Ponnistuspuomien ihanuus

Varhain lauantaiaamuna hypeltiin taas omalla kolmen hengen tunnillamme Annen ja Noran kanssa. Ratsunani oli tietenkin Sulo, jonka kanssa edellisen kerran hypättiin kaksi viikkoa sitten vähemmän hyvin sujuneissa kisoissa. Käsittääkseni Sulo ei kisojen jälkeen ollut hypännyt ylipäänsä lainkaan, mikä saattoi olla ihan hyvä juttu sillä tänään se vaikutti innokkaalta päästessään esteille pienen tauon jälkeen. Viimeaikaisten ongelmien vuoksi sekä itseluottamukseni että luottamukseni Suloon olivat aika lailla nollassa, ja toivoinkin tunnin tehtäviksi "jotain pientä ja helppoa" minkä kautta luottamusta ja varmuutta saataisiin hieman palauteltua.

Ravissa verrytellessä Sulo vaikutti melkoisen hitaalta pohkeelle, mutta kun päästiin laukkaamaan niin hevonen heräsi ja isompiakin vaihteita alkoi löytyä. Hetken laukattuamme alettiin ylittää verryttelytehtävänä ponnistuspuomilla varustettua minipystyä. Tätä tultiin muutama kierros ensin oikeassa laukassa ja sitten vastaavaa estettä vasemmassa laukassa, ja kaikki vaikutti olevan Sulon kanssa ihan kunnossa. Askel oli helppo katsoa sopivaksi maapuomille, jonka jälkeen ei tietysti itse esteessä ollut mitään ongelmaa. Voi kun isommille ja apupuomittomille esteille pystyisi ratsastamaan aivan yhtä rauhallisesti ja harkiten niin ei olisi ponnistuspaikkojen kanssa mitään hätää!

Päivän tehtävät pidettiin tosiaankin aivan simppeleinä, eli hypättiin pitkän sivun suuntaisia pystyjä ja lävistäjäoksereita joihin kaikkiin laitettiin ponnistuspuomit avuksi. Pystyille puomit tulivat 2,5 metrin etäisyydelle eli "innarivälillä", kun taas oksereille puomilta oli 5 metriä eli yhden laukan väli. Neljän esteen kuviota tultiin ensin kaksi kierrosta putkeen eli kahdeksan esteen ratana. Ensimmäisellä kierroksella esteet pysyivät turvallisen pieninä noin 50 cm:ssä. Pystyt olivatkin meille jo tuttuja ja ylittyivät helpon ja varman oloisesti. Okserit epäilyttivät aluksi sen verran että en puomilta ratsastanut tarpeeksi rohkeasti eteen vaan jäin itse himmailemaan, ja niinpä ensimmäiselle okserille otettiin ylimääräinen miniaskel. Kun molemmat okserit olivat ylittyneet kertaalleen muuttui ratsastukseni vapautuneemmaksi, ja seuraavilla kerroilla lähestymiset olivat sujuvampia ja rohkeampia. Sen verran kuitenkin varmistelin ja epäröin että olin vähän kömpelö mukautumaan hyppyihin oksereilla, mutta Sulo hyppäsi esteet hienosti ilman mitään todellisia aikeita pysähtyä.

Seuraavalle kahdeksan esteen hyppykierrokselle esteitä hieman korotettiin. Nyt kävi päinvastoin kuin edelliskierroksella, eli pystyillä oli pientä epäselvyyttä askeleen sopivuudesta puomille ja hidastusta esteen edessä. Ensimmäinen pysty kolahtikin alas kun tultiin niin hitaasti ja tuupaten. Oksereille Sulo sen sijaan meni nyt hyvällä imulla niin että apupuomin jälkeen ei ollut enää mitään jarrua tai epäröintiä. Oksereilla pääsin ihan hyvin mukaan hyppyihin ja laukatkin vaihtuivat toivotusti, mutta pystyillä tuli kömpelömpiä mukautumisia askelten arpomisen seurauksena ja pari turhaa laukan vaihtumistakin pääsi tapahtumaan. Vähän liikaa jännitystä oli siis ratsastuksessani vielä mukana (enkä muistanut hengittää), vaikka radan edetessä pääsinkin rentoutumaan ja rytmiin mukaan jo paremmin.

Lopuksi hypättiin vielä lyhennetty kierros eli neljän esteen pätkä isompana, arvioni mukaan esteet olivat 70-80 cm. Sulo oli hypännyt tähän asti niin hyvin että uskalsin tulla myös okserit tällä korkeudella, vaikka itseluottamuksen puutetta oli havaittavissa vieläkin. Päätin kuitenkin että kyllä näistä selvitään, ja tästä viimeisestä hyppykierroksesta tulikin päivän paras pätkämme. Sulo meni esteille hyvällä energialla, eikä mistään epäröinneistä ollut tietoakaan. Oikean laukan pystyllä koin pienen epävarmuuden puolisekuntisen, minkä seurauksena Sulo hiukan hidastui ponnistukseen tullessa, mutta nätisti yli mentiin tästäkin. Okserit ylittyivät taas ihanan sujuvasti, ja ottaen huomioon millaisista epäuskon lähtöasetelmista tänään aloitettiin niin kylläpä olikin hienoa päästä tunnin lopuksi "isojen" oksereiden yli!



Tämä tunti tuli itseluottamuksen kohottajana todella tärkeään saumaan. Mahtavaa että tänään ei otettu yhden yhtä kieltoa, ja hypeltiin tosiaan lopuksi isompia esteitä kuin mitä olin ajatellut tänään mahdolliseksi. Ponnistuspuomeista oli ehdottoman suuri apu, sillä pääsin näin ollen rauhoittamaan viimeisen askeleen ennen hyppyä eikä mitään valtavaa ponnistuspaikkapaniikkia päässyt syntymään. Nämä harjoitukset sopivat siis tilanteeseeni kuin nenä päähän. Sulo oli tänään oikein hyvä, innokas ja melko varmankin oloinen, eli juuri sellainen kuin se parhaimmillaan esteillä on. Ratsastuksessani toki esiintyy vielä ylimääräistä häseltämistä hermostuneisuuden merkkinä, mutta onneksi se ei Suloa tänään häirinnyt. Siinä määrin sain kuitenkin pääkopan pidettyä kasassa etten tartuttanut liiallista jännitystä hevoseen. Keskeisimmät ongelmani hyppäämisessä ovat siellä henkisellä puolella, kun nyt valitettava epävarmuus on päässyt hiipimään mukaan ja syömään uskon omiin kykyihin selvitä esteistä. Tämänpäiväinen treenimme auttoi onneksi selättämään pahimpia peikkoja ja uskomaan taas onnistumiseen hieman enemmän.