Kiireetön palauttelumaasto

Kisojen jälkeisenä päivänä ohjelmassa oli rauhallinen palauttelumaasto Vaken kanssa. Teimme neljän ratsukon seurueessa melko normaalin pituisen lenkin kankaalle, mutta vauhti oli rauhallista eli etenimme vain käynnissä ja ravissa. Vake vaikutti kyllä olevan reippaalla päällä, ja tutuissa laukkakohdissa se suorastaan odotti että saisi lähteä laukkaamaan. Ravissa Vakella tuntui olevan ihan oma moottori, ja hyödynsin tätä pyytämällä sitä parissa kohdassa liikkumaan vähän matkaa pyöreämmin. Näin sain muutaman askeleen ajan vähän tuntumaa siihen miten mainiolta Vaken meno voisi tuntua, jos vaan kentälläkin löytyisi jostain tällainen eteenpäinpyrkimys.

Poikkesimme lenkin aikana myös pienessä metsän keskellä sijaitsevassa lammikossa. Vettä oli täällä ihan reilusti yli hevosten polvien, Vakella melkein mahaan asti. Tällaisella syvyydellä ei onneksi tarvinnut pelätä Vaken heittäytymistä kyljelleen. Veden pinnan yläpuolella oli mukavasti vihreää syötävää, joten hevoset kyllä viihtyivät lammikossa seisomassa kun saivat rouskutella samalla kasvillisuutta. Ei meillä ratsastajillakaan ollut kiire mihinkään, vaan tällaisena aurinkoisena loppukesän päivänä oli mukava nauttia leppoisasta lenkistä kaikessa rauhassa.

Super-Vake ruusukehaina

Muikeat ilmeet! Nora kuvasi.

Sateisen ja harmaan koulukisaperjantain jälkeen lauantaina paistoi onneksi aurinko. Nyt olivat vuorossa Tallinmäen 1-tason estekisat, ja kenttäkin oli eilisen jälkeen ehtinyt hyvin kuivua. Päivä oli sikäli jännittävä, että menimme Vaken kanssa ensimmäisen 90 sentin luokkamme. Hyppäsimme sitä ennen myös 80 sentin luokan, ja molemmissa luokissa oli tällä kertaa taitoarvostelu. Sehän tarkoitti sitä, että Vakellakin oli ihan realistiset mahdollisuudet pärjätä. Tavoitteeni tälle päivälle olivat siisti rata ja sijoitus 80 sentin luokassa sekä selvitä kunnialla maaliin 90 sentin radalta.

Olin tallilla jo aamulla rakentamassa rataa, ja oma vuoro oli vasta pitkällä iltapäivän puolella. Olin aika rauhallisella mielellä enkä osannut oikein jännittää tulevia ratoja. Rata oli sama molemmissa luokissa, ja sisälsi 9 estettä. Sarja oli tietenkin mukana, mutta onneksi sen järjestyksenä oli okseri-pysty. Verryttely tapahtui ryhmissä kentällä, joten sekin meni varsin stressittömästi. Verryttelyssä tarkastin, että Vake liikkui sujuvasti eteen ja otimme voimia säästellen ehkä kolme hyppyä. Kaikki vaikutti hyvältä. Oli kuitenkin vähän eri fiilis lähteä ratsastamaan taitoarvostelulla, kun oli erityinen paine ratsastaa mahdollisimman korrektisti eikä vain selvitä ilman virhepisteitä.

Ratapiirros.

Paineita oli kasikympin radalle lähtiessä ilmeisesti juuri sopivasti niin että keskityin mutta pystyin ratsastamaan aika rennosti. Vake lähti liikkeelle ihan hyvässä rytmissä, ja sopivat ponnistuspaikat löytyivät esteille yksi toisensa jälkeen. Taitoarvostelu painoi takaraivossa sen verran, että sain panostettua jonkin verran eleettömyyteen ja istuntaan. Vake laukkasi mielestäni aika sopivalla energialla, ja laskeutui esteiltä näppärästi myötälaukoissa. Sarja tuli vastaan viidentenä esteenä, ja edeltävässä kaarteessa napautin harkitusti raipalla lavalle terävöittääkseni laukkaa hieman lisää. Sarjalle tultiin sisään hyvin ja jarruttamatta, mutta silti väli vaan jäi pitkäksi. Vake venytti hienosti B-osan yli, mutta venymisen seurauksena hypystä tuli vähän vino ja laukka jäi vaihtumatta. Mukautumiseni tähän hyppyyn ei myöskään ollut aivan esimerkillinen, joten sarja oli selvästi ratamme heikko kohta. Vake kuitenkin korjasi laukan lennosta sarjan jälkeen, ja jatkoimme samassa hyvässä rytmissä radan loput esteet. Miten voikin olla, että kaikki vaan sujui niin helposti ja näppärästi? Olin rataan tosi tyytyväinen, sillä tämä oli sellainen suoritus mitä lähdin taitoarvosteluluokasta hakemaankin. Onnistuminen oikeassa paikassa!



Vein Vaken talliin huokaisemaan, sillä seuraavaan starttiin oli vielä reilusti aikaa. Jännitin luokan loppuun asti mahdollista sijoitusta, ja kun olin hakenut Vaken tallista seuraavaan verryttelyyn valmistautuakseni kuulutettiin luokan tulokset. Me sijoituimme toiseksi! Saman tien kävimme sitten palkintojenjaossa hakemassa ruusukkeen ja laukkaamassa kunniakierroksen. Ensimmäinen sijoitus meille 80 sentin luokasta, olipa hienoa!

Päivän ensimmäinen tavoite oli siis saavutettu, ja sitten lähdettiin täyttämään vielä sitä toista eli hyppäämään 90 sentin rata. Siinä missä 80 sentin esteet näyttivät tänään pieniltä olivat 90 sentin esteet puolestaan ihan kunnioitettavan korkuisia. Verryttely meni kuitenkin aika huolettomasti. Vake jaksoi olla vielä hereillä, ja korkeammatkin esteet se hyppäsi epäröimättä. Oikeassa laukassa oli lähestymisessä sen verran lapaliirtoa että laukka vaihtui hypyssä aina vääräksi, mutta yli mentiin sujuvasti. Okserikin selvitettiin vaikka ensin hyppy menikin juureen. Onnistuneemman hypyn jälkeen riitti. Omaa vuoroa odottaessa jännitti nyt hiukan, mutta ei liikaa. Luotto Vakeen oli suuri.

Herättelin Vaken heti liikkeelle lähtiessä oikein sujuvaan laukkaan, sillä edelliseen rataan verrattuna nyt kaivattiin ehkä ripaus lisäenergiaa. Vake vastasi hyvin, ja ensimmäiselle esteelle mentiin hyvällä imulla. Rata lähti käyntiin yhtä hyvin kuin edellinenkin, ja ponnistuspaikat löytyivät näppärästi. Kolmosesteelle mentiin aavistuksen lähelle, mutta näin paikan niin hyvissä ajoin että ratkaisu oli selkeä ja sujuva. Matka jatkui hyvässä rytmissä ja helposti nelosesteen yli. Ennen sarjalle tuloa napautin taas raipalla lavalle jotta Vake oli varmasti mahdollisimman terävänä. Sarja oli vähän jännä paikka, sillä ysikympin sarjaa ei ole edes ehditty tunneilla treenata. Tulimme asiallisesti sisään, mutta eihän sille mitään voinut että väli vaan oli Vakelle pitkä. Hetken aikaa epäröin lähtisikö Vake hyppyyn näin isolle esteelle näin kaukaa, mutta Vake ei empinyt vaan venytti urheasti 90 sentin pystyn yli. Tällä kertaa se jopa nappasi esteeltä myötälaukan alastuloon. Upea tsemppaus Vakelta sarjalle!

Sarjan jälkeen ei vielä voinut ihan huokaista. Jatkoimme sujuvassa laukassa, ja näin edelleen paikat esteille hyvin. Kuutos- ja kasiesteillä paikka jäi hieman kauas, ja sorruin vähän liian suurieleisesti ratsastamaan eteen kohti estettä. Vake kuitenkin venytti näiden pystyjen yli aika helposti. Myös seitsemännen esteen eli tasaokserin se hyppäsi oikein pätevästi. Viimeiselle esteelle tullessa olisin saanut istua vähän paremmin satulassa, ja nyt mentiin myös hieman lähelle estettä, mutta näppärästi Vake sujautti itsensä vielä tämänkin esteen yli. Sitten olimme maalissa, puhtaalla suorituksella 90 sentin radalta! Päivän toinen tavoite oli saavutettu kirkkaasti, ja se oli mahtava tunne. Hieno, urhea Vake suoritti radan niin näppärästi, vaikka tämän korkuisilla esteillä se joutuu jo laittamaan itsensä likoon. On se ihmeellinen otus!



Kävelytin Vakea ja katsoin samalla luokan loppuja suorituksia. En ihan jaksanut uskoa meidän sijoittuvan tässä luokassa, sillä tällä radalla en ehtinyt paljon tyyliä ajatella ja en saanut ratsastusta pidettyä niin siistinä ja eleettömänä kuin ekalla radalla. Istunta pääsi jonkin verran leviämään etunojaiseksi ja tuli ylimääräistä heiluntaa. Vaan annapas olla, tulokset selvisivät ja taas olimme toisella sijalla! Pisteitä tuli jopa yksi enemmän kuin ekalta radalta, sillä istunnasta annetut pisteet pysyivät samana mutta temposta ja rytmistä sekä yleisvaikutelmasta tuli molemmista puolikas piste enemmän. Sujuvampi ja energisempi laukka jälkimmäisellä radalla ratkaisi siis sen, että suoritus oli tuomarin mielestä ensimmäistä rataa parempi. Istunnasta esteillä ja esteiden välissä sain 7,5 pistettä kummastakin. Oikeista teistä tuli 8 pistettä, ja tempo, tasapaino & rytmi sekä yleisvaikutelma olivat kumpikin ekalla radalla 7,5 ja toisella radalla 8. Istuntakommenteissa toivottiin jäntevyyttä asentoon ja huomautettiin selän pyöristymisestä. Ekalla radalla toivottiin vahvempaa laukkaa läpi radan ja toisellakin radalla olisi tuomarin mielestä saanut olla hieman enemmän aktiivisuutta.

Kävimme palkintojenjaossa ja rauhallisella kunniakierroksella vielä toistamiseen, ja olin ihan pyörällä päästäni että miten tässä nyt näin kävi. Ensimmäinen startti ysikympissä ja sijoitus! Kaksi ruusuketta samana päivänä! Taitoarvostelulla Vake pääsi näyttämään kyntensä ruusukehaina, ja hienosti se homman hoitikin. Ysikympin kisaradan suorittaminen oli tietysti myös eräänlainen virstanpylväs minulle, sillä jos vuosi sitten olisi kysytty niin en olisi uskonut tällä korkeudella Vaken (tai minkään muunkaan hevosen) kanssa hyppääväni. Nyt olen myös noussut luokkakorkeuksissa viimeisen pykälän sille samalle tasolle missä olen aikoinani ollut. Kaikkeen sitä Vaken kanssa pystytäänkin!

Videoista kiitos Annelle ja Noralle!

Paljon parannettavaa ja jotain hyvääkin

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi perjantai-iltana 1-tason koulukisojen merkeissä. Säätila tosin laittoi kisoille kovasti hanttiin, sillä vettä satoi koko päivän niin että kenttä oli täynnä lammikoita ja suurin osa radoista mentiin reippaassa sateessa. Onneksi Tallinmäen kenttä ei vedestä huolimatta mene upottavaksi tai liukkaaksi, joten kouluradan pystyi näissäkin olosuhteissa ratsastamaan vaikkei se tietysti sateessa niin mukavaa ollutkaan. Vaken kanssa menimme pitkästä aikaa ihan helppo B -tasoisen ohjelman eli K.N. Specialin.

Verryttely venyi (taas) suunniteltua pidemmäksi, kun en ollut osannut huomioida luokkien välistä taukoa ja luokan alkuun tuli vielä ylimääräinen ratsukkokin. Ainakin tuli poni lämmiteltyä kunnolla. Menimme ensin pikkukentällä, missä ratsastin lähinnä ympyröitä ja lävistäjiä ravissa. Pienen alkunihkeilyn jälkeen Vake lähti liikkumaan ravissa yllättävänkin hyvin eteen, eikä tarvinnut puskea vaan saatoin istua rennosti kyydissä. Tänään sain jalatkin venymään mukavasti ponin ympäri, joten verryttely sujui harvinaisen hyvissä ja ei-väkinäisissä merkeissä. Vake pyöristyi kivasti ja meno ei ollut yhtään hassumpaa. Kaksi ratsukkoa ennen omaa vuoroa piti siirtyä kisakentälle, ja täällä ei verryttelyalueella saanut enää olla raippaa. Heti alkoi ahdistaa! Onneksi Vake jatkoi liikkumista aika hyvin, ja laukkasikin ihan reippaasti. Laukassa se ei oikein pyöristynyt, mutta pääasia että laukka sujui eteen ja ravissa meno oli hyvinkin letkeän oloista. Vake ei edes kertaakaan yrittänyt karata verryttelyalueelta, mitä se yleensä koulukisoissa harrastaa. Tämä oli hyvä merkki siitä että verryttely sujui hyvässä hengessä ja ilman junttaamista eikä ponia alkanut kiukuttaa. Ilman raippaa liikkuminen alkoi kuitenkin vähitellen menettää parasta terävyyttä, ja kun menimme radalle ei Vake ollut enää niin hyvä kuin se oli verryttelyn aikana parhaimmillaan ollut.

Aloitimme ohjelman siis hieman pohkeen takana, mutta vielä ihan asiallisesti edeten. Alkutervehdykseen päästiin melko suorassa. Tämän jälkeen keskityin liikaa eteenpäin tuuppaamiseen, ja sen herpaannuttamana tein loivan kiemuran liian pienenä käymättä keskihalkaisijalla asti. Huomasin asian, mutta sille ei ollut enää siinä kohtaa mitään tehtävissä. Päädyn läpi Vake ravasi ihan nätin pyörenä, mutta olin hieman huolissani sen tahmeudesta. Keskiravilävistäjällä sain ravin vähän reipastumaan eteen, mutta eteenratsastus olisi saanut olla vielä paljon rohkeampi. Enpähän ainakaan liikaa punkenut ja pusertanut. Ravivoltti oikealle onnistui nätisti taipuen, ja nyt keskityin paremmin kuvion oikeaan kokoon. Ravi olisi kuitenkin saanut olla tarmokkaampaa. Seuraavalle loivalle kiemuralle Vake lähti edelleen nätisti pyöreänä, ja olin tyytyväinen siihen miten hyvän taivutuksen sain tehtyä vasemmalle, mutta toistin äskeisen virheen ja ratsastin huolimattomasti liian pienen kuvion. Argh!

Vake kävi tämän jälkeen tahmaisemmaksi, ja käyntiinsiirtyminen lävistäjällä oli nihkeä. Käyntiaskeleita tuli liikaa, ja poni oli liian hidas pohkeelle. Paikkasin tilannetta tekemällä nätin ravivoltin myös vasemmalle. Seuraavassa käyntiinsiirtymisessä pohkeet olisivat saaneet olla paremmin mukana, sillä siirtymisestä tuli tavanomaisen töksähtävä. Käynnissä ei ollut energiaa, ja niinpä myös pyöreys katosi. Pysähdys oli asiallinen, vaikkakin nenä ylhäällä. Käynnistä raviin palatessa Vake oli edelleen kovin hidas pohkeelle, mutta yllätyksekseni se nosti laukan täsmällisesti avusta. Tässä vaiheessa huokaisin vähän helpotuksesta. Pääty-ympyrän sain ratsastettua oikean kokoisena, ja laukkakin pysyi yllä pahemmin puskematta. Lävistäjälle tullessa alkoi vähän ahdistaa, sillä tämä oli se vaikeampi suunta laukan säilyttämiselle. En voinut välttyä pieneltä istunnalla tuuppaukselta, ja lävistäjän puolivälissä aloin käyttää kannuksia laukan säilyttämiseksi. Vake nakkasi protestina pienen "pukin", ja en ehtinyt huomata vaihtoiko se laukan. Myöhemmin selvisi, että laukka säilyi oikeana, mutta putosi kuitenkin hieman liian aikaisin.

Jäin ehkä vielä liikaa pohtimaan äskeisen lävistäjän tapahtumia, tai sitten olin muuten vaan kuutamolla, sillä käänsin ravissa tien radan poikki laukannostoon aivan liian aikaisin. Tajutessani virheen pasmat menivät hieman sekaisin, ja annoin laukka-avut huolimattomasti. Vake pääsi karkaamaan hieman ulos niin ettei laukka noussut kunnolla, ja siinä vaiheessa hermo petti niin että aloin heilua epätoivoisesti istunnalla saadakseni Vakena mahdollisimman pian laukkaan. Menimme hyvän matkaa jotain ravin ja laukan sekoitusta ennen kuin laukka lähti kunnolla käyntiin, ja ei voi muuta sanoa kuin että tulipa taas möhlittyä nosto oikein perinteiseen tyyliin. Laukkaympyrällä meno oli kovin nihkeää, ja nyt ajauduin puskemisen puolelle. Laukkalävistäjälle Vake lähti onneksi vähän sujuvammin, ja sain laukan pidettyä loppuun melko hyvin. Käyntiin päästiin aika asiallisesti, ehkä yhden raviaskeleen kautta. Käynti jäi hitaaksi mönkimiseksi, mutta tässä vaiheessa ei minulla ollut enää paniikkia tuupata Vakea eteen vaan annoin sen tallustella kaikessa rauhassa lopputervehdykseen.

Olin hieman pettynyt suoritukseen, sillä taas pääsi käymään niin että Vake hyytyi radalle vaikka verryttelyssä se oli liikkunut oikeinkin hyvin. Myös verrattuna siihen millaista meno on ollut tunneilla tämä oli selvästi alisuorittamista. Möhlitty laukannosto harmitti erityisesti, samoin se että olin tänään aivan käsittämättömän huolimaton teiden suhteen. En ollut tyytyväinen, ja kieltämättä ärsytti se että olin möyrinyt koko illan tallilla sateessa, mudassa ja liejussa eikä tämän vaivannäön huipennuksena ollut edes tämän parempaa rataa. Mielipiteeni suorituksesta muuttui hieman, kun näin radan videolta. Sehän näytti taas paremmalta kuin tuntui! Tietenkin Vake olisi saanut olla paljon tarmokkaampi, mutta raviohjelma näytti kuitenkin ihan asialliselta ja poni liikkui ravissa aika tasaisen pyöreänä. En edes alkanut puskea ja tuupata ihan niin hurjasti kuin aikaisemmin on kouluradoilla käynyt. Ei tämä vielä huikean hyvä rata ollut, mutta niin paljon huonompiakin olemme tehneet että tässä näkyy jo pientä kehitystä. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että vaikka Vaken liikkuminen radalla edelleen hyytyy ei sen ravi enää kuitenkaan mene sellaiseksi kaameaksi nitkutukseksi kuin muinoin vaan siinä säilyy tahti ja jonkinlainen letkeys. Pisteetkin olivat paremmat kuin osasin odottaa, eli tasan 58%. Ei hullummin helposta B:stä ottaen huomioon koulukisahistoriamme! Tällä tuloksella jäätiin vaivaisen puolen pisteen päähän sijoituksesta, eli jos olisin hieman panostanut teiden ratsastukseen ja tehnyt edes toisen loivan kiemuran huolellisemmin niin olisimme olleet heittämällä palkinnoilla tässä kisassa. Toisaalta en kyllä olisi tällä suorituksella ihan kokenut ruusuketta ansainneeni. Joka tapauksessa ensi kerralla on syytä olla skarpimpana teiden ratsastuksen suhteen. Paljon jäi parantamisen varaa, mutta koska koulukisauramme näyttää jossain määrin nousujohteiselta niin eteenpäin voi jatkaa ihan motivoituneena.

Videosta kiitos Teijalle!

Kasvatetaan liikettä

Artsi kävi taas valmentamassa Tallinmäellä, ja tällä kertaa valmennus onneksi sopi aikatauluihini niin että pääsimme Vaken kanssa mukaan. Valmennus sattuikin sopivasti juuri koulukisojen alle, mutta tällä tunnilla emme varsinaisesti harjoitelleet kouluohjelmaa vaan huomio oli perusratsastuksessa.

