keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Esteiksi kasvaneet kavaletit

Keskiviikon tunnilla vuorossa oli lukujärjestyksen mukaan kavaletteja. Edellisen ryhmän jäljiltä oli kuitenkin niin mukavasti esteet valmiina että kinuttiin opelta vähän isompiakin hyppyjä. Näin kavalettitunti muuttuikin ihan kunnon estetunniksi (ei tarvitse muistuttaa että Oikeiden Esteratsastajien maailmassa 60-70 cm kuuluu kyllä kategoriaan "kavaletit ja maahankaivetut"). Estetunti passasi toki erinomaisen hyvin sillä ratsunani oli jälleen Eetu.

Raviverryttelyssä yritettiin suoristaa Eetua väistättämällä takaosaa ympyrällä oikealle. Vähän väkinäiseksi jäi vaikka hetkittäin Eetu kyllä myötäsikin niskastaan. Laukassa ei verrytelty erikseen vaan aloitettiin oikeassa kierroksessa kahden pienen ristikon suoralla linjalla 7-8 askeleen välillä. Esteiden välissä pysyteltiin kevyessä istunnassa. Eetulla oli edeltävältä estetunnilta jäänyt menovaihde päälle, joten välissä sai keskittyä tasapainottamaan laukkaa pidätteillä. Ensimmäisellä kierroksella lähdin johtamaan kakkososan jälkeen oikealle, ja kiepsahdettiin kaarteeseen liian pian esteen jälkeen. Tästä huolimatta alas tultiin ristilaukassa. Toisella yrityksellä suoritus oli huomattavasti parempi tien jatkuessa suorana linjan jälkeen ja oikean laukan säilyessä. Kolmas kierros samaa tehtävää oli turhankin vauhdikas ja linjan kakkososa ylittyi sen verran isolla hypyllä että sotkeuduttiin alastulossa taas ristilaukkaan.

Seuravaana vuorossa oli lähestymistehtävä pienelle pystyesteelle (numero 1 piirroksessa sinisellä) vasemmassa laukassa kaartaen kolmos- ja nelosesteiden takaa lyhyehkö tie. Ensimmäisellä kierroksella lähestyminen onnistui mukavasti ja ponnistuspaikka oli kohdillaan, vaikka ajauduttiinkin tuttuun tapaan esteen oikeaa reunaa kohti. Toisella kierroksellä lähestyttiin turhan isossa ja kontrolloimattomassa laukassa, ja Eetu ponkaisi pitkän kamikaze-hypyn johon ehdin juuri ja juuri mukaan. Saatiin heti sakkokierros, jolla rauhoittelin hieman laukkaa lähestymisessä ja pääsin tuomaan Eetun nätisti lähemmäs estettä. Sama pysty hypättiin vielä pari kertaa hieman pidemmällä tiellä ja isommassa laukassa lähestyen, tosin en viitsinyt kovin paljon Eetua eteen ratsastaa kun muutenkin oli virtaa niin paljon. Saatiin ihan hallitut ja sujuvat hypyt fiksuista paikoista, tosin ope varoitteli viemästä ylävartaloa liioitellusti mukaan hyppyyn varsinkin silloin kun Eetu ponkaisee vähän pidemmän ja etupainoisemman hypyn.

Seuraava tehtävä sisälsi kaksi kaarevaa linjaa (esteet 1-4 punaisella). Korkeudet olivat maltillista 50-60 senttiä, ja haasteena tässä tehtävässä meille olivat tietenkin oikean laukan säilyttäminen ykkösen ja kakkosen välissä sekä vaihto oikeaan laukkaan nelosella. Näissä haasteissa ei nyt onnistuttu vaan porhallettiin ensimmäinen kaareva tie väärässä laukassa. Neloselle lähestymisessä puolestaan oli vähän kiemurtelua ja ajaudutiin oikeaa laitaa kohti, ja Eetu jarrutteli ja sovitteli askelta tälle esteelle niin että lopulta mentiin ihan juureen. Ristilaukassa laskeuduttiin ja Eetu ennakoi käännöksen oikealle niin voimakkaasti että kurvista tuli liian pieni. Nelosesteelle olisi siis saanut tulla enemmän vasenta reunaa kohti ohjaten ja oikealla pohkeella oikeaa lapaa ja kylkeä kontrolloiden jottei Eetu olisi kammennut niin voimakkaasti oikealle sekä ennen että jälkeen esteen. Täsmälleen samat virheet kuitenkin toistettiin molemmilla kierroksilla mitkä tätä tehtävää tultiin. Edelleen Eetu oli oikein innokkaasti pyrkimässä kohti estettä, mutta ponnistuspaikka tuntui nelosestettä lukuunottamatta olevan aika mukavasti säädeltävissä niin että tarvittaessa saatoin pyytää eteen isompaan hyppyyn kauempaa tai vaihtoehtoisesti jarrutella ja tuoda Eetun lähemmäs estettä.

Lopuksi hypättiin pieni rata (1-7 sinisellä) 60-70 cm korkeuksilla. En tiedä mikä katkos ajattelussa ja ratsastuksessa tapahtui tässä kohtaa, mutta kun lähdettiin lähestymään 70 cm korkeudessa olevaa ykkösestettä oltiinkin yhtäkkiä tilanteessa jossa ponnistuspaikka näkyi menevän ihan pieleen. Lähdin tuuppaamaan Eetua viimetipassa hieman eteen toiveena pelastus pitkällä loikalla, mutta tässä vaiheessa oli jo aivan liian myöhäistä. Eetu otti pikkuaskeleen esteen eteen ja ehdin ajatella että nyt tulee aika kamala hyppy kun ollaan jo lähes kiinni esteessä, mutta Eetu ratkaisi tilanteen pysähtymällä. Olin aika hämmentynyt tilanteesta, mutta nopeasti analysoin kiellon syyksi sen etten ollut missään vaiheessa tehnyt kunnollista päätöstä ponnistuspaikasta ja toisaalta en itse ollut edes oikein menossa koko esteen yli, kunhan vaan puolihuolimattomasti toin ponin estettä kohti toivoen parasta ja peläten pahinta. Heti vaan nopeasti uusi lähestyminen skarpimpana, ja este ylittyi sujuvasti ja epäröimättä. Kiellosta sain ehkä jopa jonkinlaisen lisätsempin radan ratsastamiseen, ja loputkin esteet ylittyivät varman oloisesti ja sujuvilla hypyillä. Eetu oli menossa innokkaasti eteen, mutta pääsin itse aika mukavasti tekemään päätökset siitä kuinka lähelle estettä milloinkin tultiin. Nelosesteeltä ei saatu vaihtoa oikeaan laukkaan, vaan kaarre vitosesteelle posotettiin epämääräisesti ristilaukassa. Hypystä vitoselle tuli näin ollen hassu pomppu, mutta alas tultiin jo oikeassa laukassa. Tätä lukuunottamatta rata oli varsin sujuva suoritus heti kun vaan alun rimakauhusekoilusta oli päästy yli. Ope muistutti vielä että kaarteissa esteen jälkeen pitäsi istua alas tasapainottamaan menoa eikä jäädä könöttämään etukumaraan. Totesin että etukumaran ja satulan yläpuolella leijailun ongelma vaivaa erityisesti silloin kun yritän kurkkia alas hevosen lapoihin laukan tarkistamiseksi.

Kielto jäi hieman kummittelemaan mieleen, sillä aikaisemmin ei Eetun kanssa ole kieltoja otettu. Toisaalta tämä saattoi olla ihan hyvä herätys sen puoleen että ei siihen esteelle ihan miten sattuu voi tulla eikä ponia jättää yksin vaan itsekin täytyy olla menossa epäröimättä esteen yli. Muuten voi epävarmuus tarttua myös Eetuun. Lienee kuitenkin hyvä ettei Eetu fiksuna ponina lähtenyt mukaan siihen älyvapaaseen ratkaisuun eli laakahyppyyn hurjan kaukaa mitä kuski yritti paniikissa vähän ehdotella. Kaiken lisäksi Eetu osaa näemmä kieltää niin nätisti ettei kuski edes horjahda, joten ensimmäisenä ei ehkä tarvitse olla huolissaan skenaariosta "lennän kuin leppäkeihäs jos tämä kieltää". Kieltoa lukuunottamatta hyppääminen sujui tänään kuitenkin ihan näppärästi, joten ehkä tätä yksittäistä epäonnistumista ei pidä jäädä liikaa vatvomaan. Eetu oli melko mukavasti kuulolla siitä huolimatta että eteenpäinpyrkimystä ja imua esteille oli välillä liikaakin. Meno karkasi kontrolloimattomaksi vain silloin kun innostuin itsekin mukaan vauhtifiilikseen ja lähdin liiaksi usuttamaan kohti estettä. Arvelisin että tämänpäiväinen vauhti-Eetu vastaa aika lailla Eetun kisapersoonaa, johon onkin hyvä päästä ottamaan tuntumaa jo ennen itse kisatilannetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti