sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Suorempi istunta ja muutama muukin onnistuminen

Olipas mukavaa päästä pitkästä aikaa Jussin satulaan koulutunnille. Kolme kuukautta tässä näemmä ehtikin vierähtää ellei lasketa taannoista puomikatastrofituntia. Poniratsastusputken jälkeen Jussi tuntui tietysti taas valtamerilaivalta pitkän kaulansa ja leveän runkonsa kanssa.

Tunti aloitettiin käyntiväistöillä pitkän sivun alusta kentän keskelle, alkuun loivemmin ja myöhemmin väistöä jyrkentäen. Ohjeistuksena oli pyrkiä varomaan selän notkoutumista ja istunnan jännittymistä väistättävän pohkeen siirtyessä vaikuttamaan hieman taaempana. Väistöjen välillä verryteltiin kevyessä ravissa asetusten ja taivutusten kautta hevosia jumpaten. Aloituskierros oli oikea, joten väistö tapahtui vasemmalta oikealle eli minulle vaikeampaan suuntaan. Jussi väisti kuitenkin mukavan helposti, jopa apuja ennakoiden, joten onnistuin väistössä pitämään istunnan ja apujenkäytön suhteellisen rentona. Huomiota sai kuitenkin kiinnittää sopivan asetuksen säilyttämiseen sekä siihen että etuosa pysyi liikkeessä mukana. Väistöissä Jussi jopa hakeutui pyöreälle kaulalle, vaikka muutoin meno oli käynnissä aika jähmeää. Myös vasempaan kierrokseen väistöt sujuivat yhtä vaivattomasti, tosin menosuunnasta poispäin (oikealle) asettamisen kanssa sai olla vähän tarkempana.

Ravissa meno oli käyntiä sujuvampaa. Jussin liikkui aika tasaisen pyöreänä, ja oikealle asettaminenkin oli jostain syystä paljon helpompaa kuin käynnissä. Oikeaa pohjetta vastaan oli kyllä tunkua sen verran että ympyröillä sai tehdä töitä sisälavan kontrolloimiseksi. Ope kehotti hakemaan muotoa pikemminkin rehellisesti eteen-alas kuin taakse-alas minne Jussi tuppaa helposti itseään rullaamaan. Alkuun ravi oli aika jäykkää töksötystä, mutta keventämällä ja taivuttelemalla sekä ravia eteen kohti tuntumaa aktivoimmalla liike muuttui pikkuhiljaa siinä määrin pehmeäksi että kierroksen vaihtuessa oikeasta vasemmaksi oli jo realistista istua harjoitusraviin. Harjoitusravissa vasemmalle meno alkoikin olla aika mukavaa, Jussi liikkui kauniisti pyöreänä kevyellä ja tasaisella tuntumalla olematta kuitenkaan tyhjä edestä. Yllättävää kyllä Jussi oli myös varsin suoran oloinen ja sanoisin että rehellisesti kahdella ohjalla, ja vasta-asetus oikealle onnistui sekin hyvin. Vieläkin hämmästyttävämpää oli se että istuin itse melko lailla suorassa kenottamatta ympyröillä liioitellusti vasemmalle. Näin onnistuin pitämään oman ulkokyljen napakkana, ja ehkä nimenomaan tämä auttoi hevosen suoristamiseen niin ettei ulkolapa päässyt omille teilleen. Ope kehotti vielä rauhoittamaan ylävartalon liikettä ja antamaan lantion joustaa ravin mukana häntäluu vartalon alle kääntyen samalla kun ylävartalo "putoilee" lantion päälle ilman ylimääräistä liikettä eteen ja taakse. Näillä ohjeilla istuntaan löytyikin aika mukava tuntuma, jolloin Jussinkin liikkuminen tuntui vielä paranevan. Tässä vaiheessa tuntia ratsukko tuntui kokonaisuutena varsin toimivalta ja opelta tuli kehuja myös. Pientä miinusta tosin siitä että liike olisi saanut tulla vielä paremmin läpi selän ja pidemmällä elastisemmalla askeleella.

Laukassa työskenneltiin pääty-ympyröillä ensin oikealle ja sitten vasemmalle tauottaen tilanteen mukaan välillä käyntiin. Laukassa meno ei ollut aivan yhtä kevyen oloista kuin ravissa, vaan tuntuma jäi vähän jähmeän oloiseksi, mutta joka tapauksessa Jussi liikkui laukassakin pyöreänä mikä ei aina ole mikään itsestäänselvyys. Pohkeen kanssa sai kyllä olla hereillä jotta laukka säilyi tarpeeksi aktiivisena eikä askel jäänyt ihan minilyhyeksi. Oikea lapa ei ollut vieläkään täysin kontrollissa, vaan Jussi yritti tunkea ympyrältä sisälle oikeaa pohjetta vastaan. Ope kuvasi oikeaa laukkaa pienen pätkän videolle ja sain siitä tuoreeltaan katsoa miltä meno näytti. Itse asiassa näytti huomattavasti paremmalta kuin tuntui. Laukassakin ope sai muistutella ylävartalon hiljaa pitämisestä niin etten laukkaisi ylävartalolla "hevosen edellä" vaan jäisin istumaan rauhassa liikkeen mukana.

Pienen tauon jälkeen laukattiin vielä vasemmalle. Vasemmassa laukassa Jussi oli vähän kevyemmän oloinen edestä, mutta aktivointia pohkeesta eteen tarvittiin edelleen. Laukassa kallistuin vartalosta vasemmalle hieman enemmän kuin ravatessa, tosin kuten opekin tunnin lopuksi totesi ei vinous ollut niin voimakasta kuin tavallisesti. Hetkittäisellä vasta-asetuksella saatiin paremmin haltuun sekä kuskin että hevosen ulkokyljet, ja laukkaan löytyi ihan mukavaa pyöreyttä. Kun meno oli näinkin toimivaa ei jääty tällä kertaa enää enempää hiomaan vaan jatkettiin ravissa keventäen. Harmikseni loppuverryttelyssä Jussi ei liikkunut enää yhtä hyvin kuin alkutunnin ravipätkillä parhaimmillaan. Molemmilla taisi kyllä tässä vaiheessa olla havaittavissa pientä keskittymiskyvyn herpaantumista. Ihan kelvollisessa muodossa kyllä liikuttiin, mutta se kaipaamani elastisuus puuttui liikkumisesta edelleen mikä tarkoittaa että takaosan ja selän työskentelyyn jäi toivomisen varaa.

Kokonaisuutena ei siis hullumpaa menoa tänään, vaikka toki Jussi on joskus paremminkin kulkenut. Ehkä ravissa olisi pitänyt lähteä ratsastamaan rohkeammin eteen ja askelta pidemmäksi sen sijaan että jäätiin tyytyväisenä himmailemaan "ihan kiva" -tilanteeseen. Positiivista oli suhteellisen onnistunut laukkatyöskentely sekä erityisesti se että onnistuin istumaan paljon tavallista suoremmassa ilman että edes kiinnitin asiaan koko ajan kamalasti huomiota. Onkohan kropassa päässyt joku nikama vahingossa niksahtamaan paikoilleen kun olen tässä noin viikon sisällä onnistunut kaatumaan sekä pyörällä (komea lento jäisellä tallitiellä ) että suksilla (pehmeämpi muksahdus)? Oli miten oli niin toivotaan että tilanne jää pysyväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti