sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Epävarmuus johon ei olisi ollut varaa

Sunnuntaipäivän kisailut eivät suinkaan päättyneet aamun koulukarkeloihin, vaan näistä lähdettiin vielä jatkoille ABC:n estekisoihin. Koulurataan keskittyessäni olin hetkeksi unohtanut jännitykseni, mutta pikkuhiljaa se hiipi takaisin mieleen ja vatsanpohjaan. Olin tällä kertaa Sulon ainoa ratsastaja kisoissa, joten pääsin hyppäämään kaksi luokkaa. Tämä oli erittäin hyvä juttu, sillä "pääluokkamme" 70 cm jännitti niin paljon että oli hyvä saada alle lämmittelyksi 50 cm rata. Jännitys kasvoi niin valtavaksi, että lupailin jo itselleni hyppääväni pelkän 50 cm:n ja jättäväni sen jälkeen leikin kesken. Ensimmäisenä piti joka tapauksessa keskittyä selvittämään edes se 50 cm rata, joka sinänsä oli hyvin simppeli ja helppo kuuden esteen pätkä (arvosteluna A.1.0), mutta mukana oli kuitenkin kolme okseria.

Verryttelyaikaa oli äärimmäisen niukasti, sillä ulkona pystyttiin menemään jäisellä kentällä vain alkukäynnit ja sen jälkeen piti maneesin verryttelypäädyssä ehtiä tehdä ravi-, laukka- ja esteverryttely kuuden edeltävän ratsukon aikana, joten olisikohan sitä aikaa ollut kaikkiaan 6-7 minuuttia. Sulo oli todella jännittynyt, ja vähän paniikissa hypeltiin muutama kerta verryttelyalueen miniesteitä. Oma vuoro koitti ennen kuin oli ehditty yhtään rentoutua, ja radalle päästyämme Sulo säpsyili ympäristöä. Ensimmäinen este ylittyi kuitenkin ongelmitta. Toisena esteenä oli jo okseri, jolle lähestyessä Sulo kiemurteli kovasti ja oli selvästi vähän empivällä kannalla. Sain kuitenkin pohkeella kannustettua Sulon esteen yli, ja tämän jälkeen ei enää jarruttelusta ollut tietoakaan vaan vauhti lähti kiihtymään. Seuraavilla esteillä sain lähinnä vain jarrutella, ja esteet 3-5 ylittyivät sujuvasti. Kuudennelle eli viimeiselle esteelle tullessa tarkkaavaisuuteni taisi vähän päästä herpaantumaan, sillä sorruin tyyppivirheeseeni eli estettä kohti tuuppaamiseen samalla etukumaraan kallistuen. Kun kyseessä oli okseri niin Sulohan kielsi välittömästi. Uudella lähestymisellä onnistuin hillitsemään liikkeen edelle menoa, ja varmuuden vuoksi käytin kevyesti raippaa lavalle okseria lähestyessä. Nyt Sulo onneksi rohkaistui menemään esteen yli, joten päästiin sentään hyväksytysti maaliin. Tekemäni selkeä tuuppaus- ja ennakointivirhe tietenkin harmitti, mutta totesin että onneksi tässä on vielä toinen rata edessä ja pääsen virhettäni paikkailemaan.

Ikävä kyllä jännitys ei jäänyt ensimmäiselle radalle, sillä 70 cm rata vaikutti monilta osin aika haastavalta. Mukana oli yhden askeleen sarja (jolla a-osana okseri), trippeli sekä useampi yksittäinen okseri. Päätin kuitenkin uskaltaa lähteä hyppäämään, ja ratsastaa nyt fiksummin ja päättäväisemmin kuin ensimmäisessä luokassa. Verryttelyaikaa oli nyt onneksi vähän reilummin, ja Sulo oli verkassa jo paljon rennomman oloinen. Verryttelyesteet okseri mukaanlukien ylittyivät hyvällä imulla, ja kun Sulo hyppäsi nyt innokkaasti ja epäröimättä niin aloin olla huomattavasti toiveikkaampi radan onnistumisen suhteen.

Radalle päästyämme Sulo jännittyi taas, ja laukkasi pinkeän oloisena mutta hyvin eteen sujuen. Olipahan ainakin riittävä tempo ja eteenpäinpyrkimys, ja ykköseste ylittyikin mukavasti. Kakkosena vastaan tuli se sama okseri jolle edellisessä luokassa kielsimme. En saanut hermojani pidettyä kurissa, vaan okseria lähestyessä aloin taas paniikissa tuupata hevosta eteen ja mennä kaulalle makaamaan. Kieltohan siitä sitten tuli kun en malttanut istua pystyssä ja pysyä esteen edessä Sulon tukena. Toisella yrityksellä mentiin yli kun en lähtenyt yhtä pahasti ennakoimaan, vaan olin hereillä hoputtamassa Suloa pohkeella ja raipalla heti kun tuli pientä epäröintiä. Jatkoimme vauhdikkaasti suoran linjan kolmosesteelle, jolle tuli myös pieni epäröinti mutta pystynä se kuitenkin ylittyi. Seuraava okseri tuli vastaan jo radan neljäntenä esteenä, ja tapahtumaketju oli valittevasti jälleen sama. Oma hätäily, tuuppaus ja kallistuminen eteenpäin esteelle tullessa johtivat Sulon tasajalkastoppiin. Suoritus tyssäsi sitten siihen, mutta ennen radalta poistumista hyppäsimme vielä sallitun yhden esteen, joksi valitsin radan ensimmäisen pystyn.



Harmitti tietenkin suuresti ettei rataa päästy läpi vaan oksereihin liittyvä molemminpuolinen epävarmuus pääsi muodostumaan liian suureksi ongelmaksi. Olin kuitenkin iloinen siitä että pysyin kielloissa kyydissä ja selvisin ehjin nahoin. Videolta katsottuna oksereilla tekemäni virheet ovat aivan ilmiselviä, ja Sulo on taas tällä hetkellä sellaisessa mielentilassa että se ei tällaisia virheitä anna anteeksi. Jämäkällä ja rauhallisella ratsastuksella Sulo varmaankin olisi okserit hypännyt, mutta kuskin panikointi ja hätäily oli sille liikaa. Sinänsä tietysti lohdullista että Sulon pitäisi kyllä ruveta hyppäämään kunhan saan karsittua virheeni ja maltan olla menemättä lähestymisissä hevosen edelle. Ongelmanahan tässä toki on se, että kun Sulo on epävarma ja kieltoherkkä niin alan jännittää, ja jännittäessäni alan tuupata ja kipristyä esteen edessä etukumaraan. Joka tapauksessa tiedän erittäin hyvin miten minun tulisi esteelle ratsastaa ja mitä virheitä tulisi välttää, joten nyt tarvitaan kovasti treeniä jotta tieto saadaan siirrettyä käytäntöön ja ratsukon välinen luottamus uudestaan kuntoon. Olisihan se tietysti mukavaa ja helppoa jos Sulo ei olisi näin kovin herkkä omille virheilleni vaan hyppäisi rohkeammin ja varmemmin, mutta kun näin ei ole niin ei auta muu kuin opetella ratsastamaan paremmin.

2 kommenttia:

  1. Tuo hevonen näyttää olevan sen verta huijariluonne, että voisi olla mukavampaa harjoitella jollakin rehdimällä menopelillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi pääsen hyppäämään myös helpommilla ja varmemmilla hevosilla. Välillä Sulollakin on ollut niitä kausia että hyppääminen sujuu ongelmitta vaikka kuski vähän sähläisikin, ja silloin se on mitä ihanin hyppyhevonen. Voi olla että Sulo on taitoihini nähden liian haastava hevonen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin vielä löytää yhteistä säveltä vaikka vähän helpompien tehtävien parissa. Seuraaviin kisoihin ei ehkä kannata kiirehtiä ennen kuin hyppyvarmuus on paremmalla mallilla treenien osalta. Suurin ongelma tuntuu ehdottomasti olevan oma jänittäminen mikä tarttuu tähän hevoseen millisekunnissa.

      Poista