mukavan virkeältä. Virkeyden mukana tuli kuitenkin tavanomainen lapaliirto-ongelma, eli katsomopäädyssä poni puski kaarteesta sisäkylki edellä. Molemmat verryttelyesteet hypättiin pitkän sivun suuntaisella linjalla, jolle tultiin nimenomaan katsomopäädystä, ja oli tosi vaikea päästä lähestymisiin suoralla rungolla. Vake tuli linjalle aina sisäkylki edellä, ja niinpä laukka vaihtui hypyissä helposti vääräksi. Ainakin tiesin varautua tällaiseen puskemiseen myös radalla. Muuten meno vaikutti hyvältä, poni oli mukavasti hereillä.

Lähdimme radalle verryttelyryhmän kolmantena. Vaken mielentilasta kertoi jotain se, että se keksi liikkeelle lähtiessä oikein tuijotella tuomarikulmaa. Työnsin sen katsomopäätyyn mahdollisimman hyvin, ja ensimmäiselle esteelle saatiin kohtalaisen asiallinen linja. Ensimmäisen ja toisen esteen välinen suora linja oli virallisen tiedon mukaan 20,5 metriä, ja olin suunnitellut tähän kuusi laukkaa. Yllättäen väli kävikin vähän lyhyeksi, mutta ratsastin silti mukaan sen kuudennen askeleen vaikka viidelläkin olisi helposti päästy. Laukka oli ihanan sujuvaa, ja matka jatkui napakasti kolmosesteen yli. Sitten sain olla taas tarkkana katsomopäädyssä, ja Vake pääsikin jonkin verran oikaisemaan niin että nelosesteelle en saanut suoraa linjaa vaan tultiin vasempaan reunaan. Paikka löytyi kuitenkin hyvin, ja kun myötälaukkakin säilyi niin pitkä kaareva linja seuraavalle esteelle onnistui hyvin. Tämän jälkeen hoputtelin Vakea hieman eteen, sillä kuudes este oli sarja. Vake vastasi eteenratsastukseen, ja sarjalle tultiin hyvällä imulla. Niinpä väli ei tuottanut mitään ongelmia, vaan Vake vilahti sarjan yli varsin sulavasti.

Jatkoimme vielä puhtaasti yksittäisen okserin yli, ja tämän jälkeen alkoi radan toinen vaihe. Okserin jälkeen Vake kuitenkin oikein villiintyi, ja seuraava kaarre mentiin perää sisälle liiraten ja päätä alas vetäen. Pitäessäni villiponin hanskassa jouduin ottamaan kaarteen hieman suurempana kuin olisin muutoin tehnyt, joten villikohtaus saattoi tuoda ratkaisevan lisäsekunnin suoritusaikaan. Villikaarteen jälkeen tultiin suoralle linjalle hyvällä imulla, ja nyt oli selvää että viidellä laukalla mennään joten annoin vaan Vaken laukata eteen. 20,5 metriä helposti viidellä on Vaken kohdalla ihan mainitsemisen arvoinen juttu. Kahdelle viimeiselle esteelle oli periaatteessa oikotiemahdollisuudet, mutta näistä ensimmäistä ei ope ollut suositellut ja suunnitelman mukaisesti kiersin sujuvassa laukassa uran kautta. Kymppiesteeltä eli radan poikki vinottain hypättävältä pystyltä olisi periaatteessa voinut kääntää myös oikotien, ja tätä olin alustavasti suunnitellut, mutta itse tilanteessa tämä ei tuntunut sujuvalta ratkaisulta ja niinpä kiersimme taas esteen ympäri uran kautta viimeiselle pystylle. Lopputuloksena oli puhdas rata sujuvalla laukalla. Vähän yllätti, että Vake oli näinkin pörhäkkänä, mutta hyvä niin sillä tästähän tuli varsin kiva rata.

Kymmenen ratsukon luokassa tuli vain kolme puhdasta rataa, ja niinpä Vaken kanssa otimme kolmannen sijan ja ruusukkeen. Vaikka olimmekin hitaimmat puhtaan radan tekijät niin erot olivat pieniä, alle sekunti seuraavaan ja reilu sekunti voittajaan. Kyllä Vakenkin vauhti voi näköjään olla ihan kilpailukykyistä, kunhan poni vaan sopivasti villiintyy!

Toinen rata oli mukava lähteä hyppäämään, kun ensimmäinen oli sujunut kivasti. Välissä tosin vein Vaken hetkeksi talliin, sillä ensimmäisen radan jälkeen piti odotella yhden verryttelyryhmän ajan. Kasikympin verryttelyssä oli samat ongelmat kuin aiemmin, eli päädystä puskeminen ja sen aiheuttamat vaikeudet päästä suoralle lähestymislinjalle verryttelyesteille. Piti siis keskittyä ratsastamaan poni päätyyn ja sisäpohje läpi oikein kunnolla, eikä roiskia esteille miten sattuu kylkimyyryssä. Vake liikkui edelleen ihan hyvin, tosin se ei tuntunut enää niin pörhäkältä kuin ensimmäisessä luokassa.

Oma keskittyminen ei toisella radalla enää pysynyt kasassa. Paras henkinen lataus oli käytetty ensimmäiseen suoritukseen, ja kun estekorkeus ei huolettanut ja alla oli luottoponi niin en pysynyt oikein skarppina. Ensimmäiselle esteelle ratsastaessa keskityin kuuntelemaan taustalla soivaa musiikkia, eli huomio oli todellakin ihan muualla kuin piti. Ensimmäisen esteen päällä muistin, etten ollut tehnyt suunnitelmaa askelmäärästä linjalle. Voihan lahopää! En sitten ratsastanut mihinkään tiettyyn askelmäärään vaan annoin Vaken mennä millä menee, ja viidellähän se meni sujuvasti. Vielä kolmannelle esteelle ratsastaessakin keskittyminen oli ilmeisen huonoa, mutta saatiin kuitenkin hyvä hyppy. Seuraava kaarre katsomopäätyyn tuli ratsastettua jo ihan ajatuksella, enkä antanut Vaken oikaista nelosesteelle. Laukka ehkä hieman hiipui siinä kaarretta survoessa, ja ponnistus meni lähelle, minkä seurauksena laukka vaihtui vääräksi. En alkanut rikkoa rytmiä vaihdolla kaarevan linjan aikana, vaan laukkasimme linjan kaikessa rauhassa väärää laukkaa. Kun oltiin seuraavan esteen jälkeen taas myötälaukassa pyysin Vakea eteen hieman isompaan laukkaan sarjaa varten. Sarjalle tultiin ihan asiallisesti, eikä väli jäänyt kohtuuttoman pitkäksi, mutta b-osan hypyssä Vake silti veti takaset hassusti vartalon alle. Perusvaiheen viimeinen este oli nyt trippeli, ja tässä yritin tehdä hölmöä lähestymisvirhettä ratsastamalla ponnistuspaikkaa kauas. Vake oli kuitenkin fiksumpi, ja otti lisäaskeleen kanssa paikan lähelle kuten trippelillä kuuluu.

Sitten olimme taas toisessa vaiheessa. Vaken laukka ei edennyt ihan samalla energialla kuin päivän ensimmäisellä radalla, ja suoralle linjalle otettiinkin nyt kuudes askel. Kymppiesteelle lähestyin vinottain, ja tällaisesta lähestymisestä Vake otti mieluummin pikkuaskeleen lähelle kuin venytti kaukaa. Koska hypystä tuli vähän hidastuva, oli minun helppo kääntää suoraan esteeltä oikoreitille. Nyt päätin riskeerata ja kokeilla lyhyempää tietä, sillä olin nähnyt toisen ratsukon tämän jo tekevän. Tiesin myös, että tässä luokassa ei ajalla pärjättäisi millään ilman rohkeampaa teiden ratsastusta, joten pitihän sitä yrittää. Tie osoittautui kuitenkin aika hankalaksi, ja taisin tehdä sen virheen, että en ratsastanut kaarretta tarpeeksi pitkälle ennen estettä kohti ohjaamista. Niinpä tulimme esteelle liian vinottain ja äkisti, ja kun este tuli eteen näin viime tipassa ja ilman suoristusta niin homma kävi aika mahdottomaksi. Vake luisui esteen sivuun vasemmalle, enkä kyllä syytä ponia ollenkaan siitä ettei se tästä onnistunut itseään hyppyyn keräämään. Otettiin rauhassa uusi lähestyminen ja päästiin esteen yli maaliin. Ei onnistunut se oikaisuyritys, mutta tulipahan kokeiltua.

Viimeisen esteen kämmi ei oikeastaan harmittanut, koska se oli tietoisesti otettu riski ja enemmän olisi harmittanut jos en olisi sitä edes yrittänyt. Sen sijaan harmitti se, että tällä radalla ei tosiaan oma pää pysynyt skarppina. Kunnollisella keskittymisellä olisi ehkä muutama lähestyminen ja hyppy saatu paremmaksi, ja tiedä vaikka se viimeinenkin kaarre olisi voinut onnistua jos olisin ollut ihan 110-prosenttisesti läsnä tilanteessa ja ratsastanut ajatuksen kanssa. Vaken ylimääräinen villienergia oli tällä radalla jo poissa, eli ponikin olisi voinut varsinkin radan loppupuolella olla vähän terävämpi. Eteneminen oli kuitenkin tasaisen sujuvaa eikä tullut mitään pahaa hyytymistä, joten ei tämä ollut lainkaan huonoimmasta päästä ratoja, vaikka enemmänkin laukkaa olisin toki voinut pyytää jos olisin ollut hereillä enkä huolettomasti sunnuntaiajelulla. Se on tietysti kiva juttu, että kasikympin rata hoituu helposti vaikka vasemmalla kädellä humputellenkin. Aina löytyy parantamisen paikkoja, mutta kyllä yleinen suoritustaso Vaken kanssa on nyt oikein varma ja tasainen. Kevään kisakautta voi odottaa oikein hyvällä mielellä.

Videoista sekä ratapiirroksesta kiitos Noralle ja kuvasta kiitos Hannakaisalle!

Vähän parempi muttei vielä hyvä

Artsin valmennuksessa oli pitkästä aikaa aiheena kouluradan tehtäviä. Onhan meillä muutaman viikon päästä kauden ensimmäiset koulukisatkin, joita tosin en tällä hetkellä odota erityisen innolla kun Vake on nyt pari viikkoa toiminut koulutunneilla aika huonosti. Tänäänkin aloitimme selättömällä töpötyksellä, mutta kun tehtiin taas verryttelyssä paljon siirtymisiä alkoi Vake tulla edes hieman paremmin kuulolle ja herätä takaosasta. Laukkapätkät olivat jälleen paras liikkeen avaaja, ja itse asiassa laukka tuntui tänään varsin hyvältä vaikka ravi olikin kökköä. Laukassa oli hyvä energia, ja askel rullasi sujuvan oloisesti.

Kouluradan kuvioista harjoittelimme S:n muotoista vaihtouraa, eli puolivoltti pitkältä sivulta, suoristus pituushalkaisijalle ja puolivoltti toiseen suuntaan. Tien suhteen oltiin nyt tosi tarkkana, eli pituushalkaisijalla piti olla just eikä melkein ja lisäksi viivasuorassa. Puolivoltti vasemmalle oli meille helpompi, sillä oikealle Vake hieman puski eikä taipunut niin nätisti. Myös pituushalkaisijalle suoristaessa sain olla tarkkana, ettei poni nojaillut ja kaatunut oikealle. Korjauksena oli vahva oikea pohje, joka herkeämättä vahti ettei suoristuksesta päästy lipsahtamaan oikealle. Puolivolteilla taivutellessa Vake alkoi jo pyöristyäkin, mutta olisi se kyllä saanut rata kuvioiden läpi huomattavasti isommin.

Parin harjoituskierroksen jälkeen S-kiemurat ratsastettiin vielä numeroarvostelun kanssa. Nyt menimme putkeen ensin S-kiemuran vasemmasta kierroksesta oikeaan ja sitten toisessa päädyssä oikeasta vasempaan, ja molemmista tuli koulutuomarin arvio. Vasemmalta aloitettava kuvio sujui luontevammin, ja tästä saimme numeroksi 6. Oikealta alkavalla kuviolla oli pientä kinaa taipumisesta, ja kun ei oikea pohje ollut täysin läpi niin poni jäi kenolleen oikealle eikä osuttu myöskään aivan pituushalkaisijalle. Numerona tästä tuli 5. Saimme mennä vielä uuden arvostellun kierroksen ja keskittyä puutteiden korjaamiseen. Ensimmäinen kiemura onnistui edelleen kutosen arvoisesti, vaikka oli kuulemma vielä vähän ensimmäistä kierrosta parempi. Uralla keskityin sitten ratsastamaan oikeaa pohjetta läpi jo valmiiksi, ja ratsastin hieman avotaivutusta ajatellen. Näin pääsin kääntämään puolivoltin oikealle paremmalla taivutuksella, ja sain ohjattua Vaken onnistuneemmin myös pituushalkaisijalle. Numero parani 5,5:een, ja sain kehuja ajatuksen kanssa tehdystä tien korjauksesta. Numerot kuulemma jäivät asiallisesta ratsastuksesta huolimatta näin mataliksi, koska ravi ja hevosen raami eivät olleet aivan riittäviä.

Lopuksi ehdimme tehdä muutamia temponlisäyksiä laukassa. Nämä tehtiin uralla pitkää sivua pitkin. Vakella ei askel hurjasti venynyt, mutta lähti se sentään reippaammin eteen niin että tuli selvä ero ja suoritus täytti temponlisäyksen kriteerit. Aluksi vaan peruslaukka oli liian vaisua, ja temponlisäyksemme pikemminkin sitä mitä haluttiin nähdä harjoituslaukkana. Niinpä sain alkaa ratsastaa laukkaa reippaammaksi jo ennen lisäykseen tuloa. Vakeen tuli ihan kiitettävästi eloa varsin pienellä hätistelyllä, joten energia oli laukassa lopulta aika hyvä. Pyöreys vaan jäi laukassa lähinnä haaveeksi.

Vake oli viime viikkoon verrattuna parempi ainakin siltä osin, että nyt se lähti jo myötäämään niskasta ja liikkui pyöreämmällä kaulalla. Askel vaan ei tahdo venyä millinkään vertaa, vaikka vielä jokin aika sitten vaikutti siltä, että ravissa oli tapahtunut pientä kehitystä. Mahdollisesti Vaken tämänhetkinen kengättömyys vaikuttaa siihen, että liike on lyhyempää ja askelta suuremmaksi pyytäessä poni lähinnä vain pudottaa selän alas ja alkaa rikkoa tahtia. Laukka puolestaan rullaa mukavasti, joten ota tästä nyt selvää. Joka tapauksessa kouluvalmennuksissa ei tällä hetkellä suuria onnistumisen hetkiä pääse kokemaan.

Energiat kohdillaan

Tiistai oli perinteiseen tapaan viikon paras päivä eli estevalmennuspäivä Vaken kanssa. Menimme neljän ratsukon ryhmässä, ja tunnin teemana vaikutti olevan tarkkojen lähestymislinjojen hakeminen, sillä hyppäsimme lävistäjillä sarjoja ja lisäksi pystyestettä vinolähestymisellä.

Sileän verryttelyjen jälkeen menimme ensin puomitehtävää. Puomit olivat samoja pehmeitä lötköpötköjä jotka aiheuttivat viimeksi päänvaivaa, mutta nyt Vake ylitti puomit asiallisesti kun niitä ei ollut useampaa sarjassa. Tehtävä olikin sellainen, missä me pääsimme vuorostamme loistamaan. Kurvailimme melko tiukoilla silmukoilla kentän keskellä olevien puomien yli ja joka puomin kohdalla tuli laukanvaihto. Vake oli tässä hyvä, sillä se kääntyi ketterästi ja teki näppärät vaihdot. Laukkakin oli nyt tehtävään sopivaa eli lyhyttä mutta napakkaa. Ensimmäisellä kierroksella jätin vaihdot Vaken hoksaamisen varaan ja niinpä ne eivät ihan joka kerta osuneet puomin päälle, mutta toisella kierroksella annoin vaihtoavut ulkopohkeella ja näin vaihdot onnistuivat täsmällisesti puomien kohdalla.

Hyppelimme sitten päivän tehtäviä yksitellen läpi. Ensin menimme kaarevalla uralla kaksi pikkuestettä, joiden väli oli kolme laukkaa. Vake liikkui hyvin eteen, ja väli kaarella jäi jopa ahtaaksi. Vähän se kyllä tunki ja nojasi sisäänpäin esteeltä toiselle kaartaessa, mutta energia oli hyvä. Sitten siirryimme lävistäjällä olevalle sarjalle, jolla oli yhden askeleen välein maapuomi, pysty ja okseri. Näin alkajaisiksi esteet olivat ihan matalia, ja välit siten aika pitkiä. Vakepa kuitenkin yllätti, ja meni niin sujuvasti että vastoin odotuksia välit eivät olleet lainkaan hankalat. Vau!

Otimme vielä pari harjoituskierrosta lävistäjällä olevalle jumppasarjalle, jossa oli neljä kavalettikorkuista hyppyä innarivälein. Vaikka Vake laukkasi hyvin, tuli tässä tehtävässä ponin perusongelmat esille. Välit olivat meille pitkähköjä, ja Vake sai venyä ihan tosissaan. Itseltäni meinasi jo loppua usko kesken sarjan puolessa välissä, kun joka hypyn jälkeen etäisyys seuraavalle kävi pidemmäksi ja pidemmäksi ja poni kynti aivan nenä maassa... Vaan niin Vake ponnisteli omintakeisella maamyyrätyylillään ihan viimeisenkin puomin yli. Kyllä se ainakin yrittää.

Sitten hyppelimme tehtävät ratana, ensimmäisen kierroksen matalilla korkeuksilla ja toiselle kierrokselle saatiin joitakin esteitä korkeammaksi. Jo hypättyjen tehtävien lisäksi rataan kuului vinottain lähestyttävä pysty radan keskellä, ja tässä apuna oli esteen edessä maassa ohjauspuomit, joiden suuntaisesti esteelle tuli ratsastaa. Rata alkoi kaarevalla uralla kahden pikkuesteen yli, ja tämän jälkeen tuli haastava kaarre heti jumppasarjalle. Tämä olikin meille odotetusti radan pahin paikka. Vake pyrki joka kaarteessa puskemaan sisään, ja sen se teki tässäkin välissä. Näin ollen en saanut jumppasarjalle kohtisuoraa linjaa, vaan hyppylinja kallistui oikealle. Ensimmäisellä kerralla selvisimme nipin napin jumpan loppuun asti, mutta toisella ratakierroksella linja johti suoraan päin viimeisen kavaletin jalkaa ja Vake joutui viime tipassa väistämään sen ohi ulos. Muutoinkin sain olla kaarteissa tosi tarkkana, ettei Vake päässyt puskemaan niitä liian pieniksi. Jumppasarjan jälkeisessä kaarteessa sain Vaken jopa vietyä ihan uralle ja kulmaan asti, ja näin saatiin hyvä suora linja seuraavalle lävistäjäsarjalle. Vake laukkasi edelleen tosi hyvällä energialla, ja yhden askeleen sarjan se selvitti hienosti. Okseri oli lopulta 90 sentissä, ja tähän tuli niin näppärä ja terävä hyppy että ei ole tosikaan. Vinolähestymisissä pystylle oli pientä viilaamista ja tätä hiottiin monen toiston verran. Varsinkin vasemmassa laukassa lähestyen löytyi pikkuhiljaa hyvä linja keskelle estettä, ja tälläkin 85 sentin esteellä Vake hyppäsi oikein pontevasti. Kaiken perusta oli vain huolehtia, ettei poni päässyt päädyissä oikaisemaan.

Näistä hypyistä jäi tosi hyvä mieli. Vake oli tänään niin reipas ja innokas, ja nyt se laukkasi taas ryhdikkäämpänäkin eikä viime viikon tapaan kyntänyt. Tällaisesta laukasta tuli napakoita hyppyjä, joissa myös kuskin oli helppo olla mukana, eli poni ei kiskaissut itseään pitkäksi ja matalaksi. Innarisarjoilla Vake tulee tuskin koskaan olemaan kovin sulava, mutta yhden laukan välit menivät nyt kuin vettä vaan. Ainoa ongelma tuntuu olevan kaarteissa sisälle puskeminen, mikä vaikeuttaa estelinjoille pääsemistä ja haittaa laukkaamista ellei oikomista saa pidettyä kurissa. Muilta osin sujuu kyllä tällä hetkellä aivan mainiosti. En tiedä, mistä Vake on tämän energian löytänyt, mutta toivottavasti se säilyy!

Siirtymisiä suorassa

Maanantairatsuni oli jälleen Palle. Nyt Palle olikin onneksi tasaisempi kuin viime kerralla, eikä säpsähdellyt mitään. Aika pian rentouduin itsekin, kun huomasin, että tänään hevonen keskittyy töihin eikä reagoimaan ympäristöön. Niinpä tilanne palautui takaisin tavanomaisiin ongelmiin, eli Palle ei edennyt omalla moottorilla ja minä tuskailin istunnan kanssa.

Kevyessä ravissa tavoitteena oli pitkä muoto kaulaa alas venytellen, ja niinpä sainkin ensimmäiseksi ohjeeksi antaa pidempää ohjaa. Jotta muoto olisi tasoittunut kunnolla pyöreäksi olisi vaadittu kyllä tarmokkaampaa liikettä eteenpäin. En ratsastanut Pallea tarpeeksi päättäväisesti hereille, ja varmasti istunta vain jarrutti menoa. Otimme myös muutaman kierroksen vasenta laukkaa. Ensimmäinen laukannosto onnistui taas todella takkuisasti ja vasta monen yrityksen jälkeen, mutta kun laukkaan oli päästy niin Palle kuitenkin eteni ihan asiallisesti.

Päätehtävänä tänään olivat siirtymiset ja pysähdykset. Kuviona oli suora tie kentän poikki pitkältä sivulta toiselle joka kerta suuntaa vaihtaen, ja keskelle tehtiin ensin käynnistä pysähdyksiä. Lisäksi teimme lyhyille sivuille voltit, ja pitkällä sivulla kääntymistä valmistellessa oli ohjeena ratsastaa avotaivutusta. Käynnissä Palle liikkui nätisti pyöreällä kaulalla, mutta keri itseään turhan lyhyeksi ja välillä tuntuma tuntui aika tyhjältäkin. Käyntiäkin sai siis ratsastaa reilusti eteen. Pysähdykset Palle teki kauniisti pyöreällä kaulalla, mutta sain tarkkailla, ettei liikkeelle lähtiessä huojahdettu kummallekaan sivulle vaan linja pysyi koko ajan suorana. Jatkoimme seuraavaksi harjoitusravissa, ja keskelle tehtiin edelleen pysähdykset parin käyntiaskeleen kautta. Palle jarrutti kentän poikki kääntyessä ihan omatoimisesti, eli se ennakoi siirtymistä aika voimakkaasti. Vieläkään en saanut ravia käynnistymään aivan kunnolla, niin että Palle olisi alkanut nostaa selkää ylös ja liikkua tasaisemmin tuntumaa kohti. Istuminen oli edelleen vaikeaa.

Lopuksi teimme kentän keskellä laukannostoja käynnistä. Nämä sujuivat paremmin kuin osasin odottaakaan. Palle oli nyt herännyt töihin siinä määrin, että laukka nousi yksinkertaisella avulla, ja kun hevonen oppi tehtävän juonen niin laukka nousi samassa kohdassa entistäkin helpommin. Jopa pyöreyskin säilyi nostossa, kun kaikki tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä enkä alkanut istunnalla tuupata hevosta laukkaan. Ulkopohkeen siirto taakse toimi nyt hyvin nostavana apuna. Sitten sainkin tarkkailla linjan suoruutta noston jälkeen, sillä aluksi Palle oli oikaisemassa kulmia. Tarkemmalla ratsastuksella tämäkin korjaantui, ja pääsimme suorassa seinälle asti. Laukkavolteilla tuntui siltä, että takaosakin alkoi pikkuhiljaa työskennellä energisemmin.

Lopuksi ravailimme lävistäjiä ja haimme taas pidempää ja matalampaa muotoa. Pallea piti edelleen vähän hoputella eteen, mutta liike tuntui alkutuntia paremmalta. Kun tarjosin pidempää ohjaa ja ratsastin pohkeella tuntumaa kohti tarjosi Palle ihan kivoja hetkiä rennolla kaulalla, mutta kovin tasainen se ei ollut vieläkään. Ope muistutteli istumaan pystyyn, ja Palle tosiaan toimi paremmin kun en mennyt kovin pahaan etukumaraan. Lopuksi otimme parit keskiravit uraa pitkin. Tätä varten yritin kasata Pallea uudestaan hieman ryhdikkäämmäksi ja virittää raviin pientä lisäenergiaa. Näiden eteenratsastusten jälkeen Palle alkoi kulkea aika mukavan oloisesti, ja niinpä tunti loppui juuri siihen hetkeen kun tuntui että nyt alkaa oikeasti toimia.

Olin iloinen siitä, että tunti meni rennosti ilman säpsymisiä, ja laukannostotkin onnistuivat lopulta oikein hyvin. Muuten tässä toki oltiin tuttujen ongelmien vankina, eli perunasäkki-istunta estää ratsastamasta Pallea millään lailla hyvin. Jälkeenpäin on helppo ajatella, että Palle täytyy vaan ratsastaa heti alusta asti kunnolla eteenpäin ja liikkeelle niin kaikki ratkeaa sillä. Siellä selässä hölskyessä napakka eteenratsastus ja vakaa tuntuma eivät olekaan niin helppoja asioita toteuttaa.

Valpas palauttelulenkki

Sunnuntai oli Vakelle ansaittu kevyt päivä. Kävimme kolmen muun ratsukon kanssa tekemässä maastossa pienen kävely- ja ravilenkin. Reippaampaan menoon ei keli olisi tainnut taipuakaan, sillä uuden lumen alla oli liukkaita paikkoja. Kävelimme ensin pellolla kiemurtelevan auratun lenkin, ja sitten kävimme Kotakankaan tien päässä sekä palasimme samaa tietä takaisin.

Sää oli tuulinen, ja liekö se saanut Vaken tänään valppaaksi. Tuuli rahisutti puiden ja pensaiden oksilla olevaa jäätä, ja oksilta putoili lunta. Vake oli ilmeisesti ottanut tehtäväkseen koko porukan turvallisuudesta huolehtimisen, sillä niin valppaana se tarkkaili selustaa kun kuljimme jonon viimeisenä. Muutamat säpsähdykset ja hypähdyksetkin tuli otettua. Vaikka Vake olikin tänään vähän hassu, niin arvostan kyllä sitä, miten hillittyjä sen pakenemisreaktiot ovat. Säikähtäessään Vake pompahtaa pari nopeaa askelta eteenpäin, mutta siihen se jää.

Tiellä ravattiin mennen tullen, ja kun edettiin reipasta ravia niin Vakekin rentoutui. Laukka olisi voinut tehdä sen pääkopalle tänään hyvää, mutta sellainen ei ollut nyt agendalla vaan pidettiin lenkki ihan kevyenä jaloitteluna. Loppumatka kotikulmilla sujui jo käynnissäkin aika rennolla mielellä, joten rennompana palattiin kuin lähdettiin.

Herätys ja töihin

Perjantaina päästiin Vaken kanssa onneksi Artsin tunnille. Viime viikolla valmennus jäikin väliin, ja kaikin puolin Vaken liikkuminen on ollut nyt aika huonoa, joten tiukkaa koulutreeniä olin jo kovasti kaipaillut. Tänään keskityttiin perusjuttuihin, eikä onneksi menty mitään kovin vaativia tehtäviä (vastalaukka olisi tänään varmaan saanut minut itkemään).

