Toispuoleinen laukannosto-ongelma

Sain jälleen ratsukseni Jussin, mikä oli tietenkin oikein ilahduttavaa varsinkin näin kisojen alla. Vaan liekö taas vanha tuttu kisa-ahdistus iskemässä päälle kun tänään ei sitten Jussin kanssa sujunutkaan lähellekään yhtä hyvin kuin edelliskerroilla.

Alku vaikutti ihan lupaavalta, sillä Jussi tuntui olevan suhteellisen reippaalla päällä. Aloitettiin käyntityöskentelyllä ratsastaen pohkeenväistöä uralta pituushalkaisijalle sekä uraa pitkin avotaivutuksenomaisesti takaosa uralla ja etuosa uran sisäpuolella. Jussi käveli ihan kiitettävän reippaasti, ja oli edestä kevyemmän ja ryhdikkäämmän oloinen kuin käynnissä yleensä. Väistöissä pidätteet eivät menneet kunnolla läpi, vaan Jussi pääsi jyräämään karkuun ulkolapa edellä. Yleensä väistö uralta keskelle alkoi aika nätisti, mutta muutaman ensimmäisen askeleen jälkeen hevonen jännittyi selkä alas ja pää ylös ja alkoi kiirehtiä alta pois. Itse sitten tässä tilanteessa jännityin liikaa niin että selkä pääsi notkolle ja käsi unohtui vetämään ohjasta hevosen hidastamiseksi. Molempiin suuntiin esiintyi samaa ongelmaa, vaikkakin oikean pohkeen väistätys oli hieman helpompaa kuin vasemman. Ope kehotti pitämään oman alaselän sopivasti pyöreänä, eli vaikka hevonen vetää selkänsä alas notkolle niin kuskin ei pidä lähteä tähän mukaan vaan pitää vatsalihaksilla paketti kasassa ja estää oman selän notkoutuminen. Samalla vielä oma ulkokylki jämäkkänä väistössä ja kohottavia pidätteitä ulkoa jotta hevonen ehtii astua kunnolla ristiin. Taas tuntui olevan aivan liian monta asiaa yhtä aikaa huomioitavana, ja eipä siitä ihan valmista tullutkaan vaikka sentään loppua kohti mukaan mahtui jo muutamia parempiakin väistöaskeleita.

Käyntiväistöjen jälkeen verryteltiin pieni hetki kevyessä ravissa uraa pitkin ja isoilla ympyröillä. Ravissakin Jussi liikkui nyt ihan mukavan reippaasti eikä tarvinnut niin paljon pohjetta, mutta rentous ja pyöreys oli edelleen hieman hukassa. Asetusten kautta Jussi kyllä pyöristyi kaulasta mutta selkä oli vielä jokseenkin alhaalla ja takajalat jossain kaukana hevosen takana. Ope muistutteli edelleen joka välissä lantion säilyttämisestä vartalon alla selän notkoa vältellen, sekä erityisesti oikean lonkan avaamisesta. Oikeaa jalkaa olisi pitänyt saada siirrettyä hieman taaemmas, mutta jouduin opelle toteamaan että ei se vaan mene. Tästä hyvästä sain kotiläksyksi venyttelyä. Jälleen kerran sain havaita että ainakin Jussin levyisellä hevosella istuntani on joko-tai, eli joko pystyn pitämään selän pyöreänä poissa notkosta (jolloin menee lonkat kiinni ja polvi puristuu satulaan) tai avaamaan lonkat (jolloin selkä notkoutuu), mutta näiden yhdistämiseen ei kropassa irtonaisuus riitä.

Seuraavaksi keskityttiin tunnin varsinaiseen teemaan eli laukannostoihin. Jakauduttiin ympyröille, ja Jussin kanssa päädyimme keskiympyrälle. Ratsastettiin ensin vasempaan kierrokseen laukaten aina puolikas ympyrä ja ravaten toinen puolikas. Näin saatiin mukavasti harjoiteltua paitsi nostoja myös raviin siirtymisiä. Ympyrällä vasemmalle koettiin tunnin ainoat jokseenkin hyvät hetket. Jussi ravasi mukavasti pyöreänä ja ravissa oli helppo istua mikä on selvä merkki siitä että hevonen liikkui oikeinpäin. Asetus onnistui myös oikealle ja takaosaa sai vasemmalla pohkeella siirrettyä hieman ulos, eli Jussi oli jo aika notkean oloinen. Edelleen ope muistutteli laittamaan vatsalihakset töihin eli napaa ylöspäin ja kohti selkärankaa, vartalo lantion alle ja ei kiertymistä lantiosta vasemmalle. Vasen laukka nousi mukavan helposti kevyehköllä pohjeavulla kunhan vaan muistin istua hiljaa ja pitää lantion kohdillaan päästämättä selkää notkahtamaan nostohetkellä. Laukassakaan meno ei ollut pöllömpää.

Vaikeudet alkoivat kun kierros vaihdettiin oikeaan ja siirtymiset ympyrällä tehtiin käynnistä laukkaan ja takaisin käyntiin. Oikean laukan nostoista ei tahtonut tulla yhtikäs mitään. Tai no nostihan Jussi, kunhan oli ensin kävellyt ainakin kymmenen askelta korvaansa lotkauttamatta kuskin juntatessa laukka-apuja sisäpohkeella hiki kypärässä. Täsmälleen sama ongelmahan meillä esiintyi viimeksi kisoissa oikean laukan nostossa käynnistä. Siinä nostoa epätoivoisesti tuupatessa tahtoi tietysti lantio lähteä heijaamaan ja selkä mennä taas notkolle, ja näitä virheitä sai vahtia ihan tosissaan. Ohje oli yksinkertainen: istunta hiljaa, alaselkä pyöreänä ja pohje nostaa laukan. Helpolta kuulostaa mutta ei sitä ollut. Olisi varmaan saanut olla nopeampi raippakäsi kun ei hevonen reagoinut nostavaan pohkeeseen lainkaan, sillä kamalaksi punkemiseksi meni. Kyllähän siinä alkoi jo turhautuminen iskeä. Laukasta käyntiin siirtymiset olivat myös hitaanpuoleisia, eli jokunen raviaskel tuli mukaan ja keikahdin itse aina eteen keskivartalon pidon pettäessä. Pientä parannusta tehtävään löytyi toistojen myötä, kun aloin tehdä vain aivan lyhyet käyntipätkät laukkojen väliin niin ettei hevonen ehtinyt "jumittaa" liikaa siinä välissä. Silti nostot olivat aina myöhässä, eikä niitä kovin kevyin avuin päässyt tekemään. Pari käyntiinsiirtymistä sentään onnistui kohtalaisen hyvin ilman raviaskeleita.

Tuskaisten nostoharjoitusten jälkeen oli loppuraveissa pyöreys ja rentous hieman puutteellista. Loppua kohti parani, mutta ei kyllä liikuttu samalla lailla selkä pyöreänä ja takaosa alla kuin parempina päivinä. Ympyröillä taivuttelu ja etu- ja takaosan siirrot kuitenkin toimivat ihan hyvin, ja Jussi suostui ympyrällä hyvin taipumaan kevyeeseen sulkutaivutukseen oikealle sisäpohkeen ympäri. Tämän liikeen kautta sain Jussia suoristettua pohkeiden väliin sekä pyöristymään. Joka tapauksessa jäi hienoinen selkä alhaalla -fiilis loppuraveista, ja hevosta ei oikein voinut jättää ravaamaan itsekseen vaan koko ajan piti pyytää jonkinlaista asetusta, taivutusta tai muuta tehtävää jotta paketti pysyi kasassa.

Aika epäonnistuneet fiilikset jäi tänään, kun meno oli niin paljon kehnompaa kuin edelliskerroilla. Rentous oli kateissa satulan molemmin puolin, ja istunnassa tuntui olevan kaikki pielessä. Lantion asentoon ja selän notkon välttämiseen saa kyllä kiinnittää todella paljon huomiota jos aikoo hyvät laukannostot tehdä. Selvästi istunnalla on suuri merkitys ylipäänsä kaikissa siirtymisissä, ja kun minulla kuitenkin koko ratsastusurani ajan on aina ollut enemmän tai vähemmän vaikeuksia laukannostoissa niin ihmettelen vaan miksei joku voinut kertoa jo esimerkiksi 15 vuotta sitten että sitä selkää ei kannata nostoissa notkauttaa. Tyypillinen neuvo nosto-ongelmiin on ollut jotain tyyliin "valmistele paremmin". Nyt taidetaan kuitenkin vihdoin olla asian ytimessä kun kiinnitetään huomiota siihen mitä istunnassa tapahtuu nostohetkellä. Ihmetyttämään jäi tämänpäiväisen nosto-ongelman toispuoleisuus, eli vasen laukka nousi tuosta vaan mutta oikea ei millään ilman hikeä ja kyyneleitä. Ope ei oikein varmaa selitystä osannut asiaan antaa, mutta tuumailtiin siinä että onhan tuo Jussikin todella vino ja oikea laukka on sillä heikompi. Ei siis ehkä niin mielellään oikeaa nosta jos kuski tekee vähänkään jotain epämääräistä. Kun vielä yhtälöön lisätään vinon hevosen lisäksi vino ratsastaja niin ei liene ihme jos ongelmia esiintyy tällä tavalla toispuoleisesti.

Lävistäjätehtäviä

Jussi-putki sen kuin jatkuu. Tällä kertaa tuli hieman kiire kun olin tallilla vasta kahtakymmentä vaille ja Jussi oli vielä tarhassa. Kymmentä vaille oli hevonen sisällä karsinassa mutta ehdittiinpä kuitenkin suunnilleen ajoissa tunnille.

Alkuverryttely mentiin kevyessä ravissa omaan tahtiin hevosia taivutellen. Jussi oli hieman reippaamman oloinen kuin edelliskerroilla, enkä siis joutunut yhtä paljon hoputtelemaan sitä eteenpäin. Mentiin alkuun aika lailla selkä alhaalla ja pää ylhäällä. Oma keskittyminen oli tunnin alkupuolella jostain syystä taas aivan hukassa, joten meno oli vähän sellaista päämäärätöntä humputtelua. Istuntaan tuli korjauksia lähinnä lantion asentoon liittyen, eli pitää varoa ettei kevennä kohti satulan takakaarta vaan suoraan alaspäin. Lantiota paremmin vartalon alle, selkä pois notkosta ja lonkkia auki takareisiä käyttäen sen sijaan että yrittää avata lonkankoukistajilla. Kun verryttelyn suunta vaihdettiin oikeasta vasempaan alkoi Jussi pyöristyä paremmin ja ravata joustavammin. Näyttäisi siltä että yleensä Jussin kanssa vaan jossain kohtaa tuntia alkaa homma toimia ja hevonen liikkua tasaisesti pyöreänä, vaikka alkuun voi olla aika kamalaakin pökkelöintiä. Aikansa kun ravailee pyytäen hevosta liikkumaan reippaasti ja vähän taivuttelee ympyröillä ja volteilla niin kyllä se siitä hyväksi tulee kunhan lämpiää. Tällä kertaa tämä vaihe siis ajoittui alkukeventelyiden loppupuolelle. Kauan en ehtinyt siinä fiilistellä kun otettiin jo pieni välikäynti, mutta onneksi hyvä vire säilyi hengähdystauon aikana.

Päivän varsinainen treeniaihe olivat lävistäjät. Aloitettiin ratsastamalla lävistäjiä käynnissä ja harjoitusravissa, ja ideana oli lävistäjän loppupuolella hieman väistättää uuden suunnan sisäpohkeella ja näin estää hevosen kaatuminen sisäpohjetta vastaan. Tämä tehtävä onnistui ihan kohtalaisen mukavasti, sillä Jussi väisti kumpaakin pohjetta hyvin ja väistön kautta sitä sai käynnissäkin pyöristymään. Pidätteet olisivat käyntiväistöissä saaneet mennä vielä paremmin läpi, ja erityisesti väistöissä on syytä kiinnittää huomiota siihen että oma lantio pysyy vartalon alla eikä selkä mene notkolle. Väistössä kun tuppaa istunta helposti jännittymään on seurauksena notkoselkä (ja notkoselkähevonen). Ravissa kuljettiin tässä vaiheessa tuntia oikein mukavassa pyöreässä muodossa, ja kuten olin jo alkutunnista todennut ei Jussi ollut tänään ihan niin eteenpäintyönnettävä. Toki ravia sai säännöllisin väliajoin olla aktivoimassa pohkeella tai kevyesti raipalla, mutta ei ollut sellaista jatkuvaa punkemista.

Seuraava lävistäjätehtävä oli muutaman askeleen käyntiinsiirtyminen lävistäjän puolivälissä. Siirtyminen käyntiin sujui melko hyvin, mutta siirtyminen takaisin raviin oli todella hidasta ja käveltiin aina vähintään pari askelta siitä kun aloin ravia pyytää. Open neuvo oli etsiä oma lantio paremmin vartalon alle tässäkin kohtaa, sillä notkoselkä vain jarruttaa hevosta siirtymisessä. Kun kiinnitin tähän huomiota enkä päästänyt alaselkää notkolle raviin pyytäessä alkoi siirtyminen sujuakin vähän sutjakkaammin. Tässä oli päivän (tai viikon) ahaa-elämys.

Lopuksi tultiin vielä laukkalävistäjiä. Odoteltiin omaa vuoroa pääty-ympyröillä ravaillen, ja kukin vuorollaan nosti laukan ja ratsasti lävistäjän laukassa. Uralle tultaessa jatkettiin vielä muutama askel vastalaukkaa uraa pitkin ennen raviin siirtymistä. Jussi oli laukannostoissa tänäänkin hidas (varmaankin taas jarrutin istunnalla tavalla tai toisella), mutta lävistäjät olivat oikein tasapainoisia ja laukka säilyi hyvin vielä urallakin. Kunhan vaan olin hereillä pohkeiden kanssa enkä lähtenyt tekemään rajuja muutoksia vartalon asennossa ei lävistäjällä tarvinnut olla huolissaan mahdollisesta raville tippumisesta. Raviin siirtyessä pyöreys tahtoi vähän kadota ja hevonen jarrutella liikaakin. Ope kehotti ratsastamaan heti siirtymästä paremmin ravia eteen ja hakemaan kulmassa asetuksen kautta hevosen taas pyöreämmäksi. Keskityin ehkä turhankin paljon laukan säilymiseen lävistäjällä, ja siirtymä tuli siinä sivussa vähän puolihuolimattomasti. Loppua kohti saatiin joku aika hyväkin siirtyminen josta päästiin ravissa pyöreänä eteen.

Omaa laukkalävistäjävuoroa odotellessa ehdittiin työskennellä harjoitusravissa pääty-ympyröillä, ja näillä ravipätkillä meno oli oikein toimivaa. Ravi oli jo suorastaan miellyttävää istua Jussin liikkuessa kivan joustavalla askeleella. Oikeaan kierrokseen pyysin ympyrällä pätkittäin loivaa sulkutaivutusta, vasempaan kierrokseen taas hieman väistöä ulos ympyrältä. Jussi tuntui olevan aika mukavasti apujen välissä, sillä taivuttelut ja etu- tai takaosan siirrot sekä temponvaihtelut ympyrällä sujuivat ihan näppärästi. Muoto oli hyvä, ja hevonen liikkuikin ihan aktiivisesti. Tästä olotilasta oli hyvä ottaa loppuun vielä keskiravia lävistäjällä keventäen. Ensimmäisellä keskiravilävistäjällä askel venyi varsin mukavasti, ja tuntui todellakin keskiravilta pelkän ravin tahdin kiihdyttämisen sijaan. Ope vielä muistutteli selkeämmästä kiinniotosta ja askeleen lyhentämisestä lävistäjän lopussa. Toinen ja viimeinen keskiravilävistäjä ei ollut aivan yhtä onnistunut, hevonen kyllä lähti eteen mutta askel ei tuntunut kunnolla venyvän. Loppuverkassa ratsastin vielä open kehotuksesta siirtymisiä ravin sisällä eli vuoroin pidennystä keskiravin suuntaan ja vuoroin kokoamista, ja olin kyllä tyytyväinen siihen miten hyvältä ravi tuntui ja kuinka vastaanottavaiselta Jussi vaikutti. Eihän siinä olisi malttanut tuntia lopettaa kun oli niin hyvä meininki.

Jussin kanssa on selvästikin menossa taas parempi jakso. En tiedä kummasta osapuolesta nämä vaihtelut yhteistyön toimivuudessa pääasiassa johtuvat, mutta juuri nyt toimii. Pitää vaan olla varovainen etten tahattomasti jarruttele hevosta istunnallani.

Pitkästä aikaa jumppasarjaa

Syyskauden estetunteja ei lukujärjestyksen mukaan ole jäljellä kuin muutama, ja kun niistäkin ainakin kaksi tulee jäämään minulta väliin työmatkan takia niin tuppauduinpa mukaan perjantai-illan pienryhmän estetunnille paikkailemaan tilannetta. Viime kisojen jälkeen en ole hypännyt lainkaan joten olihan se jo korkea aika ettei taas rupea liikaa jännittämään esteillä. Ope oli ilokseni jakanut minulle Eetun, joten odotettavaissa oli oikein mukava tunti. Ryhmässä oli tällä kertaa peräti kuusi ratsukkoa, mukaan lukien Anne Peralla.

Tunti lähti reippaasti käyntiin, sillä heti alkukäyntien jälkeen aloitettiin suoraan laukassa. Olin aika hulabaloo-meiningillä liikkeellä ja viiletin menemään kevyessä istunnassa. Eetulla ei ollut mitään tällaista verkkaa vastaan ja se kiihdytteli pitkillä sivuilla oikein mielellään. Tuli se sentään päädyissä kiinnikin ihan hyvin, mutta asetukset ja taipumiset laiminlyötiin kyllä iloisesti. Vaihdettiin laukassa suuntaa hyppäämällä pienen lävistäjäristikon yli, mutta en saanut laukanvaihtoa onnistumaan hypyssä sillä vaihto olisi ollut vasemmasta oikeaan mikä on Eetulla aina pulmallista. Hetken oikeassa kierroksessa laukattuamme siirryttiin raviin ja tultiin keventäen ravipuomisarjaa. Puomien välit olivat melko lyhyet, joten Eetunkin ravia olisi saanut pikemminkin lyhentää kuin pidentää. Eetu oli laukan jälkeen hieman jännittynyt ja kiireinen, joten en saanut sitä tulemaan puomeille ihan tarpeeksi rauhallisesti. Mahduttiin kyllä väleihin mutta ope toivoi menoon vielä lisää malttia ja rentoutta. 

Estetehtävät aloitetiin ravilähestymisillä pienelle ristikolle pituushalkaisijalla. Ristikolta alas laukassa ja ennen päätyä siirtyminen käyntiin ja pysähdys. Pian linjalle lisättiin toinenkin ristikko innarivälillä. Tehtävässä ei meillä ilmennyt isompia ongelmia. Ponia sai ravissa hieman rauhoitella, ja alas sarjalta tultiin eetumaisesti aina vasempaan laukkaan. Hankala tällaisella suoralla linjalla oli lähteä oikeaa laukkaa hakemaan kun ei voi pahemmin ruveta johtamaan tai kääntämään hypyssä.  Jarrutusmatka esteiden jälkeen meni alkuun pitkäksi mutta tehtävän myötä alkoivat pidätteet mennä hieman paremmin läpi.

Jatkettiin edelleen samaa innarisarjaa, nyt lähestyen vuorotellen oikeassa ja vasemmassa laukassa, ja sarjan jälkeen kaarrettiin noin kuuden askeleen väli vinopystylle joko oikealle tai vasemmalle. Molemmilla puolilla oli siis samanlaiset pystyt samanlaisella kaarevalla tiellä ja suunnan valinta riippui siitä kummassa laukassa oltiin sarjan jälkeen. Sarjaan tuli jossain vaiheessa kolmaskin osa, ja esteet nousivat pikkuhiljaa. Olisikohan sarjan viimeinen pysty ollut lopulta noin 70 cm. Eetu laskeutui sarjalta edelleen 100-prosenttisesti vasemmassa laukassa, mutta joka tapauksessa ongelmani oli se etten selkään erottanut kumpaa laukkaa mennään (noloa!). Yleensä ope auttoi kertomalla laukan mutta olisihan se pitänyt itse erottaa. Meriselitykseksi tarjoan sitä että Eetun laukka on niin pieni ja tasainen että laukan puoli on suoralla melko hankalasti erotettavissa jopa silloin kun vilkaisee alas lapoihin. Kaarteessa puoleisuuden tietysti huomaa helposti, mutta nyt olisi pitänyt huomata jo suoralla tiellä ennen kaarretta. Olin joka tapauksessa valmistautunut menemään aina vasemmalle, joten ehdin kääntää vinopystylle ongelmitta vaikkei laukasta täyttä varmuutta olisi ollutkaan. Kertaalleen olin niin päättäväisesti menossa sarjalta oikealle että käänsin sinne oikeastaan vahingossa (videolla kuuluu kuinka totean "ups" tässä kohtaa) vaikka Eetu olikin vasemmassa laukassa. Päästiinpähän kertaalleen hyppäämään se toisenkin suunnan este, mitä nyt vasta- ja ristilaukassa lähestyen.

Vinopystyllä laukanvaihto vasemmasta oikeaan onnistui ilahduttavasti, sillä muistin jopa johtaa ja uskoisin apua olleen myös pystyn asettelusta hyvin lähelle seinää niin että Eetu automaattisesti ohjautui hypyssä oikealle. Silloin kuin ponnistuspaikka osui nappiin vaihtui laukka esteellä oikeaksi aivan tyylipuhtaasti, kun taas niillä kierroksilla joilla pystystä jäätiin kauas ja Eetu ponkaisi oikein pitkän hypyn vaihtui esteellä vain etuosa oikeaan laukkaan ja takaosa vasta ristilaukan kautta kaarteessa. Nähtävästi Eetu oli tänään sillä tuulella että hypätään ennemmin kaukaa kuin pikkuaskeleella juuresta, ja onnistuin tämän siitä hyvin lukemaan niin että hypyt kaukaa eivät päässeet yllättämään.

Lopuksi tultiin vielä pelkkää jumppasarjaa viiden esteen mittaisena. Ekat neljä estettä olivat innariväleillä ja viimeiseen väliin tuli yksi askel. Viimeinen este nostettiin meille 75 cm:iin. Näytti suhteellisen isolta, mikä johtunee ainakin osittain siitä että en ollut hypännyt moneen viikkoon. Ope kehotti ratsastamaan sisään sarjalle melko isoa laukkaa, sillä välit eivät olleet Eetulle aivan lyhyimmästä päästä. Hyvin Eetu venyi kaikkien esteiden yli, ja sarja sujui oikein nätisti molemmat kaksi kierrosta. Viimeisen kierroksen jälkeen ope huomautti että hypyissä kyynärpääni tahtoivat nousta irti kyljistä "tiputanssiin", eli ennemmin tulisi pyrkiä myötäämään eteenpäin kohti hevosen suuta kyynärpäiden leijailematta ylös. Huomasin tätä tiputanssiefektiä hieman itsekin hypyn aikana, ja pahiten se vaivasi sarjan viimeisellä osalla. Ehkä tämä "huima korkeus" jännitti alitajuisesti sen verran että yritin ikään kuin nostaa ponia liioitellusti esteen yli. Tökin siinä 75 cm pystyllä itseäni myös raipalla leukaan, eli ehkä käteni tosiaan menivät vähän hassusti. Hieman jäi kaivelemaan että tänään esiintyi tällainen virhe joka ei käsittääkseni ole minulle kovin tavanomainen.

Olisin voinut ratsastaa tänään ehkä vähän keskittyneemminkin ja huolellisemminkin, mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Oli kiva hypellä pitkästä aikaa jumppasarjaa, ja Eetulla ylipäänsä on tietysti aina todella mukava hypätä. Oikein piristävä rennon ja iloisen fiiliksen tunti eli juuri sitä mitä tarvitsin tämän pienen estetauon jälkeen..

Videokuvaajia oli tänään paikalla peräti kaksin kappalein (kiitos Nora!), joten hyppelyitä pääsi jälkeenpäin analysoimaan usemmastakin kuvakulmasta.

Lisää K.N. Specialin kuvioita

Kisoja edeltävät treenit jatkuivat Jussin kanssa. Satulaan noustessa omat ajatukset pyörivät vielä sitkeästi työasioissa, joten olin ainakin tunnin alkupuoliskon ajan valitettavan poissaoleva. Siihen nähden meni tänään yllättävän hyvin, ja tunnin jälkeen pääsin toteamaan että ehtivät ne työmurheet lopulta unohtua tämänkin ratsastuskerran aikana. Poniterapia toimii aina.

Tunti alkoi samoilla kuvioilla kuin sunnuntaina, eli K.N. Specialin loivilla kiemuroilla ja volteilla. Näitä mentiin käynnissä ja kevyessä ravissa oikeaan kierrokseen. Käynnissä Jussi oli ehkä hieman normaalia terävämpi kun kerrankin herättelin sitä heti alkuun reippaaseen liikkumiseen pohkeella ja kevyesti raipalla, mutta olisi saanut liikkua ryhdikkäämpänä ja pyöreämpänä. Ravissa Jussia sai myös hoputella aktiivisempaan liikkumiseen, ja kun takaosan moottoria sai vähäsen paremmin käyntiin löytyi hevoseen jo pyöreyttäkin. Ope kehotti jälleen hakemaan hevosen niskasta ja etuosasta ryhdikkäämmäksi ja liikettä enemmän ylämäkeen. Kaiken kaikkiaan alkuverkka oli melko tarkka toisinto sunnuntailta.

Kiemurat ja voltit ehdittiin mennä vain oikeassa kierroksessa, ja suunnanvaihdon jälkeen jatkettiinkin jo laukkatehtävillä. Hiottiin sunnuntailta tuttuja vasemman laukan nostoja kentän keskellä sekä pääty-ympyröitä. Parin kierroksen jälkeen lisättiin mukaan vielä K.N. Specialin mukainen laukkalävistäjä sekä siirtyminen käyntiin uralle tultaessa. Laukka-käynti-siirtymisiä mentiin myös omaa vuoroa odotellessa itsenäisesti toisessa päädyssä.

Laukannostot olivat meillä vähän hitaita, ja ensimmäisillä kerroilla heijasin nostossa ylävartalolla eteen. Nostoissa on siis syytä olla tarkkana tämän suhteen. Kuten ope selitti, vartalon eteen heijaaminen johtaa vain siihen että istuinluut kääntyvät taaksepäin ja tämä on omiaan jarruttamaan hevosta. Vasen laukka toimi ihan kohtalaisen hyvin kunhan ensin ratsastin siihen vähän lisää kierroksia. Ei kyllä menty kunnolla pyöreänä. Istunta laukassa kaipasi taas vähän korjailuja, eli lantio paremmin vartalon alle ja "napaa kiinni selkärankaan". Selän notkolle jännittymistä tulee varoa, sillä senkin vaikutus on hevosta hidastava. Ohje oli pyöristää hieman omaa alaselkää, mutta samalla varoen hartioiden lösähtämistä etukumaraan. En ihan kunnolla hahmottanut miten keskivartaloa olisi pitänyt korjata jotta asento ja laukkaan mukautuminen olisivat olleet toivotunlaiset, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi se parempi istunta johon opekin oli tyytyväinen. Laukassa on ollut ennenkin tätä ongelmaa että tunnen kyllä ison eron oikean ja väärän istunnan välillä mutta en oikein hahmota miten mitäkin palikoita pitää siirrellä jotta pääsee siitä väärästä istunnasta oikeaan. Kokeilemalla löytyy jos löytyy.

Laukasta käyntiin siirtymiset onnistuivat tänään yllättävän hyvin. Käyntiin päästiin pahimmillaankin vain yhden raviaskeleen kautta, ja useampi siirtymä onnistui hienosti aivan suoraan laukasta käyntiin. Jussi ei jyrännyt siirtymisissä ihan niin etupainoisena kuin yleensä, mutta silti onnistuin esittämään muutamia eteenpäin horjahduksia. Viimeinen kierros laukkatehtävää oli kaikin puolin onnistunut. Laukannosto oli jo pohkeelle nopeampi ja hevonen tuli siihen open mukaan ihan mukavan koottuna. Ympyrällä laukka oli jo rullaavampaa ja pyöreämpää, ja lävistäjä oli tasapainoinen yhdistettynä siirtymiseen suoraan laukasta käyntiin. Taputuksia Jussille.

Oikeaan kierrokseen puolestaan laukattiin uraa pitkin ja isoja pääty-ympyröitä. Tälläkin kertaa suoran uran laukkaaminen oli jotenkin helpompaa kuin ympyröillä. Ympyrän avoimella sivulla Jussi liirasi voimakkaasti ulospäin, mistä johtuen ympyrät venähtivät turhan laajoiksi. Asetusyritykset johtivat kaulan ylitaipumiseen oikealle sen sijaan että hevonen olisi asettunut rehellisesti niskasta. Ope neuvoi pitämään oman vasemman puolen jämäkkänä ja vasemman kyynärpään tiiviisti kyljen vieressä. Ulko-ohja olisi kuulemma saanut olla passiivisempi ja sisäohjasta vähän hellittää. Loppua kohti parani, ja mukaan mahtui muutamia askeleita ihan kelpo laukkaa jolloin hevonen pyöristyi ja laukka rullasi hyvin. Vasen laukka oli kuitenkin tänään se toimivampi laukka.

Laukan jälkeen loppuverkassa työskentelin vielä hetken harjoitusravissa. Jussi liikkui nyt paremmin eteen kuin alkutunnista, mutta vieläkin sai aika paljon ratsastaa pohkeella aktiivisuuden säilyttämiseksi. Joka tapauksessa ravissa oli hyvä istua, joten askeleessa oli joustoa ja hevosen selkä pyöreänä. Opelta tuli vielä korjauksia istuntaan, edelleen ohjeena oli ottaa paremmin lantiota vartalon alle ja antaa ylävartalon "putoilla" lantion päälle ravin mukana sen sijaan että vartalo joustaa liikaa eteen-taakse ja selkä notkoutuu. Lisäksi ope kehotti kokoamaan ja lyhentämään hevosta pidätteillä samalla kun aktivoi liikettää takaa eteen. Näillä ohjeilla tunnin "lopputulos" oli ihan mukava, Jussi liikkui pyöreässä mutta melko ryhdikkäässä muodossa ja omat istuntapalikatkin tuntuivat olevan ihan kohdillaan koska meno oli jokseenkin helpon oloista. Ope kommentoi että Jussilla oli nätisti takaosa alla. Itse olisin toivonut vielä vähäsen tarmokkaampaa liikkumista ja herkempää vastetta pohkeeseen, mutta muutoin meno oli sellaista kuin toivoisin kisaradalle lähtiessä olevan.

Oma arvioni tämänpäiväisestä oli "perushyvä Jussi-tunti". Tänäänkin siis jäi sellainen olo että menihän se ihan kivasti mutta on joskus mennyt paremminkin. Täytyy kuitenkin muistaa että iso osa tunnista oli laukkatyöskentelyä, ja silti meno ei ollut pöllömpää. Laukka-käynti-siirtymisten onnistuminen oli oikein positiivinen yllätys, ja lopputunnin ravipätkä oli hyvä. Vielä kun saisin Jussin liikkumaan aktiivisemmin ja itsekseen ilman näin runsasta pohkeella punkemista. Jatkuva "tapamaiskutus" olisi myös hyvä saada karsittua ihan jo kisojakin ajatellen. Kisoista puheenollen, näyttää vahvasti siltä että aikaisemmista pohdinnoista huolimatta Jussi tulee olemaan kisaratsuni vuoden viimeisissäkin koulukisoissa. On se vaan liian ihana silloin kun se toimii. Näin olen iloisesti menossa taas kerran samaan vanhaan Jussi-ansaan, eli kun se tunnilla menee ihan kivasti niin pakkohan sillä on sitten mennä kisoihin jumimaan...

Älä myötää miten sattuu

Parin Eetu-tunnin jälkeen tein paluun Jussin satulaan. Kummasti Jussi aina kasvaa korkeutta (ja leveyttä) sillä aikaa kun minä harrastan poniratsastusta. Tunnin ohjelmassa oli K.N. Specialin tehtävien harjoittelua. Kolmen viikon päästä olevissa kisoissa mennään siis tätä ohjelmaa. Pääsin tänään kuitenkin ratsastamaan Jussilla ilman minkään sortin kisastressiä, sillä vielä en ole kisaratsustani päätöstä tehnyt.

Ratsastettiin alkuun käynnissä huolellisia kulmia sekä pysähdyksiä. Jussin kanssa pysähdykset onnistuivat siinä mielessä hyvin, että se kyllä pysähtyi varsin pienestä merkistä sekä malttoi pääsääntöisesti seistä hyvin paikoillaan. Pää oli pysähdyksissä ylhäällä, mutta ei kyllä kovin pyöreänä menty muutenkaan. Kertaalleen Jussi sai päähänsä että nyt halutaan varmaan peruuttaa eikä meinannut millään uskoa että seisotaan vaan paikallaan ilman peruutteluita. Ravissa aloitettiin keventäen ja samalla ratsastettiin kisaohjelman teitä eli loivat kiemurat pitkille sivuille ja voltit lyhyille sivuille. Jussi tepsutteli alkuun lyhyttä mummoravia selkä alhaalla, ja ensisijainen tehtävä olikin saada se liikkumaan pidemmällä askeleella ja tarmokkaammin. Kunhan muistin pyytää sitä tomerasti eteen niin alettiin pikkuhiljaa liikkua enemmän oikeinpäin. Ongelmana oli jälleen se että unohduin kaivamaan jatkuvasti pohkeella sen sijaan että olisin kerrasta laittanut Jussin liikkumaan kunnolla ja sen jälkeen voinut jättää sen ravaamaan itsekseen ilman jakuvaa eteenpuskemista. Pohkeella eteen pyytäessä kädet muuttuivat helposti rauhattomiksi kun yritin samalla liikaa kontrolloida hevosen muotoa ja varmistella ettei se nouse ylös. Loivan kiemuran suhteen oli pieniä hankaluuksia oikean tien löytämisessä kun ei ollut kouluaitoja apuna määrittämässä tien kokoa. Alkuun keskityin liiaksi hevosen asettamiseen ja kaulan muotoon, ja seilailin kiemuran miten sattuu niin että kentän keskeltä tuli kiire kääntää takaisin uralle oikeaan paluupisteeseen. Sitten terästäydyin ja aloin ratsastaa kuviota hieman huolellisemmin. Kierros oli oikea, joten loivalla kiemuralla Jussi oli helppo asettaa ja taivuttaa vasemmalle, mutta asetuksen palautus oikeaksi ja kiemuraa seuraavan kulman ratsastus oli haastavampaa hevosen tunkiessa oikeaa pohjetta vasten. Pikkuhiljaa alkoi oikealle asetuskin volteilla työskentelyn ansiosta onnistua paremmin, ja viimeisellä kiemuralla tähän suuntaan ope jo kehui että asetuksen vaihto puolelta toiselle sujui kohtalaisen pehmeästi.

Käveltiin välissä hetki pitkin ohjin ja tultiin vielä harjoitusravissa loivia kiemuroita sekä voltteja vasemmassa kierroksessa. En oikein tiedä mitä tässä kohtaa tapahtui, mutta Jussi alkoi yhtäkkiä toimia aika kivasti. Ehkä asiaa auttoi se että ennen raviin siirtymistä hain hetken aikaa parempaa suoruutta voltilla, missä open ohjeesta pyrin asettamaan ulos oikealle ja samalla tuomaan etuosaa hieman sisään oikealla pohkeella. Tämä suoristus jäi mielestäni aika keskeneräiseksi, mutta joka tapauksessa raviin siirryttyämme Jussi liikkui saman tien tasaisesti pyöreänä ja edestä kevyenä, ja siinä määrin oli selkäkin ylhäällä että ravi oli jo ihan istuttavissa. Loivalla kiemuralla myös asetus oikealle toimi ihan kohtuullisesti. Ope muistutteli pitämään käden hiljaa ja tuntuman mahdollisimman tasaisena, ja välttämään ylimääräisiä "muuten vaan" -myötäämisiä. Sekä ratsastajan että hevosen pitäisi aina olla perillä siitä miksi kulloinkin myödättiin.

Hevosen muoto oli siis tässä vaiheessa varsin hyvä ja tuntuma mukavan kevyt, mutta edelleen raviin olisi kaivattu lisää lennokkuutta ja liikaa jouduin puskemaan hevosta eteen. Ope kyseli että miltä ravi tuntuu istua ja totesin että niin hyvältä kuin se nyt Jussilla voi olla. Hevosen liikkeessä oli kyllä jo joustavuutta, mutta siitäkin huolimatta sain laittaa oman keskivartalon kunnolla töihin, ja pohkeet tietenkin heiluivat aika reilusti. Ope kehotti ottamaa lantion paremmin vartalon alle ja avaamaan lonkkia niin että polvet saa kunnolla irti satulasta. Onnistuin hieman parantamaan asentoa nostamalla ylävartalon pystympään, ja kun yritin avata lonkkia niin paljon kuin mahdollista niin jopas liikkui Jussikin muutaman askeleen hienompaa ravia. Kuten opelle totesin niin merkittävä ongelma Jussin kanssa on siinä että se on niin leveä etten vaan pysty saamaan lonkkia tarpeeksi auki. Ehkä Jussi tosiaan liikkuisi paremmin jos saisin polven ja reiden enemmän irti satulasta ja samanaikaisesti lantion oikeaan asentoon. Nyt ei vaan lonkissa ole riittävää irtonaisuutta.

Lopuksi hiottiin vielä K.N. Specialin laukkakuvioita. Ohjelman mukaisesti tultiin oikeassa kierroksessa käynnistä raviin siirtyminen ennen kulmaa ja lyhyen sivun keskellä oikean laukan nosto sekä tästä pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen jatkettiin uraa pitkin ja laukasta raviin siirtyminen vapaavalintaisessa pisteessä. Jussi oli taas hieman ennakoimassa nostoa niin että ravi tahtoi mennä jännittyneeksi, ja noston jälkeen se puolestaan pääsi tunkemaan sisäpohjetta vastaan niin että ympyrä jäi liian pieneksi. Ympyrällä ope kehotti rauhoittamaan sisäkäden, sillä taas meinasi hevosen pää heilua puolelta toiselle. Suoralla uralla laukka rullasi paremmin kuin ympyrällä, ja varsinkin pitkän sivun alkuun saatiin ihan hienojakin laukka-askeleita. Sivun loppua kohti valuttiin vähän etupainoiseksi. Siityminen raviin oli kohtalaisen tasapainoinen kuten Jussilla aina, mutta turhan etupainoinen. Viimeinen kierros tätä tehtävää onnistui ihan kelvollisesti, sillä pääsin nostamaan laukan aktiivisesta ravista pyöreällä hevosella, ja älysin jo olla hereillä estämässä ympyrällä sisäänpäin tunkemista.

Vasempaan kierrokseen tultiin pari kertaa laukannosto kentän keskellä ja sitä seuraava pääty-ympyrä. Nostoissa oli pieniä hankaluuksia, sillä kentän poikki kääntäessä Jussi tunki oikealle kyljelle ulkoapuja vastaan, ja nostosta taas tahtoi karata liian aikaisin vasemmalle. Ei siis saatu oikein suoraa tietä, ja nosto itsessäänkin oli tähän kierrokseen hitaamman puoleinen. Ympyrällä laukka toimi tähän kierrokseen jo paremmin, tuntumaan löytyi vähän keveyttä ja rentouttakin ja laukka ei ollut ihan niin töks-töks. Suoralla uralla saatiin jälleen ne parhaat laukka-askeleet kun Jussi innostui askelta vähäsen venyttämäänkin. Oikein mukavaa laukkaa löytyi myös omaa vuoroa odotellessa toisessa päädyssä, missä laukkasin hetken pääty-ympyrällä ja Jussi liikkui samanlaisessa pyöreässä ja edestä kevyessä muodossa kuin ravissa alkutunnista. Tällaiset hetket tuppaa laukassa olemaan vähän harvinaisempaa herkkua. Loppuverkkaa en ehtinyt kovin kauan tehdä kun Jussi jatkoi vielä seuraavalle tunnille, mutta joka tapauksessa meno oli kuten alkutunnista eli periaatteessa ihan kiva pyöreä muoto mutta ravi ei ihan tarpeeksi aktiivista ja lennokasta.

Tunnista jäi tänään ihan kohtuullisen hyvä mieli. Ravissa oli varsin toimivia hetkiä jolloin Jussi liikkui hyvässä pyöreässä muodossa ja vieläpä pysyi siellä hyvin tasaisesti. Ongelmana läpi tunnin oli kuitenkin se että hevonen oli enemmän tai vähemmän pohkeen takana ja olin oikeastaan koko ajan muistuttelemassa sitä pohkeella ja maiskutuksella eteen sen sijaan että olisin voinut jättää sen liikkumaan itsekseen. Hitaus pohkeelle sekä se ettei hevonen ollut kunnolla suora ja lavoistaan kontrollissa aiheutti teiden ja siirtymisten epätäsmällisyyttä.

Tässäpä saakin nyt pohtia mitä hevosta toivon kisoihin. Jussin kun vaan saisin toimimaan kisoissa niin kuin tunnilla parhaimmillaan niin kylläpä kelpaisi. Tiedän kuitenkin jo kokemuksesta että kisoissa en sitä saa liikkumaan kunnolla ja rata menee kamalaksi hevosen eteenpäin työntämiseksi. Kuten tänään huomattiin niin jo tunnilla saattaa olla ongelmaa aktiivisen liikkumisen kanssa, ja jotta saisin kisoissa Jussin moottorin käyntiin vaadittaisiin tilaa huomattavasti enemmän kuin se 10x15 metrin verkka-alue maneesissa. Marraskuun kisoissa kun ulkokenttäkin on 99% varmuudella siinä kunnossa ettei siinä voi ravi- ja laukkaverryttelyä tehdä niin maneesin pikkupläntillä olisi jotenkin kaivettava hevosesta kunnon liike esiin. Jos ja kun tämä ei onnistu niin seurauksena on viime kisojen tapaan radalla pohkeen takana hiippaileva hevonen joka selkä alhaalla pompottaa ratsastajaa. Toinen tällä hetkellä harkinnan alla oleva kisaratsu on Eetu. Eetua en ehkä saa kovin pyöreänä liikkumaan, mutta olisihan se kiva mennä vaihtelun vuoksi rata jolla hevonen jopa liikkuu itsekin eteenpäin ja kuski voi eteenpuskemisen sijaan keskittyä täsmällisen ja siistin radan ratsastamiseen. Jussin kanssa pelataan kisoissa upporikasta ja rutiköyhää eli periaatteessa se voi mennä aivan todella hyvin, mutta todennäköisimmin menee todella huonosti. Eetusta taas tietää että se menee joka tapauksessa "ihan kivasti", ei superhienosti mutta ei ole täyskatastrofikaan. Onneksi tässä ehtii vielä hetken miettiä.

Eetun vaikea vasen

Kuten olin aavistellut (ja myös toivonut), pääsin jatkamaan sunnuntaina hyvin alkanutta työskentelyä Eetun kanssa. Tiesin kyllä jo etukäteen että tänään tuskin menisi yhtä hyvin, sillä onnistuneen tunnin jälkeen tulee aina vähän liikaa paineita ja odotuksia onnistua seuraavalla kerralla yhtä hyvin. Ihme ylipäänsä kuinka onnistun edes satunnaisesti niitä hyviä tunteja ratsastamaan, kun aina on joko itseluottamus nollassa epäonnistumisen jälkeen tai liikaa "paineita" onnistumisen jälkeen. Ja vianhan ei tarvitse olla iso kun se on päässä, varsinkaan siinä vaiheessa kun hevosen selkään nousee... 

Tunnilla jatkettiin sunnuntaina aloitettua väistöteemaa. Hommaan otettiin nyt lisähaastetta ratsastamalla väistöt suorilla teillä. Aloitettiin käynnissä väistäen pituushalkaisijalta uralle, ja lisäksi sai omaan tahtiin ravailla sekä taivutella hevosia ympyröillä. Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan Eetu oli ylitaipumassa kaulasta sekä kaatumassa väistössä vasemmalle lavalle. Kuuliaisesti se väisti pohjetta sivulle, mutta tosiaan hieman vasemmalle puskien sekä jännittyneenä jäkittäen. Ympyröillä takaosaa ulos väistättäessä löytyi pientä myötäämistä niskasta, mutta vain hetkellisesti. Omaan ratsastukseen oli hankala löytää sellaista rentoutta ja pehmeyttä että Eetukin olisi rentoutunut. Aika perus-Eetua nähtiin, eli varsin täsmällistä pidätteiden ja pohkeiden kuuntelua mutta selkä alhaalla jännittyneenä liikkuen ja hieman alta pois kiirehtien.

Jossain kohtaa heitin raipankin matkasta kun kuvittelin että en sitä tarvitsisi sen enempää eteen- kuin sivulleliikkumisenkaan avuksi. Väärä arvio, sillä kun suunta vaihtui vasemmaksi ja väistö tehtiin vasemmasta pohkeesta keskihalkaisijalta uralle jumittui Eetu ihan täysin. Aivan kuin se olisi yhtäkkiä kuuroutunut pohkeelle, ja väistöä madeltiin noin viiden sentin miniaskeleilla hyvin hitaasti. Ope sekä Eetun kanssa enemmän töitä tehnyt ratsastaja totesivat siinä yhteen ääneen että jahas, Eetu meni taas ihan lukkoon. Ei ole kuulemma lainkaan tavatonta että vasemman pohkeen väistö on hyvin nihkeää, sillä niin vino on poni. Sain kentän laidalta raipan takaisin käteen ja Eetu muuttui kuin taikaiskusta. Raipalla ei todellakaan tarvinnut edes hipaista ponin kylkeä kun se äkkiä alkoikin taas herkästi reagoida niin eteenajavaan kuin sivullevieväänkin pohkeeseen. Mentiin hetki open täsmäohjauksessa volttia vasemmalle väistättäen takaosaa ulos ja vasemmalle asettaen, ja aina Eetun ottaessa kunnollisen ristiaskeleen ja myödätessä niskasta annettiin sen kävellä ja venyttää eteen muutama askel, sitten taas uusi pyyntö väistöön ja palkkioksi suoraan eteen. Ihmettelen vieläkin että oliko se sitten se raipan kädessä pitäminen mikä Eetun niin sai viritettyä, sillä mentiin voltilla todella hyvää energistä käyntiä hienossa muodossa ja väistöaskeleet ja asetukset tulivat pyynnöstä oikein kivasti. Eetu ei kuitenkaan vaikuttanut liian jännittyneeltä, sillä se malttoi pyöristyä ja ohjaa antaessa venyttää itseään eteen ja alas ylös jännittymisen sijaan. Voltilta otin vielä alkuperäisen tehtävänannon mukaisen väistön keskeltä uralle, ja tämäkin sujui nyt jo paremmin. Sitten Eetu sai hetkeksi vähän pidemmän ohjan ja pienen hengähdystauon.

Seuraavaksi tultiin väistöjä vuorostaan uralta kentän keskelle harjoitusravissa. Toinen pitkä sivu puolestaan ratsastettiin vastalaukassa. Jatkettiin vasenta pohjetta väistättäen, ja harmikseni en saanut ennen käyntitaukoa saavutettua olotilaa säilytettyä. Raviväistöt jäivät aika loiviksi, ja Eetu jännittyi taas yrittäen juosta alta pois. Omankin rentouden kanssa oli edelleen niin ja näin. Vastalaukka pitkällä sivulla oli nelitahtista ja kiireistä, ja ennen nostoa jännityttiin aika lailla Eetun ennakoidessa nostoa. Ennen väistöön palaamista pyörittelin ympyrän jos toisenkin väistättäen takaosaa vuoroin ulos, vuoroin aavistuksen sisään sulkutaivutukseen. Näiden kautta Eetu myötäsi taas niskasta ja kulki aina hetkellisesti pyöreämpänä ja paremmin kummankin pohkeen välissä. Viimeinen väistö uralta keskelle oli myös jo hieman rennompi ja parempi.

Lopuksi tultiin vielä samaa kuviota toiseen suuntaan, eli nyt kierroksena oli se vaikea vasen ja pääsin ympyröillä jumppaamaan Eetun jäykkää puolta. Väistössä uralta keskelle oli jokseenkin entiset ongelmat, ja tämä oli se suunta johon kaaduttiin menosuunnan puoleiselle lavalle. En löytänyt tähän ratkaisua joka ei olisi saanut menoa liian jännittyneeksi. Oikea vastalaukka tuntui jotenkin terävämmältä ja kolmitahtisemmalta kuin vasen, mikä oli hieman yllättävää Eetun vahvemman laukan ollessa yleensä vasen. Edelleen pyörittelin Eetun kanssa paljon voltteja ja ympyröitä joilla jatkoin vasemman asetuksen pyytämistä ja pätkittäin takaosaa hieman ulos väistättäen. Eetu oli tässä vaiheessa jo vastaanottavaisemmassa (ja luultavasti vetreämmässä) tilassa, joten se kyllä pyöristyi asetuksesta tai viimeistään väistätyksestä varsin helposti. Mentiin ympyrällä aika kivojakin pätkiä, mutta hyvä muoto ei säilynyt kovin pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Syytän tästä omaa rauhatonta kättä ja väärin ajoitettuja myötäyksiä.

Samaa vasemmalle jumppaamista jatkettiin vielä tovi loppuverryttelyssä. Asetus, kevyt väistätys, poni myötää, ratsastaja myötää (ainakin toivottavasti), muutama askel suoraan eteen ja käsi hiljaa, sitten uusi asetus jne. Eetun tullessa asetukseen ja taipuessa vasemmasta kyljestä muuttui ravi hieman hassun oloiseksi, ja ope totesikin että raviin tulee jopa pientä tahtirikkoa kun poni on niin jumissa. Selvästikin vasemmalle taipuminen oli Eetulle edelleen vaikeaa, mutta kiltisti se kuitenkin yritti melko kevyillä pyynnöillä eli ei jäkittänyt vastaan. Asetus tuli kyllä niskasta ihan hyvin mutta vasen lapa oli edelleen kaatumassa hieman sisään eli ihan kunnolla ei oikea kylki venynyt vieläkään. Eetu oli kuitenkin jo paljon taipuisampi ja halukkaampi pyöristymään kuin alkutunnista.

Yhteenvetona tunnista totesin että se rentous joka löytyi sunnuntaina oli tänään kadoksissa. Eetukaan ei sitten työskennellyt yhtä rentona ja tyytyväisenä. Toki tämänkertaiset tehtävät olivat haastavampia ja "jännittävämpiä", ja Eetulta joutui vaatimaan vähän enemmän. Lopputunnista vaikutti siltä että Eetu tosissaan yritti tehdä mitä pyydettiin ja venyttää jumissa olevaa kylkeä, mutta ihan kaikki palaset kropassa eivät vielä antaneet periksi. Pyöreys olisi varmaan säilynyt tasaisemmin jos olisin saanut käteni rauhallisemmaksi niin että poni voi koko ajan luottaa tuntumaan. Ulko-ohjan tuntuma tahtoo hävitä asetuksissa, ja myötäyksen ajoituksen kanssa olen hakoteillä niin että en aina ehdi tai tajua myödätä oikealla hetkellä. Toisaalta silloin kun myötään niin heitän ohjaa liikaa pois sen sijaan että tekisin myötäyksen tuntuman sisällä. Asettava ohja myös tuttuun tapaan ottaa ja päästää, mikä näkyi ajoittain varsin reilunakin ponin pään heilumisena puolelta toiselle. Kaiken lisäksi menen itse aivan etukumaraan samalla kun yritän houkutella ponia pyöristymään eteen-alas. Ollaan kyllä Eetun kanssa siitä "hauska" pari että molemmilla tuntuu olevan melko ylitsepääsemättömiä vinouksia, joten sen puoleen kyllä ymmärrän Eetua hyvin. Eetulla ei oikea kylki veny eikä pää käänny vasemmalle, kun taas kuskilla oikea kylki venyy liikaakin vasemman ollessa ihan kasassa. Kumpikin saattaa hetkellisesti suoristua silloin kun joku ulkopuolelta koko ajan asiasta muistuttelee, mutta oletustilana on toispuoleinen kenotus.

Poni joka pelasti päivän

Kisojen jälkeen piti vääntäytyä tallille vielä vakiotunnille. Ohjelmassa koulutunti ja ratsukseni oli merkitty Eetu, joten ennakko-odotukseni oli melko kevyttä ja leppoisaa humputtelua kuuliaisella mutta selkä alhaalla ja pää ylhäällä jolkottelevalla ponilla. Ihan sopivaa ohjelmaa kisa-angstin jälkeen.

Tunti aloitettiin käyntityöskentelyllä. Eetun kanssa lähdettiin etsimään asetuksia läpi, niskasta myötäämistä ja rentoutta. Ope ohjeisti ratsastamaan ympyrällä sisälle asettaen ja takaosaa ulos väistättäen. Aloitettiin oikeassa kierroksessa, ja tähän suuntaan Eetu oli kääntämässä päätä jo valmiiksi. Haasteena oli näin ollen ulkopuolen kontrollointi ponin mennessä helposti mutkalle kaulasta ja pullauttaessa vasemman lavan ulos. Heti alkuun sain palauttaa mieleen sen että Eetulla täytyy pitää tuntuma todella kevyenä ja pehmeänä, sillä pienestäkin taaksepäin vedosta se jännittyy heti ja vetää pään ylös ja selän alas. Alkuun meinasikin väistättäessä käsi jännittyä liikaa, sillä Eetu oli kaatumassa ulkolavalle karkuun. Ei muuta kuin ulkokylki haltuun vasemmalla pohkeella ja pidätteet istunnasta sekä kevyemmällä kädellä. Ope muistutteli pitämään nyrkit pystyssä ja kulman kyynärpäissä jotta käsi ei menisi kovaksi. Pian palaset loksahtivatkin kohdalleen siinä määrin että Eetu tuli paremmin apujen väliin ja myötäsi niskasta. Tästä sitten heti myötäys kädellä ja rentoa pitkää käyntiä suoraan eteenpäin. Näin päästiin heti alkuun rennompaan ja pyöreämpään liikkumiseen pois jäykkäniskajäkityksestä ja selän alas jännittämisestä. Ihan tasaisessa muodossa ei liikuttu, mutta ope neuvoi että aina ponin jännittyessä ylös kannattaa hakea myötäys asetukseen kevyellä takaosan väistätyksellä. Samaa jatkettiin ravissa, alkuun keventäen. Väistätys oli keventäessä vähän hankalampaa mutta hyviä pätkiä saatiin ravissakin ponin rentoutuessa ja pyöristyessä asetusten kautta.

Suunnanvaihdon yhteydessä käveltiin ihan hetki pitkin ohjin, ja tässä ope kehotti minua pitämään ohjat "puolipitkinä" kevyesti tuntumalla hakien ponia käynnin aikana pyöreään eteen-alas-muotoon. Tämä onnistuikin ihan kivasti, ja käveltiin mukavan pyöreän ja rennon oloisena. Rentous katosi hetkellisesti kun otin ohjat taas kunnolla tuntumalle. Vasempaan asetus oli hankalampaa, mutta sekin alkoi pikkuhiljaa toimia ja onnistuin ratsastamaan sen verran pehmeällä otteella että Eetu uskalsi pyöristyä ohjastuntumalle. Tähän kierrokseen väistättäessä sai tarkkailla oikean pohkeen säilymistä oikealla paikallaan, sillä tavoilleen uskollisena se tahtoi helposti lennähtää turhan eteen. Muita vasemman kierroksen vakio-ongelmia oli tietenkin oman vasemman kyljen linkkuuntuminen ja painon siirtyminen satulassa liiaksi oikealle, etenkin ympyräuraa ratsastaessa. Väistöissä tuli joitain hyviä askeleita jolloin poni tuntui jopa lyhenevän ja nousevan vähän korkeampaan muotoon jännittymättä, ja antoi ottaa vähän napakampaakin tuntumaa. Tosiaalta harha-avut johtivat helposti niskan jännittymiseen ylös ja selän putoamiseen alas, mutta tästä päästiin taas takaisin asetusten ja väistätysten kautta. Pikkuhiljaa Eetu alkoi myödätä paremmin jo pelkkään asetukseen ilman väistöä. Ope kehotti kehumaan Eetua aina välillä sen liikkuessa luottavaisena ohjastuntumalla, sillä sen ei ole aina ihan helppo uskaltaa myödätä niskasta ja pyöristyä tuntumalle.

Tunnin loppupuolen tehtävänä oli loivan sulkutaivutuksen ratsastus ravissa ympyrällä ja tästä laukannosto siinä vaiheessa kun on saatu sisätakajalka kunnolla alle. Sulkutaivutuksissa esiintyi samaa ilmiötä kuin alkutunnin väistätyksissä, eli periaatteessa ponin takaosa oli helposti siirreltävissä, mutta mikäli tätä ei onnistunut tekemään täysin rennoilla avuilla ja istunnalla Eetu jännittyi ja yritti juosta alta pois. Ihan kelpo sulkutaivutusta kuitenkin saatiin molempiin suuntiin niin että Eetu tuntui oikeasti taipuvan sisäpohkeen ympäri, asettui ja pyöristyi. Näistä hetkistä saatiin myös ihan kivat laukannostot, tosin olin itse hieman liian hidas nostamaan aina juuri siitä parhaimmasta askeleesta. Laukka oli vähän nelitahtisen oloista eikä liikuttu ihan pyöreänä, mutta Eetu oli kuitenkin rennon oloinen. Oikeassa laukassa ongelmana oli kaulan linkkuuntuminen mutkalle ja ponin liirailu vasen lapa edellä ulos ympyrältä. Jämäkämpiä ulkoapuja olisi siis kaivattu. Laukkojen jälkeen Eetu oli taas hetken jännittyneempi ja selkä alhaalla, mutta loppuravien aikana sain sitä taas pyöristymään ja rentoutumaan eteen-alas ja jäämään hyvin tuntumalle.

Koulutunti Eetun kanssa sujui siis aivan hämmästyttävän hyvin. Aiemmat kerrat kun olen koulua sillä vääntänyt on ollut suuria vaikeuksia nimenomaan rentouden ja pyöreyden löytämisessä. Ope kommentoi myös että tosi kivasti meni ja Eetu liikkui aivan harvinaisen hyvin. Kuulemma Eetu työskenteli nyt nimenomaan "hyvässä hengessä" sen sijaan että olemus olisi ollut sille tyypillinen "kyllä mä menen mutta vain koska on pakko". Olin tietysti tosi tyytyväinen että yhteistyö Eetun kanssa sujui tänään näin hyvin, varsinkin kun edellytys Eetun kanssa onnistumiselle on nimenomaan RENTOUS ja pehmeys, juuri ne asiat joiden suhteen minulla tyypillisesti riittää haasteita. Yhyyolenmaailmansurkein-kisaharmituskin lieveni heti huomattavasti kun tunti meni näin hyvin, joten Eetu kyllä pelasti päiväni. Liekö niin että ratsastan aina parhaiten silloin kun on aamulla ollut kisat ja olen niiden jälkeen sopivan väsytetyssä mutta stressittömässä olotilassa?