Hyvän mielen estekisat

Tänäkin sunnuntaina oli jännitystä ilmassa, sillä vuorossa olivat vuoden ensimmäiset oman seuran seuraestekilpailut. Ratsuni näissä kisoissa oli Eetu, estekorkeutena 80 cm (luokassa sai valita haluamansa korkeuden vaihtoehdoista 80/90/100 cm) arvostelulla 367.1, ja tavoitteena päästä maaliin tällä kertaa kyydissä pysyen ja mieluiten toki puhtaasti. Etukäteen kasikymppi kyllä jännitti, etenkin kun keskiviikkona Eetu oli niin vaisun oloinen ettei kunnon ratalaukkaa tahtonut löytyä. Esteet näyttivät tänään kuitenkin pieniltä ja helpoilta, ja rataan tutustuessa aloin tosissani uskoa että hyvin tämä tulee menemään. Radalla oli muutama este selvästi alle maksimikorkeuden, ja ne suunnilleen 80-senttisetkään eivät näyttäneet ainakaan liian isoilta.

Verryttely mentiin maneesissa neljän ratsukon ryhmässä. Eetu oli hypännyt alle jo yhden pienemmän radan, joten se ei kovin kummoista verryttelyä enää tarvinnut vaikka oli hetken ehtinytkin tallissa huilia. Mentiin hetki ravia ja sitten laukassa pientä ristikkoa molempiin suuntiin muutamia kertoja. Tämän jälkeen hypättiin kahdesti pysty vasemmassa laukassa ja kahdesti okseri oikeassa laukassa. Nämä hypyt riittivät, sillä Eetu tuntui toimivan varsin moitteettomasti. Laukka sujui sopivasti eteen ja hypyt onnistuivat tilanteen mukaan joko lähempää tai kauempaa yhteisellä päätöksellä. Luottoni poniin oli niin suuri että omaa vuoroa saattoi odotella pelkästään positiivisella jännityksellä. Tämä on se oikea fiilis jolla lähdetään rataa hyppäämään, ei pelkoa eikä paniikkia vaan sopiva lataus ja luotto omaan ja ratsun tekemiseen!

Eetu laukkasi radan alusta asti mukavan pirteästi. Kahdelle ensimmäiselle esteelle otettiin ponnistuspaikka melko lähelle, mikä olikin varmasti järkevämpää kuin yrittää hyppyyttää pitkiä laakahyppyjä. Tämän jälkeen alkoi löytyä sopivampia ponnistuspaikkoja, ja meno oli oikein sujuvaa ja helpon oloista. Oikeaa laukkaahan ei alastuloihin tietenkään saatu, joten kaareva suhteutettu linja kolmoselta neloselle mentiin väärässä laukassa. Eipä tuo menoa haitannut. Yleensä Eetu kuitenkin korjaili väärät laukat oikein nohevasti ravin kautta ennen kuin ehdin niihin edes varsinaisesti reagoida.

2. este, vähän pohjaan mentiin. Kuva Taina Anttila.

Okseri edessä, jihuu! Kuva Taina Anttila.

Kuva Noora Kela.

Seitsemäs ja perusradan päättävä este. Kuva Taina Anttila.

Suoritimme ensimmäisen vaiheen kaikki seitsemän estettä puhtaasti, ja jatkoimme suoraan toiseen vaiheeseen. Toisen vaiheen aloittava kahdeksas este oli tasaokseri ja suunnilleen maksimikorkeudessa, ja kaareva tie seiskalta tuli jälleen oikean laukan puolelle mikä aiheutti meille lisähaastetta. Onneksi Eetu ei kuitenkaan sotkeentunut ristilaukkaan, vaan menimme kaarteen oikealle ihan sujuvasti vasemmassa laukassa ja pääsimme okserille tasapainoisesti hyvään ponnistuspaikkaan. Ristilaukassa sen sijaan tultiin kymmenentenä esteenä olevalle okserille, jolle lähestyttiin myöskin oikealle kaartaen. Eetu hyppäsi okserin hyvin ja isosti ristilaukasta huolimatta, itse vaan keikahdin hieman pois tasapainosta Eetun kaartaessa esteen jälkeen melko nopeasti ja edelleen ristilaukassa. Esteeltä 11 otin suunnitellun oikoreitin esteelle 12, jolle saatiin oikein onnistunut viisto lähestyminen. Alas tultiin valitettavasti taas ristilaukassa, ja tästä sekä liian etupainoisesta istunnastani johtuen en saanut Eetua käännettyä viimeiselle esteelle niin tikkana kuin olisi pitänyt, vaan kaarre oli turhan laaja ja menetettiin siinä aikaa. Viimeiselle esteelle tultiin miniaskeleella pohjaan, ja jos en olisi ollut järjissäni olisin saattanut taas heittäytyä hyppyyn ennen ponia. Tällä kertaa en kuitenkaan sukellusvirheeseen sortunut, ja näin laukkasimme viimeiseltä esteeltä maaliin yhtenä ratsukkona. Onnistunut, puhdas kasikympin rata oli siinä!

Toisen vaiheen aloitti laineokseri. Kuva Noora Kela.

Kuvaaja Mira.

Puomimerestä ponnistaa poni. Kuvaaja Mira.

12. este edestä... (Kuva Taina Anttila)

...ja sivulta. Kylläpä saatiin tähän mainio viistohyppy! Kuva Noora Kela.

Fiilis radan jälkeen oli sanoinkuvaamattoman hieno. Ensimmäinen kyydissäpysytty virallinen kasikympin kisarata sitten teinivuosien! Eetu hoiti oman osuutensa jälleen kerran paremmin kuin hyvin, on se vaan niin hieno poni ja kisoissa ehdottomasti parhaimmillaan. Sijoituksesta en edes haaveillut vaikka ihan kohtuullisen nopean radan teimmekin, sillä luokassa oli useampi nopean näköinen suoritus. Loppujen lopuksi emme kuitenkaan jääneet luokan voittaneista Annesta ja Perasta kuin 2,4 sekuntia ja toiseksi sijoittuneista Norasta ja Meristä kuin 1,4 sekuntia, joten ruusuke olisi ollut ihan mahdollinen jos olisin saanut tehtyä pienemmät kaarteet esteiden 8 ja 9 sekä 12 ja 13 välillä. Nyt varsinkin viimeinen kaarre luisui niin pitkäksi että hyvinkin tuhlautui sekunti. Pitäisi vaan päästä hyppyjen jälkeen nopeammin takaisin satulaan, sillä ei poni käänny pennin päällä jos ratsastaja kenottaa irti satulasta vielä monta askelta esteen jälkeen.

Ylimääräsekunnit eivät kuitenkaan latistaneet iloa hyvästä suorituksesta, ja pääsin kuin pääsinkin palkintojenjakoon sillä saimme Eetun kanssa kunniamaininnan ja pienen palkinnon luokan siisteimmästä radasta. Tämä lämmitti mieltä ja oli kivaa päästä palkintojenjakoon Annen ja Noran seurassa vaikka ilman hevosia siellä oltiinkin. Innostuttiinpa ihan laukkaamaan kunniakierroskin superkivan ja onnistuneen kisapäivän päätteeksi.

Hullut heppatädittytöt kunniakierroksella. Kuva Tiina Leinonen.