Sunnuntain ohjelmassa oli aamun estetrillerin jälkeen vielä leppoisampi koulutreeni Jussin kanssa. Kisaohjelmamme viikon kuluttua tulee olemaan B-merkin kouluohjelma, ja tähän ohjelmaan pohjautuivat tänään harjoiteltavat tehtävät.
Tunti aloitettiin käyntityöskentelyllä hakien jälleen etuosaan ryhtiä ja kokoamista. Jussin kokoaminen meni kylläkin lähinnä liikkeen hidastamiseksi ilman että etuosa todellisuudessa keveni yhtään. Vatsalihakset ja istunta ylipäänsä olisi pitänyt aktivoida paremmin käyttöön sen sijaan että ratsastin pidätteet pelkällä ohjalla. Kokoamisharjoitusten jälkeen siirryttiin verryttelemään suoraan laukassa. Jussin laukka oli aluksi todella selätöntä ja jäykkää, ja laukkailtiinkin ensin kevyessä istunnassa selän saamiseksi mukaan liikkeeseen. Joitakin minuutteja laukattuamme Jussi alkoi lämmetä sen verran että laukka alkoi pyöriä paremmin ja muotokin tulla vähän pyöreämmäksi. Ope muistutteli taas istunnasta, ja kehotti ojentamaan selkää niin että vatsalihakset tulisivat paremmin käyttöön enkä päästäisi omaa selkää pyöristymään. Siinä vaiheessa kun Jussi alkoi olla laukassa kevyempi ja ryhdikkäämpi eikä enää kiskonut kuskia satulassa eteenpäin löytyi istuntaan hetkittäin ihan mukava ote. Jussikin toki liikkui paremmin silloin kun istunta oli vakaa ja rauhallinen mutta jämäkkä ylimääräisen satulassa soutamisen sijaan.
Kisaradan tehtävistä treenattavina olivat toivomuksestani pohkeenväistöt käynnissä uraa pitkin sekä laukannostot. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ratsastaen väistöä pitkällä sivulla yksi kirjainväli sekä nostaen laukka harjoitusravista pääty-ympyrällä kuten B-merkin ohjelmaan kuuluu. Tähän suuntaan Jussi väisti helposti, mutta asetuksen kanssa sai olla tarkkana. Ope vinkkasi että kannattaa jopa pyrkiä taivuttamaan Jussia vähän oikealle jottei pohkeenväistö vasemmalle mene liian sulkutaivutusmaiseksi. Lisäksi väistättävän pohkeen käyttö kannattaa rytmittää askelten tahtiin niin että koko väistön ajan säilyy tasainen tahti. Radalla ei kuulemma haittaa vaikka väistö olisi vähän hitaammanpuoleinenkin, kunhan vain tahti pysyy samana koko liikkeen ajan.
Laukannostot ravista olivat hiukan hitaita, ja Jussin reagointiviiveen huomioiden avut olisi kannattanut ajoittaa hieman aikaisemmaksi jotta nosto olisi tapahtunut juuri oikeassa pisteessä radan keskellä. Harjoitusravissa istumisessa oli ongelmia, sillä tässä vaiheessa tuntia Jussi ravasi aika selättömästi ja pompotti näin ollen kovasti. Tämä tietenkin hankaloitti täsmällisen ja kauniin noston ratsastamista. Kaula oli kyllä yleensä kaarella, mutta selvästikään pyöreys ei tullut ravissa kunnolla läpi selän. Oikeaan kierrokseen tehtiin vielä samat väistöt sekä laukannostoja käynnistä lyhyen sivun keskipisteessä. Tähän suuntaan väistö oli vähän nihkeämpi, eli poikitusta sai pyytää napakammin ja etuosaa jarrutella enemmän. Vähän jähmeän oloiseksi Jussi jäi näissä väistöissä. Laukannostoon sen sijaan marssittiin mukavan energistä käyntiä, ja Jussi oli oikein hyvin hereillä nostoavuille. Niinpä laukka nousi terävästi heti merkistä eikä tavanomaista "nostoviivettä" esiintynyt. Enpä muista milloin olisin tehnyt Jussilla tai millään muullakaan hevosella näin asiallisia laukannostoja. Kaiken a ja o oli tietenkin se etten lähtenyt kippaamaan nostossa omaa vartaloani eteenpäin vaan maltoin istua pystyssä. Kertaalleen sorruin tekemään ylimääräisen keikahduksen eteenpäin, ja tämä kostautui heti hitaana ja kömpelönä laukannostona.
Lopuksi työskenneltiin vielä hetki ravissa. Jussi alkoi liikkua ravissakin paremmin selkää käyttäen (tai ainakin niin että liike muuttui kuskille miellyttävämmäksi) kunhan vaan muistin välillä ratsastaa
eteenkin enkä unohtunut tekemään pelkkiä pidätteitä. Pohkeella pyytäessä Jussi alkoi liikkua hieman pidemmällä ja joustavammalla askeleella eikä enää töksöttänyt selkä notkolla. Tässäkin ravissa oli istunnan kanssa kovasti ongelmia, enkä saanut polvilla puristamista loppumaan oikein mitenkään. Olin ehkä tavallistakin pahemmin jumissa kun en tällä viikolla ollut voinut sairastelun vuoksi venytellä. Pohkeet siis heiluivat ja istunta oli muutenkin epävakaa, mutta tästä huolimatta Jussi kulki melko kivasti ja ope kommentoi lopuksi että ravissa menomme oli vaivattoman näköistä. Vielä Jussi kuitenkin jäi liian etupainoisen oloiseksi, vaikka loppua kohti edestä kevenikin. Painoa olisi saatava vielä reilusti pois lavoilta takaosalle.
Jos Jussi menisi kisoissa edes näin mukavasti niin olisin jo tyytyväinen. Kisoissa Jussi vaan on tavannut muuttua aivan eri hevoseksi, eli siinä missä tunneilla pidäte ei tahdo oikein mennä läpi ja hevonen vyöryy eteenpäin niin kisaradalla puolestaan pohje ei toimi ja Jussi jumiutuu. Silti jaksan olla varovaisen toiveikas että jospa tällä kertaa jumittumiset kuitenkin vältettäisiin. Tätä tietenkin voin edesauttaa ratsastamalla niin verryttelyssä kuin radallakin järkevästi, eli välttämällä istunnan jännittymisestä johtuvaa jarruvaikutusta ja liian vahvaa ohjalla ratsastamista. Ainakin täytyy ottaa ennen kisaviikonloppua perusteelliset venyttelytuokiot pahimpien jumien avaamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti