Ongelmallinen okseri

Viimeiset treenit Elmon kanssa ennen sunnuntain estekisoja! Tänään hypeltiin ihan tavallisia rataharjoituksia maltillisen kokoisilla (60 cm ja alle) esteillä.

Elmo ei tänäänkään lähtenyt liikkumaan mitenkään erityisen virkeästi vaan eteenpäin sai hoputella sekä ravissa että laukassa. Laukassa piti myös varoa ettei Elmo lähtenyt painumaan liian matalaksi eli tavoitteena oli edestä ryhdikäs ja terävä liikkuminen. Tavoitetta ei ihan saavutettu vaan aika laiskan oloiseksi laukka jäi, mutta elättelin toiveita että estetehtävien myötä Elmo reipastuisi.

Aloitettiin hyppääminen yksittäisellä lävistäjäpystyllä vasemmasta oikeaan laukkaan vaihtaen. Elmo lähti mielestäni etenemään kohtuullisen mukavasti ja lähestymiset olivat ihan asialliset, mutta silti hypyt jäivät hieman hitaiksi. Vaihtoa ei tällä esteellä saatu onnistumaan koko tunnin aikana, sillä oikea pohje ei ollut ihan kunnolla läpi ja Elmo kaatui voimakkaasti oikealle lavalle niin hypyssä kuin sen jälkeenkin. Ope vinkkasi muistuttamaan lähestymisissä raipalla oikealle lavalle että eipäs tungeta tänne, mutta tästäkään ei ollut apua.

Seuraavaksi hypättiin kahden pystyn suhteutettua linjaa kuudella askeleella. Tämän tehtävän suoritimme molemmilla hyppykierroksella oikein sujuvasti ja helposti. Edelleen Elmoa sai hieman kannustaa eteen, mutta laukka sujui jo kohtalaisen hyvin ja ponnistuspaikkakin sattui kohdalleen kuin itsestään. Väli oli kuudella askeleella juuri sopiva ilman sen suurempia eteenratsastuksia tai kiinniottoja.

Yksittäisenä tehtävänä hypättiin vielä pieni pysty (4) lävistäjällä oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen sekä perään matala porttieste (5). Näköjään laukanvaihto oli tänään helpompi näin päin, sillä Elmo vaihtoi lävistäjällä aika lailla itsestään. Tuttu portti ei Elmoa ihmetyttänyt joten koko tehtävä sujui vaivattomasti. Näin pienillä esteillä saatoin ratsastaa varsin rennolla mielellä ja hätäilemättä.

Lopuksi hypättiin kahteen kertaan päivän rataa. Suhteutetun linjan eka este muuttui nyt 60 cm korkeaksi okseriksi, joka osoittautui meille hieman pulmalliseksi esteeksi. Aloitimme ensimmäisen ratakierroksen hieman laiskalla hypyllä ykkösesteelle laukkaa vaihtamatta, ja kaarteessa okserille en saanut Elmoa tarpeeksi aktiiviseksi. Ponnistuspaikka ei täsmännyt ja ajauduttiin pikkuaskeleella ihan juureen. Seurauksena oli hidas ja ylöspäinsuuntautuva pomppu joka keikautti satulassa eteenpäin pois tasapainosta. Jos oltaisiin oltu kisaradalla niin olisin pystynyt jatkamaan kolmoselle, mutta nyt käänsin pois sillä halusin ennemmin uusia okserin ja ratsastaa linjan sujuvasti. Aktivoin Elmoa pohkeella ja raipalla eteen, ja kun taaskaan ei ponnistuspaikka passannut niin odotin Elmon hyppäävän taas läheltä. Sen sijaan Elmo yllättikin hyppäämällä kaukaa ja vieläpä aivan liioitellun korkealle. Tässä jänisloikassa  heilahdin jo niin että meinasin oikeasti tippua, mutta pysyinpä kyydissä kuitenkin ja ei muuta kuin uudestaan okserille open evästäessä painamaan kantapäät alas ja istumaan pystyssä. Taas jäätiin hieman kauas mutta hyppy ei ollut aivan niin överi ja olin itse paremmin varautunut. Niinpä pysyin ihan kohtuullisesti mukana, mutta esteen jälkeen mentiin vähän vinoon niin että linjasta tuli mutkitteleva. Loppurata kuitenkin sujui ongelmitta ja laukkakin vaihtui nelosella hienosti.

Onneksi saatiin tulla vielä toinen ratakierros, jonka suoritimme sujuvammin. Ykkösellä jäi laukka edelleen vaihtumatta, mutta okserille tultiin nyt reippaammin ja vaikka vähän lähelle mentiinkin niin hyppy oli ihan asiallinen ja pysyin tasapainossa. Myös loput esteet sujuivat ihan näppärästi onnistuneilla lähestymisillä, joskin laukka jäi nelosella vaihtumatta ja läpi koko radan olisi Elmolta toivottu hieman parempaa reagointia pohkeeseen ja imua esteille.



Siinä missä vielä ennen tätä tuntia hieman pohdin olisiko B-merkin esterata sittenkin ollut meille 60 cm luokkaa sopivampi niin en mieti enää. Kuudessakympissäkin okserit voivat näemmä tuottaa hankaluuksia, joten ei tämä korkeus ole meille mitenkään liian helppo. Ei varmastikaan kannata kovin pieniä teitä lähteä ratsastamaan ja hidashan tämä meidän perustempokin on, joten tuskin tullaan viemään tikkareita yhdeltäkään lapsukaiselta. Suorastaan jännittää selviänkö kisaradan läpi kyydissä pysyen, ei nimittäin yhtään huvittaisi taas tippua kisoissa. Pitää vaan ratsastaa oksereille tosi huolella niin että päästäisiin riittävän sujuvassa tempossa sopivaan ponnistuspaikkaan, ja sitten jos käykin köpösti ja paikka jää huonoksi niin ei muuta kuin kantapäät alas, katse ylös ja vaikka vähän harjastakin kiinni eikä mitään sukelluksia. Jos nyt optimistisesti ajatellaan niin pysyinhän tuota kyydissä tänäänkin, ja tämän hankalampia tehtäviä ja tilanteita ei radalla pitäisi tulla vastaan. Toivotaan kuitenkin että kisatunnelma saa Elmoon sopivasti lisää virtaa.

