Kohtalaisen sujuva rataharjoitus

Kevään ensimmäiset estekisat häämöttävät kahden viikon päässä, joten olin jo pikkuhiljaa laatinut b-suunnitelmaa sen varalle että ähkyoireista kärsinyt Eetu ei olisi vielä hyppykunnossa. Riemukseni Eetu oli kuitenkin jo toipunut ja palannut normaaliin tuntityöhön niin että pääsin sillä tänään hyppäämään.

Verryteltiin melko nopeasti kevyessä ravissa molempiin suuntiin sekä vasemmassa laukassa. Totesin Eetun olevan pienen sairasloman jälkeen ihan oma itsensä eli herkästi apuja kuunteleva mutta jäykkä ja vino. Ravissa sain jumpattua asetusta vasemmalle sen verran läpi että Eetu myötäsi edes hieman niskastaan ja pyöristi kaulaansa. Varsinaisesta suoristumisesta ei kyllä voida tässä yhteydessä puhua. Laukassa ope kehotti käyttämään paljon kevyttä istuntaa jotta Eetu saataisiin käyttämään paremmin selkäänsä. Pysyttelinkin irti satulasta oikeastaan koko laukkaverkan ajan, ja ainakin Eetu alkoi pikkuhiljaa rentoutua vaikkei liikkuminen mitään pyöreää ollutkaan.

Verryttelyhyppynä otettiin pari kierrosta pientä pystyestettä oikeasta laukasta. Ekalla kierroksella tultiin ihan pohjaan ja olin itse aivan nukuksissa pohkeet irti niin että Eetu pääsi kiepsauttamaan itsensä aivan vinoon esteen edessä ja vaihtamaan laukan vääräksi. Toisella kierroksella tultiin edelleen melko juureen, mutta nyt sain pidettyä Eetun sen verran suorempana pohkeiden välissä että oikea laukka säilyi. Seuraava tehtävä oli 7-8 askeleen linja pikkupystyltä lähes maan tasalla olevalle aaltolankkupuomille. Eetu ei ollut aaltolankkuja nähnyt pitkään aikaan, joten ekalla kierroksella niitä piti ihmetellä sen verran että viimeiset askeleet menivät ihan kiemurteluksi. Luultavasti oltaisiin saatu suorempi lähestyminen ja ehkä jopa se kahdeksas pikkuaskel pois jos vaan olisin muistanut pitää pohkeet kiinni sen sijaan että jätin Eetun aivan oman onnensa nojaan. Toinen kierros samalla linjalla oli sujuvampi. Ponnistuspaikka ensimmäiselle pystylle oli jäämässä hieman kauas, mutta Eetu reagoi oikein näppärästi pohkeesta eteen ja pidensi viimeistä askelta juuri sopivasti. Välissä saikin sitten ottaa vähän kiinni, ja aaltopuomille päästiin sopivasti seitsemällä askeleella. Edelleen vaan oikea kylki pääsi pullahtamaan hypyssä ulos sekä kuskilta että ponilta.

Seuraavaksi lisättiin tehtävään pieni porttieste lävistäjällä vaihtaen oikeasta laukasta vasempaan, ja tältä jatkettiin samalle tutulle linjalle jossa aaltolankku oli nyt noussut jo vähän enemmän irti maasta (piirroksessa esteet 1-3). Eetulla oli aika mukavasti imua porttiesteelle, ja laukka vaihtui vasemmaksi luonnollisesti ihan itsestään. Linja oli sujuva seitsemällä askeleella, mutta taas molemmat hypyt valuivat esteen oikeaa reunaa kohti niin että oikea lapa karkasi ulospäin ja takaosa jäi hypyssä vasemmalle. Vinoutta lukuunottamatta oli aika luontevan ja helpon oloista menoa. 

Ennen ratatehtävää tultiin vielä pätkä joka alkoi ristikko-okserilla lävistäjällä vasemmasta oikeaan laukkaan vaihtaen, ja tästä jatkettiin yhden askeleen sarjalle pitkän sivun suuntaisesti (esteet 4-5). Okserille lähestyminen onnistui aika mukavasti, pyysin taas Eetua venymään hieman eteen viimeisillä askelilla ja ponihan reagoi pyyntöön välittömästi. Hyppy oli sujuva mutta laukka jäi vaihtumatta. Enpä kyllä ehtinyt johtaa saati vasemmalla pohkeella töniä takaosaa pois vasemmalta. Sarja oli myös sujuva mutta jälleen Eetu pääsi vaihtamaan hypyssä vasempaan laukkaan.

Päivän varsinainen rata (esteet 1-7)  hypättiin noin 60 cm korkeudessa. Eipä olekaan tullut pitkään aikaan hypättyä kunnon rataa, joten meinasi ihan jännittää. Rata sujui kuitenkin näppärästi hyppypaikkojen osuessa jokseenkin nappiin kaikille esteille. Eetu imi esteitä kohti oikein mukavasti mutta kaarteissa laukkaa joutui vähän aktivoimaan. Ope muistutteli pitämään kaarteissa istunnan hiljaa ja pyytämään eteen vain pohkeella. Seitsemän askeleen linja (2-3) oli nyt suorempi vaikka edelleen aaltolankulla oikea kylki pääsi hieman karkaamaan ulos. Okserilla hyppy oli hyvä mutta laukan joutui taas korjailemaan ravin kautta. Sarjalla Eetu vaihtoi jälleen vasempaan laukkaan, ja jäin jostain syystä puristamaan hypyissä polvilla niin että varsinkin sarjan toisella osalla pohkeet pääsivät heilahtamaan hassusti taakse. Radan lopetus kaarevalla kuuden askeleen linjalla aaltolankulta portille onnistui aivan nappiin. Onnistuin nyt tuomaan Eetun aaltolankulle suorana, ja kun hyppy ei päässyt valumaan oikeaa reunaa kohti eikä takaosa kiepsahtamaan hypyssä vasemmalle laskeutui Eetu nätisti oikeassa laukassa. Näin saatiin hyvä ja tasapainoinen kaareva tie porttiesteelle jolla laukka sitten vaihtui toivotusti.

Lopuksi tultiin vielä okseri ja sarja kisakorkeudessa eli 65-75 cm:ssä. Hyppy okserille ajautui nyt vähän juureen. Jos olisin halunnut välttää viimeisen pikkuaskeleen esteen juureen olisin varmaankin saanut lähteä kannustamaan Eetua eteen (tai ottaa kiinni) jo aikaisemmin. Sarjalle olisi saattanut tulla taas pikkuaskel, mutta näin tilanteen ajoissa ja kannustin Eetua venymään eteen. Eetu oli heti juonessa mukana ja lähti eteen oikein mielellään. Sarja hujahti sujuvasti ja vauhdikkaasti, mutta sisäänhypystä tuli sen verran pitkä että väli oli käydä vähän ahtaaksi ja jälkimmäisellä osalla otettiin kevyt kosketus puomiin. Vähän hienovaraisempikin eteenratsastus olisi siis ehkä riittänyt varsinkin kun Eetulla oli jo muutenkin niin hyvä imu sarjalle.

Teki kyllä itseluottamukselle hyvää päästä pitkästä aikaa hyppäämään ihan pidempi rata parilla erikoisesteellä. Tämän tunnin perusteella lähden Eetun kanssa oikein luottavaisin mielin 70 cm kisaradalle. Toki omaan ratsastukseen jäi paljonkin parantamisen varaa ja Eetun vinouden kanssa on paljon tekemistä, mutta tänään oli esteille todella helppo ja mukava tulla Eetun ollessa innokkaana menossa mutta samalla kuitenkin hyvin kuulolla. Ponnistuspaikkaa pääsi näppärästi säätelemään Eetun reagoidessa nopeasti pohkeeseen niin että tarvittaessa estettä kohti pääsi sopivasti venyttämään, ja toisaalta taas oli mahdollista jättää ponnistuspaikka tarpeen mukaan myös lähemmäs estettä. Tällainen säätövara kyllä helpottaa elämää huomattavasti. Sitten ei tarvitakaan kuin kuskille vähän parempi estesilmä niin että ponnistuspaikat pystyisi näkemään vielä kauempaa.