Iloisempi meininki

Tiistain tunnilta ei jäänyt kuin paha mieli, mutta onneksi heti seuraavana päivänä oli uusi tunti ja uudet kujeet. Ratsastin siis tänäänkin Vakella, ja ohjelmassa tunnilla oli puomeja. Tämä olikin varmaan ihan hyvä vaihtoehto ryppyotsaiselle koulutreenille. Vaihdoin Vakelle nyt kuitenkin kokeeksi pyöreärenkaiset nivelkuolaimet, sillä lauantain koulukisoihin ei Vakella tavallisesti käytössä oleva D-renkainen kolmipala käy. Vakeen ei kuolaimen vaihto yleensä ole vaikuttanut juuri millään tavalla, mutta olihan se hyvä testata. Tunnin jälkeen totesin, että ehkä poni ei niin paljon nojaillut tähän vieraampaan kuolaimeen.

Verryttelimme hetken aikaa ravissa ja laukassa, ja aloimme sitten ratsastaa suoraa puomilinjaa. Linjalla puomien välissä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin, ja myöhemmin käynnistä nostettiin laukka toiselle puomille. Vake toimi nyt ihan mukavasti, ja teki siirtymisetkin varsin täsmällisesti. Eilinen jumitus oli tiessään, ja nyt poni tuntui ravaavan ihan normaalisti sen sijaan että olisi vain mönkinyt suorilla jaloilla. Kun ravi sujui eteenpäin niin poni vähän pyöristyikin taivutusten kautta. Pysyimme hyvin poissa puskemisen ja jumittamisen noidankehästä.

Jatkoimme suoran linjan ratsastamista laukassa, ja nyt haluttiin samaan etäisyyteen useampi eri askelmäärä. Aloitimme laukan lyhentämisellä. Etäisyys oli noin 20 metriä, ja lyhyt laukka tarkoitti Vakelle tähän väliin kahdeksaa askelta. Vake oli näissä tehtävissä selvästi innokkaampi kuin pelkässä kouluväännössä, ja laukassa oli mukava energia, joka mahdollisti asiallisen lyhentämisen. Poni myös pysyi laukassa kivan ryhdikkäänä. Kahdeksan askelta mahtui väliin mukavasti, tosin ajoittain ongelmana oli saada askel sopimaan ensimmäiselle puomille. Kun laukkaa sai seuraavaksi hieman kasvattaa, niin seitsemän askelta onnistui myös näppärästi.

Puomit käännettiin sitten kavaleteiksi, ja nyt tulimme samaa etäisyyttä vuoroin seitsemällä ja vuoroin kuudella laukalla (Vake siis sai ottaa koko ajan yhden askeleen enemmän kuin isot hevoset). Vake lähti oikein hyvin myös eteen, joten kuusi laukkaa meni sekin kuin vettä vaan. Välillä oli taas vaikeuksia saada sopiva askel ensimmäiselle kavaletille ja poni ihan suoraan, sillä päädystä linjalle kääntyessä tuli pientä sisään puskemista. Tämä oli lähinnä vasemman kierroksen ongelma, kun taas oikeassa laukassa linja meni hyvinkin luontevan oloisesti. Tykkäsin Vaken energiasta ja säädeltävyydestä. Kolme eri askelmäärää samaan etäisyyteen on siltä ihan hyvin.

Lopuksi menimme joskus aikaisemminkin harjoiteltua kääntämistehtävää, jossa aloitettiin pitkältä sivulta vastakaarron tapainen tie vinottain kavaletin yli, ja tästä käännähdettiin pienellä kurvilla takaisin seinälle suuntaa vaihtaen. Tämä on aina yhtä vaikea tehtävä! Vake kyllä kääntyy vaikka pennin päällä, ja tehtävän juonen hoksattuaan se alkoi jo ennakoidakin kurvia kavaletilta seinälle. Laukanvaihdot kavalettien päällä eivät kuitenkaan onnistuneet, vaan Vake joutui tekemään ne vasta kaarteessa. On Vake kyllä näppärä ja ketterä, mutta minun olisi pitänyt saada kavaleteilla johtaminen ja kääntäminen selkeämmäksi, jotta haluttu laukka olisi saatu heti kavaletin ylitykseen. Pienissä kurveissa piti tietenkin muistaa istua tiukasti pystyssä, ja kääntää sekä säilyttää laukkaa ulkopohkeella.

Puomi-iloittelu oli tässä kohtaa ihan paikallaan, sillä näin saatiin ainakin Vake liikkumaan ja työskentelemään reippaammalla mielellä. Tunnin aikana tuli siinä sivussa kuitenkin myös taivuteltua ja ratsastettua Vakea pyöreäksi, joten kyllä tässä tuli monella tavalla hyvää treeniä. Ihanaa, että tänään ei tarvinnut puskea vaan Vake teki töitä ihan mielellään. Siinä oli kuskikin heti paljon paremmalla tuulella.

Täysin väärä mielentila

Treenirupeama Vaken kanssa jatkui tiistaina edelleen koulutunnin merkeissä, tällä kertaa uuden sijaisopen ohjauksessa. Vake jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta, mikä ei välttämättä ollut aivan ihanteellinen tilanne. Poni vaikutti heti alkukäynneissä siltä, että se oli tämän päivän osalta jo täysin menettänyt mielenkiintonsa työntekoon.

Homma ei siis lähtenyt liikkeelle alkuunkaan niin mukavissa merkeissä kuin eilen. Täytyy myöntää, että kun Vake tuntui näin huonolta niin itsellenikin iski saman tien epätoivo, enkä edes aloittanut ratsastusta rennosti ja kevyesti vaan heti mentiin junttaamisen puolelle. Pohkeeseen reagointi oli erittäin huonoa, ja poni ei käyttänyt kroppaansa sitten yhtään vaan ravi oli kammottavaa mönkimistä. Vaken mönkiessä ja vetäessä itsensä pitkäksi pötkyläksi tapahtui myös istunnalleni epäsuotuisia asioita. Käsivarret ojentuivat suoriksi eteen raskaan etuosan mukana, ja jalat jännittyivät ylös kun yritin puskea poninpötkylää eteenpäin. Ope kiinnittikin erityistä huomiota näihin asioihin, ja muistutteli monta kertaa tunnin aikana säilyttämään kyynärkulman sekä rentouttamaan jalat alas ja vakauttamaan pohkeet paikoilleen.

Alkuravien jälkeen aloimme ratsastaa päivän päätehtävää. Tämä käsitti neliökahdeksikon, eli pitkän sivun keskeltä käännyttiin aina suoraan radan poikki suuntaa vaihtaen. Aluksi neliöillä otettiin pohkeenväistöä käynnissä uraa pitkin, sekä väistöjen jälkeen laukannostot ja päätyihin isot laukkavoltit. Myöhemmässä vaiheessa luovuimme seinäväistöistä ja nostoista, ja ratsastimme neliötä käynnissä ja ravissa väistättäen kulmissa takaosaa ulos. Eipä kyllä tässäkään tehtävässä päästy jumittamisen ja junttaamisen yläpuolelle, vaan sama vastahankainen mönkiminen jatkui. Käyntiväistöä Vake teki kyllä ihan kuuliaisesti, ja sen aikana vähän kevenikin edestä. Laukkaan lähteminen oli vaan aikamoisen hidasta, mikä kertoo siitä, että Vake oli kaiken puskemisen jälkeen todellakin varsin turta avuille. Yritin välillä ehtiä ratsastaa rennompia ravipätkiä, joilla Vake olisi saanut liikkua vapautuneemmin eteen, mutta tämän tehtävän puitteissa ja ison ryhmäkoon huomioiden se oli hankalaa.

Kulmaväistätykset käynnissä onnistuivat kohtuullisen asiallisesti, ja tämä käyntityöskentely oli tunnin ainoita edes hieman parempia hetkiä. Kun jatkoimme ravissa, Vakesta tuli taas ryhditön pötkylä, joka ei tuntunut edes ravaavan puhtaasti vaan ravi oli jotain nelitahtista eteenpäin ryömimistä. Tällaisesta tahdittomasta ja selättömästä ravista oli aika toivotonta yrittää saada ristiaskeleita aikaan, ihan sama kuinka voimakkaasti väistättävällä pohkeella yritti tuupata. Turhautuneisuutta oli havaittavissa sekä ratsastajassa että ponissa.

Nyt oli kyllä hommat alusta loppuun asti niin väärillä raiteilla, että järki lähtee. Hoin tunnin aikana monta kertaa itselleni, että puskea ei saa, mutta hirvittäväksi puskemiseksi se meni silti. Vaken haluttomuus liikkua tai tehdä mitään oli tietenkin suoraan verrannollinen puskemisen määrään. Siinäpä sitä oltiin molemmat pää aivan jumissa, eli juuri siinä tilanteessa minkä totesin eilen olevan kaikkein tärkein vältettävä asia. Silloin, kun Vake on valmiiksi vastaanottavainen, niin osaan työskennellä sen kanssa rennosti ja järkevästi hyvässä yhteisymmärryksessä. Tällainen tilanne oli esimerkiksi eilen. Jos taas Vake on valmiiksi ihan turrassa mielentilassa, kuten se tänään oli, niin en löydä keinoa saada se kuuntelemaan ja tekemään tyytyväisenä töitä. Tällaisessa tilanteessa lähtee helposti puskemisen, jumittamisen ja turhautumisen lumipalloefekti liikkeelle, ja sitten ei ole kivaa enää kummallakaan.

Älä jähmety

Tälle viikolle olin suunnitellut tehokuuria Vaken ratsastuksen osalta, sillä lauantaina meillä on Kiimingissä sekä koulu- että esteosuuden sisältävät oman seuran kisat. Vaikka kyseessä on ihan pikkukisat, niin haluaisin kuitenkin suoriutua edes helpon C:n kouluradasta ilman suurempia traumoja. Niinpä ajattelin ratsastaa Vakella kisojen alla joka päivä ja kokeilla, onko poni tämän seurauksena kisoissa yhtään kuuliaisempi ja toimivampi. Viikon treenirupeama alkoi maanantain vakiotunnilla tutun sijaisopen ohjauksessa.

Tunti olikin Vakelle päivän ainoa, joten se ei ollut vielä tänään liikkunut. Lähdimme verryttelemään kevyessä ravissa kaikessa rauhassa, ja otimme myös muutamia laukannostoja. Ravissa Vake vaikutti itse asiassa melko hyvältä. Niska lähti myötäämään pyöreäksi aika helpolla, eikä tuntuma mennyt liian raskaaksi. Avut pysyivät pieninä ja poni vastasi niihin hyvin. Totta kai liikettä olisi kaivattu paljon lisää, mutta Vake kuitenkin eteni ihan tasaisesti ja tahdikkaasti. Selkä ja takajalat eivät varmasti olleet aivan kunnolla töissä, mutta ei meno kuitenkaan täysin selättömältä tuntunut vaan tässä oli ihan kiva alkuverryttelymuoto. Ope neuvoi vielä tarkkailemaan kaulan ja rungon suoruutta sekä tekemään vasemmassa kierroksessa vasta-asetuksia.

Suoruusasia tuli korostetusti esille, kun otimme verryttelylaukkaa. Vake kanssa ajauduimme taas kiistelemään ympyrälle kääntymisestä, sillä poni yritti vain karata uraa pitkin kavereiden perässä. Ope totesi, että Vaken paino oli aivan liikaa ulkoetujalalla, ja kaulan vetäminen mutkalle sisäohjasta tietenkin vain pahensi tilannetta entisestään. Korjauksena oli kaulan ja etuosan suoristamista jo ennen kuin poni yritti karata reitiltä, ja vasta-asetus otettiin jälleen käyttöön. Vasta-asetus ympyrän avoimella sivulla vaati paljon ulkopohjetta tuekseen, mutta tämä maksoi vaivan sillä näin Vake saatiin suoristumaan. Laukassa tulikin sitten ihan mukavia pyöreitä hetkiä.

Väliohjelmanumerona jumppasimme hevosia pysähdyksessä porkkanavenytyksillä. Kaulaa siis houkuteltiin venymään molemmille puolille kyljen viereen ja alaspäin makupalojen avulla. Veikkaan, että tämä oli Vaken mielestä tunnin paras osuus. Kun kaulaa oli tällä tavalla venytelty aloimme työskennellä avotaivutusten ja pohkeenväistöjen parissa. Toisella pitkällä sivulla mentiin väistöä ja toisella avoa, ja päätyihin tuli raviympyrät. Aloitimme vasemmasta kierroksesta, mihin suuntaan avotaivutus on meille aina helpompi. Kaula kuitenkin tuli herkästi ylitaivutukseen, kun taas runkoon haluttiin taivutusta vähän lisää. Kaulan suoruutta parantamalla avosta tuli ihan asiallista, ja sen jälkeinen ravi oli mukavan ryhdikästä. Väistö oli tähän suuntaan ensin hankala, sillä käynnissä väistäessä Vake jumitti liikettä ja kiemursi kaulaa vaikka millaiselle mutkalle. Minulta vaadittiin tarkkuutta ponin ohjaamisessa oikeaan asentoon. Ravissa väistö oli Vakelle helpompi, ja ope kommentoi tämän johtuvan ravin diagonaalisesta liikkeestä, kun taas nelitahtisessa käynnissä Vaken on hankalampi asetella itsensä oikeaan asentoon ja ristiastuntaan. Ravityöskentely vasempaan kierrokseen oli varsin mukavaa, tasaisen pyöreää ja rentoakin.

Oikeaan kierrokseen elämä oli vaikeampaa. En tiedä, oliko tämä suunta ylipäänsä niin paljon huonompi, vai tuliko Vakelle tässä vaiheessa jo pieni henkinen väsymys. Poni kävi nimittäin raskaamman ja etupainoisemman oloiseksi, ja tekeminen muuttui vähän jurnuttamiseksi. Tunnin huippukohta oli siis ohitettu. Tähän suuntaan avotaivutus oli kamalan hankalaa, niin kuin aina. En meinannut käynnissäkään saada Vaken etuosaa ohjattua oikeille urille, ja runko ei olisi taipunut yhtään mutta kaula siitäkin edestä. Ope kannusti johtamaan etuosaa molemmilla ohjilla uran sisäpuolelle ja auttamaan Vakea haluttuun asentoon yksi askel kerrallaan. Tällaisissa vaikeissa kohdissa kuulemma jähmetyn itse, ja sen seurauksena tietysti ponikin jähmettyy. Sen sijaan minun pitäisi pohtia, millä korjauksilla voisi ponia ohjata oikeaan suuntaan, sekä tarkkailla herkästi niitä lyhyitä hetkiä kun yksikin askel menee oikein. Vaikeat asiat pitää ikään kuin saada purettua pienempiin palasiin sekä itselleni että Vakelle, sen sijaan että jäisin vain junnaamaan samaa toimimattomaksi havaittua juttua.

Jähmettymispointti oli tärkeä huomio, jota minun on syytä miettiä. Vaken kanssa taidamme olla siinä suhteessa samanlaisia, että menemme helposti sekä mieleltämme että kropaltamme juntturaan jos jokin tehtävä tuottaa vaikeuksia. Minun pitäisi kuitenkin pystyä olemaan se, joka nämä umpisolmut osaa ratkoa. Suurimman osan tuntia Vake oli tänään kuitenkin ihan yllättävän hyvä. Nyt se kulkee taas kivasti pyöreänä ja vähän kantaakin itseään, ja jopa laukkaan tuli pyöreyttä. Ihan suora Vake ei kuitenkaan ole, joten tarvitaan vielä lisää huomiota tarkkaan suoristamiseen ja kaulan ylitaipumisen välttämiseen. Sitä kautta voi selkää ja takajalkojakin sitten saada paremmin käyttöön.

Kierros Kotakankaalla

Sunnuntain tallipäivä jatkui vielä maastolenkillä Vaken kanssa. Seurana olivat Anne ja Gia. Kävimme tekemässä rauhallisen lenkin Kotakankaalla, askellajina enimmäkseen käynti. Vake oli reippaalla tuulella, ja alkumatkasta vähän varautunutkin. Kun olimme kävelleet ensimmäisen metsäpätkän läpi otimme Kotakankaantiellä lyhyesti laukkaa, ja poni lähti suorastaan innokkaasti liikkeelle. Tunnustelimme aluksi pohjaa, ja kun pito osoittautui hyväksi niin annoimme hevosten sujua eteen hieman isommalla askeleella mutta kuitenkin melko rauhallista vauhtia. Kävelimme tien päässä metsä- ja peltolenkin, ja palasimme tietä pitkin tallille. Kotimatkalla otettiin vielä vähän pidempi pätkä laukkaa, edelleen maltillisen reipasta vauhtia. Vake vaikutti oikein tyytyväiseltä saadessaan laukkailla rennosti ja vapaasti. Kävelimme vielä loppukäynnit pellon ympäri, ja näin oli mukava mielenvirkistysreissu tehty. Tämä oli varmasti hevostenkin mielestä kiva tapa viettää sunnuntaita.

Sekwanan liikutus

Sunnuntaille sain liikutettavaksi uuden tuttavuuden, eli yksityistalliin vähän aikaa sitten muuttaneen Sekwana-tamman. Kyseessä oli 10-vuotias puoliverinen, ja minun näkökulmastani se oli iso, säkäkorkeus varmaan jossain 170 sentin tietämillä. Enpä ole tällaisilla oikeilla hevosilla taas aikoihin ratsastanut, joten tuntuihan se valtavalta laivalta. Muutenkin oli tietysti vähän jännittävää nousta ihan vieraan hevosen selkään.

Kävimme maneesissa humputtelemassa vajaan tunnin verran. Kirjaimellisesti humputteluksi se meni, sillä olin varsinkin aluksi aivan pallo hukassa tämän hevosen selässä. Enhän minä ponispesialisti osaa tällaisilla mennä! Kun olin näin pihalla niin en lähtenyt hevoselta ihmeitä vaatimaan, vaan ratsastin uraa pitkin ja ympyröillä eri askellajeissa sekä tein aika paljon helppoja siirtymisiä. Käynnissä Sekwa tuli pyöreälle kaulalle ihan automaattisesti, joten käynnissä se oli pehmein ja taipuisin ratsastaa. Ravissa sen sijaan mentiin aluksi ihan kamelina, ja liike oli hidasta laahustusta. Alkuun Sekwa tuntui tosiaan jopa vähän eteenpäin puskettavalta. Keventäessä en löytänyt luontevaa asentoa, vaan pohkeet tuntuivat menevän liian taakse. Täytyy myöntää, että jonkin verran jännitin Sekwan reaktioita sen tuijotellessa välillä joitakin maneesin nurkkia, ja tämän seurauksena istunta ei ollut aivan rento vaan pikemminkin olin varautuneessa turvaistunnassa (=etukeno).

Myös laukassa oli aluksi pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kun houkuttelin liikettä esiin lähti Sekwa pyörittämään laukkaa sujuvammin. Laukka olikin oikein kiva askellaji tällä hevosella, ja kun saatiin paremmin liikettä eteen niin Sekwa alkoi laukassa mennä rennommin ja pyöreämmin. Laukassa siis löytyi jonkinlaista ideaa takaa eteen ratsastamisesta, ja etenkin vasemmassa laukassa aloin jo saada jotain otettakin tähän hevoseen. Oikea kierros oli huomattavasti jähmeämpi ja vinompi, joten siinä ei homma samalla lailla loksahtanut raiteilleen.

Alun nihkeilyn jälkeen Sekwa heräsi liikkumaan eteen, ja loppua kohti alkoi tulla jo päinvastaistakin ongelmaa eli välillä hevonen vähän juoksi alta. Parantunut energia ravissa tarkoitti sitä, että Sekwa alkoi tulla paremmin tuntumalle ja loksahti välillä pyöreäksikin. Alas harjoitusraviin istumalla sain napakamman otteen hevoseen istunnalla, ja kun Sekwalla oli isoksi hevoseksi hyvinkin tasainen liike niin alas istuminen onnistui hyvin. Vasemmassa kierroksessa tuli ihan kivoja pätkiä, kun hain käynnissä Sekwan pyöreäksi tuntumalle ja pyysin sen tästä harjoitusraviin saman tuntuman säilyttäen. Silloin kun hevonen taipui ja oli ulko-ohjan tuntumalla niin mentiin nätisti pyöreällä niskalla myös ravissa. Jos taas pyöreys ravissa katosi oli tehokkainta siirtyä käyntiin ja palauttaa tilanne taas rennoksi ja pehmeäksi. Jotain pientä yhteisymmärryksen poikasta alkoi siis ratsastustuokion lopulla sentään pilkahdella, eikä oloni ollut enää aivan niin avuton kuin hommia aloittaessa.