Sain edelliskerran tapaan raipat molempiin käsiin, jotta saatoin antaa merkkejä täsmällisesti aina oikealle puolelle. Aloitimme käynnissä muutamalla väistöpätkällä, ja verryttely jatkui kevyessä ravissa sekä hetken päästä laukkaympyröillä. Ympyröitä, raviväistöjä ja suunnanvaihtoja ratsastettiin aina tarpeen mukaan. Laukka oli selvästi se mikä sai Vaken irtonaisemmaksi, ja väistöpätkät auttoivat myös. Erityisesti haluttiin ponin ottavan ristiselkä kunnolla käyttöön ja alkavan liikuttaa myös selkäänsä, ei pelkästään jalkojaan. Pohkeella ja tarvittaessa raipalla piti siis aktivoida liikettä ja laittaa Vake töihin koko kropasta. Pyöreyttä alkoi vähitellen löytyä aika mukavasti, ja sen myötä saattoi pyytää taas vähän enemmän liikettä eteenpäin. Vasemmassa laukassa ratsastimme verryttelytehtävänä myös loivia kiemurauria, eli hevosia notkisteltiin myös vastalaukan avulla. Vake laukkasi ihan reippaasti eteen, ja vasen laukka säilyi vastalaukkana ilman ongelmia. Toiseen suuntaan olisi varmaan tullut enemmän vaikeuksia, mutta (onneksi) vastalaukkaa mentiin vain vasemmassa kierroksessa.

Treenasimme tänään siirtymisiä tehtävällä, jossa pitkälle sivulle ratsastettiin kolme volttia laukassa. Volttien välissä uralla siirryttiin aina ravin kautta käyntiin ja takaisin raviin ennen seuraavaa laukannostoa. Vaken kanssa tosin saimme alkaa ennen pitkää tehdä siirtymiset vain ravin ja laukan välillä ja jättää käynnin pois, sillä Vakella ei ollut mitään ongelmaa pidätteen läpimenon kanssa. Laukannostot olivat aluksi turhan hitaita, mutta täsmällisemmillä ja napakammilla pyynnöillä (ilman istunnalla tuuppausta!) nostot alkoivat tapahtua napakammin. Vasen laukka pyöri volteilla hetkittäin aika mukavasti, ja harjoituksen tavoitteena ollut painon siirtyminen voltin vaikutuksesta takajaloille toteutui ainakin jossain määrin. Ohjeena oli välttää ratsastamista liian vauhdilla eteen, ja pyrkiä sen sijaan saamaan laukkaa lyhyeksi ja ylöspäin.

Oikean laukan kanssa oli aluksi enemmän ongelmia. Vake lähti nostoissa heittämään takaosaa voimakkaasti ulos vasemmalle, ja tällöin se nosti väärän laukan. Väärä laukka tuli pari kertaa etenkin pitkän sivun ensimmäisessä nostossa. Myötälaukat alkoivat nousta, kun keskityin pitämään ponin paremmin suorana ja estämään takaosan ulosliirauksen voltille kääntyessä. Edelleen sain ohjeeksi välttää liikaa vauhtia ja eteenpäin lennättämistä. Terävyys oli se juttu, ei vauhti. Oikea laukka ei pyörinyt aivan yhtä hyvin kuin vasen, mutta ravipätkillä laukkavolttien välissä Vake liikkui oikein mukavassa muodossa.

Lopuksi työskenneltiin vielä hetki ravissa ja etsittiin liikkumiseen vähän isompaa vaihdetta. Lävistäjille otettiin pari keskiravipätkää, jotka Vake teki harvinaisen hyvin. Selvästikin tunnin työskentely oli saanut sen kropastaan irtonaisemmaksi, ja kun se nyt myös kantoi itseään hyvässä pyöreässä muodossa oli sen helpompi lähteä kasvattamaan ja venyttämään ravia. Isompaa ravia tavoiteltiin myös ympyröillä. Ihan ilmaiseksi ei Vake ravannut vaan sitä piti ahkerasti pyytää eteenpäin, mutta puskemisen puolelle ei menty ja kyllä ponista sitten vähän pidempää ja letkeämpää ravia löytyikin. Nyt Vake meni jo ihan eri vaihteella kuin ns. perusmoodissaan, ja olihan se mukava tunne kun poni todellakin liikkui hyvällä aktiivisuudella eteenpäin ja ravissa oli "jotain vähän enemmän". Artsi totesi että vaikka on aiemmin toppuutellut minua ratsastamasta liikaa eteen niin nyt on päästy siihen pisteeseen että voi jo alkaa pyytää ponia eteen ja isompaan liikkeeseen. Ei Vakelta ikinä voi kovin näyttävää liikettä ulos saada, mutta liikkuessaan tällä lailla kuin tänään se tuntuu jo niin paljon paremmalta. Kyllä Artsin valmennuksien myötä on tapahtunut selvää edistymistä, ja tältäkin tunnilta lähdin leveästi hymyillen.

Sisäohja pois ja pohkeet tilalle

Keskiviikon tunti oli ensimmäinen koulutunti uuden open ohjauksessa. Ratsunani oli pitkästä aikaa Pera. Tunnin aiheena oli kulmien ratsastus, ja keskityimme erityisesti sisäohjasta hellittämiseen sekä ulkoapujen läpi ratsastamiseen. Kulmia ratsastettiin ensin pysähdyksen kanssa, ja kun hevonen saatiin pysähdyksestä kääntymään kulma ulkoavuilla mentiin kulmia käynnissä, ravissa ja laukassa. Lisäksi tehtiin ympyröitä, joilla myös piti muistaa luopua sisäohjassa roikkumisesta.

Alkutunnista käynnissä ja ravissa Pera ei todellakaan vielä ollut kunnolla sisä- ja ulkoapujen välissä. Niinpä olisi kovasti tehnyt mieli käyttää sisäohjaa, mutta tällaiseen vippaskonstiin turvautuminen ei nyt käynyt päinsä vaan sen sijaan piti ratsastaa ulko- ja sisäpohkeella. Varsinkin oikeassa kierroksessa tämä tuntui hankalalta Peran kääntäessä nenää ulos ja kaulaa mutkalle. Vasemmassa kierroksessa sain Peran paremmin kääntymään ulkopohkeella sisäpohkeen ympäri. Vasemmalle sisäohjasta luopuminen olikin helpompaa, sillä Pera aika lailla itsestään asettui vasemmalle ja tehtäväkseni jäi lähinnä estää etuosan pullahtaminen ympyrältä tai kulmasta ulos. Ope myös patisteli ratsastamaan liikettä paremmin hereille, eli Peraa ei saanut jättää hiippailemaan mummoiluvaihteelle vaan moottori piti saada kunnolla käyntiin. Kun sain liikkeeseen riittävää aktiivisuutta alkoi Pera vähän paremmin pyöristyäkin.

Koska sisäohjaan ei saanut tarrautua aloin kompensoida tätä tavallista tomerammalla ulko- ja sisäpohkeen käytöllä. Periaatteessa ihan hyvä, mutta käytännössä jännitin tässä tilanteessa jalkojani ihan liikaa niin että reidet nousivat ylös eivätkä lonkat olleet tarpeeksi auki. Ope käskikin jo tunnin alkupuolella nostaa jalustimet ylös jotta saisin jalat venymään pidemmiksi hevosen ympärille. Tästä olikin selvästi apua, eli sain ilman jalustimia lonkat hieman venymään ja pääsin istumaan paremmin hevosen ympäri. Lopputunnin menin kokonaan ilman jalustimia.

Laukassa palaset loksahtelivat aika mukavasti kohdilleen. Kunhan vaan laukassa oli riittävä energia hakeutui Pera kauniisti pyöreäksi. Myös sisä- ja ulkopohkeen väliin ratsastus onnistui parhaiten laukassa, ja hahmotin nyt oikeat hetket jolloin myödätä sisäohjalla. Ope kehotti myös nostamaan käsiä hieman ylöspäin ja pyytämään Peraa kantamaan itsensä sen sijaan että kannattelin sitä ohjalla. Säilytin siis tuntuman, mutta hain enemmän ajatusta ylöspäin ja lakkasin "pitämästä hevosen päätä alhaalla". Kun rohkaistuin antamaan kädellä tilaa etuosan nousta ryhdistyi Pera parempaan muotoon ja kevyemmäksi etuosastaan. Nämä pätkät laukassa olivat oikein mainioita.

Ope antoi lopuksi ihan positiivista palautetta, ja olin itsekin tyytyväinen menoomme laukassa. Ravissakin aloin loppua kohti saada paremmin hommaa haltuun, mutta Pera olisi kuitenkin saanut olla vielä paremmin suorassa ja pohkeiden välissä vaikka ihan pyöreänä lopulta ravissa liikkuikin. Pera olikin oikein mainio hevonen tunnin aihetta ajatellen, sillä se tahtoo olla aikamoinen mato kiemurtelemaan monelle mutkalle mutta kulkee heti paljon paremmin kunhan sen saa vähän suoristumaan ja ulkoavuille. Ainakin sain huomata kuinka patologisen riippuvainen sitä yleensä onkaan sisäohjasta. Kun ei sisäohjaan saanut turvautua piti ihan tosissaan miettiä miten voisi ratsastaa pohkeiden avulla ne tilanteet jotka yleensä koettaa ratkaista virheellisesti sisäohjalla.

Asiallisesti koulua ja vielä paremmin esteitä

Tiistain tunnilla mentiin tehokkaasti "vähän kaikkea", eli sileän treenit koulukisavalmistautumisena ja lopuksi muutamia hyppyjä estekisavalmistautumisena. Viikonloppunahan meillä on Vaken kanssa kotikentällä edessä ensin perjantaina K.N. Special ja sitten lauantaina 80 ja 90 sentin luokat.

Aloitimme ravissa ratsastaen loivia kiemuroita sekä niiden sisään voltteja. Tällä kuviolla taivuttelu tuntui toimivan ja Vake lähti liikkumaan mukavan pyöreänä ja rentona. Omasta puolestani sain vähän skarpata teiden ratsastusta niin että loiva kiemura alkoi tosiaankin kiemurana eikä suorana lävistäjän kaltaisena linjana. Volteille kääntyessä piti muistaa kunnolla ulkoavut, jotta Vake ei vähän liirannut käännöstä ja voltista tullut soikiota. Ravissa olisi saanut olla vielä enemmän aktiivisuutta etenkin volteilla, mutta muutoin meno oli oikein asiallista ja Vake oli ihan notkean ja letkeän oloinen.

