Pudasjärven leiri, toinen päivä

Toisen leiripäivän aamutunnilla oli jälleen luvassa puomeja ja kavaletteja. Tämän tuntikuvauksen perusteella en katsonut aiheelliseksi pukeutua turvaliiviin, mutta tunnin loppua kohden "kavaletit" itse asiassa nousivatkin sen verran korkeiksi että alettiin puhua jo ihan oikeista turvaliivikorkuisista esteistä. Ratsuna oli tällä kertaa Silverstep eli Silvia, hyvin siro ja kevyt pieni tamma joka mahtunee korkeutensa puolesta helposti ponisarjaan.

Alkuverryttelyssä käytiin askellajit läpi ja mentiin hieman pohkeenväistöjä. Silvia oli hiukan tahmean oloinen ja kulki pää taivaissa, ohjastuntumaa oli hankala saada tasaiseksi. Väistöissä se oli kuitenkin ihan kone, väisti suunnilleen ajatuksen voimalla juuri niin jyrkästi kun kuski toivoi. Ratsastettiin verryttelyksi ravipuomitehtäviä eilisen tapaan, eli kevyessä ravissa normaalisti ravaten ja harjoitusravissa lyhentäen. Toiseen suuntaan tultiin harjoitusravipuomien jälkeen pysähdys ja toinen puomisarja kevyessä istunnassa. Silvialla oli helppo lyhentää ja hidastaa ravia sekä pysähtyä, mutta pää oli edelleen taivaissa ja tuntuma meinasi heilua.

Ravipuomit kevyessä istunnassa. Silvialla on korvat poikkeuksellisesti hörössä.

Seuraavaksi jatkettiin laukkapuomeille ratsastaen ensin puomin yli pääty-ympyrällä ja sen jälkeen 21 metrin suora linja (video alla). Alkuun väli tahtoi käydä ahtaaksi kuudella askeleella, mutta Silvia onneksi lyhensi vielä viime tipassa niin että selvittiin kunnialla.

Puomit nostettiin pieniksi esteiksi ja jatkettiin samaa suoraa linjaa kuudella askeleella. Ekalla kierroksella Silvia hyppäsi molemmat esteet hyvin kaukaa ja jäin jälkeen (auts), mutta myöhemmin tultiin ihan nätisti kuudella askeleella sopiviin ponnistuspaikkoihin. Opettaja ohjeisti pidättämään ja lyhentämään heti ensimmäisen esteen jälkeen niin ettei tarvitse enää ennen jälkimmäistä estettä säätää vaan voi laukata viimeiset askeleet rennosti. Tällä ohjeella linja sujuikin oikein näppärästi (video alla). Ongelmana oli että Silvia tahtoi aina liirata esteen vasempaan reunaan. Olin myös turhaan maiskuttamassa vähän joka välissä vaikka hevonen alkoi puomien noustessa jo vähän kuumua, ja tästä tuli noottia. 

Sujuva hyppy sisään suoralle linjalle. Ponilla ilmeenä vakioluimistus.

Kiinniottoa esteiden välillä.

Lopuksi tultiin jumppasarjaa (kavaletti ponnistuspuomilla, 1 askel, kavaletti, 1 askel, okseri). Okseri oli aluksi pieni mutta nousi lopulta 80 cm:iin asti. Lennokkaasti mentiin yli, Silvia alkoi tässä kohtaa selvästi kuumua ja sillä olisi ollut melkein liikaakin vauhtia. Taas oltiin alkuun vasemmassa reunassa mutta loppua kohti sain tätä hieman korjattua, ja asiaa auttoi myös se että okserin etuosa oli ristikkona. Okserilta tultiin alas harmittavan usein väärässä laukassa, tosin Silvia korjasi monesti lennosta. Korjattavaa oli myös katseen suuntaamisessa esteellä, ope sai käskeä katsomaan paremmin eteenpäin. Harmi että kukaan ei ehtinyt videoida jumppasarjaa, harvinaista herkkua että hyppään peräti 80 cm estettä. Silvia kuitenkin hyppäsi niin varman ja helpon oloisesti että ei jännittänyt hetkeäkään. Tykkäsin siis tästäkin ratsusta.

Iltapäivällä jatkoin kouluvääntöä Radan kanssa, ja olipahan taas aikamoista poniratsatushumputtelua vaikka nyt mukana olikin ehkä hitusen enemmän ajatusta ja yritystä kuin eilisen koulutunnilla. Alkuun mentiin pääty-ympyröitä keventäen ja pitkillä sivuilla käyntiin siirtymiset harjoitusravista sekä myöhemmin harjoitusravissa ravin lyhentämistä. Siirtymiset tuli hyvin istunnalla siihen asti kunnes Rada alkoi taas jännittyä ja ottaa kierroksia. Käynnissä poni tuli ajoittain pyöreälle kaulalle, mutta valitettavasti painui kuolaimen alle.

Käynnissä iloisesti kuolaimen alla.

Ohjat menivät helposti liian pitkiksi (näkyy videolla), tuntuma ei siten ollut tarpeeksi vakaa ja tuntui että joko oli ohja löysänä tai sitten oli liikaa vetoa. Poni meni helposti kiireiseksi, kipitystä ja alta pois juoksemista esiintyi tunnin aikana paljon etenkin loppua kohden. Jännittynyt kipitys aiheutti luonnollisestikin taas sen että oli hankala istua rennosti alas satulaan ja sitä kautta rauhoittaa ponia, ja homma meni liikaa ohjista nyppimiseksi. Olisikin kannattanut vaan suosiolla keventää ponin jännittyessä kuten open kanssa tunnin jälkeen tuumattiinkin.

Kevyessä ravissa rennon näköisenä, ohja liian löysänä.

Asettumisessa ja taipumisessa oli tänäänkin ongelmia, etenkin oikealle mihin poni tunki voimakkaasti lapa edellä sisään. Tunnin alkupuolelle sattui pari hyvää hetkeä kun sain asetusta ja sisäpohjetta läpi, ja Rada pyöristyi tällöin rennomman oloisena mutta vain hetkellisesti. 

Jotain epämääräistä taivutusyritystä.

Ratsastettiin pohkeenväistöjä uran sisäpuolelta uralle aloittaen vasemman pohkeen väistätyksellä. Väistöt eivät kuulemma ole Radalla kovin hyvin hallussa ja ensin niitä piti hieman kaivella ponin muistista. Väistöissä Rada jännittyi ja kiirehti, mutta lopulta sinne saatiin jopa joku onnistunutkin ristiaskel joista pääsi kehumaan ponia. Tarkoitus oli lisätä väistön sisälle vielä käynnistä raviin siirtyminen mutta Radan kanssa ei kyllä raviväistö onnistunut lainkaan. Väistöstä uralle tultaessa nostettiin sitten laukka, ja nostot olivat tänään meidän bravuuri. Laukassa oli samat ongelmat kiireisyyden ja puutteellisen taipumisen kanssa kuin ravissa. Laukassa kuitenkin oli helpompi istua tiiviisti satulaan ja rauhoittaa tahtia istunnalla. Kovin paljon ei Radan laukkaa saanut lyhennettyä sen tippumatta raville.