Sekwan ratsastus oli ihan mukava kokemus, sillä hevonen oli varsin asiallinen ja sympaattinenkin. Vaikutti siltä, että tämä hevonen kyllä osaa ja tekee jos vaan kuski osaa pyytää. En osannut varsinkaan aluksi oikein luottaa Sekwaan, sillä olen kaukana mukavuusalueen ulkopuolella isojen puoliveristen kanssa toimiessani, mutta onneksi Sekwa oli peruskiltti ja kuuliainen. Tulipahan taas todettua, että sivistyksessäni on todella suuria aukkoja isojen puoliverihevosten ratsastamisen suhteen, sillä on se niin kovin erilaista kuin ponien ja muiden karvaturrikoiden kanssa työskentely. Välillä tekee oikein hyvää käväistä vieraammillakin vesillä ja haastaa itsensä ratsastamaan myös tämäntyyppisillä hevosilla.

Tutustuminen poniin jatkuu

Päädyin Artsin valmennukseen taas Kingillä, tällä kertaa kolmen ratsukon ryhmään. Laitoin kannukset jalkaan kuten oli suositeltu, tosin eipä niitä tainnut tulla pahemmin käytettyä. Sain lisäksi raipat molempiin käsiin, sillä ratsastimme paljon suunnanvaihtoja ja näin sitten oli raippa aina sillä puolella missä tarvittiin.

Verryttelykuviona ratsastimme lävistäjäkahdeksikkoa ja menimme lyhyet sivut puoliympyräksi pyöristettynä. Ohjeena oli ratsastaa ravia reilusti eteen jopa vähän ylitempoiseksi, ja päätyjen puoliympyröillä asetettiin sisäänpäin sekä tehtiin myötäyksiä ulko-ohjalla. Lävistäjillä puolestaan haluttiin hevosen menevän aivan suoraan ja kahden ohjan tuntumalla. Aluksi olin kyllä hukassa ulko-ohjalla myötäämisen kanssa. Heitin ohjaa liiaksikin pois, ja niinpä Kingi taivutti kaulan mutkalle. Reipastempoisen ravin ratsastaminen irrotti ponia kuitenkin mukavasti, ja pikkuhiljaa aloin päästä jyvälle ulko-ohjan myötäyksistä, jolloin kaulakin alkoi pysyä suorassa. Kingi eteni mielestäni mukavan iloista ravia, ja päädyissä se alkoi vähitellen taipua ja myödätä pyöreäksi. Oikeassa kierroksessa tuli mukavan rentoja ja pyöreitä pätkiä, mutta vasemmalle Kingi oli jäykän oloinen. Lävistäjille tullessa pyöreyden säilyttäminen oli vielä hankalaa, eli en saanut siinä Kingiä pysymään kahden ohjan tuntumalla. Artsi muistutteli pitämään tuntuman napakasti molemmilla ohjilla ja kyynärpäät kylkien vieressä, sen sijaan että heitin tuntuman pois silloin kun poni halusi vetää itseään pitkäksi ja etupainoiseksi. Tuntuma edestä ja laiskan sisätakajalan aktivointi olivat toimenpideohjeet silloin kun poni meni pitkänä pötkylänä.

Tehtävää jalostettiin eteenpäin siten, että lävistäjillä alettiin lyhentää ravia harjoitusravissa istuen. Päädyissä ravattiin edelleen isommin. Lyhennetystä ravista tehtiin lävistäjillä myös laukannostoja, ja seuraavassa päädyssä jatkettiin laukkaympyrälle. Lyhentäminen ei Kingillä onnistunut ihan pehmeästi, vaan poni hieman vastusteli ja olisi mieluummin vain humputellut eteenpäin mäyräkoirana. Niinpä laukannostoihin tultiin nenä ylhäällä, mutta nostot kyllä onnistuivat täsmällisesti. Ohjeena oli kuitenkin heti noston jälkeen ratsastaa eteen, sillä laukka lähti etenemään turhan laiskasti ja hitaasti. Oikeassa laukassa tuli ympyrällä asiallisia hetkiä, jolloin poni taipui ja rentoutui tuntumalle hieman pyöreämmällä niskalla. Vasemmassa laukassa sen sijaan poni oli vino ja jäykkä, joten eihän se tietenkään tullut nätisti tuntumallekaan.

Seuraavaksi siirryimme ratsastamaan pohkeenväistöjä. Ravissa tultiin pituushalkaisijalle, ja tästä väistettiin uralle sekä tehtiin voltti seuraavan pitkän sivun alkuun. Kingin kanssa en ollut aikaisemmin väistöjä tehnytkään. Poni poikitti vasemmalle melko hyvin, mutta pientä pidätteen vastustelua kuitenkin esiintyi. Asetusta piti myös korjata oikealle, ettei nenä alkanut osoittaa liikaa menosuuntaan kun otin pidätteitä ulkoa. Ohjeena oli käyttää johtavaa ohjaa oikealle samalla kun vasemmalta tuli tarvittavat pidätteet. Väistön päättyessä sain jatkaa kulman läpi vielä avotaivutusta ajatellen eli etuosaa oikealle johtaen. Tämän jälkeen tulikin mukavia hetkiä seuraavan pitkän sivun voltilla, kun Kingi pyöristyi ja ravasi rennosti. Väistö oikealle oli odotetusti nihkeämpi, sillä nyt piti saada laiskasti toimiva vasen sisätakajalka astumaan ristiin. Kevyillä raipan kosketuksilla piti auttaa takaosaa tulemaan väistöön. Varmasti väistöistä oli jotain apua vasemman takajalan jumppamisessa, mutta mikään taikakeino tämä ei ollut vaan taipuminen vasemmalle oli volteilla edelleen jähmeää.

Lopuksi palasimme vielä lävistäjäkahdeksikolle. Nyt ratsastimme lävistäjille laukassa, ja vaihdoimme laukkaa ravin kautta lävistäjän keskellä. Lisäksi päätyihin tehtiin laukkaympyröitä. Oikean laukan nostot lävistäjällä onnistuivat edelleen tosi kivasti, ja niissä oli apujen ajoitus hyvin kohdallaan. Vasemman laukan nostoissa sen sijaan oli tavanomainen pieni ajoitusvirhe, minkä vuoksi nosto tuli aavistuksenomaisella viiveellä. Toistojen myötä löysin myös vasemman laukan nostoon oikean tahdin, mutta se ei tapahtunut läheskään yhtä automaattisesti kuin toiseen suuntaan. Loppuraveissa sain Kingin hieman taipumaan ja myötäämään pyöreäksi myös vasemmalle. Pieni saavutus sekin. Samalla tuli kuitenkin pientä tyhjyyden tunnetta ohjaan, ja ohjeena oli tällöin ratsastaa pohkeesta kunnolla eteen, jotta poni venyttäisi paremmin tuntumaa kohti.

Hassua kyllä, tunnista jäi oikein mukavat fiilikset, vaikka hyvät pätkät olivat tosiaankin vain pätkiä siellä täällä. Kingi on kyllä jonkinlainen hyvän mielen poni. Se liikkuu tasaisen iloisesti eteenpäin, ja välillä loksahtaa ihan pyöreäksikin, jolloin meno tuntuu varsin kivalta. Tykkään mennä tällä!  Yhteistyömme on kuitenkin vasta ihan alkutekijöissään, joten liikoja en vielä osaa odottaakaan vaan osaan olla iloinen ihan pienistäkin onnistumisista. 

Kiero kuski mutta hyvä poni

Tiistaina menin taas estevalmennuksessa Vakella. Verryttelimme melko itsenäisesti taivuttelujen ja siirtymisten parissa, ja sitten kävimme estetehtävien pariin. Tänään estekorkeudet eivät päätä huimanneet vaan enimmäkseen hypeltiin ristikoita, mutta tehtävää riitti kyllä silti.

Verryttelyesteinä hypättiin kahta ristikkoa lävistäjäkahdeksikolla. Meno oli ihan sujuvaa, mutta jostain syystä ponnistuspaikka löytyi helpommin vasemmasta laukasta lähestyttävällä ristikolle. Vaken laukka oli nyt kuulemma hyvää, vaikka itse olisin toivonut vielä vähän enemmän imua esteitä kohti. Seuraava tehtävä oli oikeassa laukassa kentän poikki hypättävä pysty varustettuna maapuomeilla molemmin puolin. Tässä vaiheessa este oli vielä ihan matala, mutta silti tehtävä ei ollut aivan simppeli, sillä Vaken kanssa oli pakko saada askel sopimaan ensimmäiselle puomille ihan nappiin, jotta puomien ja esteen ylitys onnistui kompuroimatta. Ajauduimme myös jonkin verran sisäreunaan eli Vake nojaili sisäpohjetta vastaan. Ikkunasta suoraan silmiin paistava aurinko ei ainakaan helpottanut tehtävää.

Seuraavaksi tulimme samaa päätypystyä vasemmasta laukasta, ja jatkoimme sen jälkeen pitkän sivun suuntaiselle kolmen esteen jumppasarjalle. Sarja alkoi innarilla, jonka jälkeen seurasi kahden askeleen väli okserille. Päätypysty oli tästä suunnasta helpompi kun ei aurinko tullut silmiin, mutta Vake joutui ihan ponnistelemaan nyt kun maapuomien välissä oleva este oli nostettu noin 80 sentin korkuiseksi. Jumppasarja meni sujuvasti ja välit olivat sopivat. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta, kuinka oma kroppa kiertyi sarjalla hypyissä vasemmalle. Varsinkin okserilla olin aika mutkalla, ja tämä teki alastulosta itselleni töksähtävämmän. Laukkakin näkyi vaihtuvan helposti vääräksi, kun olin näin kierossa. Tämä on minulla perinteinen ongelma juuri vasemmassa kierroksessa pitkän sivun suuntaisesti hypättävillä esteillä.

Lopuksi hyppäsimme kuvan radan. Otin Vakelle sujuvan laukan alle, ja radan aloittava kiemuraura kavaletilta toiselle onnistui asiallisesti. Puomi-pysty-puomi-tehtävään tultiin lapaa sisälle puskien, mutta Vake jumppasi itsensä puomien ja esteen yli ihan sutjakasti. Suunta ja laukka vaihtuivat ristikon ylityksellä, ja sitten hoputtelin taas laukkaan lisää kierroksia sarjaa varten. Sarja onnistui muuten hyvin, mutta kiersin itseni okserilla mutkalle ja Vake vaihtoi laukan vääräksi. Laukan korjaus onnistui näppärästi, ja viimeisenä tultiin vielä kahden ristikon välinen kaari laukanvaihtoineen. Edellisen tunnin isot hevoset olivat ottaneet ristikoiden välille kuulemma viisi askelta. Pääsin tulemaan tehtävään ihan sujuvaa laukkaa ja käänsin kaaren hieman oikaisten, ja niin myös Vake meni tien viidellä laukalla. Metrejä säästävästä kaarteesta huolimatta lähestymisreitti toisellekin ristikolle oli kunnossa ja laukanvaihdot onnistuivat asiaankuuluvasti.

Rata oli varsin kelpo, mutta lopuksi saimme vielä mennä uusiksi vaikeimman tehtävän eli kiemuran kavaleteilta päätypystylle (esteet 1-3). Taisin olla hieman nukuksissa, eikä askel osunut ponnistuspuomille hyvin.  Niinpä Vake ei onnistunut venyttämään pystyn yli vaan söhelsi mukaan lisäaskeleen. Uudella yrityksellä varmistelin alle vähän aktiivisemman laukan. Taas jäätiin hieman kauas ponnistuspuomilta, ja luulin jo, että pieleen menee. Vake kuitenkin tsemppasi ihan tosissaan, ja venytti puomin ja pystyn yli oikein hienosti. Ihanaa, kun se viitsii laittaa itsensä likoon!

Valmentajalta tuli kehuja, että meno oli tänään sujuvaa ja Vake oli sopivan menevässä ja yritteliäässä mielentilassa. Itse jäin tosin kaipaamaan vielä aavistuksen lisäimua laukkaan. Tänään ei kuitenkaan esiintynyt kovin pahaa kaarteista sisään puskemista, joten ehkä eilisillan koulujumppailusta oli oikeasti hyötyä. Kuski sen sijaan oli ärsyttävän vino, eli oman kropan kiertymistä vasemmalle on syytä tarkkailla paitsi sileällä myös hypyissä.