Kisatreeniä

Kevään ensimmäinen koulukisastartti on vuorossa ensi sunnuntaina. Odotukset oman suoritukseni suhteen eivät ole järin korkealla etenkin kun ohjelmana on haastavaksi kokemani Helppo B:0. Onneksi kuitenkin pääsin vielä harjoittelemaan ohjelman tehtäviä kisaratsullani Jussilla.

Alkuun työskenneltiin hetki käynnissä etsien pyöreää muotoa ja letkeän joustavana eteen sujuvaa käyntiä. Lisäksi tehtiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Takaosan väistätys ympyrältä ulos samalla sisälle asettaen osoittautui toimivaksi keinoksi ratsastaa Jussi pitkästä ja jähmeästä kamelista pyöreänä ja notkeana liikkuvaksi hevoseksi, ja olin jopa yllättynyt siitä kuinka hyviä käyntipätkiä tänään esitimme tavanomaiseen verrattuna. Suoralla uralla en kuitenkaan onnistunut hyvää otetta säilyttämään vaan homma luiskahti takaisin lähtötilanteeseen. Sekä pysähdykset että peruutukset onnistuivat näppärästi pienin avuin, tosin näissäkin pyöreys pääsi helposti katoamaan. Peruutukset Jussi teki todella reippaasti, ja tehtävänäni oli lähinnä vahtia vasemmalla pohkeella ettei peruutus luisunut vinoon.

Ravissa verryteltiin ympyröillä taivutellen ja samalla ratsastettiin ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Jussi liikkui ravissa mukavasti pyöreänä joskin ehkä taas turhan matalana ja etupainoisena, minkä seurauksena pääsi käyntiinsiirtymisissä helposti vetämään kuskia hiukan etukumaraan. Käyntiinsiirtymiset sinänsä onnistuivat aika täsmällisesti ja kevyin avuin, mutta kuten ope huomautti jäin siirtymisessä jännittämään etureisiä ja polvia kiinni satulaan (ilmeisestikin estääkseni eteenpäin keikahduksen). Kun sitten keskityin välttämään tätä virhettä pääsi istunta puolestaan muutoin jännittymään rautakangeksi siirtymän hetkellä. Varmaankin pitäisi siis saada sekä Jussi siirtymisiin ryhdikkäämmäksi edestä että oma keskivartalo siinä määrin paremmin hallintaan että istunnan voisi säilyttää jämäkkänä ilman ylimääräistä jännitystä. Positiivista oli se että ravissa koettiin hyviä pätkiä jolloin Jussi liikkui oikein mukavan oloisesti ja omassa istunnassa palikat loksahtelivat kohdilleen niin että meno tuntui senkin puoleen luontevalta. Vielä kun vaan saisi alapohkeen rauhallisemmaksi.Toisaalta työskentelyä leimasi tietty epätasaisuus Jussin jännittyessä ja kääntyessä väärinpäin heti jos vasempaan ohjaan jäi vahingossa yhtään kiinni. Jokin ongelma vasempaan ohjaan nyt selvästi liittyy, vaikka kuulemma raspaaja oli tarkastanut Jussin eikä löytänyt minkäänlaista vikaa.

Lopuksi hiottiin vielä kukin vuorollaan kisaohjelman laukkakuvioita aloittaen oikeasta kierroksesta, jossa ratsastettava pätkä käsitti laukannoston käynnistä lyhyellä sivulla, laukkavoltin pitkälle sivulle, lävistäjän keskilaukassa uralle raviin siirtyen sekä päätteeksi vielä pysähdyksen ja peruutuksen lyhyelle sivulle. Omaa vuoroa odotellessa ehdin hieman lämmitellä Jussin laukkaa toisessa päädyssä. Viime perjantain opit vakaasta ulkokädestä olisi pitänyt pitää paremmin mielessä, sillä nyt ajauduttiin taas tilanteeseen jossa ulko-ohja seilasi liikaa ees taas ja hevosen pää sen mukana. Laukka kyllä eteni ihan aktiivisen oloisena pohkeen edessä, ja pätkittäin löytyi tuntumaankin hieman parempaa vakautta ja pehmeyttä. Käynnissä laukannostopisteeseen saapuessa Jussi pääsi nukahtamaan, ja reaktio laukka-apuihin oli todella hidas ja tahmea. Jotenkin siinä pääsee aina käymään niin että Jussin ollessa kuuro laukannostoyritykselleni joudun jotenkin "paniikkiin" ja sitten homma menee viimeistään läskiksi kun alan epätoivoisesti pusertaa pohkeella ja heilua ylävartalolla. Laukkavolteilla päästin Jussin venymään turhan pitkäksi mikä hankaloitti kääntämistä ja taivutusta. Open keskeisin palaute laukkatehtävässä olikin että Jussi tulee pitää edestä ryhdikkäämpänä ja lyhyempänä. Laukkalävistäjälle kääntämisen kanssa tahtoi tulla kiire etenkin kun rajattu "koulurata" oli ehkä hieman normaalia 40 metriä lyhyempi. Keskilaukkaan Jussi lähti hyvin eteen, mutta pitkäksi valuminen aiheutti sen että siirtyminen raviin ja seuraava kulma menivät etupainoiseksi jyräämiseksi ja pysähdys myöhästyi pisteestä.

Vasemmassa kierroksessa ratsastettiin laukannosto ravista pitkän sivun alkuun, laukkavoltti ja keskilaukkalävistäjä. Vasen laukka yleisesti ottaen toimi oikeaa paremmin niin että verryttelypäädyssä meno oli ajoittain aika pyöreääkin. Itse tehtävässä ei samaan letkeyteen ja pehmeyteen päästy. Nosto ravista oli helpompi kuin käynnistä mutta silti hitaanpuoleinen. Voltilla ja lävistäjällä oli edelleen samat sävelet eli keulaa ylös ja hevosta lyhyemmäksi. Keskilaukka kyllä lähti hyvin eteen mutta raviinsiirtymisen joutui ottamaan voimakkaasti kädellä. Lävistäjän jälkeinen kulma ravissa sentään oli nyt hiukan tasapainoisempi reilun pidätteen ansiosta.

Loppuverryttelyssä ratsastettiin keventäen vielä muutama keskiravipätkä. Jussi liikkui hyvin pohkeen edessä ja venytti hienosti keskiraviin, mutta päänvaivaa aiheutti edelleen muodon epätasaisuus Jussin reagoidessa vasemman ohjan virheisiin jännittymällä välittömästi. Sinänsä hyvä jos hevonen antaa palautetta pienistäkin epätäydellisyyksistä, mutta ikävän rikkonaista tahtoo meno silloin olla.

Tämänpäiväinen ei suuremmin kasvattanut itseluottamusta kisojen suhteen, vaikka toki hyviäkin hetkiä tuntiin mahtui. Open neuvot kisapäivän varalle keskittyivät hevosen lyhyeksi ja ryhdikkääksi ratsastamiseen. Jos Jussi pääsee valumaan pitkäksi muuttuu niin siirtymisten kuin volttienkin ratsastaminen heti moninkertaisesti vaikeammaksi. Itse tuumin että taisin tänään helposti päästää Jussin turhan matalaksi koska jännittymisen ja pyöreyden häviämisen pelossa pyrin pitämään tuntuman mahdollisimman kevyenä ja välttämämään liikoja vaatimuksia Jussille silloin kun liikkuminen oli rentoa ja pyöreää. Sunnuntaiksi pitäisi ratsastukseeni jostain löytää sopiva kombinaatio jämäkkyyttä ja rentoutta. Toisaalta lupaavaa on se miten reippaasti Jussi on viime aikoina tunneilla liikkunut. Toivotaan että tämä vaihde säilyy kouluaitojen sisälläkin niin että kerrankin esittäisimme kisoissa jotain muuta kuin pelkkää jumimista.

Rentoutumista ja vähän vauhdin hurmaakin issikan kyydissä

Issikkaretki Moilasen tilalla on näemmä muodostumassa kevätperinteeksi. Työkaveri halusi ratsastusretkelle kummityttönsä kanssa, ja lähdimme Aleksein kanssa reissuun mukaan. Aivan kuten viimevuotisellakin vierailullamme keli oli aurinkoinen ja pihattoissikat pudottamassa muhkeaa talvikarvaansa. Tilan hevosvalikoimassa oli tapahtunut pieniä muutoksia, ja sainkin ratsukseni uuden tuttavuuden eli joulukuussa muonavahvuuteen liittyneen Bleesan (Gláma frá Helgastöðum I). Bleesa on 14-vuotias tamma, joka on Islannissa kuulemma mennyt passikisoja mutta Suomeen tultuaan varsonut ja ollut hyvin kevyellä käytöllä. Tällä hetkellä Bleesa oli varsin pulleassa kunnossa, vaikka olikin kuulemma jo ehtinyt talven aikana mahaansa pienentää ja kuntoa kohottaa. Erityisen huomiotaherättävää pienen ja pyöreän Bleesan ulkomuodossa oli kirkkaansininen oikea silmä. Ymmärsin Bleesan olevan vielä hitusen epävarma menijä, joten luontevinta oli laittaa minut seurueemme kokeneimpana ratsastajana sen satulaan. Olin etukäteen vähän haaveillut Nissestä johon viime kerralla tykästyin, mutta mielelläni otin myös suloisen ja sympaattiselta vaikuttavan Bleesan. Nisse puolestaan meni tällä kertaa Aleksein ratsuksi.

Harjattuamme valtavat kasat karvaa irti ratsuistamme päästiin pikkuhiljaa ratsaille ja matkaan. Bleesan kanssa olimme jonossa heti vetohevosen perässä. Jo alkumatkasta huomasin että satula tahtoi pyöreässä ja säättömässä selässä luisua vasemmalle vaikka vyö olikin kiskottu tiukalle. Etenimme tuttua reittiä aloittaen lumisella polulla joenvartta, ja auringon pehmentämässä lumessa hevoset saivat kyllä tehdä ihan kunnolla hommia. Tielle päästyämme ylitimme Iijoen patosiltaa pitkin ja jatkoimme metsätielle. Metsätiellä etenimme joen etelärantaa seuraten. Koska mukana oli kokemattomia ratsastajia askellajina oli pääasiassa käynti ja välillä mentiin rauhallista tölttiä. Bleesa kulki oikein varman oloisesti ja sen töltti oli superpehmeää, joten mikäpä siellä oli istuskellessa. Aika hurahti jutustellessa nopeasti.

Paluumatkalla tehtiin koukkaus laukkasuoralle, jossa pääsimme Bleesalla ja Nissellä ottamaan vähän vauhdikkaampaa menoa muiden odotellessa suoran alussa. Nisse otti jalat alleen ja hävisi saman tien kohti horisonttia, mutta Bleesa jäi ensin epäröiden pyörimään paikalleen. Sain lopulta kannustettua Bleesan liikeelle ja ihan mielissään se vauhtiin päästyään kiiruhtikin Aleksein ja Nissen perään, vaikka mitään toivoa Nissen kiinniottamisesta ei Bleesa-pullerolla tietenkään ollut. Ihan reipasta laukkaa kuitenkin etenimme ja ponilla tuntui olevan mahanalus jalkoja täynnä, mutta tasaisen ja turvallisen oloista kyytiä oli tämän ratsun laukka. Tyyne-terrieri pysyi vauhdissamme mukana ja kipitti siinä vierellä. Pitkän laukkasuoran päässä vastaan tuli loiva ylämäki jossa Bleesa alkoi hidastaa, ja pysähdyimme odottamaan Nisseä joka myöskin oli alkanut jarrutella jossain parisataa metriä edempänä. Takaisin muiden luo laukattiin sitten sen verran rauhallisempaa vauhtia että pysyimme helposti Nissen kintereillä. Laukkailoittelun jälkeen palasimme patosiltaa ja lumipolkua pitkin takaisin tallille. Onnistuttiin nappaamaan pihassa ryhmäposeerauskuva vaikka Bleesa yrittikin kovasti livistää pois paikalta.

Minä ja Bleesa ensimmäisenä vasemmalta.

Retki oli juuri sitä mitä tällä hetkellä kovasti tarvitsin eli mukavaa rentoutumista, ja viimeistään reipas laukkapätkä karisti arkiset mietteet mielestä. Pitää ehdottomasti päästä käymään täällä taas uudestaan, ehkäpä kesällä kun metsään pääsee vaeltamaan vähän monipuolisemmin ja ehkäpä joku kerta oikein kunnon vauhtireissulle laukkaamaan.

Parannusta laukkaan

Ilmoittauduin mukaan perjantai-illan pienryhmätunnille neljänneksi ratsastajaksi, ja toivoin ratsukseni Jussia paitsi lähestyvien kisojen vuoksi myös keskiviikkoisista laukkaongelmista harmistuneena. Toiveeni toteutui, joten ei muuta kuin testailemaan missä järjestyksessä Jussin jalat laukkaisivat tällä kertaa.

Päivän teemana olivat voltit, joita pyöriteltiinkin oikein koko rahan edestä. Alkuun ratsastettiin käynnissä kymmenen metrin voltit joka kulmaan, ja lisäksi pitkien sivujen alusta pohkeenväistöä pituushalkaisijaa kohti ja takaisin uralle. Pian jatketiin voltit ravaten ja väistöt käynnissä, ja lopulta myös väistöt ravissa. Käynti meni taas vähän epämääräiseksi nyhertämiseksi josta ei oikein valmista tullut. Ope muistutteli käyttämään nopeaa ja napakkaa pohjetta jatkuvan pienen kaivamisen sijaan, ja rauhoittamaan ulko-ohjan tuntumaa. Vasen käsi siis eli jälleen omaa elämäänsä. Väistöissäkin väistättävä pohje (ja raippa) olisi saanut olla nopeampi sen sijaan että jäin liiaksi punkemaan koko pohkeen noustessa jonnekin satulahuovan liepeille. Väistöihin saatiin ihan hyviäkin askeleita kunhan vaan onnistuin pitämään istunnan ja apujenkäytön edes suunnilleen rentona niin ettei Jussinkaan tarvinnut tehtävässä jännittyä. Kovin helposti vaan istunta vääntyi mutkalle etenkin vasenta pohjetta väistättäessä ja käsi unohtui vetämään, jolloin Jussikin tietysti nousi heti jännittyneenä ylös. Parhaat väistöt saatiin kun en yrittänytkään ähertää mahdollisimman pitkää väistöä vaan tyydyin vähempiin mutta laadukkaampiin ristiaskeleihin.

Voltteja ravatessa alkoi varsinkin vasempaan kierrokseen kulkea ihan mukavasti, mistä kertoi se kuinka pehmeä harjoitusravissa oli istua. Vasemmalle oli myös paljon helpompaa löytää tasainen ulko-ohjan tuki. Siinä missä oikeaan kierrokseen pyrin volteilla estämään ulkopohkeella takaosan pullahtamisen ulospäin, vasemmassa kierroksessa puolestaan kiinnitin huomiota etuosan kääntymiseen oikeasta pohkeesta voltin uralle estäen samalla hieman taaempana olevalla vasemmalla pohkeella takaosaa työntymästä sisälle. Tätä kautta sainkin Jussia ainakin omasta mielestäni suoremmaksi. Ope kehotti vielä vähän rauhoittamaan kättä sekä pohjetta (joka tosin aika paljon heilui ihan omia aikojaan ravin tahdissa kuten Jussilla ratsastaessani tuppaa käymään), sekä pyrkimään hieman korkeampaan ja ryhdikkäämpään muotoon Jussin ravatessa kyllä hyvinkin pyöreänä mutta melko matalassa muodossa. Kädet tahtoivat myös jälleen valua liian suoriksi kyynärpäiden irrotessa vartalon vierestä, vaikka tällä kertaa Jussi ei mielestäni juurikaan roikkunut ohjalla vaan oli kohtuullisen kevyt edestä.

Laukkatehtäviin siirtyessämme jännitti nähdä olisivatko laukkaosuudet tällä kertaa yhtään viimekertaista sujuvampia. Volttitehtävää jatkettiin ratsastamalla edelleen kaikkiin kulmiin voltit harjoitusravissa, mutta näiden väliin lyhyille sivuille vielä lisäksi hieman laajempi voltti laukassa noston tapahtuessa lyhyen sivun keskellä. Aloitettiin siitä helpommasta eli vasemmasta kierroksesta, ja suureksi ilokseni Jussi oli laukassa aivan eri hevonen keskiviikkoiseen verrattuna eikä painanut lainkaan ohjalle. Tuntuma pysyi näin ollen melko kevyenä ja pehmeänä, ja Jussi jopa pyöristyi laukkavolteilla. Kun vielä vähän aktivoin pohkeella ja raipan kosketuksilla lisää energiaa liikkeeseen niin kuulemma näki kuinka Jussi työskenteli hyvin selällä ja vatsalihaksilla. Nostoihin jäi vielä petrattavaa sillä ne jäivät hieman hitaiksi ja tämän seurauksena Jussi nousi hetkellisesti pois hyvästä pyörestä muodosta jossa oli nostoon asti ravattu. Laukkapätkien välillä ravissa oli elo varsin letkeää. Alkuun tosin Jussi tuppasi jännittymään pitkillä sivuilla kun tuntui kuvittelevan että sielläkin olisi pitänyt laukata, mutta hoksattuaan tehtävän luonteen ravasi tahdikkaasti ja tasaisessa muodossa myös volttien ulkopuolella.

Sain yllättyä iloisesti myös oikeassa laukassa, sillä laukka tuntui rullaavan ihan normaalisti eikä keskiviikkona ihmettelemääni lisäpomppua askelluksessa enää esiintynyt. Vähän jäykkää tosin oli, enkä heti löytänyt ulko-ohjaan tasaista ja pehmeää tuntumaa vaan hevosen pää heilui sivusuunnassa vasemman ohjan levottomuudesta kielien. Open ohje oli että käden voi kyllä pitää laukassa paljon hiljempaa eikä sen tarvitse näin paljon myödätä liikeen mukaan, sillä loppujen lopuksi varsinkaan hevosen liikkuessa pyöreänä ei pää niin mahdottoman paljon laukassakaan liiku. Tästä valaistuneena pyrin pitämään ulkokäden pikemminkin passiivisena sallien ihan pienen mukautumisen vain sen verran kuin hevosen pään liike automaattisesti toi mukanaan. Jokin oivallus tässä kohti pääsi tapahtumaan, sillä sain kuin sainkin ulko-ohjan rauhoitettua ja tuntuman muutettua vakaaksi ja pehmeäksi. Samalla vielä kevyttä asetusta sisäohjalla ja kääntämistä ulkopohkeella niin palaset pääsivät loksahtamaan paikoilleen ja Jussi hakeutumaan pyöreäksi. Välillä harhauduttiin pois tästä hyvästä olotilasta, mutta näiden katkosten jälkeen onnistuin palauttamaan menon oikeille raiteille ja näin esitimme oikeassakin laukassa oikein mukavia pätkiä.

Lopuksi ravailtiin vielä hetki keventäen molempiin suuntiin, ja tehtiin omaan tahtiin muutamia ravilisäyksiä uralla ja lävistäjillä. Jussi liikkui mukavan letkeän oloisena ja hyvällä energialla edeten. Keskiraveihinkin se venytti varsin innokkaasti niin että liike tuntui jopa lennokkaalta siinä määrin kuin se näin vaatimattomat liikkeet omaavalla hevosella on mahdollista. Taas olisi voinut jäädä ravailemaan vaikka loppuillaksi, sillä niin vaivatonta ja mukavaa oli tässä vaiheessa istuskella kyydissä.

Olin tunnin päättyessä oikein tyytyväinen Jussiin ja joiltain osin jopa itseeni. Oli helpottavaa että laukkatyöskentely onnistui näinkin hyvin ja viimekertaiset ongelmat olivat lähinnä muisto vain. Jotakin taisin myös oikeasti hoksata ulko-ohjan tuntumasta oikeassa laukassa, ja toivottavasti tämä taltioitui riittävän hyvin selkäytimeen. Nyt voi ensi viikon kisojakin odotella paremmalla mielellä. Kun vaan Jussi vielä liikkuisi kisaradalla yhtä mukavan reippaasti ja letkeästi kuin tänään loppuraveissa niin kyllä kelpaisi.

Kasin voltti ja tuskaisa laukka

Kevään ensimmäiset koulukisatkin on tässä aivan piakkoin käsillä, ja ope oli huomaavaisesti laittanut minulle koulutunnille Jussin jota jälleen kaavailen kisaratsukseni. Päivän tehtävätkin oli suunniteltu vähän kisoja silmälläpitäen.

Ensimmäisenä vuorossa oli hieman käyntityöskentelyä. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin tötteröillä rajattu kymmenen metrin voltti ja toiselle keskikäyntiä. Kuten tavallista oli käyntityöskentelymme Jussin kanssa aika jähmeää. Jussi liikkui pitkänä ja selkä alhaalla, ja käynti eteni lyhyellä mutta kiireisen oloisella askeleella. Aloituskierros oli oikea, ja asetuksen kanssa oli hankaluuksia etenkin voltin aikana. Ohjastuntumaan ei tahtonut löytyä keveyttä ja pehmeyttä, ja ope kehottikin etsimään tuntumaan paitsi rentoutta myös vakautta. Varsinkin ulokäsi tuntui soutavan epätahtia hevosen liikkeeseen nähden. Parhaat hetket käynnissä koettiin kun keskikäyntiä valmistellessa tein istunnalla puolipidätteeen ja tästä ratsastin saman tien kevyesti eteen. Näissä kohdissa Jussi tuntui ryhdistäytyvän ja pyöristyi hetkellisesti. Itse keskikäynti jäi kuitenkin aika olemattomaksi sillä askeleen venymisestä ei juuri voida tässä yhteydessä puhua.

Samaa kuviota jatkettiin oikealle kevyessä ravissa. Ravissa elämä oli odotetusti helpompaa ja tuntuma muuttui hiukan kevyemmäksi ja pehmeämmäksi Jussin hakeutuessa pyöreäksi. Tässä vaiheessa oli kuitenkin vielä havaittavissa jonkinlaista ohjalla makaamista, ja ehkäpä tästä etuosan raskaudesta johtui se että ope sai muistutella pitämään kyynärpäät napakasti kylkien vieressä niin ettei käsi lähtisi ohjan perässä valumaan eteenpäin. Uralla ravityöskentely sujui ihan kohtuullisen hyvin ja Jussi lähti mielellään pohkeesta eteen pyytäessäni pitkälle sivulle askeleen pidennystä. Muutoinkin tuntui tänään olevan kivasti eteenpäinpyrkimystä niin että Jussia sai jopa ennemminkin jarrutella kuin puskea eteen.Voltilla oli hankalampaa, sillä oikealle asettuminen ja taipuminen oli edelleen nihkeää enkä saanut näitä ratsastettua riittävän pehmeästi niin ettei hevonen olisi jännittynyt vastustelemaan. Ope kehotti kiinnittämään huomiota myötäyksen oikea-aikaisuuteen, ja tosiaan osa ongelmaa taisi olla se että välillä heitin Jussille ohjaa pois ihan turhanpäiten kun taas hevosen myödätessä asetukseen en hoksannut tähän lainkaan vastata. Taipumisen kankeudesta huolimatta Jussi liikkui alusta lähtien melko pehmeän ja joustavan oloisesti, eikä pahinta töksötysravia koettu tänään lainkaan.

Samat voltit ja askeleenpidennykset ratsastettiin vielä käynnissä ja harjoitusravissa vasempaan kierrokseen. Käynti oli vasemmallekin hankalaa, mutta ravissa meno alkoi olla aika mukavaa. Jussia ei tosiaan tarvinnut tänään työntää eteenpäin, vaan pikemminkin pääsi tekemään kokoavia ja tasapainottavia puolipidätteitä. Voltilla kun vaan muisti pitää ulkoavuilla oikean lavan kurissa niin hevonenhan tuntui liikkuvan suorastaan kahden ohjan ja pohkeen välissä. Ope muistutteli vielä pitämään paremman tuen omasta oikeasta lavasta niin ettei ulkokylki ja olkapää pääsisi ihan lösähtämään ja päästämään vartaloa sisäkiertoon. Lisäksi ohjeena oli hieman vähentää alaselän liikettä ravin mukana ja ennemmin ajatella lantion liikettä ikään kuin häntää jalkojen väliin kääntäen. Uskoisinkin päässeeni tästä ideasta kärryille niin että onnistuin ainakin hetkellisesti istuntaani korjaamaan. Viimeinen voltti tähän suuntaan oli oikein nappisuoritus Jussin ravatessa tahdikkaasti ja reippaasti mutta samalla hyvin ulkoavuista kääntyen ja sopivasti sisäpuolelta taipuen. Istunnankin taisin saada pidettyä suunnilleen kurissa ja suorana, ja open palaute oli että radalla tuo olisi hyvinkin ollut kasin arvoinen voltti ja hevonen näytti mukavan suoralta.

Laukkatyöskentely tahtoo usein olla Jussin kanssa hankalaa, ja tänään nämä hankaluudet vaikuttivat tavallistakin suuremmilta. Jatkettiin edelleen samaa volttia ja askeleenpidennystä aloittaen oikeasta laukasta. Laukka tuntui tosi jäykältä eikä pyöreyttä ja rentoutta löytynyt sitten millään. Ulko-ohjan tuntuma oli hyvin hankala säilyttää tasaisena, ja taas ulkokäsi heijasi epätahtia hevosen liikkeeseen nähden niin että Jussin pää heilui puolelta toiselle. Oikea laukka tuntui tänään myös jotenkin omituiselta aivan kuin liikkeessä olisi ollut jokin lisäpomppu, ja kun asiaa opelle kommentoin niin todettiin että etu- ja takapää eivät laukkaa oikein samassa tahdissa. Kuulemma Jussin vasen takajalka on ollut tosi jäykän oloinen viime aikoina, mikä sitten heijastuu laukan jähmeydeksi varsinkin oikeassa kierroksessa.

Vasen laukka tuntui normaalimmalta ja Jussi jopa hieman pyöristyi, mutta painui liian matalaksi ja etuosa oli todella raskas niin että ohjan päässä tuntui olevan ainakin 100 kg painoa. Jonkin sortin vetokilpailuksi se sitten meni niin että tuntuma ei varmasti ollut mukava kummallekaan osapuolelle. Yritin kyllä saada kättä kevyemmäksi ja pehmeämmäksi mutta en tässä onnistunut hevosen vetäessä vastaan minkä ehti, ja toisaalta taas tuntuman kovuus ja jäykkyys varmasti lisäsi Jussin taipumusta painaa ohjalle. Jussi osoitti tyytymättömyyttään pudistelemalla hieman päätään, ja samaa olisi tehnyt mieli tehdä itsekin sillä niin epätoivoista oli senhetkinen meno. Kaiken lisäksi lähdin volteilla kallistelemaan vasemmalle niin rankasti että paino tippui ulos oikealle ja näin hevonenkin ajautui voltin uralla pois tasapainosta.

Tuskaisten laukkatehtävien jälkeen loppuverryttely kevyessä ravissa sujui jopa yllättävän hyvin, ja yhtäkkiä kaikki olikin jälleen helppoa ja kivaa. Jussi oli kuin eri hevonen askellajin vaihtuessa, ja ravasi tasaisen pyöreänä ja kevyen mutta ei tyhjän oloisena edestä. Tästä oli helppo aktivoida ravia pohkeella kohti tuntumaa, ja pohkeeseen Jussi myös hyvin tällä kertaa vastasi. Ratsastettiin vielä laajoja voltteja, ja hevosen kääntyminen, taipuminen ja suoristuminen olivat nyt helposti pohkeilla kontrolloitavissa. Mentiin vielä pitkällä sivulla parit keskiravit, ja Jussi venytti aika mukavan oloisesti samalla pyöreänä ja ryhdikkäänä säilyen.

Hyvistä ravipätkistä huolimatta ei tunnista jäänyt kovin hienoja tunnelmia, sillä niin epätoivoisen hankalaa oli tänään laukkatyöskententelymme. Oikean laukan omituisuus kielii siitä että jotain jumia Jussilla liikkumisessaan on, ja sen meno on kuulemma tosiaan ollut nyt melko jäykän oloista. Paljon tietysti voi laittaa myös ihan oman taitamattomuuden piikkiin, vaikka toki hyvinä päivinä monin verroin toimivampaakin laukkaamista olen päässyt Jussin kanssa kokemaan. Viime sunnuntaina kuitenkin näin Jussin menevän hyvällä kuskilla laukassakin oikein hienosti, joten ei sen mahdoton temppu pitäisi olla kunhan vaan jotenkin keksii miten tällä hevosella ratsastetaan muitakin askellajeja kuin sitä ah niin ihanan helppoa ravia.

Veto pois ja keskittyminen hukassa

Aamun kisojen jälkeen oli aika lailla veto pois -olo kun palasin tallille vakiotunnilleni. Tämänkertainen ratsuni Elmo oli jo mennyt päivälle yhden tunnin, joten ihan parhaissa energioissa ei tainnut olla sekään.

Tunti aloitettiin käyntityöskentelyllä ratsastaen uralla sekä ympyröillä pysähdyksiä ja peruutuksia. Elmo liikkui mukavan pyöreällä kaulalla mutta auttamattoman tahmeasti ja pohkeen takana, ja taisinpa jo tässä vaiheessa tuntia ajaa sen välinpitämättömään reagoimattomuuden tilaan jatkuvalla pohkeella nyhjäämisellä. Pysähdykset onnistuivat oikein näppärästi pelkällä istunnalla, mutta peruuttaminen oli aika nihkeää. Elmo nosti pään ylös ja jäkitti vastaan, eikä peruutuksiin päästy lainkaan niin kevyillä ohjasavuilla kuin olisin toivonut. Muutama peruutusaskel kyllä aina lopulta saatiin, mutta aika vastahakoisen oloisesti.

Ravissa verryteltiin keventäen ja ympyröillä taivutellen etsien rentoa ja pyöreää eteen-alas muotoa. Sävelet oli samat kuin käynnissäkin eli pyöreänä kyllä liikuttiin mutta energia puuttui, ja unohduin hajamielisesti tuuppimaan ponia koko ajan eteenpäin. Välillä Elmo jännittyi nostaen pään ylös ja vetäen selän alas, mutta tähän ratkaisuna oli ratsastus pohkeesta eteen. Omat ajatukset tahtoivat vähän harhailla, ja työskentelyä leimasikin ratsukon molempien osapuolien kohdalla tietynlainen keskittymisen puute. Ohjastuntuma säilyi mukavan kevyenä, ja joitain ihan hyviäkin pätkiä nähtiin silloin kun sain Elmon kannustettua aktiivisempaan raviin. Luulen kyllä että välillä Elmo painui kuolaimen alle, sillä ajoittain ohja tuntui suorastaan tyhjältä.

Pienen välikäynnin jälkeen jatkettiin loivilla sulkutaivutuksilla käynnissä sekä laukkatyöskentelyllä pääty-ympyröillä. Sulkutaivutukset/takaosan siirrot tuntuivat onnistuvan kaikkein parhaiten aivan ensimmäisillä yrityksillä, mutta tämän jälkeen homma meni vähän epämääräiseksi nysväämiseksi. Elmo kyllä siirsi pyydettäessä takaosaa uralta sisään, mutta samaan aikaan käynti sammui ihan täysin niin että väistö oli todella hidasta möngerrystä. Ope kehotti huolehtimaan eteenpäin liikumisesta sisäpohkeella (tai siis sillä ei-väistättävällä pohkeella, kumpi nyt sitten onkaan sulkutaivutuksessa virallisesti sisä- ja kumpi ulkopohje?), mutta en ihan kunnolla onnistunut sovittamaan ulko- ja sisäapujen käyttöä toimivaksi kokonaisuudeksi. Elmokaan ei varmaan aina ollut ihan perillä siitä mitä siltä pyydettiin. Pyrin pitämään väistöt lyhyinä suoristaen heti parin onnistuneen askeleen jälkeen, ja ratsastamaan välillä vain rentoa ja "reipasta" käyntiä eteen jottei meno jäisi pelkäksi hidastetuksi filmiksi.

Laukannostot onnistuivat tänään molempiin suuntiin paremmin kuin viime kerralla niin että Elmo yleensä nosti suhteellisen helposti. Laukassa sai jälleen olla työntämässä ponia eteenpäin aktiivisuuden säilyttämiseksi ja laukan ylläpitämiseksi. Laukassakin Elmo kyllä hakeutui pyöreäksi mutta melko matalaan muotoon. Ope neuvoi nostamaan keulaa vähän ylemmäs jotta Elmo jaksaisi paremmin kantaa laukkaa, ja tämä olikin päivän valaistumishetki sillä olin kuvitellut Elmon nimenomaan tarvitsevan matalaa työskentelymuotoa jaksaakseen laukata. Todellisuus olikin päinvastainen, ja laukka parani kyllä kunhan en antanut Elmon painua edestä niin hirmuisen matalaksi. Raville tipahdeltiin aina ajoittain, ja ympyröillä esiintyi molempiin suuntiin melko vahvaa sisäpohjetta vastaan tunkemista. Ope muistutteli avaamaan oikeaa lonkkaa ja pitämään oikean takareiden paremmin kiinni hevosessa. Vasemmassa kierroksessa koettiin muutama ihan mukava pätkä joissa laukka rullasi hetkellisesti kohtuullisen hyvin ja poni oli jotakuinkin ohjan ja pohkeen välissä. Pidempiä aikoja ei näin hyvä fiilis kuitenkaan pysynyt yllä. Oikeassa kierroksessa Elmo lähti peilipäädystä pari kertaa aika sähäkästi laukannostoon, mutta eteenryntäys ei kestänyt kuin pari askelta ja sitten jumittiin taas.

Loppuraveissa Elmo venytti ihan mukavasti eteen ja alas, mutta edelleenkin ravia sai olla tuuppimassa eteen. En kuitenkaan havainnut isompaa uuvahtamista muutoin kuin korkeintaan omassa ratsastuksessani, ja Elmo liikkui ehkä jopa hieman reippaammin kuin alkutunnista. Loppukäynteihinkin riitti vielä virtaa sen verran että Elmo jaksoi ottaa pienen laukkaanryntäyksen ja melkein-pukin Hessun säikkyessä jotain olemattomia. Sen verran kesy Elmon säntäys kuitenkin oli että en päässyt edes horjahtamaan ja sain pitkilläkin ohjilla jarruteltua ponin pysähdyksiin.

Aika tahmeat fiilikset jäi tunnista. Osasyynä oli varmasti oma vetämättömyys ja huono keskittyminen, sillä miksipä ponikaan laittaisi parastaan jos kuski vaan alisuorittaa. Otan kyllä Elmon mielelläni jatkossakin ratsukseni, mutta jostain pitäisi saada kaivettua ryhtiä omaan ratsastukseen ja sitä kautta Elmonkin liikkumiseen.

Puhdas rata ja tsemppipalkinto

Kevään ensimmäisissä seurakisoissa ratsunani oli Eetu ja estekorkeutena 70 cm arvostelulla 367.1. Eetu hyppäsi alle yhden radan 50-60 cm luokassa, ja siellä meno näytti niin tasaiselta ja varmalta että kiipesin satulaan varsin luottavaisin mielin vaikka toki pieni kisajännitys kutittelikin mahanpohjassa. Jostain syystä esteet näyttivät kisaradalla pienemmiltä kuin tunnilla samaa korkeutta hypätessä, joten ei ollut paniikkia senkään suhteen. Verryttelyssä hypättiin kaksi kertaa pystyeste (numero 5) vasemmasta laukasta ja kaksi kertaa okseri (numero 2) oikeasta laukasta. Eetu oli hyvin kuulolla ja yhteistyö sen kanssa tuntui pelaavan todella mukavasti, joten verryttelyhypyt sujuivat vaivattoman ja varman oloisesti.

Olimme lähtövuorossa luokan ensimmäisinä, joten pääsimmekin aloittamaan oman suorituksen heti verryttelyn päätyttyä. Radan ensimmäiset viisi estettä sujuivat oikein mallikkaasti ponnistuspaikkojen osuessa melko mukavasti kohdilleen, ja päästiin etenemään hyvässä tasaisessa rytmissä. Kaarteissa sain vähän kannustaa pohkeella ja ääniavuilla eteen, mutta esteitä kohti Eetulla oli sopivasti imua. Ekan esteen jälkeen jouduttiin vaihtamaan laukka ravin kautta, ja taas kakkosesteellä laukka vaihtui vääräksi. Ihmeiden aika ei kuitenkaan ole ohi, sillä heti kolmosesteellä Eetu vaihtoi laukan oma-aloitteisesti takaisin vasemmasta oikeaksi. Näin ollen seuraavassa kaartessa ei tarvinnut rikkoa laukan rytmiä vaan päästiin tasapainoisesti nelosesteelle. Neloselle ja vitoselle ajauduttiin hiukan turhan lähelle niin että viimeisellä askeleella tuli pientä jarrutusta, mutta sujuvilla hypyillä ylittyivät nämäkin esteet. Kutoselle kääntäminen tuli ehkä turhan paljon sisäohjasta ja ponnistuspaikka ajautui juureen, mutta yli mentiin tästäkin ilman suurempia ongelmia. Näin perusrata oli päätöksessä ja jatkoimme suoraan toiseen vaiheeseen, jonka ensimmäiselle esteelle olikin kenties radan hankalin tie eli kaareva suhteutettu linja ja tietenkin oikeassa laukassa. Eetu oli kutosesteen jälkeen odotetusti vasemmassa laukassa, ja kun äkkiä kiskaisin sen kääntymään oikealle kohti seuraavaa estettä lipsahdettiinkin ristilaukalle. Tässä kohtaa olisi varmaan voinut kurvata sinne oikealle vähän vähemmänkin hätiköidysti. Kaarre ja hyppy aaltolankkupystylle toki selvitettiin ristilaukassakin, ja mutta aaltolankun jälkeen otin kyllä ihan tarpeettoman pitkän kaarteen kahdeksannelle esteelle. Kasin jälkeen Eetu korjasi laukan nopeasti ravin kautta mutta ehdin tätä tuskin edes huomaamaan. Ysille hyppy oli hyvä, mutta tästä kympille pitikin taas ratsastaa kaareva kuuden askeleen väli oikessa laukassa (kaareva suhteutettu linja oikeassa laukassa on suunnilleen hankalinta mitä minulle ja Eetulle voi radalla laittaa eteen ja tänään näitä kauhistuksia kuului rataan peräti kaksin kappalein!). Taas putkellettiin esteiden väli ristilaukassa, ja kympin jälkeen ajauduttiin jo toistamiseen aivan liian laajaan kaarteeseen. Tasaisen varmasti etenimme kuitenkin vielä viimeiselle esteelle ja sen yli, ja näin olimme onnellisesti maalissa puhtaan radan suorittaneina.

Sievä hyppy radan ensimmäiselle esteelle.

Este numero 7 eli toisen vaiheen aloituseste. Kunnon puristus polvilla niin että pohkeet varmasti heilahtaa taaksepäin...

Este numero 9, ja taas pohkeet lentelee mihin sattuu.

Olin suoritukseen varsin tyytyväinen, sillä meno tuntui oikein varmalta ja suorastaan helpolta. Puhdas suoritus oli ollut tavoitteeni ja sen saavuttamisessa ei ollut mitään ongelmia. Kyllä Eetu vaan on kaikessa luotettavuudessaan paras kisakaveri mitä kuvitella saattaa. Toisen vaiheen aikamme ei neljän ratsukon luokassa yltänyt ruusukesijoille, vaan jäimme toiseksi sijoittuneesta kaksi sekuntia ja luokan voittaneista Annesta ja Perasta noin kuusi sekuntia. Kakkossijaan olisi ehkä ollut ihan realistiset mahdollisuudet jos olisin ollut paremmin hereillä kääntämässä heti esteiden jälkeen tai jopa päällä sen sijaan että ajauduttiin ratkaisevissa kaarteissa jonnekin maata kiertävälle radalle tuhlaamaan sekunteja. En toisaalta ollut ruusukkeesta missään vaiheessa haaveillutkaan sillä tiesin kanssakilpailijat jo ennakolta nopeiksi uusintaratsukoiksi, ja kun näin ollen olin varustautunut jäämään palkinnotta puhtaastakin radasta huolimatta ei tämä kelpo suorituksen jälkeen harmittanut lainkaan. Oli kuitenkin kivaa että minut valittiin luokassa tsemppipalkinnon saajaksi, joten pääsin kuin pääsinkin palkintojenjakoon pokkaamaan tavarapalkinnon (hiusharja). Kisapäivästä jäi kaikin puolin oikein hyvä mieli, ja nyt saankin sitten pähkäillä jätänkö kevään osalta estekisailut tähän vai lähdenkö vielä jollakin ratsulla kokeilemaan hurjaa 70-80 cm rataa toukokuun kisoissa.



Kuvista kiitokset Noora-Marialle!

Yllättävän sujuvaa hyppäämistä

Ennen sunnuntain kisoja päästiin vielä kertaalleen hyppäämään. Kisaratsuksi sain toivomani Eetun, mutta koska Eetu oli tänään kevyemmän päivän tarpeessa en päässyt enää sen kanssa viime hetken estetreeneihin varmuutta hakemaan. Sen sijaan sain tunnille tällä kertaa Potterin, jolla toki halusinkin päästä joku kerta hyppäämään mutta olin aika epäileväinen tunnin onnistumisen (ja oman satulassapysymisen) suhteen. Viimeksi Potterilla hypätessäni kun en saanut hevosta oikein millään käynnistymään, ja tämän seurauksena esteiden yli kiivettiin hyvin hankalilla pompuilla aivan juuresta niin että matalista korkeuksista huolimatta horjahtelin ja keikahtelin kyydissä miten sattuu. Ehdinkin jo tuolloin päätellä ettei minusta olisi Potterilla hyppääjäksi, mutta onneksi sain nyt tilanteen uudelleen arvioitavaksi.

Jo alkuverryttelyssä totesin Potterin olevan tänään reippaammalla päällä. Laukassa oli hauskaa humputella menemään kevyessä istunnassa, ja Potter lähti pyynnöstä hyvin eteen. Ei ollut lainkaan samanlaista tahmailua kuin viimeksi. Verryttelyhyppynä tultiin kaksi kertaa putkeen pientä ristikkoa. Open ohjeen mukaisesti pysyttelin koko ajan enemmän tai vähemmän kevyessä istunnassa, estettä kohti hieman lähemmäs hevosta istuen. Potteria sai kyllä muistaa aktivoida, mutta laukassa oli kuitenkin ihan hyvä energia ja ristikko ylittyi sujuvasti hyvästä ponnistuspaikasta. Tällaisissa hypyissä ei myöskään ollut mitään ongelmaa olla mukana toisin kuin niissä tahmalaukasta tehdyissä hitaissa pompuissa. Yhtä sujuvasti ylittyi myös toisen suunnan verryttelyesteenä hypätty pieni pysty, ja aloin ounastella ettei tunti ehkä olisikaan täyskatastrofi.

Seuraavaksi hypättiin 6-7 askeleen linja (piirroksessa esteet 2-3) sekä tämän perään lävistäjällä yhden askeleen sarja. Sisäänhyppy linjalle oli ihan onnistunut Potterin tullessa esteelle suhteellisen hyvin rullaavaa laukkaa ja venyttäessä yli asiallisesta ponnistuspaikasta. Linjan jälkimmäiselle osalle eli okserille ei kuusi askelta riittänyt, joten Potter otti esteen eteen seitsemännen pikkuaskeleen ja pomppasi yli hyvin hitaasta vauhdista. Tämä hyppy oli sitä vaikeampaa kategoriaa, joten kellahdin alastulossa eteenpäin ja kantapäät tuntuivat nousevan ainakin 20 cm ylöspäin. Videolla ei näytä läheskään niin pahalta vaikka itsestä kyllä tuntui että kippaan sieltä nokalleni maahan asti. Potter kuitenkin jatkoi tasaista vauhtiaan oikeaan suuntaan, ja kaarteessa pyrin taas hoputtamaan lisää kierroksia laukkaan. Sarjalle tultiin sisään ihan hyvällä hypyllä, mutta vauhti hidastui siinä määrin että väli jäi hiukan pitkäksi ja Potter joutui kiskaisemaan kakkososalle sen verran paikoiltaan että taas keikahdin hypyssä nokalleni. Taisin tässä vaiheessa päivitellä ääneen jotain tyyliin "ei täällä kestä kyydissä". Open ohje oli ratsastaa myös sarjavälissä napakasti pohkeesta eteen jotta Potter lähtisi sujuvammin kohti toista osaa. Tultiin samaa pätkää vielä toinen kierros, ja nyt sain Potterin venymään eteen niin että suora linja hurahti kuudella askeleella ja okserille Potter innostui venyttämään oikein pitkän hypyn. Ihan oppikirjan mukaisesti en tässä pitkähkössäkään hypyssä onnistunut olemaan mukana vaan hieman vielä horjahdin etukenoon. Myös sarja oli nyt sujuvampi, ja pääsin myös kakkososalle hyppyyn mukaan ilman keikahduksia. Pikkuhiljaa alkoi vaikuttaa siltä että olin pääsemässä kärryille siitä kuinka Potterin hypyissä pysytellään kyydissä.

Seuraavaksi otettiin yksittäishyppynä pitkästä aikaa esiinkaivettu noppamuuri. Potter tietysti vähät välitti siitä mikä laatikko edessä on ja hyppäsi varmasti muurin yli. Ekalla kierroksella ajauduttiin pohjaan, mutta toisella yrityksellä saatiin jo nätti hyppy kauempaa. Tämän jälkeen vuorossa olikin päivän rataharjoitus (esteet 1-6), joka hypättiin enimmäkseen 65-70 cm korkeudessa ensimmäisen esteen ollessa hieman matalampi. Rata alkoi hiukan nihkeästi kun ponnistuspaikat ajautuivat juureen sekä ykköselle että kakkoselle. Tässä ei kuitenkaan ollut nyt isompaa ongelmaa kun se mystinen palikka oli loksahtanut selkäytimessä paikoilleen niin että osasin myös tällaisissa hypyissä olla kippaamatta painopistettä eteen hevosen kaulalle. Väli kolmoselle ei onnistunut kuuteen askeleeseen, vaan taas jarruteltiin okserin eteen vielä pikkuaskel mukaan ja ehdin vauhdin hidastuessa esteen edessä todeta että tästä hypystä en selviä. Vaan vielä mitä, ei siinä mitään horjahdeltu ja keikahdeltu vaikka hyppy olikin sitä epämukavampaa laatua. Loppurata onnistuikin sitten varsin näppärästi, ja etenkin seitsemän askeleen linja pikkupystyltä noppamuurille oli oikein sujuva ja hyvä.

Lopuksi saatiin kukin hypätä vielä jokin tehtävistä oman valinnan mukaan, ja valitsin tietysti pysty-okseri-linjan joka oli radalla ollut heikoin osuutemme. En kuitenkaan saanut Potteria nyt riittävän sujuvaan laukkaan, vaan molemmille osille ajauduttiin melko juureen ja askelmäärä oli edelleen se seitsemän. Saatiin vielä uusintayritys heti putkeen, ja pitkällä sivulla usutin laukkaan lisää kierroksia. Pääty kaarrettin reippaassa laukassa ja näillä vauhdeilla sujahdettiin sisään linjalle hyvällä pitkällä hypyllä. Välissä kannustin Potteria vielä pohkeella ja runsailla ääniavuilla säilyttämään saman energian, ja niin hyvin Potter intoutui tähän vastaamaan että kuusi askelta meinasi käydä jo melkeinpä ahtaaksi (huomatkaa videon ääniraidalta myös Annen kannustukset ja eläytymiset!). Tässä vaiheessa pääsin kokemaan vielä lisää ahaa-elämyksiä kun tajusin että näin tosiaan Potteria voi ja pitää esteillä ratsastaa eli sopivalla hulabaloo-meiningillä. Aika huoletonta on hyppääminen kun voi vaan leijailla koko ajan kevyessä istunnassa ja usuttaa hevosta vauhtiin kohti estettä stressaamatta ponnistuspaikoista ja luottaen että yli mennään joka tapauksessa.

Olin totta kai hurjan tyytyväinen siihen että vastoin ennakko-odotuksiani osasin Potterilla hypätä ilman isompia kompurointeja. Jonkinlainen alitajuinen oivallus hyppyyn mukautumisesta tosiaan osui sinne tunnin alkupuoliskolle ja sen jälkeen eivät pomppuhypytkään tuottaneet ongelmia. Kun vielä Potter liikkui tänään ihan kohtalaisen hyvin eteen niin pääsin omakohtaisesti toteamaan sen että tämän hevosen kanssa homma helpottuu heti kun vaan löytyy riittävä laukka. Tähän tilanteeseen kun pääsee niin Potterhan on kaikessa varmuudessaan yksinkertaisesti loistava hyppykaveri.