Oikean pohkeen väistö sujui paljon paremmin kuin vasemman mutta tätä ei ehditty tulla kuin pari kertaa. Oikeassa laukassa oli kovaa punkemista lapa edellä sisäpohjetta vastaan, mutta kun tomerasti vaadin sain Radan taipumaan ympyrälle, ei kylläkään oikein pyöristynyt.

Alkutunnista tuntui hetken siltä että tästä voisi tänään tullakin jotain, mutta sitten homma levisi kipitykseksi. Minulla ei ole riittävän pehmeää kättä tälle ponilla, ja apujenkäyttöni (sekä ohja että pohje) on helposti liian satunnaista/epäjohdonmukaista joten ei ihme jos poni ei toimi. Jäi harmittamaan ja videoilla näyttää aika kamalalta. Ei voi 10 vuoden kokemuksella ratsastus olla tällaista - istunnassa pelkkiä virheitä ja ei mitään otetta touhuun. Rada on kiva mutta minkäs teet kun en osaa.

Pudasjärven leiri, ensimmäinen päivä

Kesäloma jatkui tiiviisti hevostelun merkeissä, sillä ohjelmassa oli ihkaoikea ratsastusleiri Oulun seudun ammattiopiston Pudasjärven yksikössä. Kyseessä oli meille yli-ikäisille heppatytöille räätälöity leiri jolla ratsastajia oli mukana kaikkiaan yhdeksän niin Oulusta kuin muualtakin Suomesta.

Ensimmäinen leiripäivä alkoi hevosten laitumelta haulla sekä tallitilojen ja hevosten esittelyllä. Käytössämme oli 11 ammattiopiston opetushevosta jotka kesäkauden ulkopuolella toimivat ratsastuksenohjaaja- ja hevosenhoitajaopiskelijoiden ratsuina. Tallitilat olivat toimivimmat ja ammattimaisimmat mitä olen (Ypäjää lukuunottamatta) missään nähnyt, ei sitä keskivertoratsastuskoululla ole mm. kuutta pesupaikkaa.

Jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen oli koulupainotteisempi estekammoisten ryhmä ja toinen estepainotteisempi ryhmä. Itse menin suosiolla nynnykouluryhmään. Opettaja jakoi hevoset ensimmäiselle tunnille enempi vähempi pärstäkertoimen mukaan. Muutoin leirin aikana ope ilmoitti vain kullakin tunnilla käytettävät hevoset ja jaoimme ne sitten keskenämme. Omalle kohdalleni sattui ensimmäiselle tunnille suloinen voikkovärinen eestinponitamma Rada.

Rada tarhassa.

Aloitimme kevyellä 45 minuutin koulutunnilla jossa lähinnä testasimme eri askellajit ja siirtymiset läpi sekä taivuttelimme hevosia ympyröillä. Ulkokentän ollessa märkä viikonlopun sateiden jäljiltä ratsastimme maneesissa. Tunnilta ei jäänyt erityisempiä mieleen, Rada oli kiltti ja reipas ja omassa ratsastuksessani olivat esillä tasan samat perusvirheet kuin kotonakin. Rada oli taipuvainen jännittymään ja kipittämään eikä sitä ainakaan saanut pyöristymään helposti. Ehkä hieman samantyyppinen ratsu kuin viimeviikkoinen tuttavuuteni Kalle, vaikka ei Rada läheskään yhtä kuumuva ja kaahaava ollut. Askellajit ponilla olivat mukavan tasaiset ja helpot istua, ja heti tunnin alkuun huomasin Radan kuuntelevan herkästi istuntaa niin että pysähdykset ja siirtymiset sujuivat ihan vain istumalla ainakin vielä siinä vaiheessa kun poni ei ollut ehtinyt jännittyä ja ottaa kierroksia. Asetusten kanssa oli hankaluuksia, ja varsinkin oikeassa kierroksessa Rada tahtoi tunkea lapa edellä sisäpohjetta vastaan. Ponin vinous näkyi hyvin mm. siinä että oikeaan kierrokseen ravatessamme ihmettelin alkuun onko se epäpuhdas kun oikea takanen hävisi ympyröillä jotenkin hassusti alta, mutta kyllä se puhtaasti liikkui. Olin toki itsekin taas järkyttävän vino vasemman kyljen painuessa linkkuun ja painon valuessa sitä myötä oikealle. Radan vinous oli sitä sorttia joka tahtoi pyöreästä selästä luisuttaa satulaa oikealle, ja kuskin vinouden myötävaikutuksella satula valuikin tunnin aikana ikävän paljon oikealle puolelle. Laukkaan Rada lähti vähän ampumalla, mutta kun laukattiin pidempi pätkä meinasi sen meno jo vähän hyytyä. Kun laukkaan saatiin malttia pyöristyi Rada aavistuksen verran, samoin kuin loppuraveissa laukan jälkeen. Ei voi sanoa että tällä tunnilla olisi meiltä nähty mitään kovin toimivaa menoa, mutta hauskaa tällaisella reippaalla poniotuksella oli ratsastaa.

Kavaletit saivat Millaan vauhtia niin ettei kamera pysynyt perässä.

Iltapäivän tunnilla vuorossa oli puomi- ja kavalettiharjoituksia, ja jatkoin ponilinjalla ratsastaen tällä kertaa suomenpienhevostamma Hiskin Millalla. Ponimainen Milla oli myöskin mukavan reipas ja herkkä ratsu. Alkuverryttelyssä Milla oli aavistuksen tahmean oloinen ravissa, mutta kun puomit tulivat mukaan kuvioihin niin esteitä rakastava ratsu reipastui huomattavasti. Aloitettiin ravipuomeista ratsastaen puomisarjoja suoralla linjalla kevyeeseen istuntaan nousten, ja sarjojen väliin ratsastettiin käyntiinsiirtyminen joka onnistui Millan kanssa pääasiassa istunnalla pidättäen. Videolla näkyy tyylinäytteemme tästä ensimmäisestä tehtävästä. Ravissa oli toisinaan hankaluuksia säilyttää kevyt istunta puomien päällä, sillä jalat tahtoivat mennä turhan eteen ja kantapäät liian alas jolloin tasapaino heitti siinä määrin että takamus uhkasi lätsähtää satulaan; tämä ilmiö on havaittavissa videolla jälkimmäisen puomisarjan aikana.