Laukkakuviona menimme tuttua "kahdeksikkoa", eli toisessa päädyssä laukattiin ympyrä vasemmalle ja toisessa oikealle, ja suuntaa vaihdettiin lävistäjillä. Lävistäjän lopussa siirryttiin laukasta raviin, ja toki harjoitusmielessä oli oikein suotavaa ratsastaa myös pari askelta vastalaukkaa uraa pitkin. Vake oli ympyröillä hieman lapaliirrossa ja etenkin vasemmassa laukassa pyrki pienentämään ympyrää. Mukavaa kuitenkin huomata, että viime aikoina ei ole oikeastaan lainkaan tullut ympyrältä karkaamisen yrityksiä, eli ulkoapujen käytössä on ehkä tapahtunut jotain parannusta. Vasemmassa laukassa lävistäjä onnistui ilman ongelmia ja pääsin ratsastamaan kaikessa rauhassa pätkän vastalaukkaa uralle tullessa. Toki Vake oli vähän kaula kenollaan vasemmalle, mutta ainakin se tässä asennossa säilytti laukan helposti.

Oikeassa laukassa päätin tavoitella samaa kuin vasemmassa kierroksessa eli kääntää lävistäjällä nenää laukan suuntaan. Aluksi olin kuitenkin pasmat sekaisin ja en lävistäjällä edes muistanut kumpaan suuntaan poni piti asettaa ja taivuttaa! Onhan se vaikeaa kun kuski ei erota oikeaa ja vasenta toisistaan... Kun sain suunnat selväksi aloin ratsastaa vasen pohje takana ja oikealle asetusta hakien, mutta Vake pääsi liikaa jarruttamaan lävistäjän loppua kohti sekä pudottamaan raville. Näissä tilanteissa piti aina yrittää nostaa uudestaan oikea laukka uralla. Ehkä tämä auttoikin Vakea vähän hoksaamaan mitä haluttiin, sillä lopulta sain kuin sainkin lävistäjän ratsastettua loppuun asti oikeassa laukassa. Vieläkin Vake putosi raville ehkä askeleen liian aikaisin, mutta olisi tämä suoritus jo kelvannut kouluradalle.

Lopputunti kuluikin sitten esteratsastuksen maailmassa. Hyppelimme ensin yksittäisiä verryttelyesteitä eli pystyä ja okseria kisaverryttelyn tapaan hieman kaarevasti lähestyen. Pystyä tultiin oikeassa laukassa, ja Vake jäi puskemaan esteelle tullessa vähän liikaa oikealle niin ettei se ollut hypyssä aivan suora. Minusta tuntui että olin menossa hypyssä liikaa vasemmalle "hevosen ohi". Terävästä laukasta ponnistuspaikat kuitenkin löytyivät asiallisesti, ja este nousi vähitellen niin että lopuksi mentiin ysikympistä yli. Okseria puolestaan hypättiin vasemmassa laukassa, ja nyt koin suoristamisen kannalta paremmaksi pitää raippaa ulkona oikeassa kädessä. Okseri ylittyi hyvin sekä pienempänä että ysikympissä. Eka ysikympin hyppy meni pohjaan, mutta ei ongelmaa kun maltoin olla hyökkäämättä ponin edelle.

Verryttelyhyppyjen jälkeen hyppäsimme neljän esteen pätkän, joka koostui kahdesta kaarevasta linjasta. Esteet olivat kisakorkeudessa eli 90 sentissä. Vake lähti liikkeelle terävästi, ja sillä oli nyt hyvällä tavalla säpinää laukassa. Niinpä ei ysikympin esteitäkään tarvinnut jännittää. Ensimmäinen kaareva linja oli pystyltä okserille vasemmassa laukassa. Okserille päädyttiin taas lähelle, mutta en tässäkään tuupannut Vakea vaan annoin sen rauhassa mennä lähemmäs. Tämän esteen jälkeen kaarsimme päädyn kautta toiselle okserille, joka hypättiin lävistäjän suuntaisesti. Vakella oli menoa ja meininkiä, ja paikan jäädessä hieman kauas se imaisi esteelle ja hyppäsi muitta mutkitta kauempaa. Kaarevan linjan päässä olevalle pystylle näin paikan melkeinpä heti okserilta, joten sinne laukatessa oli hyvin selvät sävelet. Vake hyppäsi hyvällä imulla vielä tämän viimeisenkin esteen. Olipa kyllä kiva pätkä kun Vake liikkui näin innokkaasti! Siinä ei ysikymppi tuntunut oikein missään.

Tästä tunnista jäi tosi hyvä mieli kisoja ajatellen ja muutenkin. Ensin Vake meni kauniin pyöreästi koulua ja sitten se hyppäsi isoja esteitä hyvällä energialla, eli molemmissa lajeissa homma toimi hienosti. Aivan huippua!

Mönkien mutta maaliin

Nora muisti kuvata ratapiirroksen.

Kisaviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina pienemmillä kisoilla, eli O-Ri:n 1-tason estekisoilla. Menin näissä siis jokeriratsu Epperillä, jolla päädyin keskiviikon hyppyjen perusteella ilmoittautumaan oikein 80 sentin luokkaan. Yhdistelmä Epper, 80 cm ja vain yksi treenikerta tarkoitti sitä että en ollut kovin vakavalla mielellä kilpailemassa. Epper ei ole kasikympin luokassa kisannut pariin vuoteen, ja tuskin se on tällä korkeudella ratoja kovin paljon hypellyt tunneillakaan, mutta luotin silti siihen että tasaisen luotettava ja järkevä Epper toisi meidät kyllä maaliin. Sen kanssa ei huolettanut lähteä hyppäämään.

Epper meni alle kaksi pienempää luokkaa, joten yritin verrytellä mahdollisimman säästeliäästi jotta poni jaksaisi ja viitsisi uurastaa vielä yhden radan. En laukannut pitkiä pätkiä, vaan annoin Epperin kävellä hyppyjen välillä. Hereille se piti kuitenkin saada, ja raipalla piti hoputella ihan topakasti jotta Epper lähti kunnolla liikkeelle. Pari hyppyä pystylle onnistuivat asiallisesti, mutta ensimmäinen hyppy okserille tapahtui esteen eteen jarruttaen ja paikoiltaan. Niinpä jouduin ottamaan vielä uuden hypyn okserille, ja kun hoputin Epperin kunnolla vauhtiin hyppäsi se oikein sujuvasti. Ennen radalle menoa hyppäsimme vielä kerran pystyn.

Vaikka verryttelyssä meno oli tuntunut ihan asialliselta lähti Epper radalla kovin tahmeasti liikkeelle. Laukkasin uraa pitkin ympäri ja läpäytin pari kertaa raipalla taakse ihan napakasti, mutta Epper reagoi tähän valitettavan huonosti. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut ottaa vaikka ympyrä ja käyttää enemmän aikaa Epperin vauhtiin saamiseen. Nyt tulimme ensimmäiselle esteelle pahasti pohkeen takana, ja Epper hidasti estettä kohti vaikka napautin raipalla lavalle. Hyppy lähti kovin laiskasti melkein paikoiltaan, ja Epper oli kompastua pikkuokserin takapuomiin. Näin rysäytimme heti ykkösesteen matalaksi, ei ollenkaan hyvä alku! Patistelin Epperiä eteen, mutta kakkosesteelle ei ehditty saada kummoista laukkaa. Möngimme kuitenkin yli ilman kolisteluja. Tämän jälkeen Epper tuntui onneksi lähtevän vihdoin paremmin eteen.

Kolmosesteelle otettiin miniaskel, mutta Epper hyppäsi kuitenkin skarpisti okserin yli eikä kolistellut. Suoralle linjalle kolmoselta neloselle tuli seitsemän askelta eli yksi enemmän kuin olin suunnitellut. Vaikutti kuitenkin siltä, että nyt oli saatu jonkinlaisesta rytmistä kiinni ja Epper mennä puksutti tasaisesti esteiden yli. Nelos- ja viitosesteiden välillä napautin raipalla pohkeen taakse, jotta laukkaan tuli vähän parempaa imua. Viitoseste ylittyi hyvin, mutta kaarteessa kuutoselle päästin Epperin vähän liikaa oikaisemaan. Kuutonenkin ylittyi silti ilman ongelmia, ja tämän esteen jälkeen Epper laukkasi jo melko sujuvan oloisesti. Kaarsin viimeiselle suoralle linjalle hyvällä fiiliksellä, kun laukka tuntui viimein siltä kuin pitikin. Sitten kävi kuitenkin niin huono tuuri, että Epperin piti alkaa kakkaamaan. Poni oli sitä mieltä että kasikympin okseria ei vaan voi hypätä samalla kun kakkaa, joten se jarrutti ja ja pysähtyi esteen eteen. Totesin tilanteen ja pysähdyksen välittömän syyn, mutta päätin kuitenkin varmistella ettei toista kieltoa missään nimessä otettaisi. Niinpä herättelin Epperin taas napakasti raipalla kunnon vauhtiin, ja nyt este ylittyi muitta mutkitta. Tällekin suoralle linjalle otettiin yksi askel suunniteltua enemmän eli kuusi laukkaa, mutta viimeisenkin esteen yli päästiin kunnialla. Olin lopulta ihan tyytyväinen siihen että pääsimme hyväksytyllä tuloksella maaliin ja Epper ansaitsi tässä kohtaa taputukset.



Eihän tämä nyt kauhean hienosti mennyt kun otimme sekä pudotuksen että kiellon ja vielä kaksi aikavirhettäkin, eli yhteensä 10 virhepistettä. En silti osannut olla kovinkaan pettynyt. Periaatteessa tämä olisi voinut olla vaikka nollaratakin, jos vaan olisin hoksannut paremmin herättää Epperin jo ensimmäiselle esteelle ja jos ei ponille olisi iskenyt kakkahätä juuri kriittisellä hetkellä. On ihan ymmärrettävää, ettei Epper enää päivän kolmannella radalla ollut kaikkein reippaimmillaan, mutta estekorkeus ei tuntunut olevan sille mikään ongelma. Olisi vaan pitänyt saada se liikkumaan paremmin eteen. Minulla oli kaikesta huolimatta jopa ihan hauskaa, ja olin heti sitä mieltä että ensi kerralla mennään 80 senttiä Epperin kanssa uudestaan. Epper on sellainen hassu möhkö etten ole aiemmin oikein osannut ajatellakaan sitä pätevänä kasikympin kisaratsuna. Mukavan varmasti se kuitenkin puksuttaa ja pienellä lisävauhdilla olisi varmasti oikein näppäräkin. Jos se minusta riippuu niin yhteinen taipaleemme esteillä ei pääty tähän!