Verryttelimme tovin kevyttä ravia, ja sitten sain ohjeeksi alkaa herätellä Vakea siirtymisillä. Välillä käytiin pari askelta käynnissä, välillä taas laukattiin pätkä ja sitten vaikka hieman väistettiin. Koko ajan piti pyrkiä yllättämään poni sillä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja siirtymisten kautta haluttiin sitä vähän "kuumentaa".  Vake teki kyllä siirtymiset melko kuuliaisesti ja valppaana, mutta varsinainen säpäkkyys jäi uupumaan. Pyöreyttäkään ei oikein löytynyt, mutta nyt aluksi se ei ollut niin keskeinen seikka vaan haluttiin vain poni valppaaksi ja sähköisemmäksi. Ohjeena oli jumputtamisen sijaan naputella raipalla, ja näin hakea jotain reaktioitakin esiin. Käynti taisi olla se kaikkein hankalin askellaji, sillä siinä Vake sammutti heti valot ja siirtyi henkisesti lepovaihteelle.

Alkuherättelyn jälkeen oli luvassa lisää siirtymisiä. Nyt ratsastimme molempiin päätyihin voltit harjoitusravissa, ja pitkältä sivulta käännettiin radan poikki ratsastaen kentän keskellä kolme askelta käyntiä. Kääntymiset niin voltille kuin kentän poikki tuli valmistella ratsastaen uralla avomaisesti. Vake sai nyt vähän kiritystä maasta käsinkin valmentajan juostessa vierellä, ja lähtihän se etenemään ravissa energisemmin. Volteilla tuli jo parempiakin hetkiä, kun Vake saatiin oikeasti liikahtamaan eteen ja samalla ryhdistäytymään etuosasta. Hyvillä hetkillä myödättiin sisäohjaa ja kehuttiin kaulalle taputtamalla. Oikea kierros oli huonompi, sillä kun tämä puoli ei ollut "läpi" niin ravikin taantui mönkivämmäksi. Vasemmalle ravi lähti sujumaan paljon paremmin, mutta tähän suuntaan sain kyllä vahtia, ettei poni kaatunut sisäpohjetta vastaan.

Jatkoimme samalla kuviolla vielä siten, että kentän keskellä käyntiin siirtymisen jälkeen nostettiin laukka, ja lyhyelle sivulle tehtiin laukkavoltti ennen siirtymistä raviin. Laukat Vake nosti varsin täsmällisesti, mutta pyöreys oli edelleen hukassa. Vasemmassa laukassa saatiin taas voltilla pientä kannustusta maasta käsin, ja laukasta tuli mukavan sujuvaa, jopa vähän irtonaisempaa. Myös oikean kierroksen volteilla laukka pysyi kuuliaisesti yllä. Vaikka ei pyöreänä mentykään, niin sujuva 10 metrin laukkavoltti ilman eteen puskemista tai sivulle liirailua on sentään pieni ilonaihe.

Lopuksi ravailimme hetken keventäen. Kaiken työskentelyn jälkeenkään Vake ei ollut niin hyvin läpi kuin olisi voinut toivoa, vaan oikea puoli oli edelleen hankala ja niskakin vähän jähmeä myötäämään. Ratsastimme sitten vielä hetken aikaa käynnin ja ravin välisiä siirtymisiä ympyrällä oikein kunnolla pyöreää muotoa tavoitellen. Ensin pyöreys haettiin käynnissä aktivoimalla liikettä eteenpäin tuntumaa kohti. Tässä vaiheessa Vake sentään alkoi myödätä niskasta kunnolla, kun oikein hiillostin sitä kävelemään eteenpäin. Pyöreänä liikkuen sai sitten siirtyä raviin, josta palattiin käyntiin siinä vaiheessa kun tuntui että poni oli menettämässä tarkkaavaisuutensa. Näin saatiin loppuun kunnolla pyöreää työskentelyä sekä käynnissä että ravissa, mutta ei se helpolla tullut.

Olipa työlästä! Kuten sanottua, nyt ei olla Vaken kanssa parhaimmillamme. Oli tämä valmennus kuitenkin pieni ensimmäinen askel aallonpohjasta eteenpäin. Ennenkin on Vaken kanssa koettu huonompia kausia, joiden jälkeen taas jossain vaiheessa meno sujuvoituu. Selvää on, että kun ratsastaa alkeistunteja puksuttavalla tuntihevosella niin ei voi odottaa sen pysyvän koko ajan erityisen kuuliaisena, irtonaisena ja notkeana, vaan nämä ovat työn takana ja välillä tulee takapakkia. Kyllä tämä taas tästä, toivottavasti.