Tehtävää vaikeutettiin vielä lyhentämällä ensimmäisen ravipuomisarjan välejä ja ratsastamalla se harjoitusravissa ravia lyhentäen. Lisäksi puomit nostettiin toisesta päästään hieman irti maasta. Jälkimmäinen puomisarja puolestaan tultiin keventäen ja ravia pidentäen. Alkuun hankaluutena oli saada Milla riittävän lyhyeen ja terävään raviin mahtuakseen lyhyisiin puomiväleihin, mutta toistojen myötä tehtävä alkoi sujua. Tehtävää jatkettiin kohta lisäten harjoitusravipuomien jälkeen laukannosto ja jälkimmäiset puomit laukassa, sekä toiseen suuntaan sama päinvastaisessa järjestyksessä. Sekä laukka- että ravipuomit sujuivat ihan mallikkaasti, Milla toimi laukassa oikein kivasti. Laukkapuomeilla kevyessä istunnassa ohjaa myödätessä ranteeni tahtoivat kiertyä mutkalle, mikä on usein ongelmani hyppyihin myödätessä.  

Lopuksi tultiin vielä kahden kavaletin linjaa 17 metrin välillä. Milla alkoi innostua ja oli mukavan tsäpäkkä mutta kontrollissa; ei lainkaan etupainoisen perussuokin oloinen vaan pikemminkin kuin oikein kunnon esteponi jolla kyllä etupää nousee. 17 metrin väli oli sopiva viidellä askeleella, mutta välillä Milla ponkaisi ensimmäiselle kavaletille oikein pitkän hypyn ja väli jäi viidellä ahtaaksi kun en ollut ajoissa ottamassa laukkaa kiinni. Kertaalleen Milla jopa harppoi välin neljällä askeleella ja loikkasi toiselle kavaletille niin kaukaa että tulin perusteellisen yllätetyksi (=jäin jälkeen). Lopulta aloin paremmin hoksata kuinka ratsastaa väli eli olla paremmin hereillä ensimmäisen hypyn jälkeen ottamassa kiinni, ja hurautettiin linja pariin kertaan oikein nätisti viidellä askeleella. 
 

Kavalettilinja ensin vasemmasta laukasta...

...ja sitten oikeasta laukasta hitusen korkeampana. Epäterävästäkin kuvasta näkee kuinka ranteet menee hypyssä mutkalle.

Milla vaikutti kivalta estetykiltä ja esitinkin toiveen päästä leirin aikana hyppäämään sillä vielä ihan kunnolla.

Avotaivutuksia Lorella

Ehdinpä välillä tunnille kotitallillekin ja sain tällä kertaa ratsuksi Loren. Koulutunnin teemana oli hevosen suoristaminen avotaivutusten kautta.

Ratsastettiin avoja uraa pitkin ensin käynnissä, ja avosta siirryttiin pitkän sivun lopulla raviin ja kevenneltiin välissä pääty-ympyröitä. Seuraava variaatio tehtävästä oli avot harjoitusravissa ja sen jälkeen askeleenpidennys ravissa, ja lopuksi nostettiin avotaivutuksesta laukka. Läpi tunnin ongelmana oli hevosen jännittyminen avoissa, sillä en saanut apujenkäyttöä taaskaan pidettyä tarpeeksi rentona ja pehmeänä ja Lore herkkänä hevosena reagoi tällaiseen heti. Opettaja tosin jossain vaiheessa huomautti että ei pidä liikaa hermostua hevosen pienestä jännittymisestä vaan ajatella tilannetta ennemminkin työvaiheena joka tulee kun ruvetaan hevoselta jotain pyytämään ja jotain muuttamaan. Käynnissä avot onnistuivat vielä ihan kohtuullisesti kunhan vain muistin rentouttaa käden, mutta ravissa homma oli aika toivotonta kun en vaan osaa Loren ravissa istua lainkaan. Loren liikkeet eivät muutenkaan ole tasaisimmasta päästä, ja kun se vielä jännittyy vetäen pään ylös ja selän alas niin ei siellä kovin tiiviisti ja hiljaa istuta, eikä heppa voi ainakaan rentoutua kun kyytiläisessä on niin mahdottoman paljon liikkuvia osia. Kyllähän Lore avoissa kiltisti poikitti, mutta hyvin jännittyneenä ja kaulakin oli ihan miten sattuu mutkalla. Opettajan sanoja lainaten, ei ole helppoa kun hevonen on vino ja ratsastaja on vino. Ravia olisi pitänyt saada avoihin hidastettua ja lyhennettyä, minkä luonnollisestikin tulisi tapahtua istunnalla, mutta kun ei keskivartalossa rahkeet riitä niin kuski vaan tarraa ohjaan ja taas hevonen jännittyy lisää. Ravityöskentely oli siis jokseenkin epic fail. Kuvioissa mukana oli tietysti normaalit perusvirheeni, eli paha paha vinous vasemman kyljen linkkuuntuessa, käsien leviäminen, polven puristuminen satulaan, etukumaruus ja ohjastuntuman epätasaisuus ja jännittyneisyys. Alan kyllä pikkuhiljaa hikeentyä itseeni näiden ikuisuusongelmien kanssa.

Siinä missä ravityöskentely oli yhtä suurta ongelmaa sujui laukassa jo paljon paremmin, arvatenkin koska laukassa pystyn istumaan hiljaa ja rentona satulassa hölskymättä niin kamalasti. Varsinkin vasempaan laukkaan saatiin ympyrällä ihan mukavia pätkiä jolloin tuntuma pysyi tasaisena ja rentona niin että Lore saattoi siihen luottaa, ja laukka rullasi vaivattoman ja rennon oloisesti. Lore jopa vähäsen pyöristyi laukassa. Toki se olisi saanut vielä paremmin asettua ja taipua, mutta muutoin ei hassumpaa menoa. Laukannostotkin tulivat mukavan napakasti. Minulle on edelleen arvoitus miten Loren laukka tuntui vielä viime syksynä suorastaan mahdottomalta istua kun taas nykyään sillä on oikein miellyttävä laukata, melkein kuin keinuhevosen selässä istuisi. Kai selitys on se että istuntani on kehittynyt siinä määrin ettei Loren keinutus tunnu enää missään. Vielä kun joskus oppisi istumaan siellä ravissakin.

5. kurssipäivä: Jotain edistystä

Menin vielä viimeiselläkin kurssitunnilla Kallella. Toisaalta olisi ollut kiva päästä kokeilemaan kurssin aikana useampaakin tallin poneista, mutta oikeastaan oli juuri optimaalista että sai mennä melkein koko viikon samalla ratsulla johon pääsi sitten tutustumaan vähän paremmin.

Kalle tuli nyt tunnille tallista, mutta aiemmin päivällä se oli mennyt ainakin yhden estetunnin. En tiedä mitä muuta sillä oli ollut tänään ohjelmassa, mutta jostain syystä Kalle oli tänään rauhallisemmalla tuulella ja näin ollen yhteistyömme lähti alusta alkaen toimimaan paremmin. Ehdin ottaa pari volttia ja pysähdystä käynnissä ennen kuin aloitettiin kevyessä ravissa ratsastaen volttikahdeksikkoa sekä kolmikaarista kiemurauraa. Ihme ja kumma Kalle ravasi ihan maltillisesti ja sopivan rauhallisessa tempossa, jolloin ei kuskikaan ajautunut ylettömästi kiskomaan ohjista. Oma ylävartaloni tahtoi edelleen itsepäisesti mennä etukenoon, ja sen suoristaminen auttoi ehkä edelleen rauhoittamaan ponin liikkumista. Vasemmalle Kalle asettui ja taipui hyvin, kun taas voltit ja kaarteet oikealle tuottivat hankaluuksia ponin kaatuessa lapa edellä sisäänpäin. Yhtään tomerammat yritykset asettaa oikealla ohjalla ja taivuttaa oikeaa kylkeä sisäpohkeella johtivat vauhdin kiihtymiseen. Asetusta pyytäessä oikea käteni tahtoi jännittyä liikaa, ja opettajan vakiofraaseja tunnin aikana olikin paitsi "ylävartalo pystympään" myös "käsi pehmeänä".

Alkuverryttelyn päätteeksi otettiin vielä laukkaa suoraa uraa pitkin. Laukassa säilyi sama rento fiilis kuin ravissa, ja varsinaiselta kaahaukselta vältyttiin tänään. Ajoittain meinasi laukassa vauhti mennä turhan kovaksi, mutta Kalle oli nyt paremmin kontrolloitavissa ja edelleen onnistuin välttämään pahimmat ohjasta kiskomiset käyttäen ennemmin istuntaa ja pienempiä pidätteitä ulko-ohjalla. Edelleenkään en saanut laukkaa varsinaisesti lyhennettyä vaan aika pitkällä askeleella Kalle eteni silloinkin kun se otti pidätteet vastaan, ja siirtymiset raviin eivät olleet niitä kaikkein tasapainoisimpia.

Käveltiin pitkin ohjin ihan pieni hetki ja jatkettiin avotaivutuksilla. Pitkän sivun alkuun ja keskelle ratsastettiin voltit, ja pitkä sivu avoa ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Kalle pysyi edelleen rauhallisena ja kuulolla jopa ravissa, joten tehtävä onnistui ihan kohtuullisesti. Tultiin ensin vasemmassa kierroksessa, johon Kalle oli toki helppo saada asettumaan ja taipumaan mutta etuosa ei alkuun ihan kunnolla siirtynyt uran sisäpuolelle. Tämä oli myös se suunta johon oma istuntani ja apujenkäyttöni jännittyi pahiten, mutta kunhan vain sain Kallelle tarpeeksi selvästi viestitettyä mitä siltä oikein haluttiin tuli sieltä pätkiä ihan kelvollistakin avoa. Oikeaan kierrokseen voltit ja avot sujuivat oikein kivasti, sain nyt Kallea paremmin taivutettua volteilla myös tähän hankalampaan suuntaan ilman että se yritti juosta alta, ja avoissakin se malttoi ravata riittävän hitaasti joten avot onnistuivat ihan kivasti. Enpä olisi vielä tiistaina uskonut että perjantaina teemme Kallen kanssa hallittuja avotaivutuksia ravissa. Ajoittain Kalle tuntui tulevan mukavasti pyöreäksi, tokihan sillä oli thiedeman-ohja avustamassa nenää alas läpi tunnin mutta ne pyöristymisen hetket kyllä erotti siitä kun poni keveni edestä ja tuli rennommalle kaulalle eikä vain roikkunut apuohjan varassa tai sitä vastaan. Selkäkin oli ehkä siinä määrin pyöreänä ja rentona että ravissa oli nyt helpompi istua. En voi väittää että missään oikeassa peräänannossa olisi kuljettu kovin suurta osaa tunnista (jos lainkaan), mutta olin tyytyväinen siihen että Kalle liikkui nyt enimmän aikaa rentona ja kuulolla eikä aivan selkä notkolla jännittyneenä. Jossain välissä vaihdettiin suuntaa nelikaarisen kiemurauran kautta ja silloin opettajalta tuli kehuja hyvästä muodosta ja ravin tahdista (mutta edelleen korjausta ylävartalon ja käsien asentoon).

Laukassa ei sentään onneksi tehty avoja, mutta ratsastettiin 10 metrin voltteja. Vasempaan kierrokseen toimi kivasti, oikealle oli taas vaikeuksia Kallen tunkiessa oikea lapa edellä sisään. Ajoittain laukka tahtoi mennä turhan vahvaksi, ja silloin rauhoittelin menoa ympyröillä istumalla tiiviimmin alas satulaan ja pienillä pidätteillä ohjasta. Volteilla olisi helposti tipahdettu raville jos en olisi ollut riittävän hereillä pohkeiden kanssa. Lopuksi tehtiin parit laukasta raviin siirtymiset poikittaishalkaisijalla kentän keskellä, ja näissä oli vielä liikaa ohjaa mukana kun ei keskivartalossa ollut ihan tarpeeksi jäntevyyttä siirtää Kalle laukasta rauhalliseen raviin.

Lopuksi kevyessä ravissa Kalle tahtoi hieman kiirehtiä laukan jälkihöyryissä, mutta se oli kuitenkin rento ja venytti kaulaa pyöreänä eteen-alas. Taivuteltiin hevosia ympyröillä, ja sain sitten pikkuhiljaa vähän menoa rauhoitettua hidastamalla kevennystä, korjaamalla etukenosta pystympään ja tekemällä pidätteitä erityisesti ulko-ohjalla. Ajoittaisen kiirehtimisen väliin mahtui siis ihan kivoja pätkiä jolloin poni oli mukavan kuulolla ja pehmeällä tuntumalla rennosti ravaten. Tähän oli hyvä päättää kurssiviikko Kallen kanssa.

Tänään siis parhaat hetket tulivat ilahduttavasti ravissa, joka edellisillä kerroilla tuntui olevan minulle se vaikein askellaji Kallen kanssa. Tämä viimeinen tunti Kallella sujui paljon paljon paremmin kuin ensimmäinen tunti tiistaina, joten vaikka meno oli vielä kaukana täydellisestä tai edes kovin hyvästä ratsastuksesta olen tyytyväinen siihen miten paljon yhteistyömme parani viikon mittaan. Tällä tunnilla ei päädytty enää oikeastaan kertaakaan varsinaiseen poni kaahaa ja kuski vetää -tilanteeseen, vaan Kalle liikkui rentona ja suunnilleen kontrollissa koko tunnin, jolloin myös ohjastuntuman saattoi pitää niin pehmeänä kuin se näillä käsillä suinkin onnistuu. Kurssiviikon suurin anti oli siis ehkä jonkinlainen oivallus siitä miten tällaisen kuumemmanpuoleisen ratsun kanssa toimitaan, ja olihan Kallen kanssa paitsi opettavaista myös mukava työskennellä. Melkein tuota hassua tupsujalkaotusta tulee ikävä.

4. kurssipäivä ja rauhallisempi Kalle

Edelleen jatkoin kurssilla Kallen kanssa työskentelyä. Ope oli nyt eri kuin edellisinä päivinä.

Kalle oli juuri ennen tuntiani noin vartin verran läpiratsastettavana, joten sain sen alleni hyvin "viriteltynä". Kyllähän sen eron huomasi hyvin selvästi kun sai ponin suoraan taitavamman ratsastajan käsistä, Kalle nimittäin oli huomattavasti rauhallisempi ja kuuliaisempi pidätteille kuin aikaisempia päivinä. Tunti aloitettiin kevyessä ravissa loivaa kiemurauraa ja voltteja ratsastaen, ja Kalle ravasi oikein tyynen oloisena kiirehtimättä. Enpä oikein uskaltanut tehdä muuta kuin istua kyydissä mahdollisimman hiljaa ja häiritsemättä jottei Kalle taas ottaisi kierroksia, joten hieman matkusteluksi meni mutta ehkä parempi niin. Kallen liikkuessa sopivan rauhallisesti ja kuulolla oli helppo pitää ohjastuntuma kevyenä inlman vetoa, ja näin ponikin säilyi rauhallisena. Jälleen tuli huomautusta ylävartalon ryhdistä, ja vähän helpompi siihen oli nyt keskittyäkin kun ei tarvinnut vahtia milloin poni karkaa alta. Mukavahan tällaisella Kallella oli ratsastella, harmi vaan että en itse sitä tällaiseksi osaa ratsastaa vaan pikemminkin oli täysi työ saada poni säilytettyä siinä hyvässä vastaanottavaisessa tilassa johon minua osaavampi ratsastaja oli sen saanut.

Verryttelyn lopuksi otettiin laukkaa keskiympyrällä. Kallen rauhallisuus säilyi myös laukassa, toki se liikkui energisesti ja reippaasti mutta ratsastajaa kuunnellen ja rennon oloisena. Ei ollut kaahotusta nyt, ja opettaja kehuikin kauniista laukasta. Vaihdettiin suuntaa lävistäjän kautta ja Kalle laukkasi nätisti uralle asti mutta tipahti sitten kiitoraville. Ongelmana siis tahtoi olla se ettei laukkaa oikein päässyt lyhentämään. Kuitenkin vielä toiseen suuntaan ympyrälle saatiin hyvää rentoa laukkaa. Oikeaan kierrokseen tosin oli ongelmia asetuksen kanssa, Kallella tahtoi olla pää kääntyneenä enempi vähempi vasemmalle koko ajan. Huomasin nyt myös erittäin selvästi sen mistä ensimmäisten kurssipäivien ope huomautteli, eli vasen käsi tahtoi koko ajan mennä paljon edemmäs kuin oikea. En tiedä korostuuko tämä virhe nimenomaan Kallella ratsastaessa, mutta täytyypä kiinnittää asiaan huomiota jatkossakin.

Pienen käyntitauon jälkeen jatkettiin pohkeenväistöillä. Tultiin ensin käynnissä väistöä uralta pituushalkaisijalle, aloittaen oikean pohkeen väistätyksellä. Kalle ei nyt ryysinyt väistöistä karkuun yhtä pahasti kuin tiistaina, mutta edelleen oli vaikeuksia pidätteen läpimenossa jolloin ei kunnon ristiaskeleita ehditty ottaa. Toki ydinongelmana oli oma jännittymiseni ja ohjasta vetämään jäämiseni, mikä puolestaan oli tietysti omiaan hermostuttamaan Kallen. Sitten kun Kalle vihdoin ymmärsi mitä kaikella häsläämiselläni oikein siltä pyysin löytyi sieltä ihan mukavia ristiaskeleitakin. Yleensä väistön alku meni säätäessä ja loppuun saatiin pari askelta onnistuneempaa väistöä. Kovakätiset pidätteet väistöissä taisivat kuitenkin taas saada Kallen hermostumaan siinä määrin että se alkoi kipittää ja kaahottaa ravissa. Raviväistöt ei sitten kovin kummoisesti onnistuneetkaan.

Vaihdettiin ravissa suuntaa lävistäjällä tehden 4 askeleen käyntiinsiirtyminen, ja eipä se siirtymä kovin pehmeästi tullut vaan suoraan sanottuna kiskomiseksi meni taas. Homma alkoi siis pahemman kerran levitä käsistä. Kalle olisi pitänyt saada rauhoitettua istumalla tiiviisti syvälle satulaan ja pidättäen liikettä vastaan istumalla, mutta eipä siinä jännittyneessä kipitysravissa tämä täti taas onnistunut istumaan ollenkaan. Tuhannen taalan kysymys tässä kohtaa onkin puuttuuko minulta edelleen riittävä keskivartalon lihaksisto (kun nyt kuitenkin vasta vajaan vuoden verran olen taas näitä ratsastuslihaksia harjoittanut) vai ainoastaan kyky käyttää näitä lihaksia oikein.

Otettiin samat väistöt vielä oikeaan kierrokseen eli vasenta pohjetta väistättäen. Käynnissä sain Kallea taas vähän hallintaan ja rauhallisemmaksi, ja itse asiassa onnistuttiin jopa tekemään ihan siedettävää käyntiväistöä. Jäin taas liikaa vetämään ohjasta, mutta Kalle sieti sen nyt hyvin ja väisti kiltisti ja pahemmin kiirehtimättä. Saatiin jopa ravissa ainakin joku hyvä väistöaskel, vaikka muutoin ravi olikin taas kiireistä kipitystä josta tuntui rentous kadonneen.

Lopuksi tehtiin vielä laukka-ravi-siirtymisiä suoraa uraa ratsastaen niin että laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä, laukattiin neljänneskierros pitkän sivun keskelle missä harjoitusraviin ja uusi nosto taas lyhyen sivun keskeltä. Laukat nousi pääsääntöisesti ihan hyvin, tosin pari yritystä tuli jolloin en ollut tarpeeksi valmistellut ja epämääräisillä laukka-avuilla yllätetty Kalle lähtikin vain kiitämään ravissa. Ihme kyllä laukka sujui edelleen suhteellisen hyvässä tempossa vaikka ravissa mentiinkin nyt ihan liian kovaa. Ongelmallisia olivat laukasta raviin siirtymiset, jotka helposti vähän venähtivät ja kovin tasapainoiseen raviin ei laukasta päästy vaan kiitämistä se oli. Ope kehotti tekemään siirtymisen istunnalla jarruttaen ja käden aivan kevyenä säilyttäen, ja tulihan sieltä loppuun joku siirtyminen jossa ei tarvinnut juuri ohjasta ottaa mutta kiitämistä ravi oli edelleen. Pakko myöntää että ravipätkillä turvauduin taas voimakkaaseen ohjalla pidättämiseen kun en istumallakaan osannut ponia hidastaa. Pyrin tosin välttämään tasaista molemmilla ohjilla vetoa ja tekemään pidätteen enemmän ulko-ohjalla, ja tämä ehkä toimikin vähän paremmin. Jossain kohti oli joku kiva lyhyt pätkä missä sain hieman juonen päästä kiinni istunnan kanssa ja onnistuin hetkeksi saamaan Kallen kuulolle istumalla sitä hitaammaksi sekä pienillä ulko-ohjan pidätteillä, mutta harmittavan lyhyt hetki se oli ja sitten taas kaahattiin.

Kevennettiin vielä hetki loppuun ja ei siitä sen enempää kuin että valitettavan kiireinen Kalle oli edelleen. Se kyllä venytti kaulaa hieman eteen-alas jos annoin sille tilaa ja oli ehkä jokseenkin rento, mutta vauhtia oli liikaa ja pidätteet ei edelleenkään menneet läpi. Opettaja ohjeisti rauhoittamaan kevennystä ja keventämään hevosen liikettä hitaammin, ja tästä oli ehkä pientä apua.

Tämmöistä tänään. Olin hieman pettynyt kun en onnistunut yhteistyötä Kallen kanssa nyt viemään oikein eteenpäin. Toki alkutunti sujui ihan kivasti, mutta se ei ollut omaa ansiotani vaan Kallen läpiratsastajan. Tietysti voin vähän kehua itseäni siitä että onnistuin sentään säilyttämään Kallen rennossa ja rauhallisessa mielentilassa ainakin vartin ajan, mutta enpä kuitenkaan onnistunut säilyttämään lopputuntia vaan sitten kun ruvettiin enemmän jotain tekemään pilasin koko homman. Positiivista oli että laukka oli tänään rauhallisempaa kuin aiemmilla kerroilla eikä laukassa kaahattu juuri ollenkaan. Ongelmat siis tulivat enimmäkseen ravissa ja eritoten harjoitusravissa. Juttu taitaa olla vähän niin että käynnissä ja laukassa minun on helppo istua hiljaa ja pitää kädet pehmeinä, kun taas harjoitusravissa Kallen vähänkään kipittäessä ei rento ja tiivis istuminen enää onnistu vaan jännittämiseksi ja hölskymiseksi menee jolloin Kalle jännittyy ja alkaa juosta karkuun. Keventäminenkään ei auta enää siinä vaiheessa kun kaahotusvaihde on jo naksahtanut päälle ja ohjasta joutunut ottamaan kovempaa. Kallen kanssa tuntuisi homma olevan koko ajan vähän veitsenterällä jonka toisella puolella on positiivinen kierre (rento ja pieniin pidätteisiin vastaava poni - rennosti hiljaa istuva ja kevyitä ohjasotteita sekä istuntaa käyttävä ratsastaja) ja toisella negatiivinen kierre (jännittynyt ja kipittävä/kaahaava poni - jännittynyt ja kovalla kädellä ohjasta vetävä ratsastaja).

3. kurssipäivä: Jarrut löytyy hetkittäin

Kolmantena kurssipäivänä jatkettiin jarrujen etsintää Kallen kanssa. Mentiin tällä kertaa maneesissa ja Kalle tuli minulle suoraan edelliseltä tunnilta.

Aloitettiin taaskin ravi- ja laukkaverryttelyllä molempiin suuntiin. Jätin tosin Kallen kanssa laukkailut välistä kun en ravissakaan saanut pidätteitä läpi, ja olihan tuo jo laukannut edellisellä tunnilla. Tässä kohtaa meno oli vielä toivotonta kaahotusta jokseenkin eilisen tapaan, kamala hätä ja kiire oli ponilla taas johonkin. Ei siellä meinannut kärsiä edes keventää vaan pakko oli istua alas satulaan jotta sai edes vähän hidastettua menoa.

Verkan jälkeen aloitettiin avotaivutuksilla uraa pitkin käynnissä oikeaan kierrokseen. Pitkien sivujen alkuun tehtiin voltit ja siitä jatkettiin sitten avoa. Yllättäen sain Kallen kävelemään ihan rauhallisesti ja kuulolla kun lähdin ratsastamaan mahdollisimman pienillä ja kevyillä avuilla ja pehmeällä kädellä. Käynnissä oli helppo istua itse hiljaa ja rauhallisesti, ja kun ei ohjasta jäänyt vetämään rauhoittui Kallenkin meno. Aivan kuten jo eilen arvelin, Kalle juoksee vetoa karkuun ja ratkaisu kaahailuun ei ole kiskoa ohjasta niin kovaa kuin jaksaa. Kummasti vaan Kallekin kuunteli pidätteitä istunnalla ja kevyesti ohjalla kunhan vaan oli päästy sopivan tyyneen mielentilaan. Avoissa pystyi jopa pyytämään pohkeilla taipumista ja poikitusta ilman että poni vain kiihdytti vauhtia. Ihan kelvollisia avoja saatiinkin, tosin alkuun opettaja sai vaatia parempaa poikitusta ja etuosaa paremmin uran sisäpuolelle, mutta lopulta mentiin ihan nätisti kolmella uralla kunhan vaan uskalsin Kallelta sitä pyytää pelkäämättä rauhallisen fiiliksen katoamista. Pystymmästä ylävartalosta ja paremmasta ryhdistä sekä käsien vierekkäin pitämisestä sai ope jälleen muistutella läpi tunnin, tosin nyt onnistuin hetkittäin korjaamaan asentoani tehokkaammin ja jossain kohtaa tuli jopa kehu sopivasta ryhdistä.

Samoja avotaivutuksia jatkettiin vielä ravissa, ja kun rauhallisesta käynnistä päästiin siirtymään raviin kulki Kalle ravissakin ihan sopivassa tempossa ja pidätteitä kuunnellen. Olipas siellä eri mukava istua kyydissä kun poni ravasi energisesti ja reippaasti mutta kiirehtimättä ja kuulolla. Eipä enää niin pompottanutkaan, eli päästiin ainakin hetkeksi positiiviseen kierteeseen jossa hevosen rentous ja pehmeys mahdollisti rennon istunnan ja pehmeän käden sekä päinvastoin. Parit avotkin saatiin ihan nätisti ravissa, tosin poikitus taisi jäädä hieman puutteelliseksi. Sitten Kalle alkoi taas hermostua kun en enää ravissa saanut itseäni pidettyä tarpeeksi rentona avotaivutusta ratsastaessani, ja taas se yritti lähteä juoksemaan alta. Siinä vaiheessa kun jouduin turvautumaan voimakkaaseen ohjalla pidättämiseen (=vetämiseen) tiesin että peli oli taas menetetty tältä erää ja avot vaan juostiin läpi jännittyneenä. Kohta kuitenkin vaihdettiin ravissa suuntaa ratsastamalla lävistäjä keskiravissa, ja ai että Kallesta irtosi sitä keskiravia. Enpä ole näin lennokkasta keskiravia päässytkään ratsastamaan pitkään aikaan. Toki sitten uralle päästessä oli "hieman" vaikeuksia ottaa poni taas kiinni ja palata harjoitusraviin.

Mentiin avot vielä vasempaan kierrokseen ja sävelet oli aikalailla samat kuin oikealle, eli käynnissä saatiin tilanne rauhoitettua ja oikein kivoja hetkiä ja hyviä avoja ilman että kuskin ja ratsun tarvitsi riidellä vauhdin määrästä, mutta ravissa en taas saanut rentoutta säilytettyä niin ettei Kalle olisi lähtenyt kiirehtimään. Vasemmalle asettaminen ja taivuttaminen oli helpompaa kuin oikealle, ja tunnin hienoimmat avot saatiin käynnissä vasemmalle.

Avojen jälkeen otettiin lyhyt lepokäynti ennen kuin siirryttiin keskiympyrälle vasempaan kierrokseen harjoitusravissa ja nostettiin laukka. Laukka meni taas enimmäkseen kaahaamiseksi ja oli todellakin sellainen olo että poni vie ja kuski vikisee. Ylävartalon eteenkallistumista sai taas varoa, sillä kuten ope huomautti minulla oli taipumusta mennä etunojaan etenkin silloin kun Kalle lähti menemään liian kovaa. Ei mennyt pidätteet läpi laukassa, ja enpä saanut käsiä rennoiksi vaan liian kovalla kädellä yritettiin taas kiskoa ponilta vauhtia pois. Ehkä pari pientä hetkeä sain Kallen ottamaan pidätteen vastaan niin että saatoin myödätä. Tehtiin ympyrällä muutamia kertoja siirtymisiä laukan ja ravin välillä sekä keskilaukkaa. Kalle lähti luonnollisestikin hyvin keskilaukkaan, mutta siitä kokoaminen takaisin harjoituslaukkaan ei taas sitten mennytkään ihan putkeen. Ravi laukkojen välillä oli myös aikamoista matalalentoa, mutta ainakin laukannostot olivat taas oikein teräviä ja lennokkaita. Lopuksi jatkettiin ympyrältä uralle ja tultiin suunnanvaihto lävistäjällä keskilaukassa. Lävistäjälle kun päästin Kallen laukkaa pidentämään niin mentiin jo niin kovaa että alkoi lähestyvä kulma ihan hirvittää. Laukka säilyi hyvin lävistäjän loppuun asti ja olipahan taas lennokasta, ja selvittiin siitä kulmastakin hengissä kiitoravilla.

Laukattiin ja ravattiin samalla lailla keskiympyrällä oikeaan kierrokseen ja meno oli samaa kuin vasemmallekin. Oikealle tosin ongelmana oli myös se etten saanut Kallea oikein asettumaan ympyrän suuntaan, vaan pikemminkin se tahtoi asettua ulos ja kaatua lapa edellä sisälle. Lopuksi otettiin vielä yksi vauhdikas keskilaukkalävistäjä jonka jälkeen siirryttiin keventämään hevosia eteen-alas. Yllättäen Kalle toimi loppuverryttelyssä ihan kivasti, toki kipitystä ja kiirehtimistä oli jonkin verran mutta jotenkin meno tuntui rennommalta ja ravi joustavammalta, ja Kalle venyttikin kaulaa hieman eteen-alas kun annoin sille tilaa. Tähän saumaan sattui mukava pieni hetki jolloin koko ohjastuntuma tuntui mukavan kuminauhamaiselta, jolloin niin asetukset kuin pidätteetkin saattoi tehdä pehmeällä ja joustavalla kädellä. Kauan ei ravailtu, ja Kalle jopa siirtyi käyntiin lähes kokonaan istunnalla. Hyppäsin kyydistä irrottamaan thiedeman-ohjat jotta Kalle sai loppukäynnissä venyttää kunnolla kaulaansa. Väsyneeltähän se poni jo vaikutti kun taluttelin sitä käynnissä, ja ihmekös tuo kun oli juossut kaksi tuntia putkeen täydellä höyryllä.

Tänään siis pääsin Kallen kanssa jo hieman paremmin samalle aallonpituudelle ja hommassa oli ajoittain ihan oikeaa otettakin vaikka paljon sitä älytöntä kaahausta mahtui vielä mukaan. Kun vaan onnistuisin ravissa ja laukassa (sekä sivuttaisliikkeissä) saavuttamaan saman rentouden ja eleettömyyden sekä pehmeän käden kuin käynnissä niin Kallehan toimisi oikein kivasti. Mukava kaveri tämä Kalle on, ja kyllähän se kuuntelee jos nätisti osaa ratsastaa, mutta reaktio ratsastajan jännittymiseen tai kovaan käteen on aina alta pois juokseminen. Ja kun poni tarpeeksi kiitää niin ei minulla ole enää muita keinoja sen pysäyttämiseksi kuin väkivalloin kiskoa ohjasta, myötääminen ja istunnalla pidättäminen ei siinä tilanteessa enää oikein auta. Mielenkiintoista ja toivottavasti opettavaistakin tällaisella hevosella ratsastaminen kyllä on, ja onneksi Kalle on niin pieni että sen kanssa ei pelota vaikka vauhti vähän kiihtyykin. Samanlainen kaahaus 170 cm puokilla olisi jo pelottavaa.

2. kurssipäivä: Missä tässä on jarrut?

Toiselle koulukurssin tunnille sain ratsuksi hauskan tupsujalkaotuksen nimeltä The Gaels eli tutummin Kalle. Kalle on 6-vuotias, noin 140 cm korkea ja suvultaan tuntematon, mutta sen ulkomuoto viittaa kovasti tinkeriin. Mikään pulla-tinker Kalle ei ainakaan ole, tallin sivuilla ponia kutsuttiin kuuma-Kalleksi ja ennen tuntia tallilla vastaan tullut vanha tuttu tiesi kertoa että Kallella on aina täysi hönkä päällä. Karsinassa Kalle ainakin oli oikein kiltti ja mukava otus. Varustukseen kuului Kallellakin thiedeman-apuohja ja vieläpä varsin kireälle vedettynä.

Tunti aloitettiin tänäänkin puoli-itsenäisellä alkuverryttelyllä kevyessä ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Myöskin eilisen tapaan opettaja sai alusta lähtien muistutella pystymmästä ylävartalosta ja paremmasta ryhdistä sekä käsien kantamisesta vierekkäin. Kallella oli odotusten mukaisesti vitosvaihde päällä ja sitä sai olla koko ajan jarruttelemassa. Lisäksi Kalle tahtoi molempiin suuntiin tunkea aika voimakkaasti sisäpohjetta vastaan volteilla ja ympyröillä, ja heti kun yritin työntää sitä sisäpohkeella isommalle uralle oli reaktiona vain vauhdin lisäys. Oikeastaan Kallen reaktio mihin hyvänsä apuun taisi olla vauhdin lisäys... Yritin välttää vetämään jäämistä ja myödätä ohjasta heti ponin hidastaessa, mutta thiedeman varmaan teki sen myötäyksen aika hitaaksi.

Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin pohkeenväistöillä käynnissä pituushalkaisijalta uralle, ensin oikeassa kierroksessa eli oikeaa pohjetta väistättäen. Lisäksi vastakkaiselle pitkälle sivulle ratsastettiin kymmenen metrin voltti. 

Näin vedämme apuohjilla ponin pakettiin ja luotiviivan taakse, osa 1: käynti.

Kalle tahtoi olla käynnissäkin kiireinen eikä se reagoinut pidätteisiin istunnalla juuri mitenkään. Ehkä mulla vaan loppui tässä kohti keskivartalon lihasjäntevyys ihan kesken. Pikkuhiljaa sain käyntiä kuitenkin rauhoitettua ainakin hetkittäin niin että opeltakin tuli kehu hyvästä käynnistä. Väistöihin tullessa Kalle kuitenkin tuppasi jännittymään ja juoksemaan pois alta. Taipumukseni jännittyneeseen apujenkäyttöön väistöissä ei tietysti auttanut asiaa yhtään, joten väistöt menivät sitten lähinnä kaavalla poni kiirehtii alta, kuski vetää epätoivoisesti vauhdin hidastamiseksi molemmista ohjista ja heti jos ajatteleekaan pyytävänsä pohkeella sivulle poni vaan sinkoaa eteen entistä kiireisemmin. Kohta jatkettiin samaa tehtävää harjoitusravissa, missä väistö oli tietysti vieläkin hankalampi. Ravissa en saanut oikein missään kohtaa rauhoitettua Kallen menoa ja pidätteitä läpi. Tämä olisi epäilemättä vaatinut oikein rentoa ja jämäkkää istuntaa, mutta sellaiseen ei tämä täti pysty varsinkaan ponin kiitäessä mahanalus jalkoja täynnä ja jännittyneenä selkä alhaalla pompottaen kyydissä istujaa kuin popkornia.

Ei se ope suotta muistutellut ryhdistä.

Kun väistötehtävän suunta vaihdettiin vasemmalle, saimmekin yllättäen jopa pari kohtuullisen onnistunutta käyntiväistöä aikaiseksi. Kalle malttoi odottaa ja hidastaa väistössä niin että ihan kunnon ristiaskeleitakin mahtui mukaan. Ravissa ei sitten valitettavasti enää sama onnistunut, vaan ryysittiin taas väistöt läpi pidätteen läpimenosta tapellen. Opettaja kommentoi että väistössä minun pitäisi saada itseni rennoksi koska nyt poni jännittyy niin kovasti kuskin jännittyessä, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Pohkeenväistöyritystä ravissa, pidätteitä.

Voltilla maltettiin jopa hieman rauhoittua.

Erinomainen demokuva kuskin vasemmalle kallistumisesta. Näitä kenotuskuvia oli PALJON.

Pienen lepokäynnin jälkeen jatkettiin laukkatehtävillä. Tänäänkin mentiin vastalaukkaa, tällä kertaa loivalla kiemurauralla, ja lisäksi tehtiin toiselle pitkälle sivulle tötteröiden rajaama kymmenen metrin voltti. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa, ja toki laukassakin Kallella oli kaahotusmeininki päällä mutta laukassa oli kuitenkin paljon helpompi istua rennosti alas satulaan. Enpä muuten olekaan pitkään aikaan ratsastanut yhtä säpäköitä laukannostoja kuin tänään. Kiemuraura hujahti liian reippaassa vauhdissa, mutta siitäkin huolimatta vasen laukka säilyi ainakin jotenkuten tasapainoisesti. Voltille oli aluksi hankaluuksia mahtua, ja pidätteet voltilla johtivat alkuun kiitoraville tippumiseen, mutta lopulta sain jonkinlaisen balanssin pidätteille, laukkaa ylläpitäville pohkeille ja kääntäville avuille niin että laukkaa sai hieman hidastettua ja lyhennettyä ja voltti pyörähti onnistuneesti merkkien sisään. Välillä laukan tempo oli rauhallisempi etenkin ympyröillä ja välillä taas kaahotettiin. Opettaja saikin toistaa varmaan kymmeniä kertoja tunnin aikana saman litanian "Hidasta/Ei niin kovaa - Nojaa taakse - Kädet vierekkäin". Ois voinut alkutunnista nauhoittaa tuosta pari eri muunnelmaa ja pistää lopputunniksi repeatilla soimaan.

Vasenta laukkaa. Toistuvat muistutukset käsien kantamisesta vierekkäin olivat myös erittäin aiheellisia.

Tiukka kallistus vasemmalle myös laukassa. Ei näin.

Oikeaan kierrokseen sävelet oli aikalailla samat: kaahotusta, voltilla ja ympyröillä hieman parempaa kontrollia ja voltit ihme kyllä mahtuivat tötteröiden väliin. Oikealle vastalaukka tuotti alkuun hankaluuksia, sillä Kalle lähti aina kiemurauralle kääntäessä tykittämään oikein kunnolla ja vetäisi laukanvaihdon kentän keskelle kiemuran kaarteeseen. En tiedä oliko esim. oman painoni jakautumisella jotain tekemistä sen kanssa että vasemmalle vastalaukka säilyi ongelmitta mutta oikealle tuli herkästi vaihto. Loppuviimeksi sain ratsastettua yhden kiemuran ehkä asteen hitaammassa temmossa ja oikean laukan säilyttäen.

Vau, kuski näyttää melkein ryhdikkäältä. Poni taisi juuri vaihtaa laukan vääräksi loivalla kiemuralla.

Laukan jälkeen ehdin ottaa loppuverryttelyksi vain noin kierroksen verran kevyttä ravia (joka oli aikamoista kiitämistä), sillä Kalle jatkoi vielä hetkeksi "läpiratsastukseen" pro-kuskille.

Etukeno loppuverryttelyssä. Poni kiitää.

Tunti oli kyllä ihan hauska ja ainakin vauhdikas - toisinaan kun on joidenkin ratsujen kanssa manaillut niiden moottorin puutetta niin Kallella niitä moottoreita olikin sitten useampia. Kädellä ratsastamiseksi ja ohjasta vetämiseksihän tämä pitkälti meni, ja aivan varmasti tällainen kuuma hevonen ottaa kierroksia siitä että kuski ei vaan osaa olla rento ja pehmeä. Mahdollisuuksien mukaan pyrin kyllä rentouttamaan kättä ja myötäämään ohjasta, mutta pidätteitä sai vaatia läpi ihan tosissaan niin että esimerkiksi ravista kokonaan käyntiin siirtymiseen saattoi mennä kokonainen ympyränkierros. Eipä minulta siis oikein löytynyt toimivia keinoja tämän ponin jarruttelemiseen.

Kuvaajana oli tällä kertaa isä.