Koulukisavalmistautumista

Kuun lopulla olisi tarkoitus mennä Sulolla koulukisoissa helppo C -tasoinen tutustumisluokan kouluohjelma, ja sitä silmällä pitäen tänään treenailtiin tunnilla kyseistä rataa. Vähän älyttömältähän se tuntuu mennä kisoihin kun ei kouluratsastuksen saralla yhteistyö vieläkään ole kovin sujuvaa, mutta kisakokemusta kannattaa varmaan aina hankkia vaikkei menestymistoiveita voikaan elätellä. Eipähän tarvitse kokea sitä pettymystä että hyvinsujuneiden harjoitusten jälkeen kisoissa ei homma toimikaan.

Ehdin tällä kertaa pitää kotona ihan hyvän venyttelytuokion juuri ennen tallille lähtöä, mutta eipä siitä juuri mainittavaa hyötyä vaikuttanut olevan. Aivan raviverrytelyn aluksi ope käski jäämään ympyrälle sekä antamaan Sulolle ohjat pitkäksi ja rentouttamaan hartiat. Saadessaan pitkän ohjan Sulo rentoutui saman tien ja laski päänsä alas. Satulassa oleminen ja istuntapalikoiden hallinta muuttui heti helpommaksi kun hevonen ei enää liikkunut pää taivaissa ja selkä alhaalla. Haasteena olikin sitten säilyttää sama rentous niin ratsastajassa kuin hevosessakin myös siinä vaiheessa kun palattiin ohjastuntumalle - ei ihan onnistunut mutta sentään pari lyhyttä myötäämistä ravissa koettiin. Joka tapauksessa kokeilun opetus on että parempi lähteä liikkeelle rentouden kautta kuin väkisin hevosta pakettiin pakottaen, vaikka luonnollisestikin rentouteen ja pehmeyteen olisi saatava yhdistettyä myös sopiva jämäkkyys jolla asioiden suorittamista hevoselta vaaditaan. Jollain tavalla olisi vaan saatava rikotuksi se noidankehä jossa hevonen liikkuu jännittyneenä hirvenä siksi että istunta leviää ja käsi ei pysy vakaana, kun taas istunta leviää ja tuntuma ei säily tasaisena siksi että hevonen liikkuu täysin väärinpäin. Ensimmäinen palikka tämän tilanteen purkamisessa voisi tosiaan olla ihan vain houkutella Sulo laskemaan päätä alemmas vaikka sitten pitkällä ohjalla.

Laukassa oli jälleen vähän helpompaa, tosin oikealle ongelmana olivat asetus ja taipuminen joita sai pyytää Sulolta aika tomerasti. Pyöreyttä löytyi oikeassa laukassa hetkittäin kun maltoin pitää oikeasta ohjasta vastaan ja myödätä oikea-aikaisesti Sulon antaessa asetukseen periksi. Toisaalta ei voinut jäädä liian voimakkaasti kiinni sisäohjaan tai tuloksena oli vain jännittyminen. Ope muistutteli pitämään käden hiljaa ja tarkkailemaan hevosen korvista että pää pysyy paikallaan eikä heilu puolelta toiselle. Vasempaan kierrokseen laukatessa oikea lapa oli helpompi kontrolloida sen jäädessä ulkolavaksi, ja kun sain ulkoavuilla etuosaa suoristettua alkoi Sulo heti kulkea kauniin pyöreänä. Vasemmassa laukassa sai sekä ulko-ohjalla että -pohkeella tarjottua Sulolle hyvän ja vakaan tuen jolle pyöristyä, kun taas oikealle laukatessa tällainen ulkopuolen tuki jäi selvästi puuttumaan Sulon kaatuessa sisäänpäin oikealle lavalle.

Verryttelyjen jälkeen suoritettiin kukin vuorollaan tutustumisluokan rata. Ratsukoita oli tunnilla vain kolme joten rata ehdittiin ratsastaa kahteen kertaan. Ohjelmaa ratsastaessa pääongelmaksi nousi Sulon hitaus reagoida pohkeeseen sekä luonnollisestikin nenä ylhäällä ravaaminen jolloin istuminen ja hevoseen vaikuttaminen oli hankalampaa. Liikkumiseen ja reagointiin olisi kaivattu lisää aktiivisuutta, vaikka kaikki tehtävät ihan korrekteissa pisteissä onnistuimmekin suorittamaan. Nopeampi apuihin reagointi olisi kuitenkin parantanut kokonaisuutta. Etenkin laukannostot olisivat saaneet olla napakampia ja nopeampia, ja keskiravilävistäjällä olisi ollut varaa venyttää askelta eteen paljon rohkeammin. Laukkaympyrät olivat ennalta-arvattavasti bravuurimme, niillä Sulo pyöristyi ja esitti kaunista laukkaa. Oikealle tosin piti asetusta edelleen vaatia aika napakasti. Siirtymisissä alaspäin ratsastin helposti turhan voimakkaan pidätteen minkä seurauksena Sulo jarrutti liikaakin, eli näissä pitää olla tarkkana. Laukkalävistäjällä en saanut laukkaa säilytettyä ihan uralle asti vaan molemmilla ratakierroksilla tipahdettiin raville askel tai pari turhan aikaisin.

Jos samanlaisen radan esitämme kisoissa niin ei voi kyllä huippupisteitä tai palkintoja odottaa, mutta toisaalta ei tarvitse hävetä silmiä päästään (kun kysessä kuitenkin vain se helppo C -luokka). Sulon edesottamuksia kisaradalla on vähän hankala ennustaa, sillä se voi kuulemma päivästä riippuen olla joko vähän tahmea tai liian kiireinen ja jännittynyt. En kuitenkaan usko että samanlaista jumittumista koetaan kuin mihin olen Jussilla kisatessa tottunut. Verryttelyssä kannattaa varmaan painottua laukan ratsastamiseen jotta saan Sulon pyöreäksi, rennoksi ja aktiiviseksi sen sijaan että väkisin yrittää hinkuttaa harjoitusravia ja nykiä hevosen päätä alas. Käyntiväistöt voisivat myös olla ihan toimiva tehtävä, sillä niiden kautta sain tänään omaa vuoroa odotellessa Sulon ajoittain paremmin avuille. Vähän mietitytti miten kannukset mahtaisivat Suloon vaikuttaa ottaen huomioon että pohje on harjoitusravissa "vähän" levoton. Ratkaisin sitten asian niin että päästyäni  kotiin menin ja tilasin saksalaisesta nettikaupasta nupittomat valekannukset. Uskoisin että Sulo liikkuu radalla ilman kannuksilla tökkimistäkin, ja kun ei harjoitusravissa näköjään osaa istua pohkeiden heilumatta niin ehkä tällaisella varustekikkailulla voidaan välttää tarpeettomat jännittymiset. Onhan se noloa kun istunta on niin epävakaa että arveluttaa pitää edes pallopäisiä ponikannuksia, mutta en kyllä suostu laittaamaan koulukisaamista jäihin seuraaviksi 20 vuodeksi kunnes olen saanut istunnan kuntoon. Kyllä meidän heikkolahjaistenkin pitää saada osallistua edes seurakisoihin.

Sukeltaja-apinan paluu

Esteharjoitukset jatkuivat Elmon kanssa, tällä kertaa ulkokentällä. Keskiviikolta tuttu kolmen minikavaletin sarja ympyrällä oli tänäänkin ohjelmistossa, ja aloitettiin raviverryttely näiden yli ravaten. Elmo vaikutti aika nihkeältä ja eteenpäintyönnettävältä, ja luonnollisestikin unohduin liikaa puskemaan pohkeella sen sijaan että olisin napakammin herätellyt Elmon reagoimaan.

Laukassa verryteltiin hetken aikaa kenttää ympäri sekä ympyräkavaletteja kevyessä istunnassa ylittäen. Laukassa Elmo lähti aluksi etenemään aktiivisemmin, ja pariin kertaan päästiin kavalettien yli oikein sujuvasti. Sitten paras energia vähän hiipui ja Elmo alkoi laahata takajalkoja tiputtaen lähes raville kavalettien päällä. Aktivoin raipalla eteen ja kyllähän Elmo vastasi, mutta jatkuvaa tarkkailua vaadittiin jotta aktiivisuus säilyi. Muutaman minuutin laukkapätkällä oli jo oma kunto koetuksella, sen verran paljon sai selässä tehdä töitä.

Annelle  kiitos ratapiirroksesta.

Seuraavaksi hypättiin kahden ristikon kääntämistehtävää aloittaen lävistäjäristikolla (numero 3) oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen ja jatkaen toiselle ristikolle vasemmassa laukassa (numero 2 toisin päin). Oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaminen oli nähtävästi haastavampaa kuin keskiviikkona testailtu vaihto vasemmasta oikeaan, joten kummallakaan kahdesta hyppykierroksesta ei laukka lävistäjäesteellä vaihtunut. Oma keskittyminen meni jopa näin matalilla esteillä täysin ponnistuspaikan jännittämiseen, ja niinpä johtaminen jäi unohduksiin. Elmon takaosa tuntui edelleen vähän hitaalta ja niinpä hypyt eivät olleet niin sujuvia kuin olisi toivonut.

Seuraava tehtävä sisälsi ympyräkavaletit, pienen pystyn (4) vasemmassa laukassa sekä tästä pitkän kaarevan tien n. 60 cm okserille (5) jolta oli tarkoitus kaartaa edelleen vasemmalle. Elmo alkoi nyt olla paremmin hereillä, joten laukka eteni melko sujuvasti ja näin hypytkin hoituivat luontevammin. Okserilla kuitenkin oikea lapa pääsi karkuun, jolloin laukka vaihtui oikeaksi.

Hypätyt tehtävät yhdistettiin vielä pieneksi radanpätkäksi (kuva). Nelospysty nousi nyt 60 cm:iin ja okseri 70 cm:iin. Tämä tehtävä sujui ihan kohtuullisen mukavasti, sillä Elmon energiataso sekä pohkeeseen reagointi olivat jo paremmalla tolalla. En vaan osannut istua tarpeeksi hiljaa ja eleettömästi, vaan jäin tuuppaamaan istunnalla eteenpäin niin esteille tullessa kuin niiden väleissä. Ope muistuttelikin pitämään sekä istunnan että käden hiljaa ja sen sijaan käyttämään tarvittaessa raippaa. Joka tapauksessa ympyräkavaletit ja ristikot ylittyivät nätisti hyvistä paikoista, ja kolmosristikolla jopa laukka vaihtui nyt kun liikkeessä oli enemmän imua. Myös pystylle ja okserille päästiin hyviin paikkoihin, mutta okserilla heittäydyin hyppyyn aivan liikaa (kyllä se 70 cm okseri näytti niin hurjan isolta!) ja niinpä keikahdin alastulossa hiukan eteenpäin. Elmo käytti tietenkin tilanteen hyväkseen ja lähti karkuun oikealle okserin jälkeen, eikä näin ollen saatu sujuvaa kaarretta tehtävän päätteeksi.

Lopuksi tultiin vielä erikseen pystyä sekä okseria. Pystylle päästiin edelleen mukavalla lähestymisellä, mutta okserille ei nyt ponnistuspaikka natsannut. Taisin sitä paitsi liikaa säätää niin kädellä, pohkeella kuin istunnallakin vielä pari askelta ennen estettä. Jätin ratkaisun Elmolle, joka otti esteen eteen vielä pikkuaskeleen. Olin taas kellahtamassa liikaa eteenpäin, ja niinpä hyppy keikauttikin aika tehokkaasti pois tasapainosta. Esteen jälkeen Elmo pääsi tietenkin livistämään oikealle kuskin könöttäessä kaulalla. Tultiin uudestaan vielä pelkkä okseri, jolle onneksi saatiin vielä onnistuneempi suoritus tunnin päätteeksi. Elmo liikkui nyt mukavasti eteen ja päästiin hyvään ponnistuspaikkaan. Itse kuitenkin sukelsin taas hyppyyn heittäen omaa painopistettä eteenpäin ja pois jalustimilta, ja laukkakin vaihtui jälleen oikeaksi (oma paino hypyissä kenties oikealla?). Näköjään Elmon kyydissä tulee näitä sukelteluja aivan erityisesti harrastettua, joten ei ihme jos hypyissä tuntuu vähän hankalalta olla mukana. Pitäisi vaan malttaa odottaa hyppyyn lähtöä paremmin, sekä keskittyä pitämään oma painopiste riittävän takana ja jalat paikoillaan. Ei nämä esteet nyt oikeasti ole niin isoja että tarvitsee tällä lailla heittäytyä mukaan.



Tämän tunnin perusteella on vähän epävarmemmat fiilikset lähteä Elmon kanssa kisoihin. Ongelmana tuppaa olemaan laukan jääminen liian hitaaksi ja sen seurauksena hitaat ja hankalat hypyt, ja näemmä myös ohjauksessa voi ajoittain olla haasteita. Onneksi sentään tunnin loppua kohti Elmo heräsi jo liikkumaan paremmin, ja silloin kun imua löytyy niin kyydissä on kyllä kiva olla. Suurin ja turhauttavin pulma on etten osaa olla kyydissä nätisti ja eleettömästi vaan lähestymisissä tuuppaan ja hyppyihin sukeltelen niin että ihme kun en vielä tullut nenälleni alas. Kokeneemmilla automaattihevosilla hypätessä sitä voi aina kuvitella osaavansa homman, mutta Elmon kaltaisten ratsujen kyydissä totuus paljastuu armotta. Ehkä me 60 cm rata saatetaan vielä selvitä läpi kunhan Elmo ei vaan hyydy ja itse en ala hypätä ennen hevosta. Vaihtoehtoluokkana olisi B-merkin esterata, mutta piiiitkät 70 cm okserit kisaradalla eivät tunnu oikein hyvältä idealta vielä tässä vaiheessa minun ja Elmon yhteistä taivalta.

Näppärät kurvailut pikkuesteillä

Keskiviikkona vuorossa oli estetunti, ja sain mennä Elmolla kuten olin toivonutkin. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on kova Elmo-fanitus päällä ja suuret suunnitelmat sen suhteen että Elmosta saan vielä kivan kisaponin esteille. Oman seuran kisoissa 13.10. olisi tarkoitus päästä menemään Elmolla 60 cm luokka, mikä kisakorkeutena tuntuu tällä hetkellä maksimilta tälle ratsukolle vaikka toki molemmat osapuolet ovat tahoillaan startanneet isompaakin.

Esteet pysyivät tänään kavalettikorkeuksilla. Raviverryttelyn jälkeen ekana tehtävänä laukassa tultiin yksittäistä puomia pienemmällä ympyrällä sekä heti perään isommalla ympyrällä kolmen hieman maasta irti olevan puomin innarisarjaa. Elmo tuntui etenevän laukassa ihan mukavasti, mutta kuten on ennenkin käynyt meno tuntui selkään vauhdikkaammalta kuin oikeasti oli. Yksittäinen puomi ylittyi nätisti, mutta kolmen puomin sarjalla loppui vähän vauhti kesken niin ettei Elmo enää venynyt laukassa viimeiselle puomille. Toisella kierroksella möhlittiin ensin ponnistuspaikan kanssa, mutta kun se saatiin kohdilleen päästiin viimein laukassa koko kolmen puomin sarjan yli. Pohkeet sai kyllä olla kiinni Elmoa kannustamassa ja takaosa olisi saanut laukata aktiivisemmin.

Seuraavaksi hypättiin yksittäinen max 50 cm pysty oikeassa laukassa ja tämän perään vielä sama tuttu kolmen puomin sarja ympyrällä. Elmo lähti nyt hyvällä imulla ja energialla esteelle, ja pääsi yllättämään kuskin loikkaamalla kaukaa minipystyn yli. Jäin siis vähän jälkeen hypystä mutta onneksi este oli niin pieni. Ympyräpuomeille päästiin nyt paremmalla energialla joten ne ylittyivät sujuvasti joskin hieman kolistellen. Toinen kierros samaa tehtävää sujui paremmin myös aloituspystyn osalta sillä nyt oltiin yksimielisiä ponnistuspaikasta.

Annelta kopioitu.

Lopputunti mentiin kivaa kolmen pikkuesteen kääntämistehtävää (kuva). Ekalla kierroksella tultiin vain ekat kaksi estettä, ja ilokseni sain todeta Elmon etenevän mukavan reippaasti sekä vaihtavan laukan vasemmasta oikeaan oikein näpsäkästi. Ponnistuspaikatkin olivat nyt hanskassa eli ei enää loikittu älyttömän kaukaa mutta ei myöskään ajauduttu liian pohjaan. Seuraavalla kierroksella lisättiin mukaan vielä kolmas este ja ongelmitta suoritimme molemmat kaarteet samoin kuin laukanvaihdon. Ihan hurjan tiukkoja kurveja en lähtenyt tekemään vaan halusin saada onnistuneet lähestymiset ja hypyt kaikille esteille.

Lopuksi hypättiin samaa kolmen esteen tehtävää vielä käänteiseen suuntaan. Ensimmäinen kierros oli osaltamme ihan nappisuoritus. Elmo eteni laukassa hyvällä energialla jolloin hyvä rytmi säilyi läpi kaarteiden, ja aivan kuin poni olisi tosissaan hoksannut että nyt tarkoituksena on kurvailla tiukasti, niin näppärästi ja oma-aloitteisestikin se kääntymiset suoritti. Myös laukanvaihto keskimmäisellä esteellä vaikutti olevan Elmolle itsestäänselvä juttu jossa sitä ei pahemmin tarvinnut auttaa. Ihanan sujuvaa! Toinen kierros samaa tehtävää ei ollut enää aivan yhtä hyvä, sillä laukka pääsi ehkä hieman hiipumaan kaarteissa ja sen seurauksena ponnistuspaikat jäivät taas kauemmaksi ja hyppyihin mukautuminen tuli hankalammaksi. Ihan kunnialla kuitenkin suoritimme käännökset ja hypyt, vaikka hieman keikahdinkin kaukaa lähteneessä viimeisessä hypyssä. Kuten jo sunnuntaina mietin paino pitäisi saada pysymään paremmin jalustimilla jotta pitkät ja hitaat hypyt eivät tönäisisi pois tasapainosta.




Jälleen kerran Elmo jätti ratsastajalle iloisen mielen tunnista. Ihanaa että Elmolla on esteillä näin hyvä meininki ja eteenpäinpyrkimystäkin, ja sillä tosiaan tuntuu olevan älyä tällaisten kurvailutehtävien ideasta. Toivottavasti tekemisessä säilyy sama sujuvuus myös esteiden noustessa korkeammiksi. Tämän tunnin perusteella olen kyllä ehdottoman innoissani lähdössä kisaamaan Elmon kanssa pikkuluokkaa. Tämä poni on vaan niin superkiva!

Veto vai pito?

Tiistain treenit Sulon kanssa vierähtivät tällä kertaa kouluratsastuksen parissa. Kuun lopulla olisi tulossa seurakisat sekä koulu- että esteratsastuksessa, ja vakaa aikomukseni on tuppautua Sulon kanssa mukaan myös kouluradalle. Helppo C lienee meille tällä erää sopivin luokka.

Sulon koulusatulassa en ollutkaan taas pariin viikkoon päässyt (joutunut?) istumaan, ja kun venyttelykin on jäänyt aivan liian vähäiseksi niin turha kuvitellakaan että satulaan olisi pystynyt luontevasti ja irtonaisena istahtamaan. Kun ei lonkkakulma aukea niin se ei aukea, ja silloin on meno juuri näin hankalaa kuin mitä se nyt oli. Selkää ei saa pois notkosta eikä ylävartalo pysy pystyssä, ja näin väärinpäin kääntyneen kuskin alla ei varmasti hevonenkaan lähde kulkemaan oikeinpäin. Yritin raviverryttelyssä taivutella Suloa ympyröillä ja näin houkutella sitä pyöreämmäksi, mutta edellämainituista lähtökohdista oli kyllä mahdotonta löytää toimivaa reseptiä. Oikeaan kierrokseen mentiin vähän jäykästi sisälapa ja -kylki edellä, kun taas vasempaan kierrokseen ekstrahaasteena oli oma kallistuminen sisäänpäin. Laukassa verrytellenkään ei tänään homma lähtenyt toimimaan, mikä on kyllä jo huolestuttavaa kun yleensä viimeistään oikeassa laukassa päästään Sulon kanssa mukavuusalueelle

Tänään keskityttiin istuntaan sekä hevosen pyöreyteen ympyröillä työskennellen. Alkuverryttelyn jälkeen nostettiin jalustimet ylös ja jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle. Tavoitteena oli ensin löytää käynnissä liikkeeseen riittävä aktiivisuus sekä pyöreys. Sulo kävelikin aivan liian hitaasti, ja kaiken perustana oli ensin herätellä se liikkumaan reippaammin eteen kohti tuntumaa. Aika paljonkin vaadittiin pohkeita jotta Sulo reagoi, ja varmaan olisin voinut herkemmin ottaa raipan avuksi sen sijaan että jäin puskemaan pohkeella. Lopulta kuitenkin sain Sulon aktivoitua reippaampaan käyntiin, jolloin se lähtikin pyöristymään kunhan vaan pidin ohjat kädessä ja tarjosin kunnon tuntumaa sen sijaan että heitin ohjan löysäksi heti Sulon myödätessä.

Harjoitusraviin siirryttyämme pyöreys säilyi hetken, mutta katosi heti kun istuntani levähti ja sen myötä tasainen tuntuma hävisi. Ratsastin liian pitkällä ohjalla jolloin tuntuma pääsi lerppumaan välillä löysäksi, joten ei ihme jos Sulo kääntyi taas jännittyneeksi hirveksi. Väärinpäin liikkuva hevonen tietysti hankaloitti istunnan ja käden vakauttamista entisestään. Ope kehotti lyhentämään ohjat ja pitämään tuntuman tasaisen napakkana, sekä pohkeilla aktivoimaan ravia kohti tuntumaa. Hevosen liikkuessa pää ylhäällä oli lupa pitää ohjasta vastaan, mutta luonnollisestikin tässä kohtaa pito on pelkkä pito eikä veto. Itsestäni kyllä tuntui että vedon puolelle mentiin, sillä vastaan pitäessä käsi muuttui kovin tönköksi. En ole aivan varma oliko pääsyynä Sulon hirveilyyn liian jännittynyt käsi, liian epävakaa istunta vaiko riittämätön liikkeen aktiivisuus, mutta eiköhän näillä kaikilla ollut jokin osuus asiaan. Sinänsä tasainen tuntuma, ohjalla vastaanpitäminen sekä takajalkojen aktivointi tuntumaa kohti vaikutti oikein toteutettuna olevan toimiva konsepti, sillä pätkittäin Sulo lähti kyllä pyöristymään jolloin pääsin myös kädellä myötäämään. Ongelmana oli kuitenkin se että pyöristymisen hetkellä en onnistunut sopivaa tuntumaa säilyttämään vaan heitin ohjan liian löysäksi sekä kallistuin itse etukumaraan, jolloin pyöreys taas pian katosi.

Ympyröillä ilman jalustimia laukatessa oli aika lailla samat sävelet kuin ravissa, ja yritin saada Suloa pyöristymään ohjasta hieman vastustaen ja pohkeella lisää aktiivisuutta pyytäen. Koska sain laukassa istunnan vähän vakaammaksi ja luontevammaksi esiintyikin oikeassa laukassa jo vähän enemmän hyviä pyöreitä pätkiä. Harmillisen paljon sinne väliin vaan mahtui hetkiä jolloin yhteistyö ei tuntunut toimivan alkuunkaan. Oikean laukan jälkeen käveltiin hetki ja laukattiin sitten vielä ympyrällä vasemmalle. Vasemmassa laukassa palaset loksahtivat vihdoin ja viimein paikoilleen ja Sulo laukkasi nyt tasaisen pyöreänä sekä tyytyväisen oloisena. Taas sain hämmästellä kuinka hevonen yhtäkkiä muuttuikin näin hyväksi vaikka viellä hetki sitten meno takkuili pahasti. Ehkä vihdoin tunnin ratsastettuani sain omaa kroppaa "auki" sen verran että pystyin istumaan ja antamaan avut edes vähän korrektimmin sekä lakkasin suoranaisesti estämästä hevosen työskentelyä oikeinpäin.

Hienosti sujuneen vasemman laukan jälkeen oli aika palauttaa jalustimet jalkaan loppukeventelyä varten. Istuttuani kyydissä ilman jalustimia en jalustimet jalassa meinannut osata istua enää mitenkään päin. Kun ei kevyessä ravissa löytynyt oikeaa fiilistä ajattelin ottaa vielä yhden ympyräkierroksen laukkaa ja sitä kautta houkutella Sulon rennoksi ja pyöreäksi. Vaan jalustimet jalassapa en osannutkaan enää edes nostaa laukkaa, niin kummalliseksi istunta muuttui! Sulolla oli selvästi ongelmia ymmärtää mitä ihmettä epämääräisesti kyydissä soutava ratsastaja yritti pyytää. Laukkaan lopulta päästiin mutta siitä ei apua ollut kuin ei myöskään siitä että yritin vielä mennä ravia ilman jalustimia. Vasemmassa laukassa löytynyt hyvä olotila oli poissa eikä se väkisin yrittämällä enää loppuraveissa löytynyt.

Jopa olikin masentava tunti kun ei edes tavallisesti hyvin toimiva oikea laukka lähtenyt sujumaan ja koko tunnin aikana ehkä kaksi minuuttia oli oikeasti hyvää menoa ja loput sitten epätoivoista kuutamollaoloa. Olin kai jotenkin tavallistakin pahemmin jumissa kun oli näin nihkeää. Selvää on että istunnan ongelmista tämä kaikki lähtee. Istuntani keskeisimmät puutteet kyllä tunnistan mutta eihän ne korjaannu kun nykyisellään ei kropassa irtonaisuus ja liikkuvuus vaan riitä. Lonkkakulman aukaiseminen tuntuu olevan fyysisesti yhtä mahdotonta kuin se että heittäisin tästä vaan kylmiltäni spagaatin. Voivottelun sijaan voisi asialle tiestysti vielä enemmän yrittää tehdä jotain.

Iloisen reippaasti kavaletteja

Kisa-aamun jälkeen oli ohjelmassa vielä normaali sunnuntain vakiotunti, jolla tällä kertaa oli vuorossa puomi- ja kavalettitehtäviä. Ratsunani oli jälleen Elmo, joka oli mennyt puomeja jo edeltävällä tunnilla ja kenties tästä syystä tavallista reippaammalla päällä heti tunnin alusta alkaen.

Aloitettiin ravaamalla kaarevilla urilla minikavalettien yli. Elmolla oli tosiaan ihan kohtalaisen hyvä energia liikkumisessaan, ja näin ollen myös tasaista pyöreyttä löytyi mukavasti. Puomeja kohti vauhti saattoi hieman hiipua joten pohkeet sai pitää kiinni. Vasemmassa kierroksessa oli ulkolapa lähdössä vähän karkuun ympyröiltä, ja ope vinkkasikin että raipalla voi kevyesti koskettaa ulkolavalle muistuttamaan että etuosan kuuluu oikeasti kääntyä eikä liirailla omille teilleen.

Laukassa verryteltiin samoilla pikkukavaleteilla oikeaan kierrokseen. Kentän maneesipäädyssä ylitettiin pääty-ympyrällä kaksi kavalettia kahden laukka-askeleen välillä, ja toisessa päädyssä ratsastettiin kentän poikki puoliympyrällä ylittäen kaksi kavalettia neljän askeleen välillä. Elmo eteni laukassakin ihan mukavan aktiivisesti, ja jopa jonkinlaista säätövaraakin mahtoi olla sillä päästiin enimmäkseen ihan sopiviin ponnistuspaikkoihin. Neljän askeleen väli jäi helposti vähän pitkäksi, ja lähes joka kierroksella Elmo venytti jälkimmäisen kavaletin yli melko kaukaa. Näissä venytyksissä en onnistunut olemaan täysin sujuvasti mukana vaikkeivat ne yllätyksenä tulleetkaan (itse kannustin ponia lähtemään kaukaa). En saanut painoa pidettyä ihan tarpeeksi jalustimilla ja kantapäitä alhaalla, jolloin pidemmissä loikissa keikahdin helposti liikaa eteenpäin.

Seuraavaksi tultiin ratsukko kerrallaan tehtävää johon kuului vasemmassa laukassa pääty-ympyrällä kahden askeleen väli sekä pitkän sivun suuntaisesti kahden puomin suora linja viiden askeleen välillä. Ympyrällä sai taas tarkkailla ulkolapaa jottei Elmo liiraillut vaivihkaa oikealle. Suoralla linjalla viisi askelta onnistui aika luontevasti, mutta itse olin taas turhan paljon kenahtamassa kantapäät ylhäällä nenälleni. Tehtävää täydennettiin vielä lisäämällä alkuun neljän askeleen kaareva linja ja hurautettiin vielä pari kierrosta vasemmassa laukassa. Nyt tavoitteena oli lyhentää laukkaa sen verran että suoralle puomilijalle olisi mahtunut viiden sijaan kuusi askelta. Elmolla oli edelleen hyvä meininki päällä ja kaarevat neljän ja kahden askeleen välit sujuivat näppärästi. Lyhennysyritykseni jäivät aivan liian varovaisiksi ja niinpä mentiin suora linja edelleen viidellä askeleella. Kovin paljon en Elmoa tohtinut ottaa kiinni sillä seurauksena olisi oletettavasti ollut raville tippuminen.

Lopuksi vaihdettiin vielä tehtävän suunta päinvastaiseksi eli tultiin oikeassa kierroksessa aloittaen suoralta linjalta ja päättäen neljän askeleen kavaletteihin puoliympyrällä. Edelleenkään en saanut askelpituutta lyhennettyä ja niinpä tultiin suora linja viidellä askeleella, mutta open kanssa todettiin yksissä tuumin että pääasia että Elmo laukkaa nyt sujuvasti eteen ja lyhentäminen on sitten se seuraava askel jota ehditään kyllä hioa myöhemminkin.

Loppuraveissa Elmo liikkui todella kivasti ravaten hyvällä energialla kohti tuntumaa. Oikea pohjekin taisi olla nyt paremmin läpi ja lapojen suoruus parempi. Kunpa näin reippaan fiiliksen saisi Elmolle koulutunnillekin! Puomi- ja kavalettitehtävistä poni tuntuu selvästi tykkäävän, ja tällaisella innokkaalla Elmolla on älyttömän kiva mennä. Olisi kyllä nastaa päästä Elmon kanssa syksyn mittaan ihan hyppäämäänkin. Keväällä estehommat sujuivat meiltä aika nihkeästi, mutta nyt Elmon eteenpäinpyrkimys tuntuisi parantuneen ja jos samalla meiningillä päästään esteille niin johan siitä voisi jotain tullakin.

Helppo B:0 ravissa nihkeillen ja laukassa sujuen

Radan parhaita sekunteja. Voi kun olisikin näyttänyt tältä myös ne loput viisi minuuttia...

Pitkästä aikaa koulukisat! Ohjelmana oli jälleen Helppo B:0 ja ratsuna tuttu kisakaveri Jussi. Kohtalaisen hyvä suoritus viime kisoissa sekä mukavasti sujuneet treenit antoivat aihetta uskoa että tällä kertaa voitaisiin tehdä ihan onnistunut rata, tosin Jussin tuntien olin kyllä varautunut radalla hyytymiseen.

Aloitettiin verryttely ulkokentällä, missä pyrin saamaan Jussin ensin liikkumaan reipasta ja rentoa ravia hieman pidemmässä ja matalammassa muodossa. Tämän jälkeen taivuttelin ympyröillä laukassa molempiin suuntiin. Maneesin puolelle pienempään verryttelytilaan siirryttyämme ratsastin vielä hieman väistöjä ja sulkuja sekä siirtymisiä. Etenkin ulkona Jussi tuntui liikkuvan ihan mukavasti eteen, mutta jälkeenpäin pohdin että reippaasta etenemisestä huolimatta Jussi ei kyllä varsinaisesti vastannut pohkeeseen. Tähän olisi ollut syytä puuttua heti niin olisi ehkä vältytty monelta ongelmalta, mutta suljin asialta silmäni kun hevonen tuntui kuitenkin "ihan hyvältä". Jussi oli hieman epätasainen edestä, minkä ajattelin johtuvan liiallisesta sisäohjaan tarraamisesta. Vaikken suoritusta varsinaisesti jännittänyt niin kisalataus taisi taas saada aikaan sen etten ratsastanut niin huolellisesti ja ajatuksella kuin olisi pitänyt vaan apujenkäyttö meni epämääräiseksi hosumiseksi. Kisalataus aiheutti myös sen etten osannut rentoutua istumaan vaan pompin ja hytkyin harjoitusravissa hevosta häiriten vaikka Jussi olikin jo alkanut liikkua pehmeämmin läpi selän.

