Hellepäivän hyppelyt

Jihuu!

Olin iloisesti yllättynyt kun sunnuntain tunnilla olikin esteitä, ja sain vieläpä mennä Eetulla. Aivan liian harvakseltaan on taas viime aikoina kertynyt hyppykertoja. Turvaliivi ei 27 asteen lämpötilassa ole mikään mukava varuste mutta laitoin sen kuitenkin tunnollisesti päälle.

Kuuman sään takia pidettiin alkuverryttely aika minimissä eli hetki ravailua molempiin suuntiin. Käynnissä sain Eetun asettumaan myös vasemmalle ja myötäämään niskastaan, mutta ravissa en. Aika jäykäksi ja vinoksi tilanne siis jäi verryttelyn päätteeksi.

Aloitettiin puomitehtävällä ratsastaen vasemmassa laukassa viiden puomin linja innariväleillä (3 m). Eetu oli aika jännittyneen ja kiireisen oloinen laukatessani ympyrän ennen puomeja sekä linjalle lähestyessä. Ei isompia ongelmia puomeilla, mutta vähän etupainoiselta tuntui meno ja Eetu olisi mieluiten posottanut menemään pidätteistä välittämättä. Ope taisikin kommentoida että tarvittaisiin hieman lisää ryhtiä ja tasapainotusta. Kahden puomikierroksen jälkeen vaihdettiin suunta ja tultiin samaa jumppasarjaa oikeassa laukassa niin että puomit nousivat yksi kerrallaan kavaleteiksi. Sain nyt Eetua hieman paremmin kontrolliin ja kuulolle, sillä en enää antanut sen lähteä posottamaan heti laukannostosta mielensä mukaan vaan tarvittaessa otin napakan pidätteen ja palautin ponin käyntiin. Tämän kontrollinpalautuksen jälkeen päästiin jumppasarjalle vähemmällä kiireellä ja ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdilleen. Ope kehotti avaamaan hypyissä polvet paremmin irti satulasta, ja kun tämän korjasin tuli kehuja hyvästä ja pehmeästä mukautumisesta kavaleteilla. Positiivista oli myös se että Eetu säilytti jumppasarjalla oikean laukan jokaisella kierroksella eikä vaihtanut alastuloissa suosimaansa vasempaan laukkaan.

Seuraavaksi siirryttiin muiden esteiden pariin aloittaen lävistäjäpystyllä oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen. Vaihto näin päin olikin Eetun kanssa tietysti helppo nakki. Ekalla kierroksella ponkaistiin pikkupystyn yli hyvinkin kaukaa, minkä kyllä näin hyvissä ajoin ja olin mukana. Kuulemma olin lähtenyt vähän liikaa ennakoimaan hyppyä ja olisi varmaan päästy lähemmäs jos olisin jäänyt odottamaan. Tämän jälkeen pystylle päästiinkin aika lailla nappipaikkoihin, ja oma silmä tuntui tämän suhteen pelaavan melko hyvin. Lävistäjäpystyn jälkeen lisättiin vielä kaarros päädyn kautta kahden esteen suoralle linjalle, jossa väli oli mitoitettu 5-6 askeleelle. Jälkimmäisessä esteessä oli spesiaalina alla pieni "tukkiviritelmä". Sen verran tukkeja ekalla kierroksella vilkaistiin että mahdutettiin esteen eteen kuudes askel ja ajauduttiin viimeisellä askeleella vähän oikeaan laitaan.

Tultiin lopuksi kaksi rataa, joista ensimmäisellä järjestys oli jumppasarja oikeasta laukasta, lävistäjäpysty vaihdolla sekä  pystyn ja tukkiesteen linja vasemmasta laukasta. Eetu lähti taas aika sähäkästi liikkeelle niin että vähän piti menoa rauhoitella jumppasarjalle lähestyessä, mutta tämän jälkeen tehtävä sujui varsin helpon oloisesti ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Suhteutetulle linjalle tultiin sisään pitkällä hypyllä, joten väli sujui aika luontevasti viidellä askeleella vaikka ponnistuspaikka tukkiesteelle jäikin hiukan kauas. Ope muistutteli suoristamaan ylävartaloa kaarteissa, mutta muuten ei ollut isompaa korjattavaa.

Toisena ratana tultiin jumppasarja oikeasta laukasta, suhteutettu linja (tukkieste + okseri) oikeasta laukasta, lävistäjäpysty laukkaa vaihtaen ja vielä jumppasarja vasemmasta laukasta. Tukin ja okserin linjalla olisin saanut paremmin joko ottaa kiinni tai ratsastaa eteen, sillä nyt tultiin kuudella askeleella niin että viimeistä joutui okserin eteen hieman lyhentämään eikä rytmi siis ollut välissä täysin tasainen. Näissä "isommissa" hypyissä Eetu alkoi sitten vaihdella oikeaa laukkaa pois, joten kaarteeseen okserin jälkeen kurvattiin ristilaukassa. Eetu kuitenkin korjasi tilanteen itse vaihtamalla oikeaan laukkaan, mitä en onnistunut ensin huomaamaan vaan olin jo kääntämässä pois lävistäjäpystyltä korjatakseni laukan rauhassa. Viime tipassa kuitenkin tajusin jatkaa esteelle, joka sitten ylittyikin nätisti ja vasempaan laukkaan vaihtaen. Loikittiin vielä sujuvasti jumppasarjan yli radan loppuun, ja sain kehotuksen uusia tukki-okseri-linjan. Alkuperäinen ajatukseni oli tulla väli kuudella, joten ratsastin sisään melko hallitussa tempossa. Sisäänhyppy oli kuitenkin sen verran reilu ja ope kannustamassa eteen että suunnitelma muuttui lennossa viiteen askeleeseen. Tämä toki onnistuikin Eetun reagoidessa mielellään eteen, mutta hiukan kauas jäi hyppypaikka ja hyppy okserille oli melko laaka. Käsky kävi tulla linja vielä kertaalleen kuudella askeleella. Odoteltiin tätä ennen muiden hyppyvuoron ajan, ja kun oma vuoro koitti lähti Eetu taas liian kovalla höyryllä liikkeelle ja palauttelin ensin kontrollia palaamalla käyntiin. Kuvittelin että myös sisäänhypyn jälkeen vaadittaisiin melko reilu pidäte, mutta esteen jälkeen Eetu vastasikin pidätteeseen paljon kuuliaisemmin ja jarrutus meni jo turhan överiksi. Sain kyllä tästä kevyellä eteenratsastuksella sihtailtua okserille ihan sopivan paikan kuudella askeleella, joten askelmäärätavoite täyttyi mutta välissä rytmi oli edelleen vähän epätasainen. Kiinniotto olisi siis pitänyt tehdä pehmeämmin. Ei kuitenkaan hyppyytetty hevosia enää enempää vaan tyydyttiin tältä erää tähän suoritukseen.

Open palaute oli että Eetu näytti tänään tavallista suoremmalta hypyissä ja positiivista oli myös sen pyrkimys tehdä itse korjauksia silloin kun esteen jälkeen oltiin väärässä laukassa. Omakin tuntumani oli että meno oli yleisesti ottaen varsin sujuvaa. Suhteutettu linja oli meille päivän hankalin tehtävä ja siinä olisi kaivattu  vielä pientä hienosäätöä askelpituuteen. Eetu jaksoi kelistä huolimatta olla varsin pörhäkkänä, mikä alkuun meinasi aiheuttaa kiireisyyttä mutta tehtävien edetessä kontrolli ja laukan säädeltävyys parani. Kivahan se vaan on että poni on hyppäämisestä innoissaan kun kuitenkin jarrut löytyy helposti.

Onnistunut uusintayritys

Oli varmaan täysin älyvapaa idea tunkea mukaan ylimääräiselle tunnille päivänä jolloin lämpötila paukkui lähes 30 asteessa, mutta kannatti mennä kuitenkin. Tunnilla oli kaikkiaan vain kuusi ratsukkoa, ja pääsin jatkamaan heti tuoreeltaan Dillen kanssa työskentelyä. Vaikka eilinen tunti loppujen lopuksi sujuikin ihan kohtalaisen mukavasti jäi oma sähläämiseni harmittamaan siinä määrin että oli ehdottoman hyvä päästä yrittämään saman tien uudestaan.

Tänään ohjelmassa oli etu- ja takaosakäännöksiin johdatteleva tehtävä jossa ympyrää pienentäen ja samalla takaosaa ulos/sisään väistättäen pyrittiin pikkuhiljaa kohti etu/takaosakäännösmäistä liikettä. Jakaannuttiin työksentelemään kahden ratsukon ympyröille, joilla vuorotellen toinen teki väistötehtävää keskellä ja toinen työsti ravia isommalla ympyrällä. Aloituskierros oli oikea ja väistätettiin oikealla pohkeella takaosaa ulos samalla etuosaa pienemmälle ja pienemmälle ympyrälle kääntäen. Tähän suuntaan Dille kyllä väisti pohjetta melko näppärästi, mutta etuosa ei alkuun ollut ihan hallinnassa vaan tahtoi karata liikkeestä. Tuntumaa oli tehtävän aikana hankala pitää pehmeänä, ja seurauksena olikin vähän jännittynyt ja väärinpäin kulkeva poni. Asetus oikealle ei myöskään ollut vielä tässä vaiheessa lainkaan läpi. Ope sai muistutella että oikean käden tehtävä käännoksessä on vain asettaa ja tarvittaessa johtaa etuosaa, sillä taas oli sisäkäsi vähän väliä tekemässä ylimääräisiä ohjasotteita. Kunhan sain väistöjen välillä ratsastettua asetusta läpi ja Dille alkoi tätä kautta myödätä niskasta tuli väistöissä/käännöksissä etuosa pikkuhiljaa paremmin hallintaan ja aina pari askelta kerrallaan saatiin ihan pätevää takaosan väistöä etuosan ympäri.

Väistötehtävän aloitus oli aika nihkeää ja jännittynyttä.

Pikkuhiljaa tehtävä alkoi sujua paremmin ja takaosa väistää etuosan ympäri.

Isommalla ympyrällä ravatessa yritin pitää eiliset opit mielessä asetusta oikealle pyytäessäni sekä vasempaan kierrokseen ulkolapaa kontrolliin etsiessäni. Ihan samoilla nikseillä homma lähtikin toimimaan, eli kärsivällisellä asettamisella ja myötäyksen palkitsemisella oikeassa kierroksessa sekä topakoilla ulkoavuilla vasemmassa kierroksessa. Yritin keskittyä myös parempaan apujen rauhoittamiseen ponin liikkuessa hyvin ja pyöreänä. Pohkeella kyllä sai muistutella näissäkin hetkissä jottei ravin energia ihan hiipunut.

Takaosan väistätys vasemmalla pohkeella oikealle oli odotetusti hankalampaa kuin päinvastaiseen suuntaan, ja edelleen tuli niin käteen, pohkeeseen kuin istuntaankin liikaan jännitystä. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä että tähänkin suuntaan saatiin joitakin askeleita ihan onnistunutta väistöä etuosan ympäri, jopa niin että Dille myötäsi liikeessä niskastaan ja pyöristyi tuntumalle.

Ravissa koettiin ihan mukavia hetkiä heti kun asetus oikealle alkoi toimia.

Aina yhtä lysyssä.

Tunnin loppupuolisko mentiinkin sitten tehtävän takaosakäännösversiota eli takaosan väistätystä voltilla sisään ja tästä pikkuhiljaa etuosan kääntämistä muutamia askeleita takaosan ympäri. Isolla ympyrällä puolestaan työstettiin laukkaa. Aloitettiin taas oikealle, joka oli nyt vaikeampi suunta vasemman pohkeen ollessa väistättävä pohje. Aluksi yritin tehdä tehtävästä liian vaikean menemällä saman tien ihan pienelle voltille, mutta kun ope ohjasi ratsastamaan väistöä hieman isommalle ympyrälle alkoi ihan kelvollisia ristiaskeleita löytyäkin. Sisäpohje tosin työntyi taas ainakin puoli metriä liian eteen, mikä videollakin näkyy hyvin selvästi. Ei ehkä kovin pitkälle päästy varsinaisen takaosakäännöksen suhteen vaan jäätiin väistön/sulkutaivutuksen asteelle, mutta pääasia että tosiaan onnistuneita väistöaskeleita saatiin tähän molemmille hankalaan suuntaan. Hetkittäin löytyi väistössä jopa pyöreyttä. Takaosakäännöstehtävä vasempaan kierrokseen puolestaan oli mielestäni päivän onnistunein väistöversio, sillä pääsin nyt ratsastamaan hieman kevyemmin avuin ja Dille väisti rentona ja kuuliaisesti. Taisipa siinä olla joku askel jo ihan kääntymistä takaosan ympärikin.

Oikean pohkeen väistöä / takaosakäännöstä vasemmalle.

Tässä näyttäisi olevan ihan oikeaa ideaa takaosakäännöksen suuntaan.

Laukassa Dille teki eilisen tapaan todella hienosti töitä ja hakeutui pyöreäksi kun vaan sitä vähänkään pyysin. Luulen että Dillellä on vielä hieman rajoittunut kyky kantaa itseään niin että sen yrittäessä laukassa pyöristyä ja koota meinaa liike helposti hidastua. Pohkeella saikin olla hyvin topakasti kannustamassa aktiivisen liikkeen ylläpitoon. Helppo ja mukava oli kuitenkin laukkaa ratsastaa ponin pyrkiessä tekemään asiat ihan oikein. Ope kehotti jättämään Dillelle vähän enemmän omaa vastuuta liikkumisestaan niin etten koko ajan varmistele muotoa sisäkädellä siinä vaiheessa kun jo rentona ja pyöreänä mennään. Tuntuma siis tasaisena hiljaa ja ulkopohje vaan ylläpitämässä laukan pyörivyyttä eteen.

Laukassa Dille meni tänäänkin hienosti.

Ravattiin vielä pieni hetki loppuverryttelyksi, ja tässä sai hetken aikaa taas etsiä uudestaan oikeita nappeja mutta niiden löytyessä liikkui Dille ravissakin oikein mukavasti. Asetus oikealle toimi hyvin ja poni oli kahden pohkeen ja ohjan välissä ihan eri malliin kuin alkutunnista. Opeltakin tuli kehuja nätistä menosta. Ylipäänsä olimme kuulemma onnistuneet tänään hyvin. Olin itse samaa mieltä ja totesin että siinä missä eilen esitimme hyviä pätkiä oli tänään näitä hyviä pätkiä enemmän. Mielestäni onnistuin myös hieman vähentämään ylimääräistä häsläystä ja ratsastamaan eilistä keskittyneemmin ja paremmin ajatuksen kanssa. Siinä mielessä tavoitteessani osaksi onnistuin, vaikken tietenkään vielä kaikkia älyttömyyksiä pystynytkään karsimaan.

Loppuminuuttien ravityöskentelyä.

Vaikeinta on olla tekemättä mitään

Kävipä huono tuuri kevään viimeisten kisojen kanssa, sillä juuri kisaviikonlopun ajan olivat flunssan aiheuttama väsymys ja lihassärky niin voimakkaita että oli pakko laittaa itselleen parin päivän totaalinen urheilukielto. Vaan onneksi pääsin nyt jo takaisin satulaan ja intoa puhkuen sinne pienen tauon jälkeen palasinkin. En vaan alkuun ollut kovin innoissani päivän ratsustani, sillä sain Dillen joka ei maneesipöhköilyjensä vuoksi ole ollut viime aikoina suosikkilistallani. Tämä osoittautui kuitenkin aivan liian negatiiviseksi ennakkoasenteeksi, sillä kentällä poni meni oikein kivasti.

Päivän teemana oli löytää hevosiin pyöreyttä sekä hieman lyhyempää ja kootumpaa liikkumista. Tätä tavoiteltiin käynnissä ratsastettujen avo- ja sulkutaivutusten kautta. Kuviona olikin lähes koko tunnin ajan avo- tai sulkutaivutusta käynnissä pitkillä sivuilla sekä ravia ja laukkaa päädyissä ympyröillä. Dille oli alkuun aika jähmeän ja tahmean oloinen, ei vastannut kunnolla pohkeesta eteen, tunki voimakkaasti oikeaa sisäpohjetta vasten eikä asettunut oikealle pätkääkään. Tässä tilanteessa ajauduin ratsastamaan aivan käsittämättömän väärällä ja huonolla periaatteella eli koko ajan pohkeella ja ohjalla jotain päämäärättömästi nyhjäten. Keskittyminen, järki ja rentous oli omasta tekemisestä täysin hukassa. Avotaivutusten ratsastaminen käynnistyi näillä eväillä, joten ei ihme jos alku oli takkuisaa. Ope kehottikin ratsastamaan avot pyytäen ponilta vain yhtä asiaa kerrallaan sen sijaan että häslää vähän kaikkea yhtä aikaa. Jälkeenpäin ihan hävettää miten ratsastinkaan varsinkin alkutunnin niin käsittämättömän huonosti. Silloinkin kun kuvittelin istuvani ihan hiljaa olivat pohje ja käsi tiedostamattani koko ajan tekemässä jotain pientä.

Avotaivutusyritykset oikealle näyttivät pääsääntöisesti tältä. Sisäkäsi vetää, pohje jännittyy ylös.

Apujen rauhoittamisen lisäksi ope korjasi kääntämään omaa rintakehää enemmän oikealle avotaivutuksen suuntaan. Alkuun tämä meni vähän överiksi niin että Dille lähti haahuilemaan kentän keskustaa kohden, mutta pienellä tunnustelulla löytyi jokseenkin sopiva keskitie siihen kuinka paljon oikealle kannatti kääntyä. Välillä tosin kehonhallinta petti siinä määrin että lähdinkin epähuomiossa vetämään oikeaa kylkeä ihan kasaan. Dillellä oli kyllä avotaivutuksissa ihan yritystä, ratsastajan ohjeet vaan taisivat olla kovin epäselvät.

Hyvällä mielikuvituksella tästä ehkä näkee että loivaa avotaivutusta yritetään mennä.

Ravissa homma toimi luontevammin kuin käynnissä, osasyynä tähän varmaan se etten ehtinyt ihan yhtä paljon säätää ylimääräisiä näperryksiä joka askeleella. Johtuneeko kuumasta säästä mutta Dille ei liikkunut mitenkään erityisen reippaasti ja ennemmin sai olla pyytämässä raviin lisää energiaa kuin jarruttelemassa. Ravi oli kuitenkin pehmeän oloista ja kuvittelin istuvani siedettävän nätisti, mutta videot paljastavat että kyllä vaan harjoitusravissa yläkroppa hytkyy liikaa, kädet elävät liikaa ja pohkeetkin vispaavat. Lonkat ei siis olleet kunnolla auki vaikka poni olikin nyt sen verran kapea että periaatteessa olisi pitänyt päästä istumaan ongelmitta ympäri. Tässä ei nyt siis toimi samat selittelyt kuin Jussi-tankkerin selässä heiluessani.

Raviympyröillä jatkettiin oikealle asettumisen työstämistä. Aika hurjan vinohan Dille on, joten ihan helpolla ei asetus irronnut, ja poni roikkui sisäohjan varassa varsin raskaasti. Vetokilpailua ei ihan täysin vältetty, vaikka ope muistuttelikin että asetukseen ei saa tulla taaksevetoa. Toisaalta sain myös kehotuksen pitää oikean käden melko lähellä säkää ja varoa liiallista sivulle levittämistä. Yritin keskittyä asetuksen pitämiseen sitkeästi ja myötäämiseen oikealla hetkellä, ja ponin ollessa ohjalla näin raskas oli myötäys sen puolelta itse asiassa varsin helppo huomata. Pikkuhiljaa myötäyksiä alkoikin tulla ja näin pääsin myös itse myötäämään ja keventämään kättä. Asetuksen mennessä läpi Dille pyöristyi ja tuntui liikkuvan välillä aika mukavastikin. Asetusta sai pyytää aina uudestaan ja uudestaan, mutta Dille antoi aika selkeää palautetta niin että mikäli onnistuin myötäyksen ajoittamaan oikein oli palkintona pyöreänä ja rentona liikuva poni, kun taas unohtuessani sisäohjaan roikumaan ponin myödättyä oli tuloksena Dillen jännittyminen.

Oikeassa kierroksessa oli sisäohjassa vetokilpailun makua.

Vasemmassa kierroksessa ongelma oli päinvastainen, eli Dille olisi halunnut vetää kaulan sisäohjan perässä ihan linkkuun ja pullauttaa ulkolavan teille tietymättömille. Nyt tarvittiin vahvaa ulkopohjetta kääntämään etuosaa ympyrän uralle sekä jämäkkää ulko-ohjaa. Ope muistutteli pitämään oikealta oman "lapatuen" jotta myös ponin ulkolapa olisi paremmin tuettu ja hallinnassa. Vinkkinä etuosan kontrollointiin oli ulko-ohjan painaminen kaulaa vasten avittamaan etuosan kääntämistä. Ulkoapuihin keskittyminen tuotti kuitenkin tulosta niin että vähitellen Dille alkoi suoristua ja ulkolapa löytyä paikoilleen. Tätä kautta löytyi heti mukavasti pyöreyttäkin ja meno tuntui selkään jo varsin mukiinmenevältä. Ponin liikkuessa hyvin olisi kuitenkin apujenkäyttöä saanut rauhoittaa vielä lisää ja jättää etenkin sisäkädellä säätämisen pois. Taas oli varmaan 70% turhasta tekemisestä sellaista josta en itse edes ollut tietoinen, eli käsillä ja jaloilla on vaan kummasti ihan oma elämänsä. 

Vaihdettiin pikkuhiljaa avotaivutukset sulkutaivutuksiin ja ravityöskentely ympyröillä laukkatyöskentelyyn. Kierros oli ensin oikea, mihin suuntaan sulkutaivutus oli meille haastellisempaa. Samoja ongelmia oli kuin avotaivutuksissakin, eli epämääräiset ja päällekkäiset avut sekä oma rentouden puute. Sain kyllä Dillen väistämään takaosaa uralta sisään, mutta oikealle taipuminen samanaikaisesti oli haastellisempaa ja rentous ja pyöreys loistivat poissaolollaan. Oikealla sisäpohkeella oli tuttu taipumuksensa työntyä sulkutaivutuksessa aivan eteen ulkopohkeen lentäessä puolestaan liian taakse, ja näin tietysti istuntakin meni ihan vänkkyrään kinttujen ollessa jotakuinkin aitajuoksijan asennossa.

Hyvä esimerkki siitä mitä sisä- ja ulkopohkeelle tapahtuu sulkutaivutusyrityksessä...

Laukannostot käynnistä olivat paria notkahdusta lukuunottamatta varsin napakoita. Laukassa koettiin tunnin parhaat hetket, sillä ei tarvittu kuin hieman pohkeesta ohjaa kohti aktivointia ja pieni asetus niin Dille lähti hakeutumaan hienosti pyöreäksi. Välillä vaan meinasi painua edestä liian matalaksi, joten ulko-ohjalla sai olla kohottelemassa etuosaa. Oikea laukka oli hitusen tönkköä ja ope olisi kaivannut askeleeseen vähän lisää pyörivyyttä. Dille kuitenkin hienosti tarjosi ihan oikeita asioita eli selkää ja niskaa pyöreäksi alta pois kiirehtimättä, ja tuntui että poni yritti työskennellä takaosallaankin ihan asiaankuuluvasti. Itse sain keskittyä lähinnä mahdollisimman vakaaseen tuntumaan ja tukeen etenkin ulkoohjalla sekä energian säilyttämiseen pohkeella.

Vasempaan kierrokseen sulkutavutukset onnistuivat poikituksen puolesta pätkittäin ihan hyvin, mutta näissäkin olennaista oli vahtia oikean ulkolavan mukanaoloa. Tähänkin kierrokseen Dille tarjosi laukassa pyöreää ja nättiä liikkumista kunhan vaan sain ulkoa riittävän tuen niin ettei kaula linkkuuntunut vasemmalle. Kun vaan sain omat konseptini järjestykseen niin jopas alkoi meno tuntua pätkittäin todella hyvältä.

Oikeassa laukassa oli ihan kivoja pätkiä...

...ja vasemmassa vielä kivempia.

Lyhyen loppuverryttelyn aikana etsiskelin vielä ravissa samaa fiilistä kuin äsken laukassa. Dille taisi olla jo vähän sitä mieltä että eikös tämä riittäisi ja pohkeella sai patistella liikkumaan reippaasti eteen vielä pienen hetken. Keventäessä taisi vähän oma pakka levitä, mutta harjoitusravissa löytyi vielä kauniisti pyöreyttä ja rentoutta sekä alkutuntiin verrattuna jo huomattavasti suorempaa liikkumista.

Tunti olikin nihkeistä odotuksistani huolimatta oikein kiva, ja Dille tekee kyllä vauhdilla paluuta suosikkilistalleni. Voisi kai sanoa että poni meni tänään oikein hienosti suhteessa siihen miten paljon ratsastaja yritti sitä häiritä, joten siinä missä Dille ansaitsee kehut ei samaa voi sanoa omasta suorituksestani. Puolet ongelmista ratkeaisi jo sillä kun osaisi tarvittaessa vaan istua hiljaa ilman jatkuvaa epämääräistä nyhväämistä, mutta kun juuri se on niin hirvittävän vaikeaa.

Voltteja, siirtymisiä ja istuntaongelmia

Aamupäivän estetunnin jälkeen oli luvassa lisää hikoilua yhä vain lämpenevässä säässä, sillä iltapäivällä vuorossa oli sunnuntain vakiotuntini. Ensi viikon kisoja silmällä pitäen sain mennä taas Jussilla. Tunti oli Jussille päivän ensimmäinen, mutta helteestä huolimatta se oli jo tehnyt varsin perusteellisen alkuverryttelyn riehumalla tarhassa Peran kanssa itsensä lähes hikeen. Liekö tämä syy siihen että Jussi liikkui tänään varsin vetreästi.

Suurin osa tunnista ratsastettiin noin 15 metrin voltteja pitkille sivuille sekä siirtymisiä askellajin sisällä eli kokoamista ja askeleen pidennystä omaan tahtiin. Aloitettiin käynnissä oikeaan kierrokseen. Käynnissä Jussin liikkuminen oli hitaanpuoleista ja jäinkin sitä huomaamattani tuuppimaan sekä pohkeella että istunnalla. Asetusten suhteen yritin muistutella itselleni edellistuntien oppeja eli kärsivällisyyttä asetuksen pyytämiseen ja näin käsi rauhallisemmaksi huolimattoman ottamisen ja päästämisen sijaan. Asetusten ja pienten kokoamisyritysten kautta liikkumiseen löytyi hieman pyöreyttä, vaikka muoto jäikin pitkäksi ja etupainoiseksi.

Hevonen on pitkä, ohjat on pitkät. Vaan kun saisi (edes) tämän istunnan säilytettyä  ravissa ja laukassa...

Asetus oikealle ei tuottanut tänään ongelmia. Ja kädetkin on kannettuna!

Ravissa Jussi liikkui alusta alkaen varsin mukavasti ja aktiivisesti. Muoto pysyi tasaisena ja hevonen rentona, mutta aivan kuten viime tunnillakin kaivattiin Jussille parempaa ryhtiä ja etuosan kohotusta ylöspäin. Ope kehotti pyrkimään erityisesti alakaulan pyöreyteen ja ylös nostamiseen. Helpointa muodon ryhdistäminen oli volteilla sisään asettaen ja samalla ulko-ohjalla etuosaa kohottaen. Taas sai kyllä varoa etten jäänyt huomaamattani värkkäämään liikaa sisäohjalla, ja osittain käden levottomuus juontanee juurensa puutteelliseen keskivartalon käyttöön ja sitä myötä istunnan epävakauteen. Asetus ja taivutus jäykälle puolelle eli oikealle onnistui tänään melko vaivattomasti, ja Jussi oli kaikin puolin aika notkean oloinen. Vasempaan kierrokseen oli ensin hankalampi löytää hevonen pohkeiden väliin, mutta ratkaisu löytyi takaosan väistätyksestä ulos voltilta muutama askel kerrallaan. Uralla volttien välillä ratsastin pieniä keskiravipätkiä. Jussi kyllä vastasi pohkeesta eteen, mutta askeleen venyminen taisi jäädä aika vaatimattomaksi. Keskiravi onnistui paremmin silloin kun kevensin enkä harjoitusravissa joka suuntaan leviävällä istunnallani häirinnyt hevosta ihan niin paljon. 

Ravivolteilla Jussi liikkui oikein mukavasti. Kokonaisuuden pilaa kuski jonka on ihan pakko kenottaa tällaisessa etukumarassa koko ajan.

Hevosen toimiessa tänään näin kivasti löytyivät ehdottomasti isoimmat ongelmat omasta istunnasta. Koko tavanomainen virhekavalkadi tuli taas käytyä läpi sisältäen ainakin etukumaran kevennyksen, ryhdittömänä kasassa istumisen harjoitusravissa, lonkkien riittämättömän aukeamisen ja polvella puristamisen, pohkeen heilumisen, leviävät kädet, vartalon kierron vasemmalle sekä velton oikean kyljen ja kyynärvarren. Vartaloon olisi kuulemma pitänyt saada enemmän tukea ja jäntevyyttä jotta ylimääräisen ylävartalon liikeen saisi pois ja liikkeeseen mukautuminen tulisi vain lantiosta ylävartalon "putoillessa" ravin mukana lantion päälle. Nyt tilanne on se että liike kanavoituu vääriin paikkoihin eli sinne ylävartaloon ja pohkeisiin.

Istuntavaihtoehdot harjoitusravissa ovat notkoselkä tai ryhditön lösötys, tässä esitettynä jälkimmäinen. Eikä muuten aukea lonkat. Jussi on edelleen hieno.

Pian siirryttiin ratsastamaan vasemmassa kierroksessa lyhyitä laukkapätkiä tehden siirtymiset ravin ja laukan välillä omavalintaisiin kohtiin. Päädyin laukkaamaan enimmäkseen volteilla jotka edelleen pidettiin mukana kuvioissa. Laukannostot ravista olivat taas hitaahkoja, ja laukassa Jussi kyllä liikkui pyöreänä mutta pitkänä ja matalana. Ope kehottikin kokoamaan ja lyhentämään hevosta ulko-ohjalla pyytäen samalla ulkopohkeella laukkaan aktiivisuutta ja pyöreyttä. Ihan täysonnistumista ei tässä asiassa tullut, mutta sain ehkä hetkellisesti volteilla laukkaan hiukan lisää ryhtiä. Positiivista oli se että laukassakin ohjastuntuma säilyi kohtuullisen kevyenä eikä Jussi siis juurikaan roikkunut ohjalla.

Laukkavoltti vasemmalle.

Lopuksi tehtiin vielä siirtymisiä kolmikaarisella kiemurauralla. Pitkän sivun lopulla nostettiin käynnistä oikea laukka, laukattiin lyhyelle sivulle voltti ja jatkettiin kiemurauralle jossa laukka vaihdettiin käynnin kautta aina keskihalkaisijaa ylitettäessä. Laukannostot käynnistä onnistuivat ilahduttavan hyvin, sillä Jussi oli tarkasti kuulolla nostoa odottamassa kuitenkaan sitä ennakoimatta ja jännittymättä. Näin nosto onnistui yksinkertaisella pohjeavulla pyöreyden säilyessä. Voltilla ja kiemuran ensimmäisellä kaarella laukka oli mukavan aktiivista ja pyöreää. Siirtyminen laukasta käyntiin ei kuitenkaan ensin ottanut sujuakseen, sillä tultiin keskihalkaisijalle liian isoa laukkaa ja ehkä myös turhan etupainoisena. Pari kertaa siirtymä tuli vahvasti kädellä sekä maustettuna kuskin eteenpäin keikahtamisella. Kiemuran toista vaihtoa Jussi alkoi pian ennakoida niin että ehti aina ennen ratsastajan ohjeita tipauttaa raville ja nostaa saman tien uuden suunnan laukan ihan omia aikojaan. Oli siis tietävinään minua paremmin miten tämä homma menee (ja saattoipa olla siinä ihan oikeassakin). Lopulta saatiin pari ihan onnistunutta suoraan laukasta käyntiin siirtymistä kiemuran ekaan vaihtoon, sillä Jussi osasi jo odottaa että siinä keskihalkaisijalla jarrutetaan ja itsekin taisin tehdä vähän paremmat valmistelut sekä liimata itseni satulaan niin hyvin kuin vain vatsalihaksista löytyi tehoja. Toista vaihtoa ei ihan yhtä nätisti päästy tekemään sillä en saanut Jussin ennakointitaipumusta täysin kitkettyä ja näin mukaan tuli aina vähän ravia.

Etukumaran lisäksi vakioasentoon kuului puristus polvilla ja jalan nouseminen ylös. Jussi se vaan esitti laukassakin hyviä pätkiä.

Tulossa käyntiinsiirtymiseen kentän keskelle.

Loppuverryttelyssä Jussi liikkui todella mukavasti. Itse olin jo helteen sekä alkamassa olevan flunssan uuvuttama siinä määrin että jouduin aika kovasti tsemppaamaan keskittyäkseni kunnolla loppuun asti, mutta motivoihan se jaksamaan kun hevonen teki parastaan ja ravasi hyvällä energialla eteenpäin. Otettiin vielä pari keskiravipätkää uralla, ja askel venyi ehkä hieman paremmin kuin alkutunnista. Itselläni vaan oli vaikeuksia pitää niin kevennys kuin kädetkin rauhallisena lisäyksen aikana eikä lähteä ohjalla turhaan varmistelemaan muodon säilymistä sekä ylikevennyksellä työntämään hevosta eteen.

Loppuverkassa saatiin jo sentään yksi tilannekuva jossa istunta ei näyttänyt täysin kammottavalta.

Kevään ensimmäinen(!) tunti kotitallin ulkokentällä sujui siis varsin mukavissa merkeissä vaikka tappavan kuuma olikin. Paremmin meni kuin keskiviikkona ja jos Jussi on samassa vireessä viikon kuluttua kisoissa niin eipä tarvitse huolehtia muusta kuin oman kropan ja raajojen ruotuun laittamisesta. Siinä sitä työmaata kyllä onkin enemmän kuin tarpeeksi.

Rataharjoituksia Sulolla

Tämähän alkaa näyttää kesältä. Kuvakaappaus videolta.

Pääsin pitkästä aikaa ihanan Sulon satulaan, kun suuntasimme Annen ja Noran kanssa Virpiniemeen Helin tunnille. Olimme tunnilla siis kolmestaan, ja ohjelmassa oli esteitä. Suurella ulkokentällä olikin meille todella ruhtinaallisesti tilaa. Lämpötila alkoi jo aamupäivästä olla hellelukemissa, mikä näin äkkiseltään kyllä veti mehut pois ainakin allekirjoittaneesta.

Verryteltiin hetken aikaa omaan tahtiin ravissa ja laukassa. Taas sain kehotuksen laittaa vatsalihakset töihin, istua pystymmässä ja rauhoittaa pohkeiden heiluntaa etenkin laukassa. Sulolla tuntui olevan laukassa aika hyvin energiaa, ja isolla kentällä meinasi iskeä jopa vauhtisokeus niin että ope sai vähän muistutella riittävän kontrollin säilyttämisestä. Pian jatkoimme verryttelyä kahden kavaletin kaarevalla linjalla vasemmassa laukassa. Väliin oli tarkoitus ratsastaa neljä laukka-askelta. Ensimmäisellä kierroksella Sulo pääsi yllättämään minut täysin ponkaisemalla ekan kavaletin yli hirmuisen kaukaa. Ponitäti on tottunut tulemaan aika lailla lähemmäs estettä. Tämän jälkeen sain onneksi juonesta kiinni niin että osasin aavistaa Sulon hyppypaikat silloinkin kun se lähti kauempaa. Toisella kierroksella tultiin edelleen turhan kovaa ja kaarretta oikaisten niin että väli hurahtikin kolmella askeleella. Ohjeena oli luonnollisestikin ratsastaa laukka pienemmäksi sekä enemmän kontrolliin, ja paremmalla maltilla sekä vasemmalla pohkeella tietä laajentaen onnistui väli ihan nätisti neljään askeleeseen. Vaihdettiin vielä suunta ja tultiin samat kavaletit oikeasta laukasta, ensin tavoitteena neljä ja sitten kolme askelta. Neljä onnistui nyt helposti, sillä Sulo ei tähän kierrokseen tunkenut kaarteesta sisäänpäin. Kolme askelta puolestaan ei heti tärpännyt, sillä kaarre tosiaan jäi helposti liian laajaksi. Kierrosten lisääminen laukkaan ja tien säätäminen pienemmäksi auttoivat ja tultiin lopulta sujuvasti kolmella askeleella myös tähän suuntaan.

Heti kavalettiverryttelyn jälkeen hypättiinkin jo rataa. Tultiin sama rata kolmeen kertaan, ensin pienillä ristikoilla, sitten pienillä pystyillä ja lopuksi kullekin ratsukolle "sopivassa korkeudessa" joka minulle ja Sulolle oli tänään turvallisesti noin 60-65 cm. Ehkä olisi isompikin mennyt, mutta Sulo ei ole pomminvarma hyppääjä vaan saattaa hyvinkin nopeasti kieltää, joten oman hyppyrutiinini (tai siis sen puutteen) huomioiden tämä oli varmasti hyvä korkeus tällä erää. Evästykset oli että istu väleissä alas satulaan, säilytä kontrolli ja varaudu kaikkeen väliltä hyppy kaukaa - hyppy läheltä - kielto (hui!).

Rata alkoi lävistäjäesteellä oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen, ja enimmäisellä ristikkokierroksella laukka vaihtuikin. Seuraavana vuorossa oli kolmoissarja yhden ja kahden askeleen väleillä. Ihan sujuvasti ylitimme tämänkin, mutta laukka vaihtui vahingossa vääräksi ja jouduin korjaamaan ravin kautta. Vasemmassa laukassa jatkettiin lävistäjälle 19 metrin linjalle, johon olisi pitänyt saada viisi askelta mutta ekalla kierroksella sisäänhyppy jäi niin pieneksi ja teimme sellaisen mutkan välissä että tultiin kuudella ja pohjaan. Rata päättyi vielä 21 metrin linjaan kuudella askeleella. Tämä oli muuten sujuva, mutta hieman olisi välissä saanut ottaa kiinni sillä kuusi askelta toi kakkososalle aavistuksen liian pohjaan.

Toisella kierroksella esteiden noustua pystyiksi oli suorituksessa aika lailla samat sävelet, yleisesti ottaen sujuvaa menoa mutta parit laukan korjaukset jouduin tekemään ravin kautta ja 19 metrin linja ei edelleenkään onnistunut viidellä askeleella pienestä eteenratsastuksesta huolimatta. 21 metrin linja kuudella askeleella puolestaan oli oikein hyvä, laukan pituus oli nyt väliin juuri sopiva. Pientä kiinniottoa sai välissä tehdä, sillä jälkimmäisen osan noustua okseriksi Sulolla oli sinne hieman enemmän imua.

Lopuksi tosiaan hypättiin vielä kolmas kierros päivän maksimikorkeudessa. 19 metrin linja onnistui vihdoin sujuvasti viidellä askeleella, melkeinpä kävi jo ahtaaksi. 21 metrin linjalla ope puolestaan jäi toivomaan parempaa kiinniottoa jottei ajauduttaisi kakkososalle niin pohjaan, ja saimmekin ottaa tämän linjan vielä uusintana. Pienillä pidätteillä väli muodostui sopivammaksi vaikka edelleen tultiin hiukan lähelle okseria. Parannusehdotuksena olisi siis olla tiiviisti takaisin satulassa ja tekemässä pidätteitä jo hieman nopeammin ensimmäisen esteen jälkeen.

Sulolla oli vielä mukavampi hypätä kuin muistinkaan. Tilavalla ulkokentällä Suloon tuli maneesiin verrattuna juuri sopivasti lisää eteenpäinpyrkimystä, ja hyppäämisen fiilis oli lähes koko ajan mukavan sujuva. Laukassa tuntui olevan hyvä säädeltävyys (kunhan vaan otin sen käyttöön enkä jäänyt matkustelemaan), joten oikeisiin ponnistuspaikkoihin oli melko helppo tulla. Välillä toki hypättiin vähän kauempaa ja välillä lähempää, mutta näiden suhteen onnistuin olemaan yhtä mieltä hevosen kanssa joten ei ongelmaa. Harmillista vaan on Sulon ennalta-arvaamaton kieltämistaipumus, mistä ope jaksaa aina kovasti muistutella ja mikä saa olon satulassa epävarmaksi. Kieltomahdollisuuden mielessä pitäen ei uskalla kylmiltään lähteä kovin isoja hyppelemään, mikä on vähän sääli kun Sulolla tosiaan sitä venyvyyttä ja hyppyvoimaa olisi ihan eri malliin kuin mitä tällainen poniratsastelija pääsee usein kokemaan. Seuraava estetunti meidän porukalle kuitenkin jo sovittiin, joten lisää estetreenejä Sulon kanssa pitäisi kesän mittaan olla luvassa.

Maltti olisi valttia laukannostoissa

Ope oli arvannut ihan oikein että Jussillahan sitä taas meinaan kisoihin mennä, joten Jussi oli ratsuni tänään ja tunnin ohjelmassa K.N. Specialin tehtäviä liippaavia kuvioita.

Tunti oli Jussille päivän ensimmäinen, joten osasin odottaa alkuun jäykänpuoleista menoa ja sellaistahan se oli. Aloitettiin ratsastamalla pituushalkaisijalla pysähdyksiä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tarkoituksena oli saada pysähdyksessä hevonen myötäämään niskasta. Tätähän ei Jussi tehnyt, ja ohjeistus oli pitää sinnikkäästi ohjasta vähän vastaan ja odottaa myötäystä. Jussi vaan seisoi paikoillaan kuulostellen että aha, ohjalla on painetta. Seuraava neuvo oli hieman puristella ohjia sormilla jotta ohjalla makaava Jussi saataisiin hoksaamaan homman idea. Edelleenkään ei muuta reaktiota kuin pientä korvien liikahtelua. Lopulta se konsti millä löytyi painoa takaosalle ja myötäys niskasta oli muutaman askeleen peruutus. Joka pysähdyksessä jouduttiin sitten peruutukseen turvautumaan. Ope ohjeisti vielä selkeyttämään hevoselle esitettyjä pyyntöjä ja pitämään koko ajan selvänä sekä itselle että hevoselle mikä on homman tavoite.

Pysähdysten välillä yritin vähän notkeuttaa menoa taivuttelemalla ympyröillä sekä parin askeleen pohkeenväistö- ja avotaivutuspätkillä. Tämä tuottikin pikkuhiljaa tulosta, ja kun pysähdysharjoitusten jälkeen työskentelimme hetken aikaa pidempään ravissa oli Jussin liikkuminen jo kohtuullisen mukavan oloista. Mentiin tasaisen pyöreänä ja rentona, ja tuntuma oli kevyen oloinen vaikka toki muoto olikin matalanpuoleinen.

Lopputunti hiottiin K.N. Specialin tyyliin kaartoja kentän poikki, ensin käynnissä ja sitten ravissa keskittyen huolelliseen tiehen ja erityisesti käännöksiin "kulmissa" niin että kääntäminen tapahtui yksinomaan ulkoavuilla sisäohjan pitäessä kevyen asetuksen. Lopuksi lisättiin vielä kentän keskelle laukannosto ravista. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa, joka olikin kääntämisen kannalta simppelimpi. Ulkoapujen tuki kentän poikki kääntäessä auttoi ulkolavan kontrolliin saamisessa ja sitä myötä Jussin suoruus parani. Ope muistutteli vielä pitämään oman oikean kyljen napakampana ja "kainalon piilossa", ja tätä kautta estämään myös Jussia pullahtamasta oikeasta kyljestään liian pitkäksi. Tien täsmällisyyttä piti ensin hieman zuumailla niin etten aloittanut kääntämistä liian myöhään ja näin ajautunut hiukan sivuun kirjaimesta kirjaimeen kulkevalta linjalta. Ihan ei ravissa ollut liikkuminen niin sujuvaa kuin olisin toivonut, ja luulen ettei Jussi aivan kunnolla vielä käyttänyt selkäänsä, sillä sen verran väkinäisen ja jäykänkin oloista tämä oli verrattuna siihen miltä meno parempina päivinä tuntuu. Muodossa oli jonkin verran epätasaisuutta, sillä heti kun aloin enemmän vaatia esimerkiksi syvemmälle kulmaan ravaamista oli seurauksena helposti pientä jännittymistä. Kuskissakin oli aivan liikaa liikkuvia osia eikä harjoitusravissa istuminen tuntunut täysin luontevalta.

Laukannostoissa ongelmana oli tuttuun tapaan Jussin hitaus reagoida apuun, ja tämän seurauksena kuskin panikoituminen, ohjan poisheittäminen ja vartalolla heiluminen. Jotenkin ei vaan hermot pidä siinä vaiheessa kun hevonen lipuu ohi pisteestä laukkaa nostamatta, ja sitten homma leviää täysin kun on pakko saada laukka nousemaan nythetijustäkkiä. Laukassa ohjastuntuma oli hieman jähmeän oloinen, ja ope kehotti ryhdistämään koko ratsukkoa alkaen ratsastajan suoristautumisesta pystympään sekä hevosen etuosan kohottamisesta ylöspäin. Pyöreyttä oli kuulemma riittävästi, mutta seuraava askel olisi ollut painon saaminen paremmin etuosalta takaosalle.

Oikeassa kierroksessa käännökset kentän poikki eivät olleet ihan yhtä sujuvia, sillä asettamisessa ja taivuttamisessa oli enemmän haastetta ja sen seurauksena Jussi helposti jännittyi ylös. Myös laukannostojen ennakointi ravin aikana aiheutti jännittymistä, mutta tuskin voi Jussia syyttää siitä jos se ei aina tiedä haluaako kuski ehkä kohta laukata kun ylimääräinen heiluminen on sen verran runsasta. Pätkittäin päästiin kyllä menemään tasaisen pyöreänä, ja tällöin ope patisteli kohottamaan hevosen niskaa ja etuosaa ulko-ohjalla tehtävillä puolipidätteillä. Idea oli siis sama kuin laukassa eli hevosen liikkuessa ongelmitta pyöreänä voidaan edetä ratsastamaan muotoa korkeammaksi ja painoa takaosalle. Hetkellisesti tässä hieman onnistuinkin, ja keskeisessä roolissa oli nimenomaan se ulko-ohja. Taitaa olla vähän niin että helposti tyydyn jäämään Jussin kanssa mukavuusalueelle eli puksuttelemaan ravia pyöreänä mutta pitkässä ja matalassa muodossa, sillä tällöin ohjalla on yleensä pehmeä tuntuma ja päästään etenemään tasaisen mukavasti ilman ylimääräisiä jännittymisiä. Tästä "ihan kivasta" paremmaksi laittaminen vaatii sitten sitä että aluksi harmonia saattaa vähän rikkoutuakin ja koko ajan ei olekaan ihan yhtä leppoisaa.

Oikean laukan nostot olivat edelleen hitaita, eikä hyviä nostoja tehty kyllä yhtäkään. Keskittymällä sain käden pidettyä nostossa hiljempaa ja ohjaa pois heittämättä, mutta samalla ei enää onnistunut heilumatta istuminen. Miten se onkin niin hankalaa vain antaa yksinkertainen merkki pohkeella ja luopua yrityksistä nostaa laukkaa kädellä ja istunnalla ajaen. Joku kamala "entä jos tämä ei nosta" -paniikki iskee päälle vaikkei ole edes kisatilanne. Toisaalta en oikein hoksannut miten Jussi pitäisi nostoon tullessa valmistella niin että se olisi hereillä ja kuulolla nostamassa heti kun nostoapu tulee, mutta samalla ei kuitenkaan jännittyisi ja kääntyisi selästä väärinpäin.

Ei ihan parhaita Jussi-tunteja, vaikkei toki kaikkein huonoimpiakaan. Ennen kisoja pitäisi kyllä vielä päästä treenailemaan ainakin noita laukannostoja. Onhan tässä onneksi vielä pari tuntia jäljellä. Lisää huomiota pitää niin tunneilla kuin kisoissakin kiinnittää siihen etten tyydy Jussin pitkänä ja etupainoisena liikkumiseen vaan aktiivisesti ratsastan muotoa ylemmäs ja ryhdikkäämmäksi. Helpottuu se siirtymisten ja teiden ratsastaminenkin jos saa hevosta lyhyemmäksi ja enemmän takajalkojen päälle.

Kärsivällisyyttä asetukseen ja valppautta myötäykseen

Oli hauska yllätys saada pitkästä aikaa tunnille aina niin mainio pikkuponi Osku. Mentyäni viime viikolla Roosalla ei Osku tuntunut edes erityisen pieneltä. Ohjelmassa olikin samoja harjoituksia kuin viime sunnuntaina, eli pyöreyden ja rentouden hakemista asetuksen kautta sekä myötäyksen ajoitukseen keskittymistä.

Oskukin kuuluu siihen kerhoon joka kulkisi mielellään vasemmalle linkussa. Näin ollen aloitus oikeassa kierroksessa myötäasettaen oli aika jäykkää. Ope rohkaisi pitämään asettavasta ohjasta tasaisesti ja kärsivällisesti aina siihen asti kunnes poni myötää ja välttämään minkäänlaista ota ja päästä -tilannetta. Sain neuvoksi myös lyhentää sisäohjaa niin että asettaessa saatoin pitää käden paikoillaan sään vieressä sen sijaan että vetäisin kättä taakse ja sivulle. Kovin selkeää myötäystä ei Oskulta tähän suuntaan heti irronnut, ja takapää tuntui liiraavan ulos vasemmalle mitä sitten koitin vasemmalla pohkeella estellä. Pikkuhiljaa Osku alkoi aavistuksen verran myödätä asetukseen, mutta en näin pientä periksiantoa osannut ihan oikein lukea ja näin oma myötäys tuli aivan liian suurella viiveellä.

Vasemmalle Osku sitten olisikin kääntänyt koko kaulan ihan mutkalle samalla oikean lavan ja kyljen ulos pullauttaen. Sainkin etupäässä keskittyä asetuksen säätelyyn ja suoruuden kontrollointiin ulkoavuilla. Lisähaastetta hommaan toi oma taipumukseni kiertää vartaloa voimakkaasti sisään vasemmalle jolloin ulkoapujen tuki jäi riittämättömäksi. Ope kehotti painamaan ulko-ohjaa hieman kaulaa vasten estämään etuosan karkaamista ulos, ja samalla ulkopohkeella kääntämään etuosaa paremmin takaosan eteen. Harjoitusravissa palaset alkoivat loksahdella kohdilleen paremmin kuin käynnissä, ja onnistuin ainakin välillä ajoittamaan sisäohjasta myötäämisen oikeaan hetkeen jolloin Osku rentoutui niskastaan ja pyöristyi tuntumalle. Ulkoapuihin keskittyminen palkittin ponin suoristumisena, ja huomasin varsin selkeästi sen muutoksen kun Osku lakkasi tunkemasta ulkolapaa ja -kylkeä oikeaa pohjetta vasten ja alkoi liikkua paremmin kahden ohjan ja pohkeen välissä. Tätä kautta liikkumiseen löytyi mukavaa pyöreyttä, ja pätkittäin meno tuntui jo varsin sujuvalta. Toki jouduttiin palaamaan aina uudelleen asetuksen ja ulkoapujen tarkistukseen, mutta kun sekä kuski että poni olivat kertaalleen älynneet homman idean oli sopivan asetuksen ja suoruuden löytäminen jatkossa helpompaa.

Myös oikeaan kierrokseen Osku myötäsi helpommin ravissa, mutta hieman keskeneräiseksi oikealle asettaminen tahtoi kuitenkin jäädä. Vasempaan kierrokseen verrattuna etuna oli luontevampi istunta keskellä hevosta ilman ylimääräisiä kiertymisiä. Ympyrällä oikealle työskennellessä saatiin sentään muutama onnistumisen hetki jolloin Osku antoi asetukseen periksi ja pyöristyi, ja ennen kaikkea olin itse tällöin juonessa mukana myötäämässä oikealla hetkellä. Ihan itsestäänselvää ei oikealle asettuminen kuitenkaan ollut, vaan aina hyvän pätkän jälkeen asetusta sai jonkin aikaa haeskella uudestaan. Ravi pääsi asetusta työstäessä hiipumaan turhan pieneksi hiippailuksi, ja myötäyksen ja pyöristymisen hetkellä olisikin pitänyt saada liikettä aktivoitua paremmin eteen.

Laukassa tuntumaan ei ehkä löytynyt samanlaista pehmeyttä kuin ravissa parhaimmillaan, vaan mielestäni ohjaan jäi vähän turhan paljon vetoa. Muutama pyöreämpi pätkä nähtiin kuitenkin myös laukassa molempiin suuntiin. Vasemmassa kierroksessa ope kehotti pitämään sisäohjan kevyenä ja asetuksen ihan pienenä, ja Oskun myödätessä ja pyöristyessä tuntumalle ratsastamaan laukkaa pohkeesta eteen. Vasemmalle oli edelleen suuria vaikeuksia oman kropan kiertymisen kanssa, sillä jos keskityin asetukseen, myötäyksen ajoitukseen ja ulkoapujen tukeen en samalla pystynyt kontrolloimaan tätä kiertymistä, kun taas keskittyessäni venyttämään vasenta kylkeä pidemmäksi sekä oikeaa hartiaa ja kylkeä taakse ja napakaksi en onnistunut enää hahmottamaan apujenkäyttöäni kovinkaan hyvin. Silloin kun hetkellisesti sain itseäni suoristettua ja jotenkuten pidettyä mukana myös hevoseen vaikuttamisen liikkui Oskukin heti suorempana. Hieman apua suoristautumiseen tuntui löytyvän oikean lonkan paremmasta avaamisesta, mikä tällä kertaa olikin tavallista helpompaa ratsun ollessa näin kapea.

Ihan hyvä mieli jäi tällä kertaa, sillä Oskulla on aina hauska mennä ja jotain pieniä onnistumisiakin  pääsin tänään kokemaan. Osku ei taida kovin usein liikkua pyöreänä ja oikeinpäin, sillä enimmäkseen se menee vain lasten tunneilla. Tätä taustaa vasten voi olla ihan tyytyväinen niihin hyviin hetkiin jolloin Osku myötäsi niskasta asetukseen ja suoristui oikeasta lavasta. Uskomattoman paljon keskittymistä kyllä vaatii tällainen perusasia kuin johdonmukainen asetuksen läpiratsastaminen, ja en voi sanoa etteikö tekemisen punainen lanka ja logiikka olisi useinkin kadonnut ajatuksen herpaantuessa. Onneksi sentään välillä palapeli pysyi kasassa ja silloin alkoikin tapahtua ihan oikeansuuntaisia asioita.