Selät notkolla ja rentoudesta ei tietoakaan

Oman tallin hevosten palattua kesälomalta oli vuorossa ensimmäinen talviaikataulun mukainen vakiotunti. Ohjelmassa oli koulutreeniä ja ratsuna Eetu. Eetu on tallin hevosista ykkössuosikkini esteillä, mutta kouluratsuna Eetu on aika haastava. Tekee kyllä kaiken mitä pyydetään mutta todella hankala saada kulkemaan rentona ja pyöreänä. Kuskin tulisi olla täysin rento ja ohjastuntuman pehmeä ja kevyt mutta tasainen jotta Eetun saisi kulkemaan jotenkin muuten kuin selkä armottomassa notkossa yläkautta silmiin katsoen.

Tunnin tehtävänä olivat avo- ja vastataivutukset. Toinen pitkä sivu mentiin alkuun kokonaan avoa, ensin käynnissä ja sitten muutama kerta ravissa. Myöhemmin lisättiin mukaan asetuksen vaihto liikkeen aikana menosuuntaan eli  avotaivutuksen vaihtaminen vastataivutukseksi. Vastataivutustehtävää tultiin vain käynnissä joten tunti sisälsi aika paljon käyntityöskentelyä. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin aina iso voltti / pieni keskiympyrä ravissa tai laukassa vuorotellen myötä- ja vasta-asetusta.

Avotaivutukset aloitettiin vasemmasta kierroksesta ja en ensin meinannut saada Eetun etuosaa lainkaan siirrettyä uran sisäpuolelle. Olin vähän hukassa että millä avuilla tämä olisi pitänyt toteuttaa kun ohjalla johtaminen tai ulkopohkeella punkeminen ei tuntunut toimivan. "Apua tää ei mee" -syndrooma iski päälle ja koko istunta jännittyi avotaivutuksessa, mistä luonnollisesti seurauksena oli poninkin jännittyminen. Eetu ei jännittyessään varsinaisesti juokse pois alta mutta muuttuu ihan sahapukiksi. Yritä siinä sitten jotain avoa vääntää. Ope neuvoikin että älä ajattele että pakko onnistua vaan rentoudu ja lähde vain ihan rauhassa tunnustelemaan apujenkäyttöä ja ponin reaktioita. Apuliikkeenä ope kehotti tekemään voltteja ja väistättämään takaosaa ulos jotta saataisiin vasenta kylkeä pehmenemään.

Avotaivutusyritelmä. Ei ihme jos ei poni hoksaa että keula pitäisi siirtää vasemmalle kun  kuskin paino roikkuu näin lahjakkaasti oikealla

Väistätys voltilla.

Kun suunta vaihtui oikealle keulan siirto uran sisälle onnistuikin paljon helpommin. Mitä luultavimmin omilla vinouksillani on asian kanssa paljonkin tekemistä, varsinkin kun Eetulla kuulemma vasemman pitäisi olla se helpompi suunta. Kun vaihdettiin takaisin vasempaan kierrokseen alkoi etuosan siirto toimia jo paremmin, ehkäpä poni (tai kuski) alkoi hitusen notkistua ja älytä homman ideaa. Jännittyneenä mentiin edelleen niin satulan alla kuin päälläkin. Ravissa tehtävä ei ainakaan helpottunut ja Eetu oli avossa turhan kiireinen. Vaikka suoralla uralla saatoinkin saada itseäni hieman rennommaksi oli avotaivutus väkinäistä vääntämistä jossa ei rentoudella ollut sijaa. Erityisesti avoa ratsastaessa selkäni painui hurjaan notkoon (seurauksena sitten ponikin vetää selkänsä entistä pahemmin notkolle), mutta kuten kuvat todistavat esiintyi notkoselkäisyyttä kyllä muutoinkin. Ryhtini oli periaatteessa parempi kuin tavallisesti, eli en niinkään kenottanut etukumarassa ja hartiat lysyssä, mutta sen sijaan asennosta tuli sitten erittäin notkoselkäinen. Ohjastuntumaan en saanut ollekaan pehmeää ja joustavaa fiilistä. Voisi kai sanoa että oikein mikään ei toiminut paitsi että poni liikkui eteenpäin ilman punkemista.

Selkä notkolla. Molemmilla.

Vastataivutuksiin siirryttäessä jatkuivat samat ongelmat saavuttamattoman rentouden kanssa. Periaatteessa kyllä etu- ja takaosan sai eri urille ihan näppärästi ja asetuksenkin toivottuun suuntaan, mutta enpä usko että koko tunnin aikana mentiin ihan korrektisti kolmea uraa saati että liikkeellä olisi ollut toivotunlainen kokoava ja suoristava vaikutus. Takaosa poikitti välillä liiankin kanssa joten liike oli ehkä pikemminkin epämääräistä pohkeenväistöä. Poni jäkitti pää taivaissa mutta eipä tällaisella ratsastuksella voi muuta odottaakaan.  

Mukamas vastataivutus vasemmalle. Näyttää kyllä pohkeenväistöltä. Täti kuitenkin istuu suorassa.

Laukkaa mentiin lähinnä vaihtelevan kokoisella ympyrällä. Tarkoitus olisi ollut tehdä laukassakin vasta-asetuksia mutta eipä ne myötäasetuksetkaan onnistuneet kovin hyvin. Laukka oli lyhyttä ja nelitahtista, ja yritin parantaa liikettä rullaavammaksi ratsastamalla eteen mutta tämä johti vain liian kiireiseen menoon edelleen nelitahtisena. Open ohjeistus oli ajatella ratsastavansa ponin etu- ja takaosaa lähemmäksi toisiaan; odotuttaa etuosaa ja tuoda pohkeella takaosa mukaan. Kovin hyvin en tätä ajatusta onnistunut toteuttamaan. Ihan tunnin lopussa Eetu alkoi laukassa hieman rentoutua. Kun sain vielä itseäni suoristettua open ohjeesta oikeaa lonkkaa paremmin avaamalla saatiin laukkaan pari ihan pientä hetkeä jolloin Eetu myötäsi niskasta aavistuksen verran ja hakeutui oikeammansuuntaiseen muotoon eteen ja alas. Laukka vaan ei edelleenkään pyörinyt oikein kunnolla.

Laukka oli nelitahtista, mutta meno oli rennompaa kuin ravissa.

Loppuraveissa Eetu kulki vähän rennompana kun annoin sille pidempää ohjaa. Sekin varmaan auttoi että matkustaa humputtelin vaan kyydissä sen sijaan että olisin enää erityisemmin yrittänyt saada ponista mitään irti. Pari kertaa ympyrällä Eetu venytti kaulaa hieman eteen ja alas.

Eteen-alas. Yksi niistä tunnin muutamasta sekunnista kun poni rentoutui ja pyöristyi edes vähäsen.

Olipahan kokonaisuudessaan aika masentava tunti. Istunnan ja apujenkäytön jännittyminen ovat toki ongelmani lähes hevosella kuin hevosella, mutta Eetun kanssa tämän huomaa aivan korostuneen selvästi. Tiedän että Eetu ei ole helpoimmasta päästä kouluratsuja mutta silti tämä sujui nyt ihan kohtuuttoman huonosti. Kertaalleen olen päässyt Eetulla koulutunnilla ratsastamaan ihan toimivan kymmenminuuttisen jolloin liikuttiin rentona ja pyöreänä, ja tämä tapahtui viime joulun aikoihin ilman satulaa -tunnilla. Ehkäpä satulatta ratsastaessa energia meni niin suurelta osin kyydissä pysymiseen että ei ollut suuremmin aikaa jännittyä tai yliratsastaa ponia. Eetusta ei voi olla tykkäämättä kun se on kuitenkin tottelevainen poni joka koko ajan kuuntelee ratsastajaa ja pyrkii parhaansa mukaan tekemään mitä pyydetään. Rennoksi sitä vaan ei pysty käskemään vaan se on tila joka pitää ansaita rennolla ja pehmeällä ratsastuksella. Toisaalta jotain pitäisi pystyä ponilta vaatimaankin koska pelkkä rennosti ja pehmeästi matkustelu ei ole oikotie onneen sekään.

Lisää laukanvaihtoharjoituksia kavaleteilla

Onneksi Anne järjesti meille taas tunnin Tallinmäelle niin ei mennyt viikonloppu kokonaan ilman heppailuja. Kahden viikon päästä olevia estekisoja silmällä pitäen mentiin kavalettitehtäviä, ihan kunnolla hyppäämään ei päästy kun hevosilla oli jo tälle viikolle niin paljon hyppelyitä alla. Ratsukseni sain jälleen Ässän ja mielelläni sen kanssa harjoituksia jatkoinkin.

Aloitettiin tuttuun tapaan volttikahdeksikoilla käynnissä ja ravissa taivutellen hevosia ja väistättäen takaosaa hieman ulos. Vasempaan kierrokseen oli normaalit väistöongelmat, ja nyt on oikein demokuvakin siitä miten alan vääntää itseäni vinoon kun pitäisi tähän kierrokseen tehdä pohkeenväistöä.

Vasemman pohkeen väistätys näyttää tältä. Kiertymistä, vinoutta ja eteen lentävä ulkopohje. Ei ihme että tähän suuntaan väistöt aina takkuaa ratsusta riippumatta.

Uskoakseni tässä väistetään oikeaa pohjetta. Paremmalta näyttää tähän suuntaan.

Väistöissä keskittyessäni takaosan siirtoon alkoivat kädet nyplätä ja sahata ohjaa aivan huomaamatta, ja tästä tulikin opelta noottia. Keskityttiin siinä sitten aivan erityisesti käden pehmeänä ja hiljaa pitämiseen. Ohjeena oli että kun poni myötää ja pyöristyy pitää lopettaa ohjalla vaikuttaminen ja vain jättää kevyt tasainen tuntuma. Tässä vaiheessa nyplääminen tai liika veto ohjasta saa Ässän vain vetäytymään kuolaimen alle. Sitten taas kun nenä nousee ylös voi ohjalla vaikuttaa enemmän mutta nytkin tasaisella kädellä eikä nyppien, ja pääsääntönä ratsastus pohkeella takaa eteen eikä ohjalla edestä taakse. Olin selvästikin liian hidas reagoimaan kädellä muuttuviin tilanteisiin, sillä ponin pyöristyessä jäi ohjaan helposti liikaa painetta (pitäminen menee helposti vetämiseksi) tai liikettä, kun taas ponin pään noustessa ylös jäi ohja lerppumaan liiankin pitkänä. Tämä sitten näkyikin muodon epätasaisuutena. Yritin ratsastaa sillä asenteella että ihan sama missä asennossa ponin pää on kunhan ei nyt nypitä ohjasta, vaikka Ässä nypläyksestä tai vetämisestä palkitseekin kaulaa kaarelle vetämällä.

Käden tasaisuuteen keskittyminen vei tehokkaasti huomion pois muista asioista, joten istuin taas hienosti etukumarassa ja vinossa, ja pohjetta käyttäessä polvi ja kantapää nousivat ylös. Huomion siirtäminen näihin taas johti siihen että käsi alkoi nyplätä ohjaa. Raviverryttelyn loppua kohti meno kuitenkin näytti open mukaan jo tasaisemmalta.

Oikeaan kierrokseen ei hassumpaa (ainakaan tästä kuvakulmasta, mitä nyt kädet levällään)...

...mutta voltti vasemmassa kierroksessa paljastaa vartalon vinouden ja painon tippumisen oikealle.

Oikealle tuli helposti liikaa taivutusta kaulaan. Ulko-ohja ois kova sana.

Ei todellakaan menty koko ajan pyöreänä. Kuski kyllä pyöristää selkää mutta se nyt ei ole ehkä ihan mitä haluttiin.

Otettiin vielä ihan pienet pätkät laukkaa molempiin suuntiin ennen kuin aloitettiin kavalettitehtävät. Ei niin yllättäen laukassa kaikki toimi jälleen paremmin kuin ravissa. On se kumma miten laukassa osaan istua niin paljon paremmin kuin (kevyessä) ravissa.

Kivan näköinen hetki laukassa. Nasse-setä hyökkii kimppuun takavasemmalta.

Sitten päästiin kavalettitehtävien pariin. Olin tyytyväinen kun kuulin että mentäisiin tänään johtamisia ja laukanvaihtoja, sillä nehän eivät edellisellä yrityksellä Ässän kanssa ottaneet onnistuakseen. Ihan ensimmäisenä tultiin kuitenkin kentän keskellä pientä ristikkoa kaarevalla uralla, ja kohta lisättiin perään kaarre toiselle kavaletille. Laukkoja ei siis tässä kohtaa vaihdeltu ja tehtävä sujuikin ongelmitta molempiin suuntiin. Vaikka miniristikolla tai kavaletilla ei niin nuukaa olekaan "ponnistuspaikan" suhteen niin tuntui että tänään osuttiin paremmin sopivaan paikkaan kuin viimeksi ristikkoa Ässällä hyppiessä jolloin oltiin aina juuressa. Tänään Ässä oli ehkä paremmin pyrkimässä eteen ja lähti mieluusti ponnistamaan ristikon yli vähän kauempaakin ilman ylimääräistä miniaskelta.

Seuraavana vuorossa oli vanha tuttu kahdeksikko ristikon yli eli suunnan ja laukan vaihto joka hypyn aikana. Tämähän oli se tehtävä jossa viikko sitten tunaroin ihan täysin. Nyt aloitettiin samoilla sävelillä, eli laukka ei vaihtunut kumpaankaan suuntaan. Ope kehotti johtamaan kädellä sen sijaan että liioitellusti kippaa vartaloa menosuuntaan. Vähän johtamista sitten sainkin ujutettua mukaan, tosin nyt ohjaan tuli helposti liikaa vetoa ja ranne ei tahtonut pysyä jämäkkänä vaan koukistui mutkalle. Saatiin kuitenkin vaihto onnistumaan molempiin suuntiin joten joko suunnan tiedotus oikeasti parani tai sitten Ässä älysi tehtävän juonen.

Laukanvaihtoharjoituksia jatkettiin tulemalla kahden kavaletin suora linja lävistäjällä ja niiden jälkeen kaareva linja ja kolmas kavaletti (piirroksessa 2-4). Laukan oli siis tarkoitus vaihtua lävistäjällä viimeistään toisella kavaletilla jotta kaareva tie tulisi myötälaukassa. Selvitimme tämä tehtävän oikein nätisti heti ensimmäisellä yrityksellä, laukka vaihtui toisella kavaletilla siitäkin huolimatta että vaihto tuli vasemmasta oikeaan laukkaan eli Ässän hankalampaan suuntaan. Vastaava tehtävä tultiin vielä toiseen suuntaan mutta nyt aloittaen hypyllä matalan portin yli ja kaartaen kahden kavaletin lävistäjälinjalle jossa laukanvaihto jommassa kummassa hypyssä (piirroksessa 5-7). Ensimmäisellä kierroksella muuten hyvä mutta takapää jäi vaihtamatta ja tultiin lävistäjältä ulos ristilaukassa. Toisella yrityksellä suunnan tiedotus ja johtaminen onnistui paremmin jolloin laukka vaihtui toivotusti jälkimmäisellä kavaletilla.

Ranteet mutkalla.

Lopuksi tultiin kavalettirata piirroksen mukaan. Rata sisälsi siis kaikkiaan neljä laukanvaihtoa, ja kuin ihmeen kaupalla nämä osuivatkin meillä kohdilleen. Ensimmäisellä lävistäjälinjalla tultiin vähän liian kovaa ja kavalettien juureen, eikä laukka vaihtunut vielä lävistäjällä vaan vasta kaarevan tien jälkeen kolmannella kavaletilla. Muutoin oikein hyvä suoritus (video alla) ja olin tietysti tyytyväinen kun tänään vaihdot onnistuivat näin hyvin. Enää pitäisi saada sama tehtyä puomien noustessa kavalettikorkeudesta ylöspäin ja keskittymisen siirtyessä ponnistuspaikan sihtaamiseen sekä hengissä esteen yli selviämiseen.

Loppuverkkaan saatiin vielä vähän jännitystä kun kentälle oli ehtinyt luikerrella kyykäärme. Ravasin Ässällä pahaa aavistamatta lyhyttä sivua ja vasta ohittaessamme kyyn noin 20 cm päästä tajusin että siinä todella on ihan oikea käärme. Kyy se tosiaan oli sahalaitakuvioineen, onneksi ei kerinnyt purra Ässää jalkaan vaikka niin läheltä mentiinkin. Huh huh. Rohkeasti kuitenkin käytiin vielä "puskailemassa" loppukäynnit eikä näkynyt käärmeitä tai muita villieläimiä.

Loppuverkka eteen mutta ei alas.

Loppukäynnit käveltiin maastossa. 

Toimivaa menoa koulutunnilla

Pyöräilinpä taas reippaasti tunnille Virpiniemeen missä edelliskertojen tapaan minua odotteli ihana Sulo-herra. Sulo löytyi iltatorkuilta karsinan pohjalta ja vaikutti uniselta ja poissaolevalta vielä siinä vaiheessa kun talutin sitä maneesiin.

Mentiin jälleen ihan reilun mittainen alkuverryttely kaikissa askellajeissa hakien hevosia avuille ympyröiden ja väistöjen kautta. Alkuun tuntui kuin sekä hevonen että ratsastaja olisivat olleet hieman nukuksissa, Sulo ei oikein asettunut ja taipunut kunnolla mutta syynä tähän lienee se etten tarpeeksi tomerasti vaatinutkaan. Käveltiin kyllä ihan sopivan aktiivista käyntiä, ja lähdin hakemaan Suloa kuulolle eilistä harjoitusta mukaillen eli ympyrällä takaosaa ulos väistättäen. Väistätyksen kautta Sulo pyöristyikin hetkellisesti. Ravissa oli myös alkuun hieman humputi humputi -fiilistä, ja ope toivoi energisempää liikkumista pienen hiippailuravin sijaan. Kun terästäydyin ratsastamaan jämäkämmin pohkeella eteen ja pitämään ohjat tuntumalla sekä itseni ryhdikkäänä meno paranikin ja taas saatiin hetkiä jolloin Sulo myötäsi niskasta ja pyöristyi rennon oloisena. Sitten taas pyöreys katosi kun sähläsin jotain. Ope muistutteli tuttuun tapaan ylävartalon ryhdistä ja jalkojen pitkänä säilyttämisestä. Polven ja kantapään nouseminen ylös pohjetta käyttäessä juontaa kuulemma myöskin juurensa kireisiin lonkkiin jotka eivät aukea tarpeeksi. Järkeenkäypää mutta enpä ollut aiemmin tullut tätäkään hoksanneeksi.

Tehtiin vielä kunnon laukkaverryttely molempiin suuntiin. Alkuun humputeltiin hirvimoodissa pää ylhäällä, mutta ei tarvittu muuta kuin ohjat käteen ja tasainen joustava tuntuma, pientä aktivointia pohkeella ja puolipidätteitä istunnalla niin johan alkoi kulkea oikein kivasti. Mentiin hienossa pyöreässä muodossa ja laukka oli aktiivisen ja lennokkaan oloista (saatiin koko ajan väistellä hitaampia heppoja) mutta täysin kontrollissa ja hallittua eikä mitään kiireistä kaahotusta. Ope kehui että hevosen liikkuuminen näyttää siltä kuin pitääkin, mutta vielä huomiota omaan istuntaan. Toki istunnan kanssa oli jälleen laukassa paljon helpompaa kuin ravissa, ja luultavasti siinä ainakin osasyy siihen miksi hevonenkin toimi laukassa paremmin. Vasempaan kierrokseen laukatessa Sulo tuntui hieman roikkuvan sisäohjassa eli siellä oli pientä vetokilpailua menossa, mutta muuten vaikutti hevonen olevan oikein hyvin avuilla ja olisihan siinä voinut taas laukkailla vaikka koko illan kun meno tuntui niin hyvältä.

Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat pohkeenväistöt. Väistöjä mentiin siksakkina uralta sisälle sekä samantien suoristuksesta takaisin, ja uralta taas heti uuteen väistöön eli kulmia lukuunottamatta oli tarkoitus olla koko ajan väistössä johonkin suuntaan. Väistöt aloitettiin käynnistä, ja ohjat käteen kerätessä Sulo tuli heti kivasti pyöreäksi ja kuulolle mutta väistöjen myötä tämä tila kadotettiin joksikin aikaa. Sulo kyllä väisti ihan kiltisti eikä sitä tarvinnut pohkeella punkea, mutta pyöreäksi se ei tullut kun väistättäessä omaan ratsastukseen tuli liikaa jännityksiä mukaan. Ope toivoi isompia ristiaskeleita sekä aktiivisempaa käyntiä väistön aikana, ja tähän suuntaan sainkin korjattua kunhan vaan olin hereillä pohkeiden kanssa. Välillä meinattiin väistää takaosa edellä, joten tätä sai tarkkailla myös. Kuten odotettavissa oli, oikean pohkeen väistätys oli helpompaa ja luontevampaa, mutta vasenta väistäessäkin onnistuin välttämään kaikkein övereimmät vartalon vinokiertymiset kun Sulo väisti niin tottelevaisesti.

Samoja siksak-väistöjä tultiin vielä harjoitusravissa. Alkuun tuntui samalta kuin käynnissä eli väistettiin kyllä mutta nenä ylhällä hieman jännittyneenä ja ravi meinasi sammua väistössä turhan paljon. En tiedä mitä sitten tapahtui kun jossain vaiheessa vaan homma alkoi toimia paremmin, Sulo väisti hyvillä ristiaskelilla ja lähti väistöön melkeinpä pelkästään painoa menosuuntaan siirtämällä. Tässä vaiheessa Sulo alkoi taas pyöristyä kunnolla ja raviin tuli heti erilainen fiilis. Tuntui että hevonen tuli nyt oikeasti ohjan ja pohkeen väliin ja siltä oli helppo pyytää mitä vain. Olihan siellä kyydissä myös eri helppo istuakin kun hevosen selkä tuli pyöreämmäksi. Sulo pyöritteli kuolainta suussaan joten ohjan päässä oli koko ajan aika paljon liikettä, mutta silti sain pidettyä tuntuman suhteellisen tasaisena enkä ainakaan toivoakseni ehtinyt hirveästi ohjaa nyplätä kun piti keskittyä väistöihin. Näin saatiin lopetettua muutamaan oikein mukavaan väistöön.

Lopuksi vielä kevennettiin hetki eteen-alas, ja kun Sulo oli alkanut toimia hyvin väistötehtävän myötä oli se myös loppuverkassa oikein letkeän ja mukavan oloinen ratsastaa. Mentiin pyöreänä ja kaula venyi hieman eteen -alas kun annoin ohjaa pidemmäksi. Tätä ravailuakin olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään, on se vaan hieno tunne kun hevonen liikkuu oikein päin ja rentona avuilla. Toki Sulo on mennyt ihan kivasti aiemmillakin kerroilla, mutta tänään jokin loksahti vielä paremmin kohdilleen. Ehkäpä ratsastin tällä kertaa vähän napakammalla otteella ja uskalsin pyytää enemmän kun hevonen oli jo siinä mielessä tuttu että liika varovaisuus ("hui, vetääköhän se herneet nenään jos otan ohjasta yhtään voimakkaammin") jäi matkasta.

Open palaute tunnin jälkeen oli että Sulohan kulki tosi hyvin, mutta istunnassa riittää haasteita. Tänään ei jostain syystä tunnin aikana tullut niin paljon piiskausta istunnasta kuin edellisillä kerroilla, mutta tiedän kyllä että samat virheet olivat mukana tänäänkin. Näistä puutteista huolimatta yhteistyö Sulon kanssa sujui niin mukavasti että tästä tunnista jäi aivan harvinaisen hyvä mieli sekä pieni toivonpilkahdus että ehkäpä minä osaan kuitenkin ratsastaa edes ihan vähäsen. Ihanaa! Lisää tällaista!

Sisätakajalan aktivointia rapakelissä

Tiistai-illan ohjelmassa oli kolmas perättäinen tunti Tallinmäellä, joten pääsin kuin pääsinkin ratsaille vuosipäivän kunniaksi - päivälleen vuosi sitten nimittäin kipusin takaisin hevosen selkään yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Nopeastipa se aika menee. Merkkipäivän sää ei tosin ollut maneesittomalla tallilla ratsastamiseen kaikkein otollisin, sillä vettä satoi vaihtelevalla voimakkuudella mutta tauotta. Ratsuni Ässä odotteli tallissa sen näköisenä että ei olisi yhtään huvittanut lähteä ulos sateeseen. Tänään pistettiin suuhun oliivikolmipalat eli ne kuolaimet joilla Ässä tuntuisi toimivan paremmin. Kentällä oli luonnollisestikin kuralätäköitä mutta ihan kelvollisessa kunnossa pohja vielä oli koko päivän sateen jäljiltä ja kolmelle ratsukolle löytyi sopivasti tilaa ratsastella niissä kuivemmissa plänteissä.

Jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle (minä ja Ässä saatiin ihan oma ympyrä) joilla työskenneltiin käytännössä koko tunti. Tehtävänä oli aktivoida sisätakajalkaa ja saada paino takaosalle sekä sitä kautta hevonen pyöristymään väistättämällä takaosaa aina muutama askel kerrallaan ulos ympyrältä ja samalla hieman pienemmälle ympyrälle ohjaten. Ope muistutti taas pitämään Ässän kanssa käden ihan hiljaa. Alkuun Ässä meinasi vain vetää kaulaa mutkalle sisäänpäin väistämättä rehellisesti, mutta kun vähän napakammin väistöä pyysin niin alkoihan niitä ristiaskelia löytyä. Ulkolapa tahtoi olla karkuun lähdössä mutta kun sain vielä tämän kontrolloitua ulko-ohjalla ja etenkin ulkopohkeella niin tuntuipa ihan toimivalta väistöltä ja poni pyöristyi nätisti. Parhaiten homma ehkä toimikin juuri käynnissä missä minun oli helpointa pitää omat vinoudet kurissa sekä ohjalla tasainen tuntuma. Jossain välissä tuli opelta kehotus antaa ponin liikkua pidemmässä muodossa, oli kuulemma vähän turhan paketissa kuten Ässällä on taipumusta. Myötäyksetkin olisivat saaneet olla anteliaampia. Välillä kuitenkin tuli myös kehuja hyvästä pyöreästä muodosta. En huomannut väistöissä isompia puolieroja, molempiin suuntiin Ässä väisti näppärästi.

Jatkettiin seuraavaksi ravissa samaa tehtävää. Alkuun kevensin hetken mutta istuin sitten alas kun huomasin että näin sain touhuun jotenkin paremman otteen. Väistätykset sujuivat samaan malliin kuin käynnissä, mutta ravissa tuntui taas hankalalta säilyttää se paljon puhuttu tasainen tuntuma ilman vetoa. Kädet myös painuivat helposti liian alas. Muoto oli aika levoton, välillä nousi nenä ylös mutta sitten taas pyöristyttiin väistätyksen seurauksena, ja Ässä harrasti aika paljon nopeaa pään nyökkimistä kohti ryntäitä. Ohja löi usein löysää ponin vetäessä kaulaa turhan linkkuun. Mukaan mahtui joitain hyviä pätkiä jolloin liikuttiin mukavan rennon oloisena ja tasaisemmassa muodossa. Silloin kun poni jännittyi otin väliin ihan muutaman askeleen keventäen ja tämä tuntui heti rentouttavan Ässän menoa.

Asiat hankaloituivat kun kuvioihin otettiin laukka mukaan. Ympyrällä tehtiin laukannosto, muutamia askelia laukkaa ja sitten siirtyminen takaisin raviin josta välittömästi käätyminen pienemmälle voltille takaosaa ulos väistättäen. Voltin jälkeen taas sopivasta hetkestä laukannosto ja sama uudestaan. Laukkatehtävän myötä Ässä alkoi muuttua kiireisemmäksi, ja jostain syystä tässä vaiheessa myös sen huomio kääntyi liiaksi pois meneillään olevista tehtävistä. Ponin korvat sojottivat ison osan aikaa pystyssä ja eteenpäin sen sijaan että ne olisivat suuntautuneet kuuntelemaan ratsastajaa, ja jokin siellä kentän ulkopuolella oli vaan niin kovin kiinnostavaa. Rentous myös katosi tässä vaiheessa. Laukat nousivat ilman suurempia ongelmia, tosin välillä hieman huonolla valmistelulla ja pikkaisen ajamalla. Poni kyllä laukkasi reippaasti ja pyöristyikin taas laukassa hyvin, mutta jos nukahdin hetkeksikään tipahdettiin helposti kiitoraville. Silloinkin kun siirtyminen raviin tapahtui toivomallani hetkellä oli meno vähän holtitonta kipitystä muutaman ensimmäisen askeleen ajan. Voltilla sain toki ravia rauhoitettua nopeasti ja takaosan hyvin väistämään, mutta turhan paljon tuntui nyt olevan ohjasta vetämistä mukana. Varmaankin poni olisi ollut rennompi jos olisin saanut pidettyä kädet pehmeämpinä ja tehtyä pidätteet paremmin istunnasta. Ope kehotti lyhentämään laukkaa jotta siirtymiset sujuisivat tasapainoisemmin ja rauhallisemmin, mutta kun vaan ehdin ajatellakaan lyhentämistä ja aavistuksen tiivistää istuntaa oltiinkin taas tipahdettu kiitoraviin. Muutama vähän tasapainoisempi ja kontrolloidumpi siirtyminen saatiin lopulta tehtyä mutta paremminkin olisi voinut tämä tehtävä sujua. Häiritsemään jäi erityisesti rentouden puute niin ponissa kuin kuskissakin ja liiallinen ohjalla ratsastaminen.

Loppuun hölköteltiin vielä pieni hetki kevyttä ravia koko uralla tavoitteena eteen-alas venyttäminen. Ässä ei toiminut enää yhtä hyvin kuin alkutunnista, vaan edelleen oli pientä jännittyneisyyttä ilmassa ja ponin keskittyminen vähän niin ja näin kun kentän ulkopuolella oli jotain tosi kiinnostavaa. Ope neuvoi tekemään edelleen pieniä takaosan väistätyksiä aivan hetkellisesti ikään kuin puolipidätteenä. Näiden kautta Ässä tulikin taas paremmin avuille ja pyöristyikin hetkellisesti, mutta ihan kunnolliseen eteen-alas muotoon en sitä näistä hetkistä saanut venymään.

Yhteenvetona siis plussaa tänään olivat toimivat väistöt joiden kautta ponia tuntui saavan kivasti pohkeen ja ohjan väliin. Miinusta liian rauhaton ja kova käsi sekä se että meno huononi loppua kohti.

Askelpituuden säätelyä ja erittäin epäonnistuneita johtamisia

Olin taas Annen kanssa kahden hengen tunnilla Tallinmäellä, ja ratsuna oli tälläkin kertaa Ässä. Tunnin aiheena oli puomi-kavalettiharjoituksia askelpituuden säätämisen ja laukanvaihtojen merkeissä eli erittäin tarpeellista ja tervetullutta treeniä.

Aloitettiin edelliskerran tapaan taivuttelemalla hevosia käynnissä volttikahdeksikoilla. Ässä ei ollut tänään samalla lailla automaattipyöreänä kuin viimeksi, vaan jäkitti menemään nenä taivaissa. Jossain vaiheessa hoksasin että osasyy tähän oli luultavastikin eri kuolaimet, sillä torstaina mentiin oliivikolmipalalla mutta tänään suussa oli perusnivelet. Ope ohjeisti jälleen pitämään käden mahdollisimman tasaisena ja ikäänkuin sivuohjamaisen mutta joustavan tuntuman, ja samalla ratsastamaan pohkeella kuolainta kohti. Tämä oli taas paljon vaikeampaa kuin teoriassa kuulostaa, ohja tahtoi välillä löystyä ja tuntuma kadota. Toisaalta taas pyrkimys tasaiseen tuntumaan johti helposti tilanteeseen jossa ohjassa oli vetoa. On se vaan käsittämättömän hankalaa pitää mutta ei vetää. Vasempaan kierrokseen Ässä oli tunkemassa volteilla sisäpohjetta vastaan kun taas oikeassa kierroksessa liirailtiin lapa edellä ulospäin. Pieniä pyöristymisen hetkiä saatiin silloin kun sain ponin hieman väistämään vasenta pohjetta.
 
Verryttelyä jatkettiin ravaamalla kolmen puomin suoraa linjaa siirtäen puomien väleissä käyntiin. Alkuun Ässä meinasi vähän jyräillä pidätettä vastaan ja huijata hiippailemalla ihan hidasta ravia sen sijaan että olisi rehellisesti siirtynyt käyntiin. Toistojen myötä poni alkoi kuitenkin kuunnella paremmin ja rupesin ehkä itsekin olemaan paremmin hereillä jarruttamassa välittömästi puomin jälkeen.

Tähän väliin otettiin ihan pieni pätkä laukkaa, ja tänäänkin palaset loksahtivat parhaiten kohdilleen laukassa. Tasaisen mutta joustavan tuntuman löytäminen laukassa oli huomattavasti helpompaa kuin ravissa tai käynnissä, ja Ässä laukkasi mukavan pyöreänä. Tässä vaiheessa sai vielä olla vähän punkemassa pohkeilla jotta laukka säilyi aktiivisena.

Puomilinjaa tultiin seuraavaksi ylittäen ensimmäinen puomi ravissa, jatkaen käyntiin siirtymisellä ja toinen puomi taas ravissa, sekä viimeiseen väliin laukannosto ja kolmannen puomin yli laukaten. Tätä taidettiin tulla vain kerta ja ihan onnistuneesti. Sitten vuorossa olikin sitä laukan säätelemistä. Aloitettiin "normaalilaukalla" mikä Ässälle tarkoitti kuutta askelta puomien väleihin. Ensimmäisellä kierroksella tultiin liian hidasta ja lyhyttä laukkaa kuudella ja puolella askeleella, mutta tästä viisastuneena tiesin antaa Ässän laukata hieman sujuvammin eteen ja päästiin linja nätisti kuudella askeleella molempiin väleihin. Aina linjan jälkeen jarruteltiin lyhyen sivun lopulla kulmaa kohti käyntiin ja linja tultiin seuraavalla kierroksella vastakkaisesta suunnasta. Kuuden askeleen laukalla taidettiin ottaa vielä onnistunut toisto ja sitten alettiin lyhentää seitsemään askeleeseen. Laukkaa lyhentäessä en aluksi muistanut ratsastaa riittävästi pohkeella, joten pidätteet ensimmäisen puomin jälkeen johtivat raville tippumiseen. Seuraavalla kierroksella kuitenkin tultiin jo onnistuneesti seitsemällä askeleella laukan säilyessä.

Seuraava tehtävä olikin laukan pidentäminen viiteen askeleeseen, ja taas möhlittiin eka yritys riittämättömällä laukalla. Ei muuta kuin vähän lisää kierroksia, kättä rennommaksi ja kevyt istunta puomien väliin niin menihän se viisikin ihan helposti. Näköjään kaikilla askelpituuksilla piti ensin ottaa se tutustumiskierros jolloin ei askeleet sopineet, ja vasta tämän jälkeen osasin korjata laukkaa sopivasti joko eteen tai taakse.

Tultiin linjaa vielä askelpituutta vaihdellen niin että ensimmäiseen väliin seitsemän askelta ja toiseen kuusi. Seuraava variaatio oli sama toisin päin eli aloitus kuudella ja sitten kiinni seitsemään. Muistaakseni näissä ei ollut mitään isompia ongelmia vaan päästiin tulemaan ihan mukavasti halutuilla askelmäärillä. Seitsemän askeleen välissä tosin taidettiin vähän huijata tulemalla pikkuisen mutkitellen niin että tilaa jäi enemmän.

Lopuksi siirryttiin vielä johtamis- ja laukanvaihtoharjoitukseen kentän keskellä olevalla ristikolla. Ristikon yli ratsastettiin kahdeksikkoa laukkaa vaihtaen. Alkuun ratsastin ristikolle aivan liian vinottain, ja ope neuvoikin että kannattaa tulla paljon suorempaan jotta pääsee hypyssä johtamaan uuteen menosuuntaan. Vinottain tullessa kun ei oikein johtamaan pysty. Korjattiin siis tie paremmaksi, mutta edelleenkään en onnistunut riittävästi tiedottamaan ponille suunnanvaihdosta ja laukka ei vaihtunut. Oikeasta laukasta vasempaan kyllä vaihdettiin mutta vasemmasta oikeaan ei. Johtava käsi vain nousi ylös sen sijaan että olisi johtanut oikeaoppisesti sivulle, ja rannekin meni tutusti mutkalle. Ylävartalo ja katse eivät kääntyneet toivotulla tavalla joten eipä tullut vaihtoa. Ajauduttiin ristikolle usein aika pohjaan ja kaikki keskittyminen tahtoi mennä ponnistuspaikan jännittämiseen sen sijaan että olisi kerinnyt kunnolla johtaa. Open ohjeilla sain vähän parannettua loppua kohti ja laukka vaihtui kerran tai kaksi myös vasemmasta oikeaksi, liekö sitten tuurilla vaiko johtamisyrityksen ansiosta. Paljon jäi kyllä parantamisen varaa, ja ope kehottikin harjottelemaan oikeaa johtamista vaikka ihan kotona. Kyynärpää kylkeen kiinni ja käden kääntämistä sivulle ranne suorana. Samalla katse horisonttiin eikä alas ja kevyt ylävartalon kierto käden mukana. Tämä liike pitäisi saada automatisoitua niin että se tulee selkäytimestä ratsaillakin kun on miljoona muuta keskittymistä vaativaa asiaa.

Täystumpelointi johtamistehtävässä jäi harmittamaan aika lailla, mutta ainakin tuli selväksi että tämä osa-alue vaatii paljon harjoittelua. Toki tiesin entuudestaan että laukanvaihdot esteillä ovat ikuinen kompastuskiveni. Tänään onneksi sain hyviä ja selkeitä neuvoja siihen miten johtaminen tulisi tehdä, joten ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä lisää harjoitusta ja toistoja alle niin ehkä sitä joku päivä voi surkeakin esteratsastaja kehittyä edes vähän paremmaksi.  

Väistöjä ja kavaletteja täpläponilla

Torstai-illaksi järjestyi Annen kanssa jaettu tunti Tallinmäelle. Anne oli etukäteen uumoillut että saattaisin mennä Ässällä ja niinhän siinä sitten kävikin. Ennakkoon tiesin Ässän olevan "se pilkullinen poni Äimärautiolta" joka oli talvella muuttanut Tallinmäen maalaisympäristöön. Korkeutta Ässällä on arvioni mukaan noin 135 cm ja leveyttä suunnilleen yhtä paljon eli paksussa kunnossa oli poni.

Tunnin aiheena oli koulua höystettynä kavaletti-kontrolliharjoituksilla. Aloitettiin taivuttelemalla hevosia ympyröillä molempiin suuntiin käynnissä ja kevyessä ravissa. Ässä veti kaulaa linkkuun heti kun otin ohjat käteen. Ope antoikin jo alkuun ohjeeksi pitää käden mahdollisimman tasaisena ja välttää kaikkea ohjasta nyppimistä vaikka Ässän tapa rullata kaulaa tällaiseen houkutteleekin. Sainkin mielestäni tässä vaiheessa kädet pidettyä ihan nätisti, mutta video paljasti että kyllä sitä ohjasta ottamista ja päästämistä esiintyi kuitenkin. Ohja myös tahtoi valua jälleen liian pitkäksi mikä tietenkin hankaloitti tasaisen tuntuman säilyttämistä ja käsien kantamista. Ässää sai tässä vaiheessa vielä hieman hoputella reippaampaan liikkumiseen ja huomasin polven ja kantapään nousevan ylöspäin pohjetta käyttäessä. Ässä kyllä toimi ihan mukavasti, taipui ja vastasi pohkeeseen ja oli edestä kevyen oloinen. Ihan kivan pyöreänäkin se liikkui ainakin ympyröillä.

Käynnissä mentiin pyöreällä kaulalla. Selät taitaa olla notkolla sekä kuskilla että ponilla.

Ei ihme että olen saanut tuosta etukenosta kuulla kerran jos toisenkin. Keventäessä  kenotus  oikein korostuu.

Verryttelyn jälkeen jatkettiin pohkeenväistöillä uralta sisälle ja suoristuksen jälkeen takaisin uralle. Tultiin ensin pari kertaa käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Ohjeena oli tulla loivaa väistöä ja varmistaa että etuosa johti liikettä sivulle. Ässä väisti ihan hyvin, vaikka mukana menossa olivatkin tutut väistöongelmani vinokenotuksineen ja jännittymisineen. Oikean pohkeen väistätys sujui paremmin kun taas vasemmalle tuli jälleen ihmeellisiä kiertymisiä vartaloon. Pahimmilta kenotuksilta vältyttiin koska Ässä väisti ihan nätisti eikä pahemmin juossut alta pois. Videolla näkyy että kädet olivat raviväistöissä liian levottomat, ponin pää heiluu vähän puolelta toiselle. Ässän ravi oli aikamoista tikkausta mutta kyllä siellä istui.

Vasemman pohkeen väistöä ilta-auringossa. Tämä on minulle se vaikeampi suunta.

Oikean pohkeen väistö käynnissä.

Väistötehtävää jatkettiin laukassa väistäen laukassa uralta sisään, tämän jälkeen suoristus ja raviin siirtyminen sekä väistö takaisin uralle ravissa. Ässä toimi laukassa ehkä kaikista parhaiten, pyöristyi kivasti ja väistö laukassa uralta sisään sujui näppärästi. Raviin siirtymisestä poni jäi sitten juosta kipittämään ja ensimmäisellä kierroksella karkasikin alta ennen kuin ehdin jarrutella väistöä varten. Seuraavalla yrityksellä olin paremmin hereillä ja otin kunnon pidätteitä ravissa. Nyt meni vähän vetokilpailuksi, mutta jonkinlaiseen kontrolliin ponin sai ja vähän väistön yritystäkin vaikkei poni olisi malttanutkaan. Muutamia kertoja jarruttelin laukan jälkeen pysähdykseen asti kun poni olisi vain kiirehtinyt kiitoravia pois alta. Olisi varmaan auttanut asiaa jos olisi saanut istuttua tiiviisti ja pidätettyä istunnalla, mutta eipä siellä tiki-tiki-kiitoravissa oikein istuttu. Tehtävän edetessä Ässä alkoi kuunnella ehkä hieman paremmin, mutta edelleen laukan jälkeiset raviväistöt menivät kipittämiseksi.

Hyvä hetki laukassa ympyrällä...

...mutta taas menee alaselkä notkolle.

Lopuksi otettiin mukaan vielä ne kavaletit. Tultiin laukassa kavaletti pitkällä sivulla uran sisäpuolella, kavaletin jälkeen raviin ja väistö uralle sekä seuraavalla pitkällä sivulla taas sama homma aloittaen laukassa kavaletilla. Kavaletit ylittyivät ongelmitta mutta Ässä otti sen verran kierroksia että ravin rauhoittaminen ja väistö eivät ottaneet onnistuakseen. Ope neuvoi pysäyttämään ponin yhden käden pidätteellä jos ei jarrut muuten toimineet, ja pari kertaa pysähdyttiin sitten näin ronskeilla keinoilla. Tämäkin tehtävä sujui ehkä aavistuksen paremmin loppua kohti mutta kiireiseksi jäi väistö enkä päässyt siinä kättä rentouttamaan vaan kilpavedoksi meni.

Kavalettia lähestyessä istunta näyttää poikkeuksellisesti ihan hyvältä. Poni on ihan täpinöissään.

Pohkeet lennossa.

Loppuraveihin lähdettiin kavalettitehtävän kuumentamana kiirehtien, mutta pikkuhiljaa Ässä rauhoittui ja taivutteluiden kautta sain sitä vielä hieman pyöristämään ja venyttämään kaulaa eteen ja alas. Päästiin lopettamaan ihan hyvästä hetkestä jossa poni tuntui olevan rentona avuilla.

Loppuverkassa pyöreänä. Kylläpäs taas paino tipahtaa oikealle.

Loppuun poseeraukset Annen ja Uunon kanssa.

Ässällä oli kiva mennä, vaikka kavalettien jälkeiset kontrolliharjoitukset eivät selvästikään olleet sen mielipuuhaa. Mukavan reipas tapaus ja olisipa varmaan mainio esteponikin. Mitään yleismaailmallisia uusia oivalluksia en tällä tunnilla saanut ja tiedän että istuntani oli taas aivan kamala kun siihen ei  pahemmin tänään keskitytty. Heti lauantaina olisi luvassa lisää harjoituksia Ässän kanssa.

Poni ja poniratsastaja.

Kimurantit kiemurakuviot Sulon kanssa

Kyllä kannatti taas polkea Virpiniemeen asti ratsastamaan sillä sain mennä tälläkin kertaa Sulolla. Mentiin taas maneesissa ja ryhmässä oli neljä ratsastajaa. Olin vihdoin saanut noin vuoden jahkailun jälkeen hankittua sykemittariini uuden vyön rikkoontuneen tilalle, joten tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun pääsin tekemään tutkimusta sykelukemistani ratsailla.

Alkuun mentiin omaan tahtiin verryttelyä kaikissa askellajeissa hevosia taivutellen. Yritin jo pitkin ohjin kävellessä etsiä lantiota paikoilleen ja tuntumaa istuinluihin kuten viime kerralla oli puhetta. Pääsin taas toteamaan että ei ne lonkat vaan aukea tarpeeksi. Kevyessä ravissa istunta levisi taas aika perustellisesti; kuten jo viimeksi olin havaitsevinani Sulolla ratsastaessani kaikkein pahimmat istuntaongelmat ilmenevät nimenomaan keventäessä. Johtuu ehkä osaltaan siitä syväistuimisesta koulusatulasta jossa en jotenkin vaan osaa keventää luontevasti, vaikka tokihan samoja ongelmia esiintyy satulasta riippumatta. Ylävartalo oli etukumarassa, selkä notkolla ja hartiat lysyssä. Näistä kun rupesi yhtä korjaamaan niin muut vaan korostuivat lisää. Aika samat sävelet siis kuin viime kerralla.

Ympyröillä ravatessa Sulo pyöristyi kivasti aina välillä, mutta en onnistunut säilyttämään riittävän tasaista ohjastuntumaa. Vaikka kuinka olin pitävinäni kädet hiljaa niin jotain ne oli kuitenkin säätämässä. Ohja löi välillä löysää, joten tuntuma ei todellakaan ollut sellainen kuminauhamaisen joustava kuin pitäisi. Tuntuma parani kun otin ohjia vähän lyhyemmäksi, mutta sitten taas homma tuntui ajoittain menevän vetämiseksi eli edelleen se joustavuus puuttui.

Ehdittiin verryttelynä myös laukata ihan kunnon pätkät, ja itse asiassa laukassa kaikki tuntui tänään toimivan paremmin kuin ravissa. Istunta tuntui laukassa luontevammalta ja ope totesikin että istun laukassa paljon paremmin kuin ravissa. Vielä vaan lisää olisi pitänyt saada lonkkia auki. Laukassa Sulo alkoi myös pikkuhiljaa pyöristyä ja laukkaverkan loppupuolelle tuli joitain mukavan oloisia pätkiä. Kun Sulo näinkin kivasti kulkee vaikka ratsastaja istuu huonosti niin miten hyvin se toimisikaan jos istunta olisi kunnossa...

Sekä ravissa että laukassa huomasin Sulon tunkevan ympyröillä oikessa kierroksessa sisäänpäin niin että ympyröistä tahtoi tulla litteitä soikioita, kun taas vasempaan kierrokseen heppa olisi liirannut lapa edellä ja kaula mutkalla ulospäin. Tulkitsin tämän merkkinä siitä kuinka vinossa taas istuin: vasen kylki on kasassa jolloin paino valahtaa oikealle ja sinne sitten Sulokin on tietysti menossa.

Tunnin varsinaisena tehtävänä oli haastava kiemuraurakuvio. Käytössä oli puolikas maneesia jossa ratsastettiin loivat kiemuraurat sekä pitkille että lyhyille sivuille. Koko ajan siis sai olla taivuttamassa ja kääntämässä hevosta eri suuntiin ja kulmat oli pakko ratsastaa huolella. Tultiin kuviota ensin hetki käynnissä ja sitten tahkottiin harjoitusravissa. Käynnissä homma vielä toimi ja Sulo kulki aika mukavasti pyöreänäkin. Ravissa olikin sitten hankaluuksia varsinkin lyhyillä sivuilla ehtiä kiemuralta ajoissa takaisin uralle ja saada hevonen taivutettua kulmiin. Tässä kohtaa istunta oli taas mitä oli mutta eipä siihen näin kimurantissa tehtävässä yksinkertaisesti ehtinyt keskittyä. Ongelmia kaarteissa ja suoristuksissa tuotti se etten saanut tuntumaa sopivasti molemmille ohjille ja "hevosta kahden ohjan väliin", vaan tuntumassa esiityi aivan liikaa epätasaisuutta. Näistä lähtökohdista en mitenkään meinannut ehtiä kääntämään Suloa ajoissa, ja varsinkin lyhyen sivun jälkeinen kulma tahtoi aina käydä ahtaaksi. Taivuttamiset oli kanssa vähän niin ja näin kun en vaan ollut tarpeeksi nopea hevosta suoristamaan ja taas taivuttamaan uuteen suuntaan.

Keskeisimpiä ongelmia oli painon heilahtaminen puolelta toiselle kaarteen suunnan muuttuessa ja liika kallistuminen kaarteen puolelle, ja tämän seurauksena hevonenkin oli etenkin kulmissa "kaatumassa" sisäpuolelle. En tätä itse hoksannut ennen kuin ope asiasta huomatti, mutta sitten aloin kiinnittää asiaan tosissani huomiota. Jos keskittyminen herpaantui vähänkään niin vartalo heilahti taas automaattisesti sisäkaarteen puolelle, mutta kun keskityin nimenomaan tämän välttämiseen niin alkoikin sujua jo paremmin. Selvästikin kulmista tuli heti parempia kunhan vain onnistuin välttämään holtitonta kallistelua ja pitämään painon mahdollisimman keskellä hevosta. Tämän kun hoksasin niin tehtävän lopuksi oli jo hetken sellainen olo että hevonen oli nätisti kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä ja kiemurat ja kulmat pystyi tekemään vähän tasapainoisemmin ja hallitummin. Hyvä siis että tehtävän suoritus parani loppua kohti vaikka paljon petrattavaa siihen vielä jäikin. Tässä tehtävässä Suloa sai olla hieman punkemassa pohkeella eteen mutta luonnollisestikin tiukat kaarteet ja milloin mihinkin suuntaan kallisteleva ratsastaja söivät liikettä pois.

Ennen loppuravia sai ottaa halutessaan vielä vähän laukkaa, ja tietysti halusin kun Sulo oli alkutunnista ollut laukassa niin kiva. Kun päästiin kiemuratehtävän jälkeen ratsastamaan suoraa uraa ja loivia ympyröitä niin Sulo tuntui menevän aika mukavasti, ehkä tarkkuutta vaativa kiemurakurvailu tosiaan oli auttanut saamaan hevosen paremmin avuille. Tähän laukkaosuuteen saatiin tunnin parhaat pätkät, Sulo tuntui nyt liikuvan pohkeen edessä sekä asettuvan ja taipuvan hyvin, ja pyöristyihän se hienosti. Harmi vaan että olin taas liian innokkaasti heittämässä ohjaa pois. Oli siis vähän sellaista että palaset loksahti hetkeksi kohdilleen ja tuntui tosi hyvältä, mutta sitten taas kohta sähelsin jotain. Loppuravit mentiin rentona ja ainakin semipyöreänä, vaikka kädet elivät taas ihan liikaa.

Sulon kanssa oli taas tosi mukava työskennellä, on se vaan ihana hevonen. Päälimmäiseksi jäi ihan positiivinen fiilis kun onnistuin kiemuratehtävässä vartalon kallistelun korjaamaan. Tällainen tehtävä oli kyllä erinomaisen opettavainen vinolle ja kaarteissa kallistelevalle ratsastajalle, ja ratsastajan painopisteen muutoksiin hyvin herkästi reagoiva Sulo sopi tähän harjoitukseen minulle kuin nakutettu.

Onneksi myös ensi viikolle oli tällä tunnilla tilaa, joten viikon päästä pääsen toivottavasti vielä jatkamaan Sulon kanssa. 

--

Sykemittarin kertomaa:

Menomatka pyörällä:
53 min
Keskisyke 167
Maksimisyke 181
(Virpiniementiellä oli tälläkin kertaa "mukava" vastatuuli joten tulipa sitä polkiessa sellainen kymmenminuuttinen jonka aikana ei syke käynyt kertaakaan alle 175:n)
Energiankulutus 477 kcal

Ratsastus (ilman alku- ja loppukäyntejä):
47 min
Keskisyke 127
Maksimisyke 164
Energiankulutus 241 kcal

Paluumatka pyörällä:
52 min
Keskisyke 160
Maksimisyke 176
Energiankulutus 433 kcal

Tulipahan taas urheiltua.