Radalle päästyämme kävi tälläkin kertaa niin että Jussin reagointi pohkeeseen heikkeni entisestään ja jumitus alkoi. Vielä alkutervehdykseen tullessa meno vaikutti ihan toimivalta mutta jo pysähdyksestä liikkeelle lähteminen oli nihkeää ja ensimmäiseen keskiraviin ei irronnut oikein minkäänlaista pidennystä. Koko raviohjelma oli aika tuskaisaa Jussin ollessa pohkeen takansa ja muotokaan ei pysynyt ihan tasaisena vaan pariin otteeseen nakeltiin niskoja. Positiivista on kuitenkin se ettei Jussi lähtenyt pilkkimään kuolaimen alle ja turpa polviin. Oma keskittyminen meni pitkälti ravin eteenpäin puskemiseen, mutta näköjään onnistuin siitä huolimatta ratsastamaan ihan hyvät tiet ja taivutukset. Ravivoltti vasemmalle oli peräti seiskan arvoinen ja kolmikaarisesta kiemurasta tuli 6,5. Toisessa keskiravissa oli sentään pientä yritystä. Ohjelman pahin notkahdus ajoittui aivan raviohjelman loppuun, kun Jussille iski kakkahätä ja tapansa mukaan se halusi tällöin pysähtyä. Käyntiinsiirtyminen olisi kuulunut tehdä noin 10 metriä myöhemmin, joten siirtymä oli nyt pahasti ennakoitu ja hevonen melkein jumittui paikalleen ratsastajan jäädessä epätoivoisesti ja turhaan kaivamaan kannuksilla. Odotin käyntiinsiirtymisestä korkeintaan nelosta, mutta siirtymähän arvosteltiinkin yhtenä kokonaisuutena keskikäyntilävistäjän kanssa jolloin tästä koko paketista saimme peräti kutosen. Niinpä stoppailu ei rokottanut pistesaldoa niin paljon kuin ajattelin.

Nihkeältä tuntuneen raviohjelman sekä käynnissä jumimisen jälkeen löin jo hanskat tiskiin ja totesin että penkin alle meni, mikä ei välttämättä ollut huono asia sillä näin onnistuin ratsastamaan loppuradan rentoutuneemmin. Keskikäynti oli vielä turhan hidasta, mutta laukan Jussi nosti kuuliaisesti ja laukassa liikkuminen oli parempaa kuin ravissa. Ohjelman laukkaosuus tuntui ihan sujuvalta ja siitä saimme tänään vähän parempia pisteitäkin. Jussi laukkasi pyöreänä kohtuullisen mukavassa raamissa ja laukkavoltit pyörähtivät näppärästi kääntyen. Ensimmäisessä keskilaukassa ei Jussi vielä lähtenyt ihan kunnolla eteen, mutta toisella keskilaukkalävistäjällä oli jo parempi meininki. Silti tuomari toivoi vielä rohkeampaa eteenratsastusta, ja siirtymä keskilaukasta harjoituslaukkaan olisi saanut olla selvempi. Laukan jälkeen ravi eteni vihdoin mukavan oloisesti niin että saatiin kahdesta viimeisestä arvostelukohdasta seiskat paperiin.



Radan jälkeen teki mieli läiskiä kämmentä otsaan ja surkutella että kylläpä meni taas huonosti. Saamamme 62,4% tulos hämmästytti aika lailla, mutta selvästikään meno ei näyttänyt yhtä kehnolta kuin tuntui. Saimme itse asiassa pisteen verran enemmän kuin huhtikuussa samasta ohjelmasta eri tuomarilta, vaikkakin tällä kertaa rata oli mielestäni huonompi Jussin liikkumisen ollessa nihkeämpää ja epätasaisempaa. Jälkeenpäin tein videovertailuja ja totesin että aika samanlaiset nämä kaksi rataa loppujen lopuksi olivat, vaikka toki meno olikin hieman reippaampaa ja tasaisempaa kevään kisoissa. Tunneilla vaan Jussi on toiminut niin hyvin että kontrastina tämä tuntui aika isolta notkahdukselta. Toisaalta olemme jumittuneet kisaradalle pahemminkin, joten epäonnistumisen tunteesta huolimatta tämä taitaa olla jopa toiseksi paras tähänastisista kisasuorituksistamme. Turhauttavaa on että toistin jälleen juuri ne virheet joita olin tällä kertaa luvannut itselleni välttää: soudin ylävartalolla laukan mukana ja kenotin etukumarassa lantio taaksekääntyneenä. Eikös juuri keskiviikon tunnilla tullut selväksi että keskilaukka rullaa ihan eri malliin kun kääntää lantion oikeinpäin! Pohkeet pomppivat ravissa edelleen aivan hurjasti vaikka tunneilla olen kuvitellut niiden olevan nykyään edes vähän hiljempaa. Kisoissa ei näköjään saa kroppaa rennoksi ja irtonaiseksi sitäkään vähää.

Pisteemme riittivät tällä kertaa seitsemän lähtijän luokassa toiseen sijaan, joten jälleen kerran tuli se sininen ruusuke jota en tuntenut ihan kunnolla ansainneeni. Hyvät pisteet ja sijoitus kuitenkin muuttivat käsitystäni suorituksen tasosta, joten en ollut enää aivan niin syvissä epäonnistumisfiiliksissä. Voin joka tapauksessa todeta edistyneeni sen verran että kisaradat tämän vuoden puolella ovat olleet parempia kuin viime vuonna jolloin jumittiin radalla vielä perusteellisemmin eikä päästy helppo B -tasolla läheskään kuuteenkymmeneen prosenttiin. Yleisenä suuntauksena siis kehitystä tapahtuu vaikkakin kovin hitaasti ja välillä pientä takapakkia